hei!
tämä ei ole provo tms, enkä halua mitään kamalaa moralisointia, vaan ihan asiallista tietoa.
haluaisin itse pitää tämän lapsen, mutta poikaystävä on vastaan. seurustelemme kyllä vakavasti, mutta periaatteessa olemme vielä nuoria ja elämä on vielä aika kesken, olemme 23- ja 24 -vuotiaita. minulle on siis tehty abortti 03/07 ja nyt sain muutama päivä sitten tietää olevani raskaana, edelliset kuukautiset olivat uutena vuotena. käytämme, tai siis käytimme kuitenki suhteessamme ehkäisyä, mutta olen silti raskaana. Olemme keskustelleet aiheesta vakavasti, ja vaikka meillä on eri mielipiteet, olemme päättäneet pysyä yhdessä, olipa päätös mikä tahansa. Poikaystäväni toivoo minun tekevän abortin, mutta sanoo kuitenkin, että saan itse päättää.
Periaatteessa en välttämättä haluaisi lasta, meillä molemmilla on opiskelut kesken, mutta toisaalta en koe lasta mahdottomuudeksikaan.tiedän että haluan kuitenki lapsia vielä joskus, joten mietin kannattaako odottaa vielä.Mutta jos teen nyt abortin, saanko tulevaisuudessa enää lapsia, vai voiko sitä edes tietää?
kysyisinkin, onko kellään kokemuksia/faktaa miten kaksi aborttia vuoden sisällä vaikuttaisi mahdolliseen tulevaisuuden lasten saantiini? onko olemassa joku säädös siitä, miten usein abortin voi tehdä?
paljon muitakin kysymyksiä liikkuu vinhaa vauhtia mielessä, muuta tämän haluaisin eniten tietää.. Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata.
tämä ei ole provo tms, enkä halua mitään kamalaa moralisointia, vaan ihan asiallista tietoa.
haluaisin itse pitää tämän lapsen, mutta poikaystävä on vastaan. seurustelemme kyllä vakavasti, mutta periaatteessa olemme vielä nuoria ja elämä on vielä aika kesken, olemme 23- ja 24 -vuotiaita. minulle on siis tehty abortti 03/07 ja nyt sain muutama päivä sitten tietää olevani raskaana, edelliset kuukautiset olivat uutena vuotena. käytämme, tai siis käytimme kuitenki suhteessamme ehkäisyä, mutta olen silti raskaana. Olemme keskustelleet aiheesta vakavasti, ja vaikka meillä on eri mielipiteet, olemme päättäneet pysyä yhdessä, olipa päätös mikä tahansa. Poikaystäväni toivoo minun tekevän abortin, mutta sanoo kuitenkin, että saan itse päättää.
Periaatteessa en välttämättä haluaisi lasta, meillä molemmilla on opiskelut kesken, mutta toisaalta en koe lasta mahdottomuudeksikaan.tiedän että haluan kuitenki lapsia vielä joskus, joten mietin kannattaako odottaa vielä.Mutta jos teen nyt abortin, saanko tulevaisuudessa enää lapsia, vai voiko sitä edes tietää?
kysyisinkin, onko kellään kokemuksia/faktaa miten kaksi aborttia vuoden sisällä vaikuttaisi mahdolliseen tulevaisuuden lasten saantiini? onko olemassa joku säädös siitä, miten usein abortin voi tehdä?
paljon muitakin kysymyksiä liikkuu vinhaa vauhtia mielessä, muuta tämän haluaisin eniten tietää.. Kiitos kaikille jotka viitsivät vastata.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei voi tietää.
Abortista saattaa tulla jälkikomplikaatioita, kuten tulehduksia, jotka heikentävät hedelmällisyyttä. Suomessa sen riski on erittäin pieni, mutta se ei helpota siinä vaiheessa jos olet yksi tulentujista. Eli mahdollisuus vaikeuttaa omaa tulevaa lapsensaantiaan on olemassa, vaikka se on pieni. Jos tulet lapsettomaksi, olet sitä 100% omalla kohdallasi, sinua ei siinä vaiheessa helpota tieto, että olet vain muutama tuhannesta... Aborttien tekoa ei ole rajattu lukumääräisesti.
Vastaan vain kysymyksiisi, tuskin osaisinkaan sinulle kertoa, pitäisikö teidän pitää lapsi vai ei.
Jos teet abortin, riski ettet voisi tulevaisuudessa lasta on samaa luokkaa kuin tuon edeltävän aborttisi kohdalla. Komplikaatioitta tapahtunut keskeytys ei lisää riskiä lapsettomuuteen, mutta toki jokaisessa abortissa on pieni riski noihin komplikaatioihin.
Et siis voi täysin varmasti tietää, tuletko vielä tulevaisuudessa raskaaksi. Toisaalta ei sitä kukaan mukaan voi tietää, ennen kuin raskaana on. Onhan monet "lapsettomista" sellaisiakin, joilla on 1 lapsi, mutta toista ei tule sitten millään, vaikkei edellisen raskauden yhteydessä ongelmia ole ollutkaan.
Mutta jos asian uskot olevan sinulle merkityksellinen, niin kannattaa oikeasti miettiä tarkkaan. Jokaisessa "operaatiossa" on aina riski.
En usko lyhyellä aikavälillä olevan merkitystä, koska synnytetäänhän noinkin lyhyellä aikavälillä ihan täysikasvuisiakin lapsia. Abortistasihan on jo 11 kk.
Tuskin on mmyöskään säädöstä, kuinka usein abortin saa tehdä.
Mutta näistä en siis mene vannomaan.
Alla on linkki käypähoidon sivulle, jossa on maamme "virallisempaa" kantaa asiaan.
http://www.kaypahoito.fi/kh/kh_julkaisu.NaytaArtikkeli?p_artikkeli=hoi27050
Olen aikanani tehnyt 2 kertaa vuoden sisällä abortin. Lääkkeellisen keskeytyksen.
Ei ole mitään ongelmaa ollut tulla sen jälkeen raskaaksi. En usko että sullakaan tulee ongelmia olemaan. Oot kuitenkin kohtalaisen nuori, ni eiköhän kroppa kestä. Omasta mielestä lapset kannattaa kyllä tehdä nuorena, sillä fyysisesti naiset ovat parhaimmillaan saamaan lapsen alle 24 vuotiaana.
Hei!
Ei sitä voi tietää, mutta ystäväni teki yhden abortin 18-vuotiaana, eikä vieläkään (ikä 30) ole tullut raskaaksi.. vuosien yrittämisen jälkeen. Kannattaa tarkkaan harkita.
t: pienen tytön tylleröisen äiti
eikö olis kuitenkin helpompaa myöntää että taas on tullu sählättyä ehkäsyn kanssa..
On se muten kumma kun nämä innokkaimmat lapsenm....jat sikiää jostain miehen kattomisestakin..!?
Minkähän takia teit sen ensimmäisenkään abortin jos noin huolettaa, jos taas teet niin et tosiaan voi mitenkään tietää tuutko enää myöhemmin raskaks.
Ehkä vois olla lapsen kannalta jo parempaa jos menis kesken, ja aivan oikein abortoijalle ettei enää ikinä tulsikaan raskaaks!
"Ehkä vois olla lapsen kannalta jo parempaa jos menis kesken"
Yleensä tällä palstalla haukutaan abortin puolustajia siitä, että he väittävät kuolemaa lapselle paremmaksi vaihtoehdoksi. Tässä on sitten abortin vastustaja, joka itsekin pitää kuolemaa parempana kuin syntymää nimenomaan syntymättömälle lapselle. Mikäs sinut abortin kannattajista enää oikein erottaa?
"Tässä on sitten abortin vastustaja, joka itsekin pitää kuolemaa parempana kuin syntymää"
Ei siinä toivota TAPPAMISTA lapselle. Sitäpaitsi parasta tietenkin ois päätyä johonkin kunnon ihmisten hoiviin murhaajan käsistä. Mutta koska nämä pelkkään minäminäminä itserakkauteen pakahtujat tuskin näin jaloja tekoja tekee niin ehkä parempaa kuolla kuin kasvaa tunnevammaisen omanapamurhamielen myrkyllisessä ilmapiirissä.
Jos haluat lapsen joskus.-Minä sain ensimmäiseni 21 vuotiaana,enkä ollut mielestäni liian nuori.
Mikähän siinä vastuun ottamisessa nykyään niin
hirvittää?-Ja mikä on se elämä,joka jää elämättä
lapsen takia?
ei aborteille ole mitään määrää kuinka monta niitä voi tehdä!! mutta jos ne joudutaan tekemään nukutuksessa monta kertaa niin se vaurioittaa kohtua ja myöhemmin raskaaksi tulo saattaa vaikeutua! ja rasakaus viikolle 9 asti voidaan keskeytys tehdä lääkkeillä ihan vaikka kotona! tiedän että raskasta opiskella ja hoitaa pientä lasta, varsinkin jos mies ei välttämättä ole tukena! opiskeluja voi onneksi aina järjestellä! itselläni on nyt 1 1/2v poika ja minulla oli opiskelut kesken kun sain hänent!! raskastakin on ollut kun oli aina kiire ja piti välillä miettiä hoito paikkoja kun opiskelin iltakoulussa ja miehellä oli ylitöitä, mutta hetkeäkään en vaihtaisi pois! minulla on aivan ihana pikku tutkija joka oppii joka päivä jotain uutta!
tsemppiä sinulle mitä ikinä päättäkin!!! ja tuosta iästä viellä itse täytän piuan 25 ja mieheni on nyt 26 eli olimme lapsen syntyessä 23 ja 24!!
lääkeellisenkin jälkeen joutua kaavintaan ja saada esim. jonku tulehduksen, joka sekään ei ainakaan jatkossa helpota raskaakstuloo! Tottakai on riskinsä aina kun aletaan elimistöä myrkyttää luonnottomasti tai ronkkiin kohtua jollain!!
Jos vaikka saa ihan sponttaanisti keskenmenon ni voi joutua kaavintaan ja sit voi jäädä lapsettomaksi.Kaikessa on aina riskinsä,jopa raskaudessa.Ei siitäkään välttämättä selviä hengissä.
Elämästä ei kukaan selviä hengissä. Ja hedelmällinen aika on meillä naisilla surullisen lyhyt. Elämä kannattaa elää täysillä, mitä se sitten kunkin kohdalla tarkoittaakin.
Tässä jotain näkökulmaa aiheeseen..
Olin 21 kun sain tietää odottavani lasta. Seurusteltu oli kyllä jo monta vuotta, mutta raskaus oli yllätys (ei ihan vahinko, muttei paljon toisinkaan..). Opiskeluja ei vielä oltu edes aloitettu, mies oli aloittamassa armeijan jne jne. Pidin kuitenkin lapsen, koska tiesin jossain vaiheessa haluavani lapsia, ja en ikinä, IKINÄ, olisi voinut antaa itselleni anteeksi sitä, jos myöhemmin en jostain syystä olisikaan saanut lapsia.
Erona tilanteessa oli tietysti se, että mieheni ei missään vaiheessa puhunut abortista, tai ainakaan painostanut siihen. Sain itse tehdä ratkaisuni.
Nyt esikoistyttäremme on 2-vuotias, me molemmat opiskelemme yliopistossa ja kesällä syntyy toivottu pikkusisko tai -veli. Elämä ei aina ole helppoa, mutta siitä selviää kyllä.
Miettisin omaa tukiverkostoa, jos päätät pitää lapsen. Etenkin opiskeluaikana, mutta muutenkin, on tärkeää, että on ihmisiä, jotka voivat toisinaan auttaa lapsen kanssa, tai vaikka vain paikkoja, joihin lapsen kanssa voi mennä ja siellä tunnin hengähtää, kun joku toinen touhuilee lapsen kanssa.
Se, mitä halusin sanoa, on:
Jos oikeasti haluat lapsen, älä vetoa ikäänne. Olette ainakin fyysisesti parhaassa iässä, ettekä enää mitään teinejä. Lapsi muuttaa paljon asioita, mutta ei välttämättä huonompaan suuntaan! Ja opiskelut kyllä pystyy hoitaa.
Juttele poikaystäväsi kanssa erilaisista vaihtoehdoista..JOs ette ole valmiita vastuuseen ja olet varma, ettet lasta halua, niin teet abortin. Mutta jos epäröit, mieti tarkkaan.
Mä olin just täyttänyt 16 ja peruskoulut läheni loppuuaan kunnes eteen tuli positiivinen raskaustesti. Poikaystäväni ei painostanut minua mihinkään suuntaan joten ensin näin vain yhden vaihtoehdon: abortin. Mun haaveena oli lähtee hyvänkoulumenestyksen vuoksi ressuun Helsinkiin. Asuin silloin Muurolassa ja jos haaveista kiinni pitäisin tulis eteen vauvan kanssa yksin helsingissä asuminen. Pidän kuitenkin lapsista enkä voinut aborttia tehdä loppujen lopuksi. Päätin pitää lapsen mutta yhteishaku läheni ja mun piti päättää mihin haen. En ollut kertonut vanhemmilleni raskaudesta ollenkaan enkä siihen pystynyt vielä joten päätin sitten ressuun hakea kun vanhempien kanssa niin sovittiin aiemmin. Kerroin poikaystävälleni että haen ressuun ja aion pitää kuitenkin lapsen jolloin poikaystäväni etsi helsingistä lukion johon ei vaadittu kovin hyviä arvosanoja. Me haettiin ja päästiin ja lopulta kerroin vanhemmilleni mutta he huolestuivat. He eivät tienneet pärjääkö 16 vuotias yksin pienen vauvan kanssa helsingissä joten he ehdottivat että vaihtaisin Muurolan lukioon. Päätin että en vaihda sillä halusin pitää unelmasta kiinni. Äiti epäröi aluksi mutta kerroin että aijon hankkia myös osa-aikatöitä jostain. Lopulta äiti päästi minut helsinkiin. Aloitin ressussa ja kävin syyslukukauden ja jäin kevätlukukaudeksi äitiyslomalle. Syksyllä palasin koulunpenkille ja poikaystäväni vuorostaan hoisi vauvaa. Sitten uskalsimme jo laittaa hänet päivähoitoon. Myönnetään helsingissä vauvoineen on vaikea asua vaikka on poikaystävä vierellä. Meillä on aina rahat loppu kun pitää maksaa vuokra ja päivähoitomaksut ruuat sun muut. Onneksi on opintotukea ja muuta niin maksamisasiat on helpompi hoitaa äitini on luvannut ostaa kaikki lelut ja lapsemme tarpeet. Vaikka käymme molemmat töissä osa-aikaisesti asuminen täällä on vaikeaa. Jouluna toivonmukaan saamme valkolakit päähän jos silloin muuttaisimme jonnekkin toiseen kaupunkiin.
En usko että yksin on niin vaikea asua esim. Helsingissä kun pienen lapsen.
Mutta ehdottomasti kehotan pitämään lapsen en ole hetkeäkään katunut lapsen pitämistä vaikka olinkin nuori. Nyt meidän Lenni-poikamme on jo 3 vuotias ja olen hyvin ylpeä hänestä ja siitä että pidin hänet.
Uskon että missä tahansa elämäntilanteessa oletkaan pystyt pitämään lapsen. Minullakin oli kyllä sekava tilanne ja olo silloin ;)
Ajattelin kuitenkin muuttaa takaisin lappiin sillä siellä ei ole kallis asua