Eilen aamulla minun piti hakea terveykeskuksestani lääkärini minulle kirjoittama lähete raskauden keskeytykseen.
Luukulla hoitaja pyysi allekirjoitustani, sanoin ettei mulla ole aikomustakaan enää allekirjoittaa lähetettä. Yön nukuttua olin selventänyt ajatukseni ja tajunnut minkä virheen olin tekemässä.
Olin siis tullut peruuttamaan hätäisen päätökseni. Johon en luojan kiitos ollut päässyt jo edellisenä päivänä.
Hoitaja kävi kertomassa lääkärille päätöksestäni jatkaa raskautta. Hoitajan tultua takaisin hän ilmoitti että lääkäri pyytää minua miettimään vielä uudestaan keskeytystä ja palaamaan asiaan mahdollisesti ensiviikolla. Mä olin ihan ihmessäni mitä mietittävää tässä enää on?!
Mulla ei olisi ollut mitään järkevää syytä keskeyttää raskautta, mulla on kaikki hyvin.
Ainut tyhmä syy miksi harkitsin kyseistä toimenpidettä oli että esikoisemme on vasta puolisenvuotta ja ensireaktioni tästä yllätysraskaudesta oli shokki. Mä en ehtinyt ajatella koko asiaa kunnolla, mä toimin jossain ihme mielenhäiriössä.
Mutta lääkäri ei edes kysynyt olenko miettinyt asiaa kunnolla, hän vaikutti vain tyytyväiseltä kantaani. Oli sitä mieltä että ratkaisuni oli järkevä ja musta tuntui jopa että hän kannusti mua siihen. Sanoi myös että puolivuotta edellisstä raskaudesta on todella lyhyt aika toipua.
Raskaustesteissä oli jotain häikkää ja lopulliset labra vastukset raskaudestani tulivat sen verran myöhään että homma siirtyi seuraavalle päivälle. Jos näin ei olisi käynyt, mä olisin ehtinyt tehdä elämäni suurimman virheen tossa shokki tilassa.
Musta oli järkyttävää ettei mua kehotettu yhtään miettimään, vaikka mä olin selvästi hätiköinyt päätökseni kanssa. Eikä lääkäri välittänyt vaikka syy ainakin minusta nyt ajateltuna oli aika järjetön.
Nyt rauhoituttuani mä olen todella onnellinen tästä tulossa olevasta pikkukakkosesta vaikka aika ylläri olikin. Väkisinkin vaan tulee mieleen että mitä jos mä olisinkin ehtinyt tehdä sen.. Mä en olisi ikinä antanut sitä itselleni anteeksi..
Luukulla hoitaja pyysi allekirjoitustani, sanoin ettei mulla ole aikomustakaan enää allekirjoittaa lähetettä. Yön nukuttua olin selventänyt ajatukseni ja tajunnut minkä virheen olin tekemässä.
Olin siis tullut peruuttamaan hätäisen päätökseni. Johon en luojan kiitos ollut päässyt jo edellisenä päivänä.
Hoitaja kävi kertomassa lääkärille päätöksestäni jatkaa raskautta. Hoitajan tultua takaisin hän ilmoitti että lääkäri pyytää minua miettimään vielä uudestaan keskeytystä ja palaamaan asiaan mahdollisesti ensiviikolla. Mä olin ihan ihmessäni mitä mietittävää tässä enää on?!
Mulla ei olisi ollut mitään järkevää syytä keskeyttää raskautta, mulla on kaikki hyvin.
Ainut tyhmä syy miksi harkitsin kyseistä toimenpidettä oli että esikoisemme on vasta puolisenvuotta ja ensireaktioni tästä yllätysraskaudesta oli shokki. Mä en ehtinyt ajatella koko asiaa kunnolla, mä toimin jossain ihme mielenhäiriössä.
Mutta lääkäri ei edes kysynyt olenko miettinyt asiaa kunnolla, hän vaikutti vain tyytyväiseltä kantaani. Oli sitä mieltä että ratkaisuni oli järkevä ja musta tuntui jopa että hän kannusti mua siihen. Sanoi myös että puolivuotta edellisstä raskaudesta on todella lyhyt aika toipua.
Raskaustesteissä oli jotain häikkää ja lopulliset labra vastukset raskaudestani tulivat sen verran myöhään että homma siirtyi seuraavalle päivälle. Jos näin ei olisi käynyt, mä olisin ehtinyt tehdä elämäni suurimman virheen tossa shokki tilassa.
Musta oli järkyttävää ettei mua kehotettu yhtään miettimään, vaikka mä olin selvästi hätiköinyt päätökseni kanssa. Eikä lääkäri välittänyt vaikka syy ainakin minusta nyt ajateltuna oli aika järjetön.
Nyt rauhoituttuani mä olen todella onnellinen tästä tulossa olevasta pikkukakkosesta vaikka aika ylläri olikin. Väkisinkin vaan tulee mieleen että mitä jos mä olisinkin ehtinyt tehdä sen.. Mä en olisi ikinä antanut sitä itselleni anteeksi..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onneksi äkkäsit itse ajoissa, sanonpa vain. Nykyaikana ehkä aborteista on terveydenhuollossa tullut niin arkipäivää ja hyväksytty toimenpide ettei sitä edes mietitä sen enempää... silti, lääkäriltä melko ikävää. Toivoisin kyllä nimenomaan sen päätöksen pitäyyden ja harkinnan osoittamista, edes pientä paneutumista asiakkaaseen lääkäriltäkin! Ymmärrän aikapulan ja muut syyt miksi näin ei tehdä mutta montako katuvaa olisi voitu välttää vain muutamilla kysymyksillä ja kehoituksella nukkua yön yli miettien asiaa?
***
..pikku kakkosen odotuksesta! :)
Minusta ihmiset tekee aika monesti vähän liian hätäisesti abortin. Siksi kannattaa miettiä että voisiko raskauden antaa edetä vielä vähän pitemmälle... Jos haluaa niin saa vaikak 9 kuukautta lisää mietintä aikaa ja jos sen jälkeenkin haluaa lapsesta eroon niin sen voi antaa vaikka adoptioon.
Mutta luulen että monesti tuon 9 kuukauden aikana ajatukset selkenee, odottaja ja hänen läheisensä kasvaa ottamaan vastaan tulevan lapsen yhdessä.
Ja jos näin ei käy, niin aikakin lapsi sai elämän eikä äidin tarvitse katua lapsen elämän päättämistä. Ja joku onnellinen adoptioperhe saa lapsen.
Kaikki ei ole mustavalkoista, mutta kun vahingossa tulee raskaaksi niin varmaan ensimmäinen ajatus on että en ole valmis äidiksi.
Äidiksi ei kuitenkaan tarvitse alkaa heti, vaan miettimisaikaa on olemassa, jos vain haluaa.
Ja varmaan moni muu sinun lailla odottaa loppujen lopuksi ihan tyytyväisenä omaa lasta. :)
ei raskautta keskeytetä samana päivänä kun se on labrassa todettu...
harva onneksi tekee ratkaisuja - suuntaan tai toiseen - keskustelupalstan neuvojen tai tarinoiden perusteella. Olivatpa ne sitten tosia tai keksittyjä.
Itse en ymmärrä, mitkä motiivit saavat ihmisen pyrkimään vaikuttamaan toisten päätöksiin keskustelupalstan välityksellä, joten minun on uskottava tarinan olevan totta.
Silti - aborttipäätös on jokaisen oma, eikä siihen pidä kenenkään ulkopuolisen liikaa vaikuttaa.
Maailmassa on kuitenkin riittämiin ongelmia syntyneidenkin keskuudessa, joten liiallinen syntymättömien murehtiminen vain tekee meidät hulluiksi.
En todellakaan tiedä miten asiassa tavallisesti menetellään. Enkä sitä miten päiväni olisi jatkunut ellen olisi saanut lähetettä vasta seuraavana päivä. Mulla kun ei ole aiempaa kokemusta kyseisestä tilanteesta.
Näin se kohdallani meni: Tein Tiistaina kotona positiivisen testin, ja varasin heti ajan lääkäriin. Menin lääkäriin keskiviikkona. Kävin aamulla juttelemassa lääkärini kanssa, joka lupasi kirjoittaa mulle lähetteen. Sitä ennen minun piti antaa pissanäyte hoitajille, josta he sitten tekivät raskaustestin. Raskausetesti oli jostain syystä negatiivinen ja siksi lääkäri lähetti mut verikokeisiin tarkistamaan asian. (ilmeisesti meidän tk:ssa ei tavallisesti edes mennä verikokeille vaan virtsasta vaan testataan)
Tuokset tulivat vasta iltäpäivällä, jolloin lääkärini soitti mulle ja kertoi testin olleen positiivinen. Sanoi kirjottavansa mulle lähetteen, jonka voisin aamulla noutaan terveyskeskuksestani ja mennä siitä suoraan naistentaudeille keskeytykseen.
Seuraavana yönä kotona onneksi ymmärsin virheen jota olin tekemässä.
Halusin tällä tarinallani vaan sanoa että miettikää kunnolla ennen kuin teette näin isoja päätöksiä. Mä en ole mikään abortin vastustaja.
Mun mielestä jokainen vastaa itse omista teostaan ja saa tehdä omaa elämäänsä koskevat päätökset itse, ilman että muut ihmiset hänen päätöksiään arvostelevat. Mun mielestä tämä elämä vaan kannattaa elää niin ettei joudu katumaan omia päätöksiään ja kantamaan nitä taakkanaan hautaan asti.
Mun kohdalla raskauden keskeytys olisi ollut iso virhe, jota olisin katunut koko elämäni. Ensimmäisinä päivinä vaan en osannut ajatella asiaa kunnolla, mua pelotti raskaus ja ajattelin tuolloin mitä nopeammin asia olisi ohi sen parempi. Lääkärin kannustava asenne vielä vahvisti mun ajatusta, yritin vakuuttaa itselleni että päätökseni oli oikea.
Vasta seuraavan illan ja yön mietittyäni asiaa rauhassa mieheni kanssa, mä tajusin ettei meillä ole mitään sellaista syytä miksei tämä pieni ihme saisi syntyä. Oli hirveää kun tajusin miten lähellä olin ollut lapseni menettämistä, ja vielä oman hätiköimiseni takia. Mitä jos mä olisin tajunnut tän vasta silloin kun olisi ollut liian myöhäistä?
Joten miettikää rauhassa. :)