Kuukausi meni ihan hyvin painon pudotuksessa non 4 kg lähti viel ois 10 jäljel, mut bulimian pirulainen iski eilen. paino oli noussu 300 g ja siitä se lähti masennus ja sitä myötä ahmiminen ja oksentaminen.. Onko tähän tautiin, muuta keinoa kuin terapia.. ennen hyvää kuukauden jaksoa tuli pari vuotta säännölisen epäsäännöllisesti oksenneltua. Yleensä ostin kaikkia herkkuja ja sit piti oksentaa.. tää on ihan sairasta, mut minkäs teet oon niin heikko luonne.. onko kohtalo tovereita?!
Niin taas paha nosti päätään..
sirpaleena28
6524
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
säännöllinen syöminen. Laihduttaa voi fiksustikin.
Oli aika kun kaikki oli hyvin. Jossain vaiheessa ruoka maistui ja ulkomuodosta huomasi. Ikä toi mukanaan tietoisuuden ns odotuksista.. Ja näin alkoi oma "alamäki". Hetken oli säännöllistä oksentelua, jossain vaiheessa erittäin epäsäännöllistä. On ollut aikoja, kun ei ole tarvinnut oksentaa, mutta olen huomannut, että omassa elämässä tapahtuneet muutokset ja stressi tuovat kaiken takaisin.
Nyt, uusi työ makeiden herkkujen lähettyvillä. Vaikeaa. Sortunut usein, mutta seurauksena kuitenkin oksentaminen.
Olen asiasta yhdelle henkilölle maininnut, mutta en usko, että otti tosissaan. Olen miettinyt, mistä apua.
Kohtalotoveri olen, heikko luonne. Jatkuvaa laihduttamista sortumisineen..
Kuulostipa tutulta.. mullaki stressilaukaisee ahmisen ja oksentamisen tai jos elämässä on jokin pienikin vastoin käyminen ja se heikko luonne.. mikä niissä herkuissa viehättää niin kauheasti.. järjellä kun ajattelee niin tietää kuinka typerää on ahmia herkkuja ja sit oksentaa.. ja kuinka paljon ainakin mulla menee siihen rahaa..mut kuitenkin ei saa sitä loppumaan.. kenellekkään en oo kehdannu kertoa enkä varmaa ikinä kerrokkaan, pitää vaan saada joku järki tähän touhuun ja jospa se joskus onnistus...
Ajat kuluvat ja muuttuvat. Olen huomannut, että lopulta odotukset tuntuvat kovilta. Enkä ihmettele, että tänä päivänä moni nuori sairastuu, laihuus on ihanne.. Pakko. Jopa itselle.
Kaikki tämä on itselle iso kysymysmerkki, miksi haluan itseni "kärsivän".. Olen lukenut asioista, ravintola-alan koulusta kun valmistunut. Tiedän, että on olemassa keinoja parantua, tai ainakin yrittää, mutta miksi se on niin vaikeata.
Itsellä ollut ainaisia päätöksiä urheilusta, huomenna ja huomenna.. Mutta lopulta päädyn johonkin aivan muuhun, useasti kaupan kautta.
Sairastelun kanssa on vaikea elää yksin, en uskalla enään puhua kenellekkään. Ja asioita vaikeuttaa uusi ihastus..
Mutta ehkä kaikki tämä vastaa siihen, miksi olen sairastunut.. Paineet, odotukset.. Ihanteet!
mä ajattelen bulimiaa ja BEDiä (joka itellä on) sairautena samalla tavalla kuin esim alkoholismia. Se ei ole luonteen heikkoudesta kiinni, vaan sille ei voi mitään kun on PAKKO saada ruokaa. Ei alkkiksetkaan sen takia juo kun on kiva bileistää vaan sen takia, että on pakonomainen tarve saada viinaa.
Yksi juttu kaikille:
felice kirjoitti että hänestä tuntuu että on heikko luonne kun ei pysty lopettamaan bulimiaa.
Minullakin on bulimia. Olen ajatellut itseäni monta sataa eri kautta ja ajatellut että olen tosiaan muita heikompi.
MUTTA KUKAAN TÄÄLLÄ EI OLE HEIKKO.
Ette te ole mihinkään edes luovuttaneet vielä lopullisesti.
Kun lopulta vuosien päästä pääsee bulimiasta eroon n yhä vahvempi ihmisenä.sitten tulee taas vastoin käymisiä. Mutta heikkoja ei ole teistä kukaan, kyllä te jaksatte taistella ja selviätte parempaan päivään.:)