Parkinsonin tauti on toki vakava sairaus ja hallitsee koko lähiympäristöä jossain vaiheessa. Sama juttu on Alzheimerin taudin kanssa, Syöpäsairaat voivat sairastaa vuosikausia mielensauksista puhumattakaan. Hyvin vakava sairaus on myös diabetes ja muitakin vakavia tautinimikkeitä kyllä riittää. Kaikki mainitsemani taudit ovat kuitenkin samalla tavalla persoonallisuutta muuttavia sairauksia ja aiheuttavat suuria kärsimyksiä. Pitäisikö meidän suhtautua sillä tavalla, että elämä nyt on kärsimystä, eikä hakea epätoivoisesti jenkkitapaan onnea ja onnellisuutta ja hyväksyä ajatusta, että "jokainen on oman onnensa seppä". Uskomusomalla tavallaan syyllistää meitä kärsiviä, vaikka tässä protestanttisessa yhteiskunnassa syyllistämiskohteita löytyy puhumattakaan syyllistäjistä, joita on pilvin pimein. Jotkut omat sairaat ja sairastaneet lähiomaiseni kyllä osaavat meitä mukamas terveempiä syyllistää vaikkapa moittimalla elämäntapojamme. Samaa elämäntapojen moittimista ja syyllistämistä harjoittaa koko yhteiskunta. Lihavuus, laihuus, pienimuotoinenkin alkoholinkäyttö tai tupakointi nyt varsinkin tekevät ihmisestä holtittoman ja hoitokelvottoman yksilön. Pahansisuisuus, omahyväisyys ja tuomitsevuus taas ovat ominaisuuksia, joiden haltijoita kannattaa pitää yhteiskunnan varoilla hengissä lähes parisataavuotiaiksi.
Aivan parhaimmillaankin Suomen terveydenhuolto on uskomattoman tietämätöntä, vailla oppineisuutta tai sivistystä eli todella epäammattimaista. Vaikka nokkava kansamme halveksii lähes kaikkien muiden valtioiden toimintatapoja, kuitenkin esimerkiksi Kenian ja Zimbawen terveydenhuoltoa on tutkitusti parempaa kuin Suomen.
Kun me surkimukset voivotamme näillä nettipalstoilla ja kaiketi odotamme ihmettä, voisimme kai myös miettiä ja ottaa selvää, millä tavalla maailmalla hoidetaan vaikkapa nyt Parkinson-potilaita. Uskon kuitenkin, että tieto ja vaikuttaminen ovat kehityksen lähtökohtia. Yksilöt ovat tietenkin tärkeitä, mutta yksilöllisyyden korostamisessa ei kannata yliampua.
Pyritäänkö voimaan paremmin ja olemaan vahvempia?
Aivan parhaimmillaankin Suomen terveydenhuolto on uskomattoman tietämätöntä, vailla oppineisuutta tai sivistystä eli todella epäammattimaista. Vaikka nokkava kansamme halveksii lähes kaikkien muiden valtioiden toimintatapoja, kuitenkin esimerkiksi Kenian ja Zimbawen terveydenhuoltoa on tutkitusti parempaa kuin Suomen.
Kun me surkimukset voivotamme näillä nettipalstoilla ja kaiketi odotamme ihmettä, voisimme kai myös miettiä ja ottaa selvää, millä tavalla maailmalla hoidetaan vaikkapa nyt Parkinson-potilaita. Uskon kuitenkin, että tieto ja vaikuttaminen ovat kehityksen lähtökohtia. Yksilöt ovat tietenkin tärkeitä, mutta yksilöllisyyden korostamisessa ei kannata yliampua.
Pyritäänkö voimaan paremmin ja olemaan vahvempia?
Vastaukset 1
Vanhimmat
on kovin muotioikuista riippuvaista. Tällä hetkellä tunnutaan ajattelevan, että levodopa aloitetaan vasta äärimmäisessä hädässä, ei alle 70-vuotiaalle ollenkaan (kitukoot mokomat!).
Parkkissivustoilla kuitenkin semmoisia henkilöitä joilla dg 16-20 vuotta ja hoito aloitettu heti levodopalla ja aika isolla annoksella vielä. Hyvässä kunnossa (autolla-ajo, aikuisopiskelu). -Jospa se olikin oikeampi tapa?
Vanhan vitsin sanoin: Syö lapseni porkkanoita, vielä tänään ne ovat terveellisiä.