Onko perheenne sisaruksilla pitkät ikäerot? Miten se on vaikuttanut aikusuudessanne?
Itselläni oli 10 v. nuorempi veli, joka oli oikeastaan kuin puoliksi minun lapseni. Minähän häntä paljon hoidin ja kaitsin. Kun poika meni kouluun, minä lähdin monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan.
Nyt vasta aikuisena, oikeastaan isoäidin iässä, olen ruvennut ajattelemaan, että pieneltä lapselta meni tärkeä ihminen ikiajoiksi pois.
Ei suhteeni häneen ollut läheinen vuosikymmeniin, vasta nyt, eläkeiässä, olemme lähentyneet ja ikään kuin palauttaneet sisaruutemme.
Olemme asuneet eri puolilla Suomea, eikä vanhempien kuoltua ollut mitään erityistä syytä tavata, edes vuosittain. Ei meillä mitään eripuraa ole ollut, mutta ikäeron tuomat erilaiset elämäntilanteetkin ovat olleet omiaan pitämään eroa itsestään selvänä.
Monilla on läheiset suhteet lapsuudesta asti ainakin yhteen sisarukseensa. Minun tpauksessani läheisyys on solmiutunut vasta nyt elämän illassa.
Lastenlapsien ikäerot ovat lyhyemmät. Se on hyvä asia. Yksi lapsista on ainokainen, mutta hänen vanhempansa pitävät yllä hyviä suhteita samanikäiseen serkkuun, joten toivottavasti näiden lasten ystävyys on heille tukena koko elämän ajan.
Itselläni oli 10 v. nuorempi veli, joka oli oikeastaan kuin puoliksi minun lapseni. Minähän häntä paljon hoidin ja kaitsin. Kun poika meni kouluun, minä lähdin monen sadan kilometrin päähän opiskelemaan.
Nyt vasta aikuisena, oikeastaan isoäidin iässä, olen ruvennut ajattelemaan, että pieneltä lapselta meni tärkeä ihminen ikiajoiksi pois.
Ei suhteeni häneen ollut läheinen vuosikymmeniin, vasta nyt, eläkeiässä, olemme lähentyneet ja ikään kuin palauttaneet sisaruutemme.
Olemme asuneet eri puolilla Suomea, eikä vanhempien kuoltua ollut mitään erityistä syytä tavata, edes vuosittain. Ei meillä mitään eripuraa ole ollut, mutta ikäeron tuomat erilaiset elämäntilanteetkin ovat olleet omiaan pitämään eroa itsestään selvänä.
Monilla on läheiset suhteet lapsuudesta asti ainakin yhteen sisarukseensa. Minun tpauksessani läheisyys on solmiutunut vasta nyt elämän illassa.
Lastenlapsien ikäerot ovat lyhyemmät. Se on hyvä asia. Yksi lapsista on ainokainen, mutta hänen vanhempansa pitävät yllä hyviä suhteita samanikäiseen serkkuun, joten toivottavasti näiden lasten ystävyys on heille tukena koko elämän ajan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Vanhin on syntynyt 1939 tammikuussa ja nuorin 1964 maaliskuussa.
Omilla lapsillani on 3 vuotta ja 5kk.
Eivät nuo ole parhaita kavereita, kummallakin on omansa.
Kaksi siskoistani asuu ulkomailla, Kreikka ja Sveitsi, muut aivan eri paikkakunnilla matkat ovat 170 - 140 km, en omista autoa, eikä siskotkaan ei tapailla.
veljeensa. Ovat kuin eri sukupolvea, olivat nuoria eri vuosikymmenella (eri musiikkimaku, eri nuoruudenmuistot; omat seka yhteiskunnalliset.)
Ei ole niinkaan yhteisia lapsuuden muistoja, esim lomamatkoja eivat ole yhdessa tehneet.
Ei muuten, mutta harmittaa kun lapsillamme ei ole samanikaisia serkkuja, joiden kanssa leikkia. Veljen tyttoystava odottaa, kun taas meidan lapset ovat jo hiukan yli 10 vuotta.
Eihän ikäerolla ole mitään merkitystä aikuisuuden tai lapsuudenkaan sisarussuhteissa! Ennemminkin sukupuolella on väliä kuin ikäerolla.
Veljelläni ja minulla ikäeroa 4 vuotta eikä koskaan ole ollut yhteisiä juttuja lapsuudessa eikä aikuisuudessakaan. Miehelläni on veljensä kanssa 6 vuotta ikäeroa, mutta ei lapsena eikä aikuisena ole yhteisiä juttuja. Äidilläni ja hänen neljällä sisarellaan kaikilla n. 2 vuotta ikäeroa ja nyt aikuisena on vain yhden sisaren kanssa lähemmissä väleissä. Muuten on aika eripuraiset välit sisaruksilla, lapsuuden katkeruuksista lienee johtuvia. Isälläni on vuoden kahden välein syntyneitä sisaruksia seitsemän ja eri sukupuolia, mutta vain muutaman kanssa tulee paremmin juttuun ja muita näkee vain häissä ja hautajaisissa.
Serkkuja on minullakin yli kaksikymmentä ja lapsuudessa nähtiin joitakin samanikäisiä vähän tiiviimmin. Nyt aikuisena, vaikka asutaan lähekkäin, ei olla tekemisissä. Pojallani on muutama samanikäinen poikaserkku, joiden kanssa pienempänä leikkivät yhdessä. Nyt murrosiässä luonteiden ja yleensä elämän mielenkiintojen erot näkyvät ja ovat eriyttäneet serkut toisistaan. Yhden kanssa on tekemisissä, mutta kahden muun kanssa on niin vähän yhteistä, että eivät löydä millään yhteistä jutun juurta.
On sukulainen tai ei, niin luonteeltaan jokainen on yksilönsä eikä voi väkisin olla yhteyksissä.
Muutenkin lasten ikäeroon tuijotetaan liikaa. Ihan kuin sisaruksella olisi joku velvollisuus olla seuranpitäjänä toiselle sisarelle. Maailmassa kavereita riittää, ei niitä sisaruksia pidä kaveriksi toiselle tehdä..