hei olen 18-vuotias nuori äiti ja lapseni 8,5kk vanha.
Ongelmani on huonto itsetunto..
Tunnen olevani huonompi kuin muut..
se on ollut ihan ala-asteelta lähtien.
en usko että ihan pienestä asti koska olen mielestäni saanut huomiota ja rakkautta äidiltäni.
nyt kun minulla on oma lapsi ja oma koti niin silti edelleen esim. sisustuksen suhteen saatan ajatella että kysynpä ensin äidiltäni jos tuo onkin huono. annan mielummin muiden tehdä valinnat ja työt koska en usko itse osaavani yhtä hyvin.
Tunnen etten pysty siihen mihin muut pystyvät.
En kuitenkaan inhoa itseäni. Hyväksyn itseni mutta en ehkä kunnioita tarpeeksi ja pidän huonompana kuin olen oikeasti!
Kun sain lapseni minulla oli kovia suorituspaineita siitä miten selvidyn vauvan kanssa. Mutta huomasinkin että äitiys sopii minulle! Se on ihanaa ja en ole huonompi kuin muut!
Pystyin muutama kuukausi sitten sanomaan itselleni että "olen hyvä äiti" ja olin siitä todella iloinen ja onnellinen!
Mutta mihin se tunne hävisi.. Nyt olen taas epävarma itsestäni..
En ehkä olekkaan niin hyvä äiti..
PASKAT!
Olen edelleen se sama hyvä äiti kun muutama kuukausi sitten! Mutta mihin sen tunteen kadotin..:'(
tahdon saada itsetuntoni kuntoon mutta en tiedä miten se onnistuu..
Ongelmani on huonto itsetunto..
Tunnen olevani huonompi kuin muut..
se on ollut ihan ala-asteelta lähtien.
en usko että ihan pienestä asti koska olen mielestäni saanut huomiota ja rakkautta äidiltäni.
nyt kun minulla on oma lapsi ja oma koti niin silti edelleen esim. sisustuksen suhteen saatan ajatella että kysynpä ensin äidiltäni jos tuo onkin huono. annan mielummin muiden tehdä valinnat ja työt koska en usko itse osaavani yhtä hyvin.
Tunnen etten pysty siihen mihin muut pystyvät.
En kuitenkaan inhoa itseäni. Hyväksyn itseni mutta en ehkä kunnioita tarpeeksi ja pidän huonompana kuin olen oikeasti!
Kun sain lapseni minulla oli kovia suorituspaineita siitä miten selvidyn vauvan kanssa. Mutta huomasinkin että äitiys sopii minulle! Se on ihanaa ja en ole huonompi kuin muut!
Pystyin muutama kuukausi sitten sanomaan itselleni että "olen hyvä äiti" ja olin siitä todella iloinen ja onnellinen!
Mutta mihin se tunne hävisi.. Nyt olen taas epävarma itsestäni..
En ehkä olekkaan niin hyvä äiti..
PASKAT!
Olen edelleen se sama hyvä äiti kun muutama kuukausi sitten! Mutta mihin sen tunteen kadotin..:'(
tahdon saada itsetuntoni kuntoon mutta en tiedä miten se onnistuu..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Erään (harvinaisen) keskustelun jälkeen >
"Sä oot parempi ja viisaampi kuin sä itte tiedätkään"
Tuo sanomus on montakertaa muistunut heikkoina hetkinä mieleen.
Päteisiköhän tuo sinunkin kohdallasi?
Käy joskus sen tyyppisillä yleisöluennoilla, joka sivuaisi aihetta.
IHAN HUVIKSEEN KOKEILEMASSA:
Luota vain itseesi,nuori äiti!Tunsit että äitiys sopii sinulle ja se on ollut ihanaa,ja jos olet pientä vauvaa osannut hoitaa,osaat ihan takuulla tästä eteenpäinkin olla paras äiti lapsellesi.Luota siihen,mitä sisimpäsi sanoo lastasi koskevissa asioissa,niissä sinä olet asiantuntija!
Ja sinähän olet jo pystynyt yhteen ihmiselämän haasteellisimmista asioista:vauvan synnyttämiseen ja hoitamiseen,ja vielä nauttimaan siitä(läheskään kaikki eivät pysty näihin,varsinkaan niin nuorena kuin sinä).
Sanon tämän omasta kokemuksestani.Minäkin olin epävarma esikoisen saadessani,mutta lapsen kasvaessa kasvoi minun itsetuntoni kun huomasin osaavani parhaiten kuunnella lapseni tarpeita.Tajusin että minun hoidossani lapsi kasvaa ja voi hyvin ja että osaan tehdä hyviä päätöksiä!
Olet rohkea kun olet vastaanottanut lapsen elämääsi,ja lapsi tulee lisäämään itseluottamustasi monin tavoin:-)Pikkuhiljaa tulet löytämään uskoa omiin ajatuksiisi ja mielipiteisiisi muissakin kuin lasta koskevissa asioissa.
Omat tunteet vaihtelevat, jokaisesta tuntuu välillä siltä että on huono,se kuuluu terveellä tavalla itseään kuulostelevan ihmisen kasvuun.Tunteiden kanssa elo on yhtä vuoristorataa. Mutta huonommuudentunteen painaessa päälle palaa ajattelemaan miten olet osannut tehdä ratkaisuja lapsesi elämää koskien.Lapsesi kasvaa kovaa vauhtia ja antaa sinulle koko ajan enemmän palautetta,josta saat vahvistusta että olet hyvä äiti.
Toivon sulle lisää rohkeutta ja voimia,et todellakaan ole huonompi kuin muut,olet rohkea nuori ihminen vaikka miltä tuntuis:-)
Kaksikymmentä vuotta sitten, parikymppisenä,
käytin usein sanontaa "mä sitten inhoon" kun
joku asia ei miellyttänyt minua tai oli muuten
huonosti. Silloinen poikaystäväni katsoi minua
erään keskustelutuokion lomassa kysyvästi ja
tokaisi "Ootsä huomannu että sä inhoot aika
paljon asioita?"
Tuo kysymys oli kuin isku vasten kasvoja ja
todella pysäytti minut ajattelemaan itseäni ja
sanojani. Huomasin olevani negatiivinen
ihminen ja tyytymätön lähes kaikkeen! Lopetin
sanonnan käyttämisen siihen paikkaan ja aloin
tietoisesti muuttaa ajatteluani positiivisempaan
suuntaan.
Käänsin suupielet ylöspäin ja ajattelin niitä
asioita, jotka olivat elämässäni hyvin. Pikkuhiljaa
huomasin olevani pirteämpi ja energisempi ja
olen todennut että vastoinkäymisetkään eivät ole
tuon päivän jälkeen olleet niin maata mullistavia
kuin ennen. -Susanna
= = = = = = = = = =
Älä huolestu liikaa. Lapsen saaminen ja hoitaminen syö usein itsetuntoa.
Ajattele että sentään noin nuorena osaat tehdä yleensä mitään sen lapsen kanssa. Nostan hattua.
Itse olin aikuinen mies kun meille syntyi lapsi ja olin hoitanut kotona pikkusiskoa. Silti välillä ahdisti, vaikka kaikki tuntui tutulta jo ennestään.
Kun lapsesi alkaa olla 3-4 vuotta saatat yhtenä aamuna herätä ja huomata että selvittiinpäs.
Kyllä suurin osa tuon ikäisistä osaa lapsensa hoitaa täysin normaalisti, täällähän puhutaan kuin se olisi aivan mahdotonta. Äitiyshän on maailman normaalein asia.
Voihan se sinusta siltä tuntua,muttei se kaikille helppoa näytä olevan,niin paljon vauvoja ja pieniä lapsia joutuu kärsimään vanhempiensa ongelmista,huostaanotot lisääntyvät koko ajan.
Sitä paitsi keskustelu alkoi nuoren henkilön valittaessa huonommuuden tunnettaan,ja siinä tilassa ei välttämättä näe edes sitä että pystyy olemaan hyvä äiti,mitä keskustelun aloittajakin epäili.Siihen voi tarvita ulkopuolisen rohkaisua,että jaksaa uskoa itseensä.Sinulla ei tätä ongelmaa ilmeisesti ole,koska pystyt suhtautumaan noin ylimielisesti.
Mutta meitä on monenlaisia,erilaisia,ylimielisyys ei hyödytä ketään.