Suomalaiset ovat kireätä kansaa. Tosikkoja, tärkeilijöitä eivätkä omaa yhtään mielikuvitusta. Varsinkin tämä 1980- luvun teinipississukupolvi massateinitesteineen ja juopporemmeineen ei kyllä tuo esiin kenessäkään mitään hyvää. Isäni lapsuuden kodissa oli vanhan ajan lempeä ja hyväksyvä ilmapiiri, jossa jätettiin tilaa erilaisuudelle ja erilaisille näkemyksille.
Huumorintaju on kadonnut keskuudestamme kuin pieru saharaan. Snobit ja itserakkaat, jotka mätkivät hyviä numeroita koulussa, eivät koskaan pystyisi tuottamaan mitään uutta ja mullistavaa, vaan jauhavat muiden tuotoksia, niin historiassa, politiikassa kuin psykologiassa.
Miten te jaksattekin ottaa niin tosisanne kaikki kirjoitukset, niin haudanvakavasti, eikö teillä ole yhtään lämminsydämisyyttä tai rohkeutta kannustaa muita jaksamaan? Omat mielipiteeni saattavat olla kärkkäitä, mutta niitä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, koska ne ovat suuntaa antavia.
Huumorintaju on kadonnut keskuudestamme kuin pieru saharaan. Snobit ja itserakkaat, jotka mätkivät hyviä numeroita koulussa, eivät koskaan pystyisi tuottamaan mitään uutta ja mullistavaa, vaan jauhavat muiden tuotoksia, niin historiassa, politiikassa kuin psykologiassa.
Miten te jaksattekin ottaa niin tosisanne kaikki kirjoitukset, niin haudanvakavasti, eikö teillä ole yhtään lämminsydämisyyttä tai rohkeutta kannustaa muita jaksamaan? Omat mielipiteeni saattavat olla kärkkäitä, mutta niitä ei pidä ottaa kirjaimellisesti, koska ne ovat suuntaa antavia.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...ne muuthan ne aina, itse ei koskaan?
tahtoo välillä olla, että itse tunnemme olevamme täydellisiä ja muut vajavaisia:)
Varmaan meissä jokaisessa olisi jotain korjaamisen varaa, mutta aika hankalahan se on omaa minää, näkemyksiä ja perusluonnetta muuttaa.
Ehkä näin vanhemmiten on elämänkokemuksien kautta tullut uusia näkemyksiä virhearvioiden summana. En tiedä, mutta en arvostele tai tuomitse enää niin herkästi nuoria tai vanhempiakaan heidän tekemisistään tai tekemättä jättämisistään, koska asioilla on monta puolta ja asiat ei ole aina yksinkertaisesti selitettävissä, eli syyt, taustat ja muut erilaiset tekijät täytyy huomioida ennenkuin tekee pitkälle meneviä johtopäätöksiä.
Perustelen vielä näin käyttäytymistäni, että pitää olla itsellä huomattavaa näyttöä, osaamista tai oikeaksi todettua käsitystä, että voi mennä toista ihmistä tuomitsemaan tai sanomaan epäkohdista.
Miten käy heikkojen ja herkkien ihmisten tämän nykymaailman menossa? Masennus ja psyykkinen pahoinvointi on merkki inhimillisyydestä, haluaisin uskoa ainakin.
Syyllistyn itsekin usein esittämään tasaista, vaikka ahdistaa ja pelottaa. Meidän ei ehkä pitäisi pelata roolileikkiä. Voisin hankkia rekvisiittakaupasta itsellenikin aina hymyilevän pellenaamarin, jolloin olisin miellyttävän näköinen ja normaali.
Olen erittäin surullinen heidän puolesta, jotka joutuvat suorittamaan elämäänsä. Aina on oltava katu-uskottava ja mediaseksikäs.
Haluaisin olla itsekin aidompi ja oppia enemmän huomioimaan lähimmäisiämme. En kuitenkaan tahtoisi olla aina äänessä-hölöttäjä, koska sekin usein on oman heikkouden peittämistä.
Älä sinä menetä hyviä piirteitäsi, joita olet oppinut isältäsi. Uskoisin, että tuollainen empaattinen, lämminhenkinen suhtautuminen kantaa pitkälle. Pienet sanat ja teot arjessa ovat mielestäni tärkeitä. Ainakin se tekee antajan hyvälle tuulelle, jos on kohtelias.