Mistä johtuu, että häistäkin, joiden pitäisi olla iloinen asia, saadaan vl-konsteilla tehtyä niin väkinäinen, ahdistava ja vakavahenkinen tilaisuus?
Olen ollut (äkkiä laskettuna) ainakin 16 kertaa vl-nuorenparin häissä, ja joka kerta yllätyn, kuinka hautajaismainen tunnelma siellä vallitsee.
Miksi yli tunnin mittainen saarna pitää väkisin mahduttaa hääohjelmaan? Vastatkaapa joku vl-nuoripari ihan rehellisesti: Haluatteko oikeasti tuon "pakollisen" seurapuheen häihinne? Onko se isoki synti, jos sen jättäisi pois? Haluatteko tahallaan tehdä häistänne niin pakkopullamaisen hiostavan ahdistavat? Määrääkö vanhempanne ohjelman?
Tuo saarna pilaa koko hääjuhlan tunnelman. Minusta sen voisi ihan yhtä hyvin pitää siellä kirkossa. Eihän muutkaan uskovaiset tee väkisin häistään uskonnollisten kokoustensa kopioita. Virrenveisuutkin voisi ihan hyvin jättää sinne seurapaikalle.
Ettekö voisi vähän edes relata joskus jäykkikset? Edes tuon yhden päivän ajaksi, kun menette naimisiin?
Ei millään pahalla, mutta taas ensi viikolla olisi yhdet hautajaishäät tiedossa, joihin on läheisen sukulaissuhteen vuoksi pakko osallistua.
Olen ollut (äkkiä laskettuna) ainakin 16 kertaa vl-nuorenparin häissä, ja joka kerta yllätyn, kuinka hautajaismainen tunnelma siellä vallitsee.
Miksi yli tunnin mittainen saarna pitää väkisin mahduttaa hääohjelmaan? Vastatkaapa joku vl-nuoripari ihan rehellisesti: Haluatteko oikeasti tuon "pakollisen" seurapuheen häihinne? Onko se isoki synti, jos sen jättäisi pois? Haluatteko tahallaan tehdä häistänne niin pakkopullamaisen hiostavan ahdistavat? Määrääkö vanhempanne ohjelman?
Tuo saarna pilaa koko hääjuhlan tunnelman. Minusta sen voisi ihan yhtä hyvin pitää siellä kirkossa. Eihän muutkaan uskovaiset tee väkisin häistään uskonnollisten kokoustensa kopioita. Virrenveisuutkin voisi ihan hyvin jättää sinne seurapaikalle.
Ettekö voisi vähän edes relata joskus jäykkikset? Edes tuon yhden päivän ajaksi, kun menette naimisiin?
Ei millään pahalla, mutta taas ensi viikolla olisi yhdet hautajaishäät tiedossa, joihin on läheisen sukulaissuhteen vuoksi pakko osallistua.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ne ovat useasti tunnelmaltaan hautajaishäät. Mutta toisaaltahan sen ymmärtää, onhan juuri kuultu elinkautistuomio.
Yksi puhe kirkossa pitäisi riittää.
Minulla on iso lestadiolainen suku, niin häitä on riittänyt. Enää muistakkaan, kuinka monissa jo tullut käytyä.
Sen olen huomannut, että hääjuhlien luonne jaq varsinkin taso on laskenut.
Kun ennen pöydissä oli tasokasta ruokaa, nyt saa nälkäisenä lähteä häistä pois ja suunnistaa oikopäätä illalla kylän grillikioskille.
Kahvia ja pullaa nyt on tarjolla entiseen tapaan, mutta niistä makeistahan tulee vain ällö olo.
Lahjoja annetaan runsain mitoin, mutta lahjan saajat eivät palkitse vieraitaan edes kunnon lihasopalla lohikeitosta puhumattakaaan.
Ja mitä hääohjelmaan tulee, ne ovat samantuntoisia, kuin seuroissa sanankuulossa istuisi. Häistä on jäänyt pois kaikki viihteellinen ohjelma ja tilalle on tullut vakavia seurapuheita itkuvirsineen.
Mutta tupakka näyttelee edelleen häissä vakiintunutta viihteen pitoaan.
Jos hääparista toinen polttaa, mies useimmiten, niin sikaaria vejetään rehvakkaasti.
Morsiusneito, joka ei polta, saa odotella sisällä yksinään orpona sulhastaan, joka tultuaan ulkoa löyhähtää imelälle sikarinikotiinille.
On siinä morsiamella kestettävää, kun lopulta pääsevät päivän päätteeksi piilopaikkaansa ja sulho alkaa nikotiinille löyhääväälä suullaan pussailemaan.
Hääparille toivotetaan paitsi onnea, myös kehoitus ottaa vastaan kaikki Herrankin lahjat, eikä vain häissä saatua maallista mammonaa.
Piirinpyöriäiset on jääneet pois, samoin riisinheittely. Tilalle on tullut virsien laulantaa enemmän ja surumielistä viulun- ja huilunsoittoa.
Kaikki leikkiminenkin on jäämässä syrjään.
Vanhemmat eivät raski panostaa lastensa hääjuhliin, vaan halutaan selvitä pienillä kuluilla.
Ruoan taso on laskenut. Juhlaruoasta ei voi puhua, vaan pääruoka on kevyttä klimppisoppaa.
Odotan hääjuhlilta kunnon potturuokaa mehevien, tuuman paksuisten pihvien kera.
Halvemmaksi häävieraalle tulee, kun lähettää sen pakollisen lahjan postitse, kuin lähteä itse matkaamaan kaukaiselle paikkakunnalle.
Polttoaine on kallista ja lisäksi joutuu yöpymään hotellissa, eikä häissä saa edes maittavaa ruokaa.
Vihjeeksi hääjärjestäjille:
- ei niin kauheasti niitä leivonnaisia ja makeita
kakkuja
- laittakaa kunnon salaattipöydät, leikkeleet
tuoremehut, kunnon savulohta, savulihaa
- kunnon pottumuusia, kunnon kastiketta, kunnon
lihapulia, kunnon kokolihakeitto, lohikeitto.
- jälkiruoaksi raikasta hedelmäsalaattia
- filmiesityksiä
häät tuntuvat olevan vl:ille vain ikäänkuin alta pois hoidettava muodollisuus, että päästään äkkiä vällyjen väliin lisääntymään.
Ja jos perheen pitää järjestää parhaimmillaan paritkymmenet häät, saattaa siinä vähän jo häähömpötys kyllästyttääkin. Ikäänkuin turtuu jatkuvaan häiden järjestelyyn, joten käytetään samaa 60-lukulaista vl-kaavaa joka kerta.
Alapa laskeskeleen, jos normaaliperheenkin pitäisi 17-kertaa järjestää oikeasti mukavat ja viihtyisät häät, kuinka kalliiksi se tulisi. Ei raskisi ihan Yölintua tai Kari Tapiota palkata esiintymään viimeisen lapsen häihin.
Käytäntöhän on se, että morsiamen vanhemmat järjestävät häät.
Omasta mielestäni hauskat ja hyvät häät olisivat vaikka tällaiset:
1)Vihkiminen kirkossa
2)Hääpäivälliset, joissa kunnon ruokaa (esim keittoa) ja hääkakkukahvit, joiden lomassa :
a) Morsiamen isä puhuu
b) Sulhanen vastaa
c) Vihkipappi puhuu (lyhyesti), seurapuheita ei tarvita
Päivällisen jälkeen:
3)seuraleikkejä
4)Häävalssi
5)Tanssia tai piirileikkejä
Jutustasi on pääteltävissä, että ehdotat häiden jakamista kahteen paikkaan kulkemisineen.
Hommaa saataisiin huomattavasti tehostettua ja lyhennettyä jättämällä kohdat 3-5 pois.
Ihan samaa olen itsekin ihmetellyt. Monet sukulais"lasten" häät olen joutunut käymään (lähes kaikki 18v. naimsiin) ja kestämään, odottaen vain että pääsisin pois siitä ahdistavasta tilaisuudesta.
Tähän noin 30 ikävuoteen mennessä en vielä omia häitä ole halunnut viettää, mutta sitten kun avioituminen on omassa suhteessani ajankohtaista niin en halua paikalle muita kuin omat ja mieheni vanhemmat, sisarukset, kummit ja parhaimmat ystävät. En halua mitään isoja häitä, ja toiseksi, vain vähän ohjelmaa mutta sitäkin hauskempaa ja huumoripitoisempaa. En halua mitään seurapuheita häihin, koska hääpäivähän on morsiamen ja sulhasen onnellisin päivä, ei mikään yleinen seurapäivä! Ei ehkä täysin liittynyt aloitukseen mutta toinpa vain omia ajatuksiani esille :)
Monet vl-häät on juhlittu. On niissä ollut poikkeuksiakin, jos tarkemmin muistelee. Tietysti pohjanoteeraus on sellainen, jossa pappi jo kirkossa saarnasi lisääntymiskäskyn ja vaivalla synnyttämisen muistutuksen ja kuinka naisen halu on kuitenkin mieheen oleva jne.
Sitten hääjuhlassa oli virsiä ja oikea saarna, jossa heräteltiin ns. eriseuraisia häävieraita parannukseen. Puhuja oli itse ollut heitä aikoinaan hoitamassa. Jokainen tiesi, kenelle puhe oli tarkoitettu. Puhuja käytti tilaisuutta hyväkseen ja 'saarnasi sopivalla ja sopimattomalla ajalla'. Sehän on hänenlaistensa tehtäväkin. Samalla hän sanoi, ettei oikeaa rakkautta löydy muualta kuin jumalanvaltakunnasta ja uskovaisten avioliitosta. Kyllä sitä kuulemma on muuallakin, mutta se on itserakkautta! Hänpä sen 'tiesi'!
Hääväki on vaisua ja ilotonta sekä hämillään yritteli jutella noiden ns. eriseuraisten kanssa.
Poikkeuksena oli toiset vl-häät, joissa isä mainitsi nimenomaan sen, että häissä kaikkien pitäisi tuntea olevansa kutsuvieraita. Hän vihjasi varmaan, ettei eivl-vieraita loukattaisi mitenkään. Hän ei ollut ehkä oikeahenkinen vl?
Kyllä nykyisin monissa vl-häissä on iloisempaa kuin ennen, mutta Päivämies taas muistutti 'tästä tärkeimmästä". PM:n mukaan jopa polttarit pitää seurojen merkeissä! Eipä ole ankeampaa ohjetta!
pari alennu selittelemään näille, miksi ovat halunneet elämänsä suuresta päivästä tehdä juuri sellaisen kuin ovat tehneet.
Harmi, kun en ole ihan 18-vuotias vaan vanhempi.
Ja vielä ikävämpää, että olen viihtynyt vl-häissä ja nauttinut niistä.
Mikä hirveintä, jos joskus omat häät koittavat, haluan sinne seurapuheen.
Ja mikä hurjinta, kuvittelen, että juhla on arvokas ilman Yölintua, Eino Gröniä, biletystä, tanssia ja alkoholia.
Minkäs sille tekee, kun on niin mahdoton jäykkis.
Ei häihin ole pakko tulla vaikka kutsuttaisiinkin.
...Herramme Jeesus Kristus jopa, kun häävierailta loppui viini - muutti veden viiniksi.
SRK:n häistä jos loppuisi kotikalja, ei sitä kukaan murehtisi.
Olen monen vastaajan kanssa samaa mieltä siitä että; Vanhoillislaestadiolaiset häät ovat kuin hautajaiset. Puuttuu vain se, että alettaisiin esittää "muistopuhetta" hääparista.
Häävieraat istuvat vihkimisen jälkeisessä tilaisuudessa kuin puu-ukot ja akat. Naama perusasennossa kuin "linnun perse".
Olen ollut mukana muutamassa, mutta en enää mene näihin ikäviin häätilaisuuksiin. Jää jäljelle vain paha mieli ja säälintunne nuorta morsiusparia kohtaan.
Menimme naimisiin, v. 1963, ihan vain pappilassa kahden todistajan läsnäollessa. Ihan oli mukava tilaisuus. Jälkeenpäin söimme täytekakkua, jonka jälkeen menimme kaupungille nauttimaan ihanasta kesäpäivästä.
Hääyö oli sekin, ikan O.K, vaikka ei ollutkaan ensi kerta.
Perhe lisääntyi ja vanhimman poikamme häät olivatkin sitten mahtavat. Häävieraita liki sata.
Puheet hääparille olivat humoristisia ja mukavia. Huomasi, että kaikilla oli hauskaa.
Tietysti oli tarjolla viiniä tai viinaa niille jotka siitä tykkäsivät. Kukaan ei silti humaltunut. Naukkailtiin vain "pakolliset" viinit ja snapsit, jotka irrottivat kielenkannat.
Kaikilla oli mukavaa ja hymy oli suupielissä kaikilla häävierailla.
Tansittiin häävalssit, ilman että kukaan olisi tuntenut vääränlaista hekumaa tanssipariaan kohtaaan.
Juhlat jatkuivat yömyöhään. Hääpari poistui puoliyöstä taksilla omaan kuhertelumajaansa.
Ulkopuolella oli teltta, jossa oli tarjolla viiniä ja viinaa ihan riittämiin. Silti en huomannut kenenkään humaltuvan kovinkaan paljon.
Juhlittiin tuonne viiteen asti aamulla, jonka jälkeen itsekukin laittautui yöpuulle.
Ei oksennuksen oksennusta, ei tappelun nujakka koko iltana.
Jäi todella mukavat muistot niistä häistä. kaikilla oli hauskaa.
"Oi joska oisit saanut olla mukana".
Terv. Vaari ja ukki M.
aina samaalla systeemillä oli sitten häät hautakaiset ristiäiset tai seurat ain ohjelma toistaa itseää eli joku enemmä tai vähemmän puhelajat omaava juntti pelottelee seurakuntaa ylipitkillä kuivilla puheilla porukka on kuin diapamina syöny zombi lauma
Ymmärrän kyllä aloittajan näkemyksen, monesti vl-häät ovat olleet tunnelmaltaan tosi synkkiä (olen itse kyllä vl). Muistan eräätkin, joissa sulhanen itki koko juhlat läpi kirkosta aina hääjuhlan loppuun asti. Sitten vielä kauhea parku, kun hyvästeli vieraita. Ajattelin silloin, että olis kannattanu olla menemättä naimisiin, jos se nuin ikävää hommaa on.
Mutta on onneksi sattunut kohdalle myös iloisia häitä, joissa on kerrottu hyviä juttuja ja naurettu mahat kipeiksi. Tunnelma on ollut rento, iloinen ja välitön, vaikka hääjuhlassa on seurapuhekin pidetty. On totta, että puheen pitäjän olisi hyvä suhteuttaa puheensa kyseiseen tilanteeseen. Toki Jumalan Sanaa pitää pitää esillä, mutta ei hääjuhlassa pidettävän puheen (=juhlapuhe) tarvi olla tuomiopäivän saarna. Kyllä Jumalan sanakin kehoittaa iloitsemaan ilon päivänä. Kaikki puhujat vaan ei valitettavasti osaa erottaa hääjuhlaa tavallisista seuratilaisuuksista.
Loppujen lopuksi juhlan tunnelma on pitkälti järjestäjien luonteesta kiinni. Jos on jäykkä tyyppi, niin tulee jäykä juhlat. Jäykin tilanne tässä taannoin sattui, kun pari tuli kirkosta ulos ja juhlaväki odotti ulkona "riisiä heittämässä". Seurakunta oli kuitenkin kieltäny riisien heiton kirkon pihalla, joten hääväki vaan seiso hiljaa ja pariskunta käveli kirkosta pihalle. Joku aloitti aploodit, joihin ei juuri kukaan yhtynyt. Tilanne oli niin väkinäinen, että minua yleisössäkin hävetti meidän puolesta. Ihmiset oli jotenkin niin jumissa, että ei osanneet edes taputtaa, tuskin tuosta taivaspaikka olis menny.
Kaikki lestadioaisten häät eivät ole samanlaisia. Ehkä jotkut haluavat sen tunnin mittaisen saarnan ja toisilla ei ole uskallusta poiketa ikivanhasta perinteestä. Kaksi siskoani, jotka ovat menneet naimisiin sanoivat, että haluavat pienimuotoisen puheen, mutta eivät halua siitä mitään ns. uskonpuhdistussaarnaa. Tilaisuuden tulee olla kaikille uskontokuntaan riippumatta miellyttävä, joten puheen tulee olla tilaisuutta vastaava ja "juhlava". Näin itsekin haluan, jos ja kun itse menen joskus naimisiin.