Ollaan oltu naisystävän kanssa avoliitossa muutama vuosi. 25 pariskunta. Ongelma on epätoivoinen lapsen saanti. Kun oltiin melkeen vuosi yhdess aloimme suunnitella ensimmäistä. Se kuitenkin meni kesken. Samoin myöhemmin toinen kuoli 21 viikolla. Se riipaisi. Kävin varmuuden vuoksi tarkastamassa onko isänvehkeissä jotain vikaa, mutta vastaus oli varma jo melkein ennestään. Kun kerran hedelmöitys onnistuu ja pieni kasvaa ei minussa ole vikaa.
Pari kuukautta sitten kolmas yritys meni kesken 18 viikkoisena. Neuvolan ihmiset ja lääkärit sanovat vaan huonoa onnea. Naisystäväni on todella masentunut nykyään ja musertaa itseänikin tämä asia. Kannattaako vain jatkaa yrittämistä? Adoptoinnista on ollut pientä puhetta jo.
Pari kuukautta sitten kolmas yritys meni kesken 18 viikkoisena. Neuvolan ihmiset ja lääkärit sanovat vaan huonoa onnea. Naisystäväni on todella masentunut nykyään ja musertaa itseänikin tämä asia. Kannattaako vain jatkaa yrittämistä? Adoptoinnista on ollut pientä puhetta jo.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Paljolti riippunee siitä kuinka paljon yksi nainen kykenee näitä keskenmenoja kestämään, sekin on yksilöllistä. Ollaanko teidän perheessä osattu hyödyntää ammattiauttajaa? Mielestäni tuossa olis tarvetta varmasti.
Kyllä tiedän pariskunnan joka 8 kertaa kesken meni, ja aika pitkälläkin, ja silti 4 lastakin vielä tekivät, - sitten erosivat. Niin että kyllä se ELÄMÄ ON. Henkistä kanttia koitellaan samoin kun fyysistäkin, itsekin olen keskenmenon kokenut, tosin yhden vain, ja sen päälle vielä lapsenkin saanut, mikä kuitenkin jotenkin eheyttävästi vaikuttaa.
Minä 23, mies 24. Neljä vuotta yritetty lasta ja viisi alkuraskauden keskenmenoa, minulle nuo keskenmenot ovat ottaneet koville vaikka alkuvaiheessa ovat tapahtuneetkin, en osaa edes kuvitella miltä tuntuisi kokea sama myöhemmillä viikoilla.
Onko teitä/sikiötä tutkittu mistä kiikastaa? Kolmen keskenmenon jälkeen pääsee tutkimuksiin. Me pääsimme ainakin täällä suhteellisen nopeasti. Marraskuussa lähete ja viikko sitten saatiin vastaukset. Meidän tapauksessa vaan ei löydetty mitään.
Meillä on myös kolme keskenmenoa takana.
Mies syytti itseään, vaikka "vika" todellisuudessa oli minun hormooneissani.
Lapsen saaminen ei ollutkaan itsestäänselvyys.
Ja musersihan se, ehkä puolisosi tuntee
syyllisyyttä, kuten minäkin tunsin?
Jos todella haluatte lapsen
voitte myös adoptoida jos se tuntuu
helpommalta ratkaisulta.
Tietysti voitte myös yrittää
biologista lasta, vaikka kummassakin on
riskinsä.
Tsemppiä sinne!
Mulla jouduttiin tekemään raskaudenkeskeytys rv 20. Se oli jo ihan oikea pieni vauva... se oli ensimmäinen ja halu yrittää uutta on kova.
Oman jaksamisenne mukaan teidän on mentävä. Lapsettomuushoitojakin on ja tiedän pareja jotka ovat jaksaneet vuosikausia yrittää. Älkää vielä luopuko toivosta.
yrittäkää jaksaa vaikka elämä koettelee, sitä on jokaisella omat murheensa ja lääkäreiden mielestä useampikin keskenmeno on ihan normaalia, vaikka itselle jokainen on menetetty lapsi. Ja ilmeisesti usein ei löydetä mitään, miksi joillekkin näin käy.
Jutelkaa avokkisi kanssa asiasta niin paljon kuin tarve tuntuu olevan, eihän se ole kummankaan syy miksi näin on käynyt.
Kohtalotovereita on yllättävän paljon, näistä asioista ei vain viitsitä puhua, kun aina on joku viisas, joka tietää mistä keskenmeno johtuu ja toiset jopa laskevat leikkiä asiasta!