Tänään tein positiivisen testin. Mä oon ihan shokissa, ei tässä näin pitänyt käydä. Alotin just ehkäisypilleritkin ja parin päivän päästä alkoi sitten olemaan vähän kummallinen olo.
Mä varasin paniikissa heti huomiseksi ajan lääkäriin , että saisin keskeytyksen. En kyllä ehtinyt miettiä asiaa, enkä keskustella mieheni kanssa. Hädissään vaan toimin.
Esikoisen odottaminen ei ollut mitään ihanaa aikaa, huono olo ja järjettömät liitos kivut. Synnytys kesti kauan, oli vaikea ja vauva iso. Vartalon palautumisen kanssa oli ongelmia. Joten ei kyllä vähään aikaan olisi mitään vauva haaveita.
En käsitä miten jaksaisin kahden pienen kanssa kun ei ole edes sukulaisia lähellä auttamassa. Rahatilannekkaan ei ole kovin kummoinen. Toista lasta piti ruvetä yrittämään joskus vuoden päästä kun olisi talot ja työpäikat. Opiskelija pehe kun ollaan. Miehellä armeijakin vielä edessä.
Tää on niin vaikea asia. Lapset on kuitenkin ihania. Me oltiin just nyt niin onnellisia elämäämme pienenä perheenä.
MIKSI tässä piti käydä näin?
Mä varasin paniikissa heti huomiseksi ajan lääkäriin , että saisin keskeytyksen. En kyllä ehtinyt miettiä asiaa, enkä keskustella mieheni kanssa. Hädissään vaan toimin.
Esikoisen odottaminen ei ollut mitään ihanaa aikaa, huono olo ja järjettömät liitos kivut. Synnytys kesti kauan, oli vaikea ja vauva iso. Vartalon palautumisen kanssa oli ongelmia. Joten ei kyllä vähään aikaan olisi mitään vauva haaveita.
En käsitä miten jaksaisin kahden pienen kanssa kun ei ole edes sukulaisia lähellä auttamassa. Rahatilannekkaan ei ole kovin kummoinen. Toista lasta piti ruvetä yrittämään joskus vuoden päästä kun olisi talot ja työpäikat. Opiskelija pehe kun ollaan. Miehellä armeijakin vielä edessä.
Tää on niin vaikea asia. Lapset on kuitenkin ihania. Me oltiin just nyt niin onnellisia elämäämme pienenä perheenä.
MIKSI tässä piti käydä näin?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ehkäsyä ole, niin noin voi käydä! Olette ilmeisesti harrastaneet suojaamatonta yhdyntää ja nyt olet raskaana!
Sen kun vaan nielet omat tyhmyytesi ja kestät tilanteen, itse olet sinne joutunut! Älä pura tyhmyyttäsi syntymättömään lapseesi vaan kestä seuraukset, kuin aikuinen!
Ymmärrän paniikin.
Meillä esikko oli 3kk ja tein plussan. Mulla oli liitoskivut, insuliinihoitoinen raskausdiebetes ja lopulta lapsi syntyi 35 2. MUTTA tuosta selvittiin. Mulla oli kaksi vauvaa samaan aikaan. Lapsille tuli ikäeroa tasan vuosi.
Mä olin kuopuksen kanssa sairaalassa kun mies teki ostotarjouksen täsä talosta. Tehtiin 2 kk aikana remontit. Mä hoidin vauvoja kotona. Mies teki 5 vuoroa töissä ja remontit täällä. Silti selvittiin hengissä. Tosin siitä 3 kk joka siinä meni en oikeen muista paljonkaan.
Mistäpäin olette? Onko mahdollista että ystävysperheestä olisi apua vauva aikana?
Se miksi näin kävi on aika selvä juttu, suojaamaton seksi. Ja kohdussa on arpikudosta istukan jäljiltä. Ei sille nyt enää mitään voi. Elämä kuljettaa.
Tällä hetkellä olen itse siinä tilanteessa, että odotan taas vauvaa. Aloitin just keväällä uudessa työpaikassa. Talous on kuralla 3 kotivuoden jäljiltä. Lainat painaa päälle, mutta eipä tässä auta itkut enää.
meidän tytöillä vuosi ikäeroo ja aivan ihanaa 3lapsi ajatuksissa kun tytöt 3 ja 4 mutta voi olla että sitä ennen jo pukkaa vauva kuume !! nillä hän on niin kivat leikit kin jo ens kesänä kun toinen on 1 jo tonen 2 ! nyt isosisko hoivaa pientä : oikea hoiva emo !!
Mulla oli ihan vastaava tilanne aikanaan. Mulla on kahdella ensimmäisellä ikäeroa vuosi ja neljä kuukautta eli poika oli 7kk kun aloin odottamaan toista lasta. Aluksi oli rankkaa, mutta en ole katunut päivääkään lyhyttä ikäeroa. Lapset ovat niin pienellä ikäerolla, että menivät kouluun vuoden välein. Leikki-ikäisenä ovat niin lähellä toisiaan, että jopa leikkivät samoja leikkejä. Kun taas seuraava lapsi joka on sisarustaan kolme vuotta nuorempi, niillä on ollut aina kuilu välissä,kun isomman mielestä toinen on vaan vauva. Kolmannen ja neljännen välissä onkin sitten neljä vuotta, ja voi sitä taisteluiden määrää.
Keskustele ihmeessä ensin miehesi kanssa, ja mieti sitä minkälaisen lapsen voit menettää. Minulla oli jo ne paperit kädessä, mutta naistenklinikalle ei enää sinä päivänä päässyt toimenpiteeseen. Purkauduttuani sitten hyvälle ystävälle, joka totesi että " et voi tehdä sitä, et anna ikinä itsellesi anteeksi" .Revin sen paperin ja heitin takkaan, ja mieheni ei tänäpäivänäkään tiedä mitä meinasin tehdä. Mieti tosi tarkkaan mitä teet, jos jaksat alun rumba, pääset loppujen lopuksi helpommalla. Pari vuotta vähemmän yövalvomisia ja linnanmäelle leffaan ym paikkoihin on kiva mennä suunnilleen samanikäisten lasten kanssa. Kokemusta kun on kahdeksan vuoden ikäerosta lasten välissä. Silloin joutuu aina miettimään mitä voi tehdä ja minne voi mennä, kun olis kiva tehdä kaikki "perheenä" ja yhdessä. Totuus on silloin se että toinen menee vuoristorataan ja toinen lähtee vauvojen puolelle.
Voin vain kuvitella tunteesi, pelkosi, tuskasi. Itse en ole vastaavassa tilanteessa ollut, mutta kun poiani oli 6 kk, pelkäsin olevani raskaana taas, joten voin kuvitella millainen tunteiden ,ylläkkä sinulla päällä. Varsinkin jos raskausaikasi oli vaikea ja rankka, ei sitä varmasti heti ainkaan haluaisi kokea uudelleen. Mielestäni sinun kannattaa vielä miettiä asiaa ja keskustella miehesi kanssa, eikä tehdä päätöstä raskauden jatkamisesta/keskeytyksestä shokkivaiheessa. Päätät mitä päätät, toivotan sinulle ja perheellesi paljon, paljon voimia ja aurinkoisia kevät hankia!!!! Äläkä välitä kommenteista tyyliin "oma vika, mitä et ajatellut". Kukakohan mesitä on virheetön? Äläkä soimaa itseäsi.
Halein!
tilanne kuin minulla,mutta kuopus oli 4kk (esikko 4v)ja täysimetyksellä eikä kuukautiset oleet vielä alkaneet kun aloitin terolutit jotta saisin pillerit kehiin ja ihmetytti se pahaenteinen huono olo ja kas kas plussa se oli ja maailma kaatui ja rytinällä!
seksiä harrastettiin ja kumia käytettiin paitsi sen yhden kerran.
Raskautua mun ei pitäsi luomusti ja kuopus sai alkunsa avitetusti.
joten en ressanut siitä ainkaaan,että raskautusin ihan heti ;)
mä olin suunnitellu töihin paluuta 5v tauon jälkeen ja kun mentiin iso omakotitalo ja ISOT lainat ottaa!niin pakko oli töihin palata ja pian.
Varasin mäkin ajan aborttiin,mutta sitä epäiltiinkin tuulimunaksi ja helpotuin tavallaan ja sitten odottelin vain vuotoa ja ei sitä tullutkaan,niin uudestaan ultraan ja sykkeethän siellä näkyi ja siis elävä sikiö =)shokki sinänsä,mutta olin jo asiaa kerinny miettii siinä välissä todettiin miehen kanssa,että ei me aborttiin kuitenkaan kyetä ja siitä lähtien ollaan voitu hyvin paksusti ja 30 viikkoa täynnä ja raskaus edennyt paremmin kuin koskaan!ei pahoinvointeja tai muita merkittäviä vaivoja mitä koin edellisissä raskausksissa.
tytöistä voin huonosti loppuun saakka ja oli KARMEET liitoskivut ja turvotukset ym.ja eka oli sectio ja toka käynnistetty joka meinas päätyä sectioon,mutta kaikki loppupeleis hyvin.
kuopus on todella vaativa ja huonosti nukkuva!valvottaa edelleen mm.allergioidensa takia yöt ja tempperamenttia löytynee vaikka muille jakaa-helppoa ei ole,mutta toivotaan ja eletään siinä uskossa,että selviydytään hengissä ainakin =)
ja kaiken kukkuraksi oli mahtava onni saada odotaa nyt sitä poikaa!!kaksi tyttöä kun jo meiltä löytyy,niin poika tuo kivan vaihetlun =)ja kun käytiin 4d-ultrassa,niin katselin niitä kasvoja ja ajattelin silloin,että voi kauhistus jos olisin sen abortin tehnyt!
ikäeroa kuopukselle ja tälle uudelle tulee n,1v2kk
esikoisen sain juuri päivikseen joten siinäkin osin helpottaa,mutta taloudellisesti tämä "hiukka"kirpaisee,mutta varmoja ollaan siitä,että tämä lapsiluku riittää ja huolehditaan sitten seuraavalla kerralla siitä VARMEMMASTA ehkäisystä ettei ylläreitä enää sattuisi;)meinaa vaikka se abortti oli ensireakstio siinä valtavassa shokissa,niin olisin kuitenkin katunut sitä.tiedän sen,ainakin jossain vaiheessa kun sen kolmannen lapsen olisn joka tapauksessa halunnut-en tosin ihan vielä lähimpään viiteen vuoteen =P
asioilla on yleensä aina tapana järjestyä ja ihminen osaa mukautua sen mukaan,joten harkitse nyt vielä mitä teet,teit niin tai näin,niin kannattaa ainakin olla varma siitä, että ratkaisua et tule koskaan katumaan.
Tehtyä kun ei saa tekemättömäksi.