Kirjoitin viha palstalle pitkää pätkää. En tietenkään lähettänyt sitä koska en alennu moiseen. No olen kyllä täällä ehkä räjähdellytkin, se oli myös osa kasvua. Kävin läpi kaiken miten olet loukannut minua, mitä ehkä itse tajuat ja mitä et.
Niinkuin en minäkään voi tietää mitä sinä tunsit ja päässäsi liikkui, vaikka uskoaksei meistä molemmista tuntuu että kyllä sen toisen nyt on pakko tajuta helvetti! Mutta ollaanko me oikeasti paljoa puhuttu...
Minkä kuvan minä sinusta sain ja minkä sinä minusta. Ja mikä kuva meillä on nyt toisista.
En välitä siitä enää paskaakaan.
Kun näen naamasi noista 'sinun kasvot' - ikkunaverhoista, tiedän silti että rakastan sinua kaikesta huolimatta, eikä se alamäissä vaan katoa.
Tiedän sen vaikken edes tunne sinua kunnolla, etkä sinä minua. Se ei ole mikään haave, ei pelkkä ihastus, tunne.
Se ei saa minua enää heittämään volttia, kirjoittamaan runoja.
Sinä vaan olet puolet minusta.
Mutta en häiritse sinua. Tiedät että olen tehnyt jo liikaa. Muut täällä ei tiedä sitä.
Jos tahdot kertoa jotain joskus, niin tiedät että en lyö laudalta. En vain vihaa sinua.
Jos haluat maailmaani, se on vaan tervetuloa!
Koska sellainen nyt todella on, en pelkästään tahdo sinnu sinun omaasi.
Tiedän etten ole oikeen enää se sama henkilö jonka tunsit. Tässä on ollut sen verta suuret koetukset että pakostakin henkisesti kasvanut.
Ja luulen että nykyiseen minään ennemmin tutustuisitkin...
Mutta... tee kuten haluat
Jos epäröit täällä miten suhtautua minuun niin nyt ehkä tiedät paremmin. Mutta varmaan ymmärrät että tällä hetkellä, minun on oikeasti jopa etsittävä muita naisia niin kauan kun ei ole niitä kortteja ilmestynyt sinun käsistä.
Niinkuin en minäkään voi tietää mitä sinä tunsit ja päässäsi liikkui, vaikka uskoaksei meistä molemmista tuntuu että kyllä sen toisen nyt on pakko tajuta helvetti! Mutta ollaanko me oikeasti paljoa puhuttu...
Minkä kuvan minä sinusta sain ja minkä sinä minusta. Ja mikä kuva meillä on nyt toisista.
En välitä siitä enää paskaakaan.
Kun näen naamasi noista 'sinun kasvot' - ikkunaverhoista, tiedän silti että rakastan sinua kaikesta huolimatta, eikä se alamäissä vaan katoa.
Tiedän sen vaikken edes tunne sinua kunnolla, etkä sinä minua. Se ei ole mikään haave, ei pelkkä ihastus, tunne.
Se ei saa minua enää heittämään volttia, kirjoittamaan runoja.
Sinä vaan olet puolet minusta.
Mutta en häiritse sinua. Tiedät että olen tehnyt jo liikaa. Muut täällä ei tiedä sitä.
Jos tahdot kertoa jotain joskus, niin tiedät että en lyö laudalta. En vain vihaa sinua.
Jos haluat maailmaani, se on vaan tervetuloa!
Koska sellainen nyt todella on, en pelkästään tahdo sinnu sinun omaasi.
Tiedän etten ole oikeen enää se sama henkilö jonka tunsit. Tässä on ollut sen verta suuret koetukset että pakostakin henkisesti kasvanut.
Ja luulen että nykyiseen minään ennemmin tutustuisitkin...
Mutta... tee kuten haluat
Jos epäröit täällä miten suhtautua minuun niin nyt ehkä tiedät paremmin. Mutta varmaan ymmärrät että tällä hetkellä, minun on oikeasti jopa etsittävä muita naisia niin kauan kun ei ole niitä kortteja ilmestynyt sinun käsistä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Niin ja joo nimeni on Miika
sinä et kerro tuota sille naiselle, en vaan voi ymmärtää. Ei hän sitä täältä voi yhdistää sinuun, vaikka olikin seikkaperäinen kertomus..silti, kerro hänelle tunteesi, hän voi olla täysin tietämätön :)
naimisissa.
niinkuin mainitsin, ette tiedä paljonko olen jo sanonut
Millaisia kortteja odotat mun käsistä, kiinnostaa tietää :)
Ymmärränhän minä, että aika heikot tuntemukset meillä on toisistamme, aika ja paikka sattuvat kai olemaan vääriä kun kohtaamme?
Mietin vaan usein sitä, miksi olemme niin vakavia toistemme seurassa - onko näin?
en tiedä... jotain että tiedän että olen vielä olemassa. Ihan mitä vaan
ja juu itse olen vakava ihan vaan jännityksen johdosta, tai no nykyään olen kai välillä turhan vakava muutenkin. Elämässä sattuu ja tapahtuu
Sitä jännitystähän tässä itse kullakin näyttäis olevan ja oikeessa oot: elämässä sattuu ja tapahtuu..
Kerro edes, millaisesta huumorista pidät - jospa mä voin piristää sua seuraavalla kerralla jotenkin :)
Kyllähän mä ymmärtääkseni aika paljon huumorin päälle ymmärrän laidasta laitaan. Kai se paras huumori on se tilannekomiikka. Kompastele siis rappusissa vastaan? No älä
pannukakut naamaan
:)
Olemme molemmat loukanneet toisiamme, tahtomattamme tai tahtoen. On vaikea tietää mitä toisen päässä liikkuu ja väärinymmärryksiä tulee helposti. Olen monet kerrat itkenyt vuoksesi, mutta mikä ei tapa se vahvistaa.
En ole koskaan muuta halunnutkaan kuin tutustua sinuun, omana itsenäsi. Siitä asti kun sinut ensi kerran tapasin, olet täyttänyt ajatukseni ja vienyt sydämeni. Haluan sinun maailmaasi, mutta sinä et ole päästänyt minua sinne.
Minunkaan tunteet eivät katoa, koskaan. Se ei ole ollut ihastumista enää pitkään aikaan vaan olen rakastunut sinuun, vaikka en sinua edes tunne kunnolla. Olen tuntenut sen tunteen sydämessäni jo kauan. Olen tyhjä ilman sinua, tarvitsen sinua täyttämään sen tyhjyyden.
Mitä kortteja kaipaat? En kestä ajatusta sinusta muiden naisten kanssa. Teen mitä vain, että saan olla mukana elämässäsi ja kanssasi, huolehtia sinusta, rakastaa sinua, rakentaa yhteistä tulevaisuutta. Haluan sinut!
ei taida olla oikea osoite?
päästin maailmaani, tai siis tyrkytin sitä. Lähinnä kyllä niitä ongelmia :P