olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt 3 kk mutta tunteneet kesästä asti.vietän paljon aikaa hänen kanssaan.
yhteiset baari-illat ovat yhtä helvettiä! Kukaan entinen tai ylipäänsä miespuolinen kaveri ei saa puhua minulle tai edes katsoa..poikaystäväni suuttuu heti ja alkaa syyttelemään, riitelemään.
yritän puhua järkeä mutta se menee kuuroille korville! Olemme monesti puhuneet asiat halki selvinpäin, ja hän on luvannut muuttua. Pelkään että vain että niin ei käy. Rakastan häntä ja hän rakastaa minua. Mitä voin tehdä? tuntuu että mikään ei auta!
yhteiset baari-illat ovat yhtä helvettiä! Kukaan entinen tai ylipäänsä miespuolinen kaveri ei saa puhua minulle tai edes katsoa..poikaystäväni suuttuu heti ja alkaa syyttelemään, riitelemään.
yritän puhua järkeä mutta se menee kuuroille korville! Olemme monesti puhuneet asiat halki selvinpäin, ja hän on luvannut muuttua. Pelkään että vain että niin ei käy. Rakastan häntä ja hän rakastaa minua. Mitä voin tehdä? tuntuu että mikään ei auta!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tuo mustasukkaisuus on poikaystäväsi oma ongelma ja hänen korvienvälissään oleva juttu. Mustasukkaisuus todella harvoin "paranee", mutta sillä on taipumus kyllä pahentua ajan kanssa. Eli jos et kestä tilannetta, paree etsiä terve poikaystävä. Tsemppiä sulle!
että ongelma on sun poikaystävän, ei sun. Sun ei siis tarvitse tehdä mitään muuta kuin sanoa, että jos ei luota, ole hyvä ja etsi sellainen johon luotat.
huomaat tullees hakatuks.!Ei ole kuin AJANKYSYMYS.! Ei hätää see menee KÄNNINPIIKKIIN.! TSEMPPIÄ.!
...niinpä se taitaa olla taas se sellainen poikaustävä sulla että jota itsetunto vaivaa eli on nollilla..... taikka sitten niin että poikaystävällä itsellää ei ole puhtaita jauhoja pussissa ? Missä mennään ?
Meiän suhde alko alunperinki aika hataralta pohjalta, sillä olin aikoinani seurustellut nykyisen poikaystäväni parhaan kaverin kanssa. Myöhemmin asiasta keskustellessamme on poikaystäväni ihmetellyt ja lähes syytellyt miten olen saattanut langeta kyseisen tyypin pauloihin.
Lähtökohdat huomioon ottaen ihmettelen, että mitään juttua edes lähti käyntiin. Tapailimme muutamia kuukausia ja nyt olemme seurustelleet melkein vuoden. Tapailuaikoina ei muistaakseni ollut mitään suunnattomia mustasukkaisuuskohtauksia.
Heti seurustelun alkuun sain selvästi ymmärtää etten saa soitella tai nähdä poikapuolisia kavereitani, sillä pojat ja tytöt eivät voi olla kavereita ja olen naiivi jos kuvittelen että näillä pojilla on puhtaat jauhot pussissa (vaikka seurustelisivatkin). Pitkän riitelyn jälkeen poikaystäväni lopulta purskahti itkuun ja sanoi ettei ymmärtänyt miksen voinut tehdä niin pientä asiaa hänen puolestaan. Ja valitsisinko todella näiden tuttavien satunnaisen näkemisen meidän suhteemme edelle. Nykyään en näe ketään poikapuolisia kavereita.
Ongelmia syntyy myös jos pitäisi oleskella samassa seurueessa jossa on joku entinen poikaystäväni. Vaikka olen vakuuttanut nykyiselleni rakastavani vain häntä, enkä edes ajattele mitään entisiä juttuja. Emme kuitenkaan silloin voi liittyä porukkaan jos tilanne on tämä. Poikaystäväni myös kääntyy baarin ovelta jos kuulee tai näkee siellä olevan jonkun exäni.
Sen jälkeen alkaa kiukuttelu ja mykkäkoulu.
Olemme keskustelleet tilanteesta ja hän toivoisi minun olevan enemmän hänen tukenaan. Häntä vaivaa suunnattomasti että itse en välitä entisten poikaystävieni olemisista ja onkin kertonut olevansa kateellinen koska joutuu yksin taistelemaan ongelmaa vastaan.
Minulle eräs uskomattomimmista tapauksista sattui kun poikaystäväni alkoi kysellä yhteisestä poikapuolisesta tuttavastamme ja sai kuulla tämän joskus (ennen meidän seurusteluamme) yöpyneen monen muun joukossa luonani jatkojen merkeissä. Hänen mielestään oli pöyristyttävää etten ollut kertonut asiasta hänelle. Tämä tuttavamme oli tuolloin minuun ihastunut, mutta olin hyvin selkeästi antanut ymmärtää etten ole kiinnostunut. Hänen mielestään olen ajattelematon ja tyhmä kun päästän kotiini nukkumaan ihmisen joka on minusta kiinnostunut. Huutojen jälkeen hän piti kahden päivän mykkäkoulun.
Ystäväni pyörittelevät silmiään kun kerron uusista poikaystäväni mustasukkaisuuskohtauksista. En edes kehtaa enää kertoa.
Usein on parempia aikoja mutta edes kuukautta ei ole selvitty ilman suurta riitaa. Rakastamme kuitenkin toisiamme paljon, enkä haluaisi lopettaa suhdetta. Tiedän hänen itsekin kärsivän mustasukkaisuudestaan suunnattomasti. Kertaakaan hän ei kuitenkaan ole myöntänyt väitteidensä naurettavuutta.
Auttaisikohan poikaystävääni ammattiauttajalle puhuminen?