eli miten toimitaan kun avoliitossa on lapsia ja kävi ilmi että vain äiti on merkitty huoltajaksi vaikka luulimme tyhmyyttämme että isyyden tunnustuksen yhteydessä molemmat olisi merkitty.
Kävin väestörekisterikeskuksen sivuilla sieltä en löytänyt apua.No,tietysti joku sanoo menkää naimisiin,mutta jos jätetään se vaihtoehto nyt toistaiseksi pois.Kaikki aikanaan...mutta tuon asian haluaisin järjestykseen.
Kävin väestörekisterikeskuksen sivuilla sieltä en löytänyt apua.No,tietysti joku sanoo menkää naimisiin,mutta jos jätetään se vaihtoehto nyt toistaiseksi pois.Kaikki aikanaan...mutta tuon asian haluaisin järjestykseen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
tilaatte sosiaalitoimistoon lastenvalvojalle ajan eli samalle jossa tehtiin isyydentunnustus.äidin suostumuksella hän vahvistaa huoltajuuden.jos äiti on vastaan silloin käräjäoikeus on ainoa mahdollisuutesi
hankkimaan lapsen mutta ette menemään naimisiin??? Silloin olisi asiat selkeitä ja ei tarvitsisi itse miettiä miten kaikki menee! Ja vielä pyydät ihmisten olemaan ottamasta tätä esille....?????
Eikö alkuperäinen sanonutkin juuri niin, että kaikki aikanaan! ja pyysi olla asiaa ottamatta esille. ja mitähän sinä juuri teit..? niin kehotit mietn selkeää on mennä naimisiin ei tarvii sit asioita miettiä... miksi kaikki aina pitäisi mennä niinkun helpoimman kautta. Jos ei vielä ole valmis naimisiin niin ei ole. Ei se naimisiin meno ole mikään vaihtoehto sille voiko/pitääkö lapsia hankkia!
mikä ihmeen kypsyyskoe avioliittoon astelu kirkon keskiraitilla on? Ihme käsityksiä ihmisillä siitä miksi mennään naimisiin..
Niin ja kuten jo arvaat niin en ole naimisissa enkä ole menossakaan! Vihkiminen on jäänyt koska sille ene keksi yhtään hyvää syytä. Tapana on jne ei ole syy ja lasten asema on turvattu jne eli miksi mennä naimisiin? Siksi että kaikki on silloin helpompaa? Onhan sekin syy..
Niin ja meillä on oltu valmiita hankkimaan neljä lasta sun muuta kyllä. Parisuhteen voisi rekisteröidä, mutta kun se ei heteroilel onistu..
valmis hankkimaan puolison kanssa lapsen mutta ei sitoutumaan häneen laillisesti? Tätä ei tajua ei sitten niin millään...
EN ole mennyt naimisiin siksi että olisi helpompaa. Olen mennyt naimisiin siksi, että olen halunnut sitoutua mieheen jota rakastan. Ja sanokaa mitä vaan, niin kyllä se avioliitto osoittaa suurempaa sitoumusta kun pelkkä yhdessä asuminen.
Kyllä jossain on vika jos ei mies (tai nainen) uskalla, halua, viitsi avioitua... sellaista miestä en olisi itselleni ainakaan edes halunnut. Kyllä sitoutumis halu puolisoon on suuri rakkauden osoitus!!!
sulla polke etoi ajatus sitten yksisuuntaista latua. Eli mielessäsi sitoutuminen toiseen ihmiseen on papin aamen tai vastaava? Miksiköhän sitten avioliitoissa huorataan ja yleenäs erotaan? Meni just pohja sun sitoutumiselta!
Meillä ollaan sitouduttu toiseen niin hyvin, että ei todella tarvita ketään kolmatta julistamaan kaikelle kansalel että nää on sitten niin helkutin sitoutuneita toisiinsa, että..
Avioliitto on instituutio jolla taataan taloudellista turvaa. Ikävä tosiaasia, mutta näin se vain on. Joku pöhkä uskoo, että sillä on joku autuaaksi tekevä vaikutus, mutta uskossaan tulkoon jokainen autuaaksi sanoo kai Raamattukin?
On aika naivia sanoa, että elämä parisuhteessa on jotenkin jalompaa vajaan tunnin vihkimisen jälkeen kuin muuten suhteessa eläminen. Ja vielä naivimpaa sanoa, että ilman sitä papin leukojen loksutusta se on pelkkää yhdessä asumista.
Parisuhde kun on ihan sitä miksi sen osapuolet sen muokkaa. Koomista onkin lukea kun kaltaisesi siskot on naimisiin menneet ja sitten täällä uikuttavat kun mies sitä ja tätä. Hienoa sitoutumista osoittaa sekin että mies ei huolehdi perhestään eikä jaa taloudellista saati hoitovastuuta perheessä. Meikäläisen kirjoissa kun sitä sitoutumista on juuri se yhdessä eläminen, asioista päättäminen ja vastuun kantaminen niin toisesta kuin muustakin perheestä. Ja siihen ei opeta vihkikaava!
Sitoutuminen ei siis kaikille ole sitä, että lain mukaan ollaan yhdessä ja herrans ilmien edessä vielä kaupan päälle! Joillekin se suurin sitoumus on se, että toinen on siinä päivästä toiseen ilman ulkopuolista pakkoa ja velvoitetta, vain se keskinäinen tunne sidoksena..
ap:n aiheesta,mutten voi olla osallistumatta myös jälleen kerran tähän ikuisuus kysymykseen.Tää on jännä miten tää aihe saa herneet nenään naimissa olevilla tai sitä ainoana oikeana vaihtoehtona pitävillä.
Minä en siis myöskään ymmärrä mitä se naimisiin meno vaikuttaa parisuhteeseen,miten se voi muka lujittaa kenenkään suhdetta tms.Toki sillä on taloudellista merkitystä(yleensä),mutta sitä en voi allekirjoittaa että se mitenkään itse parisuhteeseen vaikuttaa.
its ekyllä ymmärrän että se antaa statuksen ulkopuolisten silmissä ja nostaa siten heikkoa itsetuntoa kun on rouva.
Hetkellisesti käsitän myös sen vaikutuksen parisuhteeseen jos ei häävalmistelut revi suhdetta rikki vaan se luo sitä me yhdessä henkeä yms. Siihenhän perustuu monta muutakin tiimityömallia kun yhdessä kahlataan soissa ja kiivetään kalliolla jne läpi haasteiden ja ollaan yhdessä vahvempia ainakin seuraavaan viikkoon ja vastoinkäymiseen asti.
Itse kuitenkin huomaan kuinka aika tekee kyyniseksi ja huomaa parhaiten sen, mitä avioliitto ei tee. Liian moni uskoo että se sitoo puolisot toisiinsa vaikka näin ei ennen ole ollut. Samoin uskotaan että se on suoja ympäristöä vastaan ja että sitä aitaa kunnioitetaan. Kukas nyt aviossa oleva avokottelee ja eihän nyt aviossa petetä jne..
Mutta pakko sanoa vielä tuohon sinua edeltävää, että aika koomista on jos joku todella uskoo että avioliittoon astuminen vaatii jotakin rohkeutta tai muuta erityisominaisuutta.
Niin ja nämä keskustelut rönsyilee aina sinne tänne ja onneksi niin..
menisimme nyt naimisiin niin sitä ei välttämättä kukaan ulkopuolinen edes tietäisi.
Minä en halua juhlia,minä pitäisin oman sukunimenikin hyvin todennäköisesti,sormuksia on jo muutenkin sormissa tuskin kukaan kiinnittäsi niihinkään huomiota jne:):)
mutta et kyllä kommenteillasi ole onnistunut viemään pohjaa sitoutumiseltani. Joo, kyllä olin ns. sitoutunut mieheeni jo ennen sitä papin aamenta, mutta suhteen virallistaminen, yhteisen elämän, rakkauden ja sitoumuksen juhlistaminen teki asiasta konkreettisempaa ja vielä ihanampaa. Ja jos pysytään totuudessa, niin eikö niin sanota ettei voi arvostella jotain mitä ei itse ole kokenut? Ja etkö juuri itse kertonut ettet ole naimisissa? Miten sinulla on sitten oikeus/kyky arvostella onko se erilaista kuin avoliitto??
Suurin osa ystävistäni elää avoliitossa, ja suurin osa heistä HALUAISI naimisiin, mutta mies (muutamassa tapauksessa nainen) ei halua. He sanovat ettei ole vielä valmis, se on liian iso askel, odotetaan vielä ja yms. Jos avioliitto ei olisi jollain tavalla merkittävämpi liitto, miksi niiiiiiiiiin monia ihmisiä aristaa ottaa tämä askel? Se on enemmän kuin paperi, ja nämä parit tietävät sen koska arkailevat!
En väitä että avoliitto on yhtään huonompi, enkä myöskään sitä, ettei siinä ole omistautunut puolisolleen. Olen vaan sitä mieltä, että jos on täysin rakastunut toiseen ja haluaa olla loppu elämä yhdessä, tekee sitä melkein mitä vaan ns. lisää sen suhteen eteen. Me miehen kanssa halutaan uusia vihkivalat muutaman vuoden päästä! Olemme olleet jo neljä vuotta naimisissa, ja olen enemmän rakastunut mieheeni nyt kuin koskaan ennen. Ja voin KOKEMUKSESTA sanoa, että kyllä se avioliitto muuttaa suhdetta.. olenhan sentää sen kokenut!!!
Jos kaksi ihmistä on täysin sitoutuneita toisiinsa on luonnollista halu tehdä vielä enemmän sen suhteen eteen. Jos jompikumpi (tai molemmat) eivät halua naimisiin pistää se miettimään että miksi ei? Mitä haittaa siitä on? Miten voi tietää ettei se muuta mitään jos ei ole sitä koskaan kokenut? Olet oikeassa, vihkikaava EI opeta mihinkään, mutta se pieni sana, 'tahdon', muttaa enemmän kuin suurin osa ihmisistä edes tajuaa. Ja se ennen kaikkea osoittaa puolisolle sen, että olen täysin vakavissani, suvun ja Jumalan edessä, ja anna lupaukseni olla tässä vierelläsi nyt ja aina!
ei johdu mistään henkisen puolen asiasta,vaan jos sen pystyisi tekemään näin netissä niin saatettaisiinpa kipasta vihille:):)eli en vaan halua mitään seremonioita sen takia että näin täytyy tehdä.Ja kun olen vielä kova tilannejännittäjä niin joutuisin vielä beetasalpaajat hakemaan lääkäriltä ja siinä ei olis sitten mitään hauskaa...minä en yritä viedä pohjaa kenenkään unelmilta ja haaveilta...minä en pidä edes toisten häistä,siis juhlista sinänsä.....eli kammoan kaikkia tilaisuuksia yms,okey,olen ehkä itsekäs,mutta jos mies kuitenkin päättää "kosia" niin toki suostun tietyin reunaehdoin,mutta itse en hinkua...