Elän elämääni normaalisti, mutta suru asuu sydämessäni. Olen yrittänyt työntää sinut pois ajatuksistani, puuduttaa tunteeni. En tiedä tunsitko niin kuin minä, tuskin, mutta hyvä niin, joku päivä minäkin pystyn olemaan luja sinun suhteesi, vielä olen heikko(na sinuun). Tiedän, ettet pysty hyväksymään minua vikoineni, teot kertoivat enemmän kuin sanat mitä sanoit ja vaikka aiheutit pahaa mieltä olen käyttänyt sen panssarini kasvattamiseen. Haluan irti, vapaaksi, haluan rakastaa ja rakastua jälleen, siksi kirjoitan tätä. Selvittääkseni ajatukseni. Puhdistaakseni sydämeni. Elämä on vaikeaa ilman näitäkin suruja ja toivoisin viisastuneeni tästä niin, että seuraava, kenelle sydämeni luovutan, vastaa tunteisiini ja haluaa pitää minusta huolta niin kuin minä hänestä.
En tiedä luetko näitä, ehkä, ehkä et. Eikä sillä ole edes väliä. Ei ole meitä, ei mitään mitä pelastaa. Rakastin sinua, aidosti ja oikeasti, sydämestäni, mutta tässä elämässä se ei yksin riitä. Olen väsynyt hylätyksi tulemisiin, mutta eiköhän se aurinko paista tähänkin risukasaan joku päivä. n>m
En tiedä luetko näitä, ehkä, ehkä et. Eikä sillä ole edes väliä. Ei ole meitä, ei mitään mitä pelastaa. Rakastin sinua, aidosti ja oikeasti, sydämestäni, mutta tässä elämässä se ei yksin riitä. Olen väsynyt hylätyksi tulemisiin, mutta eiköhän se aurinko paista tähänkin risukasaan joku päivä. n>m
Vastaukset 7
Vanhimmat
sä pelaat,aika ihmeellisiä on nuo sun rakkauden teot
kuin se, ettei tee mitään
kavereittenkaa.miltä se susta tuntuis?
aloittaja kirjoittaa kuin mun suusta..
varmasti vaikea. Tunteitani sinuun ei voi kuitenkaan verrata mihinkään muuhun suhteeseen. Uskon, että muutkin sen ymmärtäväisivät ja moni on sen aina tiennyt.
Oletko antanut hänen ymmärtää tunteesi oikein? Pelkät katseet eivät riitä nykyään..
mun kirjoittama teksti....