Uppotukki nimimerkillä oli aikaisemmin kirjoittanut henkilö elämästä,olotilasta ja masennuksesta. Tuo uppotukki on mielestäni hyvä vertaus sairauteen, vaikka sitä voi verrata monella tavalla. Puoliksi, kokonaan tai osaksi uponnut tukki. Niin on myös masennuksen laita. Monenlaista osaa siinäkin näyttelee sairaus masennus. Toiselle on kovin vaikeaa, keskivaikeaa ja lievää.
Täällä on eri ikäisiä henkilöitä, kaikilla yhtenäinen ja sama asia päällimmäisenä. Masentaa, josta ei pääse millään irti.
Älkää antako sairaudelle valtaa pysyä ja nakertaa sinua. Itse, ja vain sinä itse pystyt siihen vaikuttamaan. Kukaan toinen ei sitä tee sinun puolesta. Sinun pitää tehdä sen eteen kovasti työtä. Helppoa se ei tule olemaan. Koska tulokset tulee hitaasti, näkyy vasta vuosienkin päästä. Paraneminen vie ja ottaa aikaa. Ei pidä jäädä siihen makaamaan ja odottaa, että jokin ihme tulisi ja veisi sen pois. Katso että huominen on aina parempi, seuraava päivä on toisenlainen, odotuksia ja toivoa.
Tee ajatustyötä itsesi kanssa. Tärkeää on saada ne nakertavat, tuhoisat, itseä piiskaavat ja ruokkivat ajatukset työnnettyä pois mielestä. Pyri ajattelemaan toisin, tee fyysinen olemus myös toisella tavalla. Älä istu samalla lailla kuin tavallisesti, muuta erilaiseski samalla kun työnnät pahat ajatuksetkin pois. Tee käytännön asioita toisin mitä tavallisesti. Näin myös pakotat ajatuksesi muualle. Lähde tästä, äläkä palaa takaisin missä olit. Työtä, työtä, TYÖTÄ TEE ITSESI KANSSA. Käy ulkona kävelemässä, liiku ihmisten parissa ja jos vain mahdollista vaihda kuukumisia keskustellen. On hetkiä, jolloin tunnet paremmankin fiiliksen. Nauti siitäkin hetkestä. Tunne, minuus, syyllisyys ym. satoja asioita on mielessä. Minä ainakin sain psykologilta apua menneiden asioiden selvittämiseen. Puuttui vanhempien hyväksyntä, rakkaus, lämpö, huomaavaisuus ja välittäminen. Asioita oli paljon, kolussa kiusaaminen, työssä päin prinkkeliä jne. Selvitä asioita itsesi kanssa. Lue kirjoja, jotka käsittelee masennusta. Sieltä löydät itsesi, juuri sellaisena heikkona kuin nyt olet.
Hyvä, että täällä tulette mukaan keskustelemaan. Minäkin olen tuon masennuksen kokenut ja vuosien työn jälkeen päässyt elämisen iloon kiinni. Nautin päivän kerralla ja olen onnellinen tästä ja nyt. Jos mahdollista, menkää vertaistensa tykö, hakeutukaa, sillä siellä silmät aukeaa huomisen. Voi keskustella, kuunnella, olla oma itsenä.
VAIKEASSA tilassa mennä mielisairaalaan, hakeutua hoitoon, keskustella, puhua itsestä. Siellä tiedetään ja suhtaudutaan asioihin. Itse olin ja tiedän mistä puhun.
Tiedän, että moni on jo kokenut nuo asiat, eikä ole saanut apua. Pitää ottaa tosissaan, siinä tilassa ei muista, jaksa, eikä ole tahtoakaan olla mukana. Minulla olisi niin paljon kerrottavaa,,,,,, mutta tääkin on rajallista.... Toivotan kaikille lämpimästi paranemista........
Täällä on eri ikäisiä henkilöitä, kaikilla yhtenäinen ja sama asia päällimmäisenä. Masentaa, josta ei pääse millään irti.
Älkää antako sairaudelle valtaa pysyä ja nakertaa sinua. Itse, ja vain sinä itse pystyt siihen vaikuttamaan. Kukaan toinen ei sitä tee sinun puolesta. Sinun pitää tehdä sen eteen kovasti työtä. Helppoa se ei tule olemaan. Koska tulokset tulee hitaasti, näkyy vasta vuosienkin päästä. Paraneminen vie ja ottaa aikaa. Ei pidä jäädä siihen makaamaan ja odottaa, että jokin ihme tulisi ja veisi sen pois. Katso että huominen on aina parempi, seuraava päivä on toisenlainen, odotuksia ja toivoa.
Tee ajatustyötä itsesi kanssa. Tärkeää on saada ne nakertavat, tuhoisat, itseä piiskaavat ja ruokkivat ajatukset työnnettyä pois mielestä. Pyri ajattelemaan toisin, tee fyysinen olemus myös toisella tavalla. Älä istu samalla lailla kuin tavallisesti, muuta erilaiseski samalla kun työnnät pahat ajatuksetkin pois. Tee käytännön asioita toisin mitä tavallisesti. Näin myös pakotat ajatuksesi muualle. Lähde tästä, äläkä palaa takaisin missä olit. Työtä, työtä, TYÖTÄ TEE ITSESI KANSSA. Käy ulkona kävelemässä, liiku ihmisten parissa ja jos vain mahdollista vaihda kuukumisia keskustellen. On hetkiä, jolloin tunnet paremmankin fiiliksen. Nauti siitäkin hetkestä. Tunne, minuus, syyllisyys ym. satoja asioita on mielessä. Minä ainakin sain psykologilta apua menneiden asioiden selvittämiseen. Puuttui vanhempien hyväksyntä, rakkaus, lämpö, huomaavaisuus ja välittäminen. Asioita oli paljon, kolussa kiusaaminen, työssä päin prinkkeliä jne. Selvitä asioita itsesi kanssa. Lue kirjoja, jotka käsittelee masennusta. Sieltä löydät itsesi, juuri sellaisena heikkona kuin nyt olet.
Hyvä, että täällä tulette mukaan keskustelemaan. Minäkin olen tuon masennuksen kokenut ja vuosien työn jälkeen päässyt elämisen iloon kiinni. Nautin päivän kerralla ja olen onnellinen tästä ja nyt. Jos mahdollista, menkää vertaistensa tykö, hakeutukaa, sillä siellä silmät aukeaa huomisen. Voi keskustella, kuunnella, olla oma itsenä.
VAIKEASSA tilassa mennä mielisairaalaan, hakeutua hoitoon, keskustella, puhua itsestä. Siellä tiedetään ja suhtaudutaan asioihin. Itse olin ja tiedän mistä puhun.
Tiedän, että moni on jo kokenut nuo asiat, eikä ole saanut apua. Pitää ottaa tosissaan, siinä tilassa ei muista, jaksa, eikä ole tahtoakaan olla mukana. Minulla olisi niin paljon kerrottavaa,,,,,, mutta tääkin on rajallista.... Toivotan kaikille lämpimästi paranemista........
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.