Presidentti Kekkosen valtakauden suomalaista yhteiskuntaa voidaan verrata terävälatvaiseen mäntyyn, joka kasvoi korkeutta ylöspäin, juuria syvälle Isänmaan multiin ja vahvuutta kaikkiin suuntiin.
Presidentti Kekkosen aikakaudella kansakunnalla oli johtaja, yksi ylitse muiden, joka hoiti valtiomiestaidollaan maamme ulkopoliittiset suhteet silloisina Berliinin muurin, kylmän sodan ja kilpavarustelun vaikeana ja vaarallisena aikana. Vuosien saatossa presidentti Kekkosen ulkopoliittinen linja saavutti tunnustusta niin itäisessä naapurissamme kuin kaikkialla maailmallakin ja niinpä Helsingissä pidetyssä ETYK-konferenssissa presidentti Kekkonen oli yksi suurista valtiomiehistä suurten valtiomiesten joukossa.
Perinteisessä yhteiskunnallisessa ajattelussa, presidentin ja hallituksen tehtäväjakoa määriteltäessä linjana on ollut, että presidentin tehtäväkenttänä on suhteiden hoitaminen ulkovaltoihin ja ulkopolitiikka yleensäkin kun taas hallituksen vastuulla on ollut ensisijaisesti maan sisäisten asioiden hoitaminen.
Tunnusomaista presidentti Kekkosen toiminnassa oli, että ulkopoliittisten suhteiden hoitamisen lisäksi presidentti Kekkonen kantoi todellista huolta ja vastuuta myös kansakunnan sisäisestä tilasta; ja jopa yksittäisten kansalaisten asioista ja oikeuksista.
Monet muistavat vielä presidentti Kekkosen kuuluisat ”myllykirjeet”, joilla hän puuttui asioiden kulkuun silloin kun ”saatanan tunarit” eivät osanneet asioita oikein hoitaa tai muutoin kansakunnan etu vaati asioihin puuttumista. Jos jo luomiskertomuksessa on uudelleen ja uudelleen luettavissa: ”Jumala sanoi…. ja tapahtui niin”, niin aivan sama päti myös presidentti Kekkoseen: ”Presidentti Kekkonen sanoi… ja tapahtui niin”.
Niinpä presidentti Kekkonen järjesteli arvovaltaisella sanallaan monet maamme asiat paremmalle tolalle. Esimerkkinä vaikkapa taloudellisessa ahdingossa elävien asutustilallisten valtionvelan anteeksianto, voimakkaat kannanotot rattijuoppouskysymyksessä, Uudessakaupungissa hillumaan intoutuneiden uusnatsien ojennukseen saattaminen sekä hätätilahallituksen runnaaminen siinä vaiheessa kun työttömien määrä ylitti 70.000.
Eli tätä on nykyisen presidentti-instituution arvo nykyisessä yhteiskunnassa ja aivan samaa viestittää myös heinäkuiset Pietarin tapahtumat: Presidentti Tarja Halonen kyllä Pietarissa presidentti Putinin kutsumana kävi ja tapasi isäntänsä, mutta suurten valtiomiesten seuraan presidentillämme ei ollut asiaa. Tässä siis mennään – presidentti-instituution arvovalta ynnä koko kansa. Kohti todella suuria vaikeuksia.
Presidentti Kekkosen aikakaudella kansakunnalla oli johtaja, yksi ylitse muiden, joka hoiti valtiomiestaidollaan maamme ulkopoliittiset suhteet silloisina Berliinin muurin, kylmän sodan ja kilpavarustelun vaikeana ja vaarallisena aikana. Vuosien saatossa presidentti Kekkosen ulkopoliittinen linja saavutti tunnustusta niin itäisessä naapurissamme kuin kaikkialla maailmallakin ja niinpä Helsingissä pidetyssä ETYK-konferenssissa presidentti Kekkonen oli yksi suurista valtiomiehistä suurten valtiomiesten joukossa.
Perinteisessä yhteiskunnallisessa ajattelussa, presidentin ja hallituksen tehtäväjakoa määriteltäessä linjana on ollut, että presidentin tehtäväkenttänä on suhteiden hoitaminen ulkovaltoihin ja ulkopolitiikka yleensäkin kun taas hallituksen vastuulla on ollut ensisijaisesti maan sisäisten asioiden hoitaminen.
Tunnusomaista presidentti Kekkosen toiminnassa oli, että ulkopoliittisten suhteiden hoitamisen lisäksi presidentti Kekkonen kantoi todellista huolta ja vastuuta myös kansakunnan sisäisestä tilasta; ja jopa yksittäisten kansalaisten asioista ja oikeuksista.
Monet muistavat vielä presidentti Kekkosen kuuluisat ”myllykirjeet”, joilla hän puuttui asioiden kulkuun silloin kun ”saatanan tunarit” eivät osanneet asioita oikein hoitaa tai muutoin kansakunnan etu vaati asioihin puuttumista. Jos jo luomiskertomuksessa on uudelleen ja uudelleen luettavissa: ”Jumala sanoi…. ja tapahtui niin”, niin aivan sama päti myös presidentti Kekkoseen: ”Presidentti Kekkonen sanoi… ja tapahtui niin”.
Niinpä presidentti Kekkonen järjesteli arvovaltaisella sanallaan monet maamme asiat paremmalle tolalle. Esimerkkinä vaikkapa taloudellisessa ahdingossa elävien asutustilallisten valtionvelan anteeksianto, voimakkaat kannanotot rattijuoppouskysymyksessä, Uudessakaupungissa hillumaan intoutuneiden uusnatsien ojennukseen saattaminen sekä hätätilahallituksen runnaaminen siinä vaiheessa kun työttömien määrä ylitti 70.000.
Eli tätä on nykyisen presidentti-instituution arvo nykyisessä yhteiskunnassa ja aivan samaa viestittää myös heinäkuiset Pietarin tapahtumat: Presidentti Tarja Halonen kyllä Pietarissa presidentti Putinin kutsumana kävi ja tapasi isäntänsä, mutta suurten valtiomiesten seuraan presidentillämme ei ollut asiaa. Tässä siis mennään – presidentti-instituution arvovalta ynnä koko kansa. Kohti todella suuria vaikeuksia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja tässä se tulee
http://www.aretalogia.com/aretalogia.37/sivu.12.html
Lue: http://www.uusisuomi.fi/kulttuuri/13978-kirja-wahlroosin-lamapuhe-pommi-koivistolle
http://www.yrjoreinikainen.fi/15._Yrittaja_exodus._Hallittu_rakennemuutos/15.1.htm
puolivälissä kirjoitin lehteni eusivulle artikkelin "Uusko uhka - Suomen surma?". Tässä artikkelissa kiinnitin vakavaa huomiota niihin näkökohtiin, jotka 10 vuotta myöhemmin toteutuivat kaikessa järkyttävyydessään.
Samoihin aikoihin kiinnitin presidentti Koiviston rötösherrojen armahtimisiin valavaa huomiota etusivun artikkelissa otsikolla "TAPAUS EEORO LATTULA". Tässä artikkelissani painotin sitä, että näillä toimillaan presidentti Koivisto antaa moraalisen oikeutuksen ennen näkemättömälle koronkiskonnalle ja keinottelulle.
Jokainen aikaansa seurannut tietä tänä päivänä, miten kävi. Mutta. Kukapa on koskaan välittänyt autokolarissa vaikeasti vammautuneen invalidin teksteistä? Ei kukaan, paitsi silloinen poliisiylijohtaja Olli Urponen.