Millaista luonnetta psykologilta edellytetään? Ammatti on aina kiinnostanut kovasti, mutta koskaan ei ole löytynyt rohkeutta hakea, kun tuntuu olevan niin vaikeaa päästä sisälle.
Mielestäni olen ymmärtäväinen ja osaan helposti asettua toisen asemaan, mutta toisaalta joskus se menee niinkin pitkälle, että otan ne toisen huolet omiksikin huoliksi. Pelottaa, että ottaisin työn liian raskaasti.
Ja entä jos ihmisten ei olisikaan helppoa avautua minulle? Tai jos en keksisikään mitään sanottavaa tai että tekisin liian hätäisiä johtopäätöksiä?
Eiköhän tietenkin siellä opiskellessa opi, mutta nyt vaan jo mietityttää:)
Perinteisen psykologin työn lisäksi kiinnostaisi psykan opettaminen, sekä esim. henkilöstöpäällikkönä toimiminen.
Kuinka hyvin pitäisi olla lukion psykan oppimäärä hanskassa?
Mielestäni olen ymmärtäväinen ja osaan helposti asettua toisen asemaan, mutta toisaalta joskus se menee niinkin pitkälle, että otan ne toisen huolet omiksikin huoliksi. Pelottaa, että ottaisin työn liian raskaasti.
Ja entä jos ihmisten ei olisikaan helppoa avautua minulle? Tai jos en keksisikään mitään sanottavaa tai että tekisin liian hätäisiä johtopäätöksiä?
Eiköhän tietenkin siellä opiskellessa opi, mutta nyt vaan jo mietityttää:)
Perinteisen psykologin työn lisäksi kiinnostaisi psykan opettaminen, sekä esim. henkilöstöpäällikkönä toimiminen.
Kuinka hyvin pitäisi olla lukion psykan oppimäärä hanskassa?
Vastaukset 3
Vanhimmat
"Millaista luonnetta psykologilta edellytetään?"
En usko, että mitään tietynlaista. Taitaa olla kaikkien etu, että psykologejakin on hyvin erilaisia. Omissa opinnoissa on tullut vastaan hyvinkin erilaisia persoonia, joiden lähestymistavat niin ihmisiä kuin asoita kohtaan poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Kaikki kuitenkin menestyvät opinnoissaan.
Ei siis tarvitse ajatella, että pitää sopia johonkin psykologimuottin. Ole rohkeasti oma itsesi.
Koulutus on pitkä, ja ammatillinen osaaminen kasvaa myös työn myötä koko ajan. Vaikka on tietysti järkevää pohtia omaa soveltuvuuttaan, hakuvaiheessa kannattaa keskittyä ajattelemaan itseään psykologian opiskelijana, jos ala muuten tuntuu omalta. Niitä 'psykologin kenkiä' voi kokeilla ja muotoilla itselleen sopivaksi kaikessa rauhassa opiskelun aikana ja sen jälkeenkin.
"Kuinka hyvin pitäisi olla lukion psykan oppimäärä hanskassa?"
Asioiden sisäistäminen on varmasti nopeampaa, jos aihealueet ovat edes jollakin tapaa tutut aiemmista opinnoista. Psykan kurssit alkavat kuitenkin yliopistolla alusta, joten mitään hirmusuurta etua ei lukiokursseista lopulta varmaankaan saa.
Omissa vuosikurssilaisissani on eri-ikäisiä ja -taustaisia, osa juuri kirjoittaneita, osalla muu koulutustausta, toisilla lukiosta niin pitkä aika, ettei siellä käydyistä kursseista muista juuri mitään. Kaikki ovat motivoituneita, tarmokkaita ja kunnianhimoisia opiskelijoita.
Itse olen joutunut käymään keskustelemassa aiemman elämäntilanteeni vuoksi psykologin vastaanotolla. Voisin sanoa, että tärkein asia on AITOUS JA AITO VÄLITTÄMINEN asiakkaan tilanteesta. Välinpitämättömyys on aika helppo aistia. Kirjoituksestasi päätellen voisit olla sopiva alalle, sillä et vaikuta ylimieliseltä tai tympeältä ihmiseltä.
Uskon, että "toisten huolet omiksi ottaminen" on asia, jonka moni hoitoalalla tms. toimiva kohtaa. Se ei välttämättä ole aina huonokaan asia, sillä nykyään tuntuu olevan vallalla tietynlainen "kylmä ja asiallinen"- linja hoitotyössä, mikä ei ole hyväksi edes henkilökunnalle. Saatikka asiakkaille. Toisaalta, tietynlaisen asiakas/ psykologi- suhteen oppii varmasti sitten käytännöntyössä. Luulen, että aika moni opiskelija pohtii samoja kysymyksiä. Kyllä asiakas puhuu (joku enemmän joku vähemmän) psykologille, jos tuntee hänet turvalliseksi ja luotettavaksi. Tämä ei tapahdu aina ensimmäisessä kohtaamisessa, mutta pikku hiljaa. On vain hienoa, jos alalle hakeutuvat aidosti ihmisten auttamisesta kiinnostuneet yksilöt. Tsemppiä hakuun!
Kiitos tsemppauksesta ja ystävällisistä vastauksista! Jospa sitä vaikka uskaltaisi hakea!:)