Aknearvet ja vaikea masennus :(

Älä hyvä ihminen haudo itsemurhaa aknearpien takia!!

Ensinnäkin, ei ne ulkonäköä turmele vaan saattavat tsempata joitain jopa todella upeiksi kun kompensoivat (kohtuullisella) liikunnalla ja tyylitajun lehittämisellä. Ja toiseksi, jos joku ei kertakaikkiaan kestä elää aknearpiensa kanssa, niin plastiikkakirurgian keinoin sitä ihoa saadaan kyllä tasoittumaan aika hyvin. Kallistahan se kyllä on, mutta aina parempi vaihtoehto kuin itsemurha tai masennuskierre.

Itseltäni loppui 5kk:n roakuuri eilen. Naama on silti kamalassa kunnossa. Finnejä ja mustapäitä ei enää onneksi ole (eikä toivottavasti tule), mutta isoja arpirykelmiä on posket täynnä. Yritä tässä nyt sitten olla tyytyväinen. Itse olen vajaa 20 vuotias ja aknesta olen kärsinyt jostakin kuutos luokalta asti. Akne kuitenkin räjähti n. 1,5 vuotta sitten. Naamassa ei puhdasta kohtaa ollutkaan. Isoja ontelomaisia paukamia posket täynnä, ei kiva. Nyt kun niitä muistelee, niin jotenkin kuitenkin tuntee itsensä tyytyväiseksi. Mitä tuskaa se olikaan. Vaikka on tämäkin, mutta eritavalla.

Tajusin hakea akneen parin kuukauden päästä sen räjähtämisen jälkeen apua, kun mitään en pystynyt tekemään ja naama vain paheni. Menin terveyskeskukseen ja sieltä sain jotain skinorenia ja mitälie antibioottivoidetta. Ai niin ja VIIKON mittaisen antibioottikuurin. Kuin olettaa saattaa, naama vain paheni tököteistä. Siinä sitten kituuttelin jonkun aikaa. Silmän ympärille tullut paise muunmuassa muurasi silmäni kokonaan umpeen. Kuin pesismailalla oltaisiin lyöty, enkä nähnyt kunnolla mitään. Lääkäriin sitten jouduin menemään ja sain kahden viikon antibioottikuurin. Silmä onneksi parani sillä kuurilla, mutta akne vaan jatkui. Sitten tajusin mennä ihotautilääkärille (vuosi sitten), kiitos tämän palstan. Sain pitkän tetralysal antibioottikuurin. Sitä sitten syötiin kevät ja kesä. Paiseet vähenivät, mutta naama oli rasvainen ja ärtynyt. Mustapäitä oli hirvittävästi. Kuuri loppui ja heti jo seuraavana päivänä puhkesi valtava paise. Puhelimitse sitten sain uusittua reseptin siihen saakka, kun pääsin taas lääkärille. Sitten sainkin Roaccuttanin, luojan kiitos.

Olen tyytyväinen siitä, että tajusin toimia melko nopeasti. Pahiten iho kärsi, kun leikin sen terveyskeskuslääkärin kanssa ja uskoin niihin voiteisiin. Pitkän antibioottikuurinkin syöminen oli turhaa ajanhukkaa.

Viimeviikolla kävin ostamassa Kelo-cote nimistä arpivoidetta. En vielä ole sitä montaa päivää käyttänyt, mutta punaiset arvet ovat haalentuneet! Ihan uskomatonta vaikka olin niin epäluuloinen ainetta kohtaan. Myös nenässäni olleet kohoarvet (peräisin yläaste ajoilta) ovat tasoittuneet. Yleensä iholleni ei sovi mikään ulkoinenhoito, jopa oikeanlaisen kosteuvoiteen etsiminen on ollut vaikeaa. Kelo-cote toimii iholleni paremmin kuin hyvin. Kannattaa aloittajankin varmaan sitä kokeilla?

Tsemppiä ja kärsivällisyyttä kaikille aknesta ja sen aiheuttamista arvista kärsiville!