..vai onko niitä olemassakaan.
Täällä näyttää city-keskusta pitävän Väyrystä hyvin korkeassa arvossa. Väyrynen olisi kulemma estänyt laman vauriot taitavalla devalvaatiopolitiikalla. Hän olisi neuvotellut kerralla maatalouden tukiratkaisut. Kuinka noin hyvä mies sitten on ollut jossakin muualla kun päättämässä.
Jos jotain oikein muistan, niin Väyrynen valittiin ministeriksi Ahon hallitukseen. Sitten kun Keskustapuolueessa piti lähteä kenttää taivuttelemaan EU:n taakse he yhdessä sitä työtä tekivät. Väyrynen sitten kuitenkin valitsi EU vastustajan hyljeksittävän osan. Titä varten hän näin teki?
Väyrysellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet neuvotella sellainen sopimus ,että kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Ulkoministeriksi valittiin Haavisto, Aholta taitava veto. Väyryseen ei luotettu tuon tempauksen jälkeen pitkään aikaan. Ihmettelen vieläkin kuinka Vanhanen otti hänet ministeriksi. Mutta ilmeisesti Vanhanen näki Väyrysen voimien olevan lopussa.
Ahon hallituksen aikana hän teki myyräntyötä SDP:n kanssa hallituksen kaatamiseksi. Tämä ihmemies vaikeutti oman puolueensa työtä kun Suomi taisteli laman kourissa.
Tuskin monikaan politikko Suomessa on niin huonosti korttejaan pelannut kun Väyrynen. Hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet aikoinaan päätyä Pääministeriksi ja presidentiksi jos pää olisi kestänyt.
Nyt hän on joilekkin Keskustalaisille lähes jumal-olento, toisille piru. Mutta suuria saavutuksia ei hänen kohdalleen taida olla.
Täällä näyttää city-keskusta pitävän Väyrystä hyvin korkeassa arvossa. Väyrynen olisi kulemma estänyt laman vauriot taitavalla devalvaatiopolitiikalla. Hän olisi neuvotellut kerralla maatalouden tukiratkaisut. Kuinka noin hyvä mies sitten on ollut jossakin muualla kun päättämässä.
Jos jotain oikein muistan, niin Väyrynen valittiin ministeriksi Ahon hallitukseen. Sitten kun Keskustapuolueessa piti lähteä kenttää taivuttelemaan EU:n taakse he yhdessä sitä työtä tekivät. Väyrynen sitten kuitenkin valitsi EU vastustajan hyljeksittävän osan. Titä varten hän näin teki?
Väyrysellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet neuvotella sellainen sopimus ,että kaikki olisivat olleet tyytyväisiä. Ulkoministeriksi valittiin Haavisto, Aholta taitava veto. Väyryseen ei luotettu tuon tempauksen jälkeen pitkään aikaan. Ihmettelen vieläkin kuinka Vanhanen otti hänet ministeriksi. Mutta ilmeisesti Vanhanen näki Väyrysen voimien olevan lopussa.
Ahon hallituksen aikana hän teki myyräntyötä SDP:n kanssa hallituksen kaatamiseksi. Tämä ihmemies vaikeutti oman puolueensa työtä kun Suomi taisteli laman kourissa.
Tuskin monikaan politikko Suomessa on niin huonosti korttejaan pelannut kun Väyrynen. Hänellä olisi ollut kaikki mahdollisuudet aikoinaan päätyä Pääministeriksi ja presidentiksi jos pää olisi kestänyt.
Nyt hän on joilekkin Keskustalaisille lähes jumal-olento, toisille piru. Mutta suuria saavutuksia ei hänen kohdalleen taida olla.
Vastaukset 18
Vanhimmat
.....juttu on se että paavo olisi muka lyönyt maran toisella kierroksella 1994.
Keltä paavo olisi ääniä saanut? No kepulta tietenkin, ehkä 1/3 kokoomuslaisista ja ehkä kristilliset olisivat vänkyrälle äänensä antaneet?
Mara olisi ottanut koko vasemmiston äänet, vihreät ja rkp olisivat varmasti kääntyneet eu-myönteisen maran taakse ja 2/3 kokoomuksesta.
Tai no, pirullisen mediapelin syytähän kaikki oli. Jopa huolella (ja rahalla?) rakennettu joviaalin miehen maine karisi kertaheitolla vaali-iltana.....
Väyrysen ego on Kekkosen oppipojan perintöä. Hän kuvitteli olevansa kaikessa oikeassa ja olevansa myös itseoikeutettu Kekkosen seuraaja tasavallan presidenttinä. Tällä asenteella Väyrynen tuhosi yhteistyömahdollisuutensa Kalevi Sorsan ja Mauno Koiviston kanssa jo vuonna 1986, ja ajettiin paitsioon 1987.
Ahon ulkoministerin paikalta Väyrynen erosi haaliakseen taakseen keskustan EU-vastaisten piirien kannatuksen ja pyrkiäkseen presidentiksi 1994 pressanvaalissa, mutta hävisi Martti Ahisaarelle ja Elisabeth Rehnille eikä siis päässyt edes 2. kierrokselle.
Nykyiseen Vanhasen II hallitukseen Väyrynen nousi vastoin Matti Vanhasen tahtoa, kun hänellä oli edelleen sen verran vahva junttajoukko keskustan eduskuntaryhmässä ja puoluevaltuustossa, jotka valitsivat ministerit äänestämällä.
Väyrysen junttajoukko halusi toimia Vanhasen ministerivalintoja vastaan ja nosti Väyrysen ulkomaankauppaministeriksi, kun ulkoministerin paikka oli sovittu kokoomukselle ja Vanhasen joukot onnistuivat ohittamaan Väyrysen myös maatalousministerin valinnassa, mikä oli Väyrysen kakkostavoite.
Vyrysellä ei siis ole mitään näyttöjä muuta kuin juonimisesta oman etunsa ja oman valtansa kasvattamiseksi. Luonteenlaadultaan hän on pelkkä juonittelija, jonka toiminta perustuu mahtavaan kösitykseen siitä, että ainoastaan hän on kaikessa oikeassa ja kaikki väärä ja paha lähtee hänen vastustajistaan.
Tällä asenteella toimivaa Väyrystä ei kukaan halua yhteistyökumppanikseen, koska Väyryseen ei voi luottaa missään asiassa.
Kokoomuksen sisäpiiristä olen kuullut, että mitä tahansa Väyrysen kanssa on koskaan sovittu, niin mikään ei pitänyt enää seuraavana päivänä, kun Väyryseltä tuki aina uusia vaatimuksia jo sovitun asian auki repimiseksi.
Tämä Väyrysen luonteenpiirre, joka tunnettiin jo useiden vuosien ajalta, sai aikaan myös sen, ettei mm. Harri Holkeri halunnut olla missään tekemisissä Väyrysen kanssa, mistä syystä hän epärimättä suostui Koiviston pyyntöön ryhtyä rakentamaan sinipunahallitusta 1987 eduskuntavaalin jälkeen.
Ministerin salkun antaminen vänkyrälle osoitti vanhansen pelisilmää???
Onko kukaan kuullut paavosta oikeastaan mitään sen jälkeen kun tuolle salkku nakattiin? Jos se olisi (raukkaparka) jäänyt pelkäksi riviedustajaksi niin... no tiedätte kyllä mitä tarkoitan. Ei olis ollut vanhasella helppoa.
Väyrynen ei ollut Matti Vanhasen ministerilistalla ollenkaan. Väyrysen nostivat ministeriehdokkaaksi hänen kannattajansa (ja Vanhasen liberaalisuuden vastustajat) keskustan eduskuntaryhmässä ja puoluevaltuustossa, ja äänestivät Väyrysen ministeriksi vastoin Vanhasen tahtoa.
Vanhanen alistui äänestystulokseen, minkä minä katson heikkoudeksi, kun arvioidaan Vanhasen kykyjä todellisena johtajana. Vanhasella ei ole voimaa viedä omaa tahtoaan läpi omassa puolueessaan, vaan hän taipuu aina edemmistöjen tahtoon, vaikka katsoo enemmistöjen olevan kokonaisuuden kannalta väärässä.
...kyllä pitää itse omat diktatooriset hallintotapansa. Muualla äänestetään ja tyydytään tulokseen.
Eipä Väyrystä juuri paremmin ja todenmukaisemmin voisi minunkaan mielestäni määrittää.
Kiva, että sen teit Sinä, ellei "keskustaa lähellä olevana" niin ainakin siihen ja sen puheenjohtajaan nykyisin myönteisesti suhtautuvana henkilönä; Sinun sanomanasi tuolla on varmasti suurempi painavuus kuin olisi ollut minun sanomana. Vaikka jokseenkin samoin olisin sanonutkin.
Kyllä Sinä tosiaankin näyt jo kauan seuranneen tarkkaan politiikkaa ja ihmeen paljon näyt ymmärtäneen näkemästäsi!
vastakommentti.Lieneeköhän ihan ylituomarin itsensä antama? :)
ollut pelkkä riidanhaastaja ja tuuliviiripoliitikko. Hän on kiero K-linjan aikainen tuote ja jäänne onneksi taakse jääneestä ajasta.
Kirjoituksesi epäilyt osuvat täysin kohdalleen Väyrysen suhteen.
..mielenkiintoinen keikaus. Toissapäivänä oli puhe Ilkka-lehden ja K-linjan erimielisyyksistä. Nyt kuitenkin Ilkka-lehti on ollut Väyrysen kovin tukija. Tietysti tähän on vaikuttanut yhteinen EU kanta.
K-linja meni käytännössä manan maille, kun Ahti Karjalainen hävisi esivaalissa Johannes Virolaiselle. Väyrynen ei onnekseen ollut niin kovasti profiloitunut Etelä-Pohjanmaan porukan vastaiseksi, mikä johtuu siitä, että Väyrynen oli tuolloin vielä nuori ja suht kokematon. Hän ei ollut puolueen puheenjohtaja jatkanut enää puhetta taantumuksellisesta ja ulkopoliittisesti arveluttavasta joukosta.
Tässä voi sanoa, että puolue jotenkin kuin ihmeen kautta yhtenäistyi vähäksi aikaa. Virolaisella saattoi olla tähän paljon vaikutusta ja myös hänen kuululla pulinat pois -puheellaan. Väyrynen alkoi räyhätä enemmän muille, mikä myös yhdisti puoluetta yhdeksi tahtopoliittiseksi räyhä organisaatioksi. Tämä oli siis kepulaista räyhäpolitiikan kultakautta, mikä huipentui salaisiin kassakaappisopimuksiin ja veret seisauttaviin vaalivoittoihin.
Ilkalla ei ole paljon valinnanvaraa olla tukematta Väyrystä. Väyrynen ja puoluesihteeri Korhonen ovat taaksepäin katsovan politikoinnin ainoat toivot. Kummaltakin varmaan puuttuu paljon rehellisyyttä ja se on korvattu kaikenlaisella kieroudella, mikä muistuttaa K-linjan politiikkaa. Tämän umpirehelliset konservatiivit joutuvat vain sietämään. Vastus on yhtä paha kuin ennenkin, mutta nyt se on vaan toisenlainen. Se on Vanhasen johtama liberralimpi Keskusta, joka ei kunnioita perinteitä. Se ei tee sitä haluttomuuden vuoksi, vaan siksi, ettei tunne niitä perinteitä, ja siksi, ettei milläkään perinteillä ole mitään käyttöarvoa nyky-yhteiskunnan nopeassa muutosrytmissä.
Väyrysen nimiin on usein laitettu "kunniamaininta", että hän olisi ollut ainoa kaukonäköinen poliiitikko, joka olisi nähnyt ennalta Neuvostoliiton romahtamisen ja kansainvälisen laman tulon jo 1980-luvun lopulla.
Tuo myytti on täysin tuulesta temmattu.
Koko silloinen poliittinen johto, mm. kaikki Holkerin hallituksen ministerit, puolueiden johto ja NL:on kauppavaltuuskunnissa jäseninä olevat virkamiehet ja teollisuusjohtajat tiesivät tarkkaan, mihin NL oli menossa ja näkivät myös kansainvälisten suhdanteiden riskit. Niitä vaan ei haluttu kertoa julkisuuteen, koska se olisi vienyt uskon kotimarkkinoilta ja johtanut ennenaikaiseen hätääntymiseen ja sekaannukseen, mikä olisi käynnistänyt taantuman turhana paniikkireaktiona paljon aikaisemmin.
Väyrynen teki saamistaan tiedoista kuitenkin oman poliittisen pelinsä jokerikortin ja lähti julkisuuteen esiintymään "ainoana totuuden puhujana" varoittelemaan hallitusta, joks "ei tee mitään" tulevan laman estämiseksi.
Tämä on ruokkinut keskustan väyrysuskovaisia pitämään idoliaan liki jumalana, jolla on muita poliitikkoja suurempi ennaltanäkemisen lahja, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa, vaan todistaa ainoastaan sen, miten häikäilemätön opportunistinen poliittinenpeluri Väyrynen on aina ollut.
Väyryseen ladattiin paljon odotuksia ja siinä hän oli itse mukana. Pahimmallaan hän sekosi jopa niin paljon, että arveli olevansa itsensä Jumalan Suomella valitsema siunaus. Ehkä tämän voi laskea työuupumuksen ja liian alkoholin piikkiin, ehkä ei.
Kepussa oltiin totuttu Kekkoseen, josta luotiin kommunististen esikuvien mukainen puolijumala, erehtymätön ja korvaamaton. Tätä samaa asemaa Väyrynen kruunprinssinä tavoitteli tiedostamatta, että hän oli jo ulkoiselta olemukseltaan täysin sopimaton ja suorastaan hupaisan oloinen sellaiseen rooliin. Väyrynen oli pikkupojan näköinen mulkosilmä machomaisen Kekkosen rinnalla. Kekkonen oli käskijä, Väykky lähinnä verbaalinen runonlausuja. Esikuva oli yskinkertaisesti aivan liian korkealla tavoittamattomissa.
Väyrysen epäonneksi hänen tielleen asettui kaiken lisäksi aivan liian kova kilpailija kuningastiellä eli Mauno Koivisto. Koivisto oli samaa kaliberiä Kekkosen kanssa, mutta Väyrysestä ei hänelle ollut muuta vastusta kuin housun kinttuja repivänä rakkikoirana oleminen.
Väyrysessä on melkein kaikki se kohdallaan, mitä ei saisi olla. Sen vuoksi monet ihmiset suorastaan vaistovraisesti inhoavat häntä. Toisaalta jumaliin uskovat voivat uskoa vaikka minkälaisiin sontaläjiin, kun heiltä on kaikkinainen näkökyky kadonnut.
Herrat tiesivät Neuvostoliiton tuhon ja näkivät suhdanteiden riskit. Tuo lausuma tekee Holkerista entistäkin huonomman, luultavasti kaikkien aikojen huonoimman, pääministerin. Oliko Kekkonen sittenkin kaukaa viisas pitäessään Kokoomusta oppositiossa. Holkeri olisi voinut kaataa Suomen jo 1970-luvulla.
Väyrysen paras näyttö on se, että hän on edelleen polutiikassa merkittävissä asemassa. Ministerinä. Ketään muuta jo 70-luvulla ministerinä ollutta ei maamme johtopaikoilla ole. Kanerva oli Kokoomuksessa pikkutekijä, samoin Halonen ja Tuomioja vasemmiston piirissä, Halonen vaikutti tuolloin Setassa, ja Tuomioja suojatyöpaikassaan Helsingin apulaiskaupunginjohtajana.
Jotain Väyrysessä siis on joka on nostanut hänet ministeriksi neljällä vuosikymmenellä.
Väyrynen pelasti Keskustan.
Väyrynen havaitsi SDP:n hegemonian 70-luvun politiikassamme. Demarit olivat saaneet ylivallan ammattiyhdistysliikkeessä. Yleisradio, korkeakouulaitos, virkamieskunta ja taide-elämä olivat vasemmistolaistuneet ja demarien hallussa, Stasi ja KGB imivät demarien kautta tietoa jota eivät Kepulta saaneet puristettua. Elimme vaaran vuosia.
Väyrynen lähti taistoon tuota demarien ylivaltaa vastaan. Sisäpoliittisista ja henkilökohtaisista syistä. Väyrynen palkittiin Kepun kannatuksen kasvulla ja puolueen aseman vahvistumisella. Kepusta ei tullutkaan pienpuoluetta joka siitä olisi tullut jos SDP ei olisi sortunut ylimieliseen oman edun tavoitteluun vaan olisi katsonut vastuullisesti kaikkien kansalaisten etua oman vallantavoittelunsa sijaan.
Väyrynen pelasti Suomen sosialidemokratian vaikutusvallan kasvulta vaikkapa Ruotsin mittoihin, ja meidät kansalaiset siltä ankeudelta jonka sosialidemokratian toteutunutta suurempi vaikutus olisi väistämättä maahan tuonut.
Nyt Kokoomus tekee samaa isänmaallista työtä demarivallan tukahduttamiseksi.
Ihan hyvä pointti.
Kyllähän Väyrysen tahtopolitiikka kepun kannatusta lisäsi vaikka tyyli jolla tuo kannatus hankittiin ei häikäise. Rumasti pelaamallakin voi voittaa. Ainakin kepu puolueena voitti. Väyrynen hankki henkilökohtaisesti itseään kohtaan niin paljon inhoa ettei sitten koskaan päässyt pääministeriksi saati presidentiksi.
SDP tosiaan hävisi etenkin maaseudun kannatuksensa lähes tyystin kun se keskittyi vallantavoitteluun ammattiyhdistysliikeessä ja kun korpikommunismi ja vennamolaisuukin 70-luvulla kuihtuivat niin Kepu korjasi potin paitsi maatalousväestön myös maaseudun muiden ihmisten piirissä Väyrysen haastettua kaikessa SDP:n.
Siinä Väyrysen näyttö.
SDP todella keskittyi kommunismin vastaiseen taisteluunsa hyvin ovelalla tavalla, mm. Koiviston myötävaikutuksella, eli puuhaamaan aiemman avoimen riidan asemesta vasemmistoyhteistyötä. Se vei terän enemmistökommunisteilta ja SKDL:n politiikalta ja sai aikaan, että SDP pikku hiljaa valtasi suurimman osan ammattiliitoista ja vahvistui myös poliittisesti.
Tämä aloitti keskustassa sen hengen, jota myöhemmin kutsuttiin Väyrysen tahtopolitiikaksi, kun nähtiin, että keskusta voi kasvattaa valtaansa vain SDP:n kustannuksella.
Tahtopolitiikka johti sen tasoiseen politikointiin, joka sittemmin pilasi Väyrysen ja Sorsan välit ja sai aikaan, että Lipponen piti kepun oppositiossa niin pitkään kuin suinkin pystyi, olisi pitänyt kauemminkin, ellei Jäätteenmäen valehtelu olisi tuonut keskustalle 6000 ääntä enemmän kuin SDP:lle vuonna 2003 ja vaalimatematiikan kautta 2 paikkaa enemmän.
Kun Heinäluoma valitsi punamultayhteistyön sijaan kepun kyykyttämisen linjan, SDP:n kannatus kääntyi alamäkeen ja kannatus romahti totaalisesti. Edes nuoriso ei enää kannata SDP:tä, kun keskustan kannatus vain kasvaa.
Keskustalla menee hyvin, kun SDP rämpii pallonsa kadottaneena edelleen.
Mitkä voisivat olla Väyrysen näytöt? Yksi määritelmä voisi olla seuraava: Puhelin olkapään ja pään välissä lentokoneessa, kädet lentoemännän private arean sisäpuolella ja puhelun vastaanottaja Neuvostoliiton kommunistisen puolueen sisäpiirissä?
Kuten tuosta ylempää huomaat, Holkerin näyttöjen perään ei tarvitse kysellä. Voiko olla holtittomampaa pääministeriä.