Ystäväni kielsi uskonsa joitakin aikoja sitten. Hän on ollut vuosia sitten erittäin läheinen ihminen, viime vuosina pitkä välimatka ja kummankin elämäntilanne ovat vaikuttaneet sen, että yhteydenpito on vähentynyt. Uskonsa kieltämisen jälkeen hän ei ole vastannut puhelimeen, ei kirjeisiin, vain yksi tekstiviesti. En haluaisi menettää häntä kokonaan.
Miten voin osoittaa edelleen pitäväni häntä rakkaana ystävänä? Tiedän muuta kautta, että hänellä on vaikeaa. Haluaisin tukea häntä, mutten tiedä miten. Vai onko parempi antaa ajan hoitaa asiaa ja ottaa yhteyttä myöhemmin...
Erityisesti teiltä, jotka olette jättäneet omasta tahdostanne vanhoillislestadiolaisen liikkeen, haluaisin vastauksia. Miten te olette pitäneet yhteyttä vl-ystäviinne ja he teihin? Mitä olisitte toivoneet ystäviltänne?
Syyt hänen ratkaisuunsa tiedän. Olen hänen puolestaan tavattoman surullinen, esirukouksin kannan häntä Taivaan Isälle. Itselleni usko on voimavara, koko elämän pohja.
Miten voin osoittaa edelleen pitäväni häntä rakkaana ystävänä? Tiedän muuta kautta, että hänellä on vaikeaa. Haluaisin tukea häntä, mutten tiedä miten. Vai onko parempi antaa ajan hoitaa asiaa ja ottaa yhteyttä myöhemmin...
Erityisesti teiltä, jotka olette jättäneet omasta tahdostanne vanhoillislestadiolaisen liikkeen, haluaisin vastauksia. Miten te olette pitäneet yhteyttä vl-ystäviinne ja he teihin? Mitä olisitte toivoneet ystäviltänne?
Syyt hänen ratkaisuunsa tiedän. Olen hänen puolestaan tavattoman surullinen, esirukouksin kannan häntä Taivaan Isälle. Itselleni usko on voimavara, koko elämän pohja.
Vastaukset 56
Vanhimmat
"Uskonsa hylännyt"
valehtelet?
1. >> on ollut vuosia sitten erittäin läheinen ihminen,
2. >>Uskonsa kieltämisen jälkeen
3. >>Miten voin osoittaa edelleen pitäväni häntä rakkaana ystävänä?
4. >>teiltä, jotka olette jättäneet omasta tahdostanne vanhoillislestadiolaisen liikkeen,
5. >>Mitä olisitte toivoneet ystäviltänne?
6. >>Syyt hänen ratkaisuunsa tiedän.
...ettet tuputa uskoasi hänelle mitenkään. Olet sillä tavalla ystävä niin kuin olet ns. epäuskoisillekin.
Meillä lahkosta eronneilla kun on usein hyvin erilainen käsitys uskosta tai ainakin muodostuu sellainen ajan myötä. Emme pidä vanhoillislestadiolaisuutta ainoana oikeana.
Voit toki rukoilla puolestaan, mutta pidä se omana tietonasi. Itse kun lähdin, ts. vihdoinkin vuosien pähkäilyjen jälkeen puhuin ääneen, minua rasitti ns. puhuttelut. Enää ne lähinnä hymyilyttää ja hiukan säälittääkin "puhuttelijan" puolesta. Mutta alku aikoina pelkkä moraalinen puhuttelusaarna (josta puuttui rakkaus kyllä kokonaan) saattoi viilentää välejä. Minä kun toin omankin kantani esille selkeästi, mutta rauhallisesti. Ei sitä moni lestadiolainen kestänyt. Moni "ystävä" jäi sille tielle, mutta tilalle on sitten tullut aidompia ystäviä.
Todellinen ystävyys sallii omat valinnat ja ratkaisut. Vaikeudet eivät myöskään ole aina syy uskon "kieltämiseen". Lestadiolaisuudessa on tiukassa ajatus, että joko ns. kiusaukset tai elämänkoettelemukset vievät ulko puolelle. Ulos voi viedä pelkästään kyky itsenäiseen ajatteluun.
Et varmasti menetä ystävääsi, jos hyväksyt ja rakastat häntä juuri sellaisena, sinun näkökulmastasi "luopuneena". Tuputtamatta uskoasi hänelle. Omasta näkökulmastaan hän saattaa kokea löytäneensä tilalle jotain paljon arvokkaampaa kuin mennyt usko.
Hänen ratkaisunsa uskon suhteen ei minun puoleltani vaikuta ystävyyteen. Vaikeudet, joista mainitsin, ovat saaneet alkunsa kauan sitten ja jatkuvat edelleen, ovat vain ollet pinnan alla, eivät liity minuun enkä niihin sinänsä voi vaikuttaa. Sen ymmärrän sanomatta, että "uskon tuputtaminen" ei tässä tilanteessa ole oikea tapa pitää yhteyttä. Haluan vain osoittaa edelleen olevani myös häntä varten. Ja haluan vilpittömästi tietää, mitä hänelle kuuluu ja mikä hänen elämässään on merkityksellistä.
Haluan ajatella, että ystävyys on aarre, jota kannattaa vaalia läpi elämän.
Ei tietenkään tyrkyttää. Sehän on turhaa. Jumala tekee työn ihmisessä.
Mutta jos huomaa jollakin olevan halun siitä kysyä ja keskustella, niin miksi ei.
>>>>Meillä lahkosta eronneilla kun on usein hyvin erilainen käsitys uskosta tai ainakin muodostuu sellainen ajan myötä. Emme pidä vanhoillislestadiolaisuutta ainoana oikeana. >>>>
Minulle kävi päinvastoin. Vuosikymmenien eron jälkeen, monien epäilyjen ja pitkän tutkistelun kautta usko jälleen valkeni. Oikeastaan se ei aiemmin ollutkaan vielä ollut syvällä sydämessä. ei ollut tarpeeksi uskonymmärrystä.
En sitä kokonaan mielestäni hyljännytkään, kuitenkin sydämen epäusko ja houkutukset vei maailman "turhille, kylmille poluille".
>>>>Moni "ystävä" jäi sille tielle, mutta tilalle on sitten tullut aidompia ystäviä.>>>
Ei löydy maailmasta sen aidompia ystäviä, olen kanssasi erimieltä. Toki ihmisiä joukoissa on monenlaista, niin myös uskovaisissa.
Ei tule katsoa ihmistä, vaan Jeesuksen sovitustyön päälle. Hänen armossaan on varaa.
ole näin yksinkertaista ja varmaan kaikki ei reagoi samalla tavalla.
Itse uskon kieltäneenä otin uskon vastaan heti kun sitä tarjottiin.
Olin onneton ihminen, kun menetin uskon.
Enkä löytänyt itse takasin, ennen kuin uskovainen vl kutsui takasin.
Sen koomin en ole uskaltaunut omaa uskoa kieltää.
Se oli väkevää puhuttelua, että jos uskon kieltää, ei koskaan voi tietää pääseekö sitä tai löytääkö takasin enää koskaan.
Tarjous kannatti myös kohdallani. Olin kypsää viljaa, mutta omia voimia ei ollut palaamiseen. Ja Jumala lähetti avun.
"Minulle kävi päinvastoin. Vuosikymmenien eron jälkeen, monien epäilyjen ja pitkän tutkistelun kautta usko jälleen valkeni."
Tärkeintä, että olet onnellinen, eikö niin?
Itse pelkäsin aluksi paljon, että minulle käy noin... että jostain kumman syystä palaan takaisin. En pelkää enää. Olen niin taipuvainen rehellisyyteen, etten voisi hyväksyä lestadiolaisten omaa oppia ja sääntöviidakkoa. Tiesin sen jo lapsena lestadiolaisperheessä. Alle kouluikäisestä olen kasvanut koko ajan pikku hiljaa irti lahkosta. Raskasta siinä oli se, että yritti miellyttämisen kautta näytellä uskovaista.
Mutta erilleen kasvaminen on ollut niin tehokasta, että en koskaan sisäistänyt oppia kovin hyvin.
Silti mielestäni on tärkeintä, että ihminen on onnellinen ratkaisuissaan. Joten uskostaan onnellinen lestadiolainen on kaunista katseltavaa. Tiedän paljon niitä onnettomia kulisseissa eläviä, joten jos sellainen tasapainoisen oloinen yksilö tulee vastaani, niin ilolla katselen.
Ite oon vissiin jo seittemän vuotta sitten "kieltäny" uskoni. Toisin sanoen uskaltanu ajatella itse. Ihan normaali immeinen olen siinä missä varmasti muutkin lähteneet - ja lahkossa pysyneet.
Sitä tuossa mietin, että, koska meitä lähteneitä nyt kuitenkin on varmasti satoja ellei tuhansia, niin olisi joskus ihan mukava vaihtaa ajatuksia ihan isommallakin porukalla. Tämä palsta nyt ei varmasti liene paras paikka oikein mihinkään ajatusten vaihtoon.
Meinaan, että jos olisi kiinnostunuttta porukkaa, niin voitaisiin järjestää vaikka ihan joku "tapaaminen", vaikka isokin. Ihan vapaamuotosta meininkiä vaikka joittenki festareitten tms. yhteyteen.
Mitä ootte ihmiset mieltä??
Ihan kiva idea. :)
Kunhan ei suviseuroihin. ;) Ne festarit mä kierrän kaukaa.
No ei tosiss...
Kävin mä viime kesänä, ku oli tossa lähellä sotkamossa. Kaikki oli tuttua ja ihan rauhallistahan siellä on ja mukavan olosta, mut ainut mitä sain oli se et tyttö pudotti aurinkolasinsa, jotka vaimo oli tuonu vaihdosta! PRKL!!:)
Mut ei niillä festareilla kiitos...
Provinssi...?
Oliko kalliitkin lasit, kun noin meni "turmeluksen" puolelle? ;)
Jep, meikäläinen ei lähtis suvareihin tai miksi niitä nyt sanotaankaan. Siellä ei ole mitään sellaista tärkeää, mitä ei saisi kauniina kesäpäivänä muualtakin. Minä en käy festareilla yleensäkään, mutta joillain festareilla voisi kyllä ihan piruuttaan käydä, jos tuollainen tapaaminen ent.lestadiolaisten kanssa olisi tiedossa.
*Tuumisekelee*
Ei kai nekalliit ollu, mutta Argentiinasta tuotu, niin harmittihan se. Itse asiassa en minäkään..tai siis perhe käy festareilla, mutta meinattiin koko porukalla kyllä Provinssissa ens kesänä poiketa. Tyttö on vajaa kolme sillon ja on ihan hulluna rokkiin: "Isi kuunnellaan ailosmittiä!" :)
Voihan sellasen järkätä toki jossain muuallakin...ideoita...?:)
"Tyttö on vajaa kolme sillon ja on ihan hulluna rokkiin: "Isi kuunnellaan ailosmittiä!" :) "
Ihana. :) Niin ne vaan lapset osaa iloita elämästä, jos siihen tilaisuus annetaan. Todellista lapsen uskoa ilman uskonto-, puolue- ym. rajoja.
Pitää ihan tuumiskella tätä ideaa. Eihän siinä tarttis edes mitään erityistä organisointia, kunhan joku vaan keksisi paikan ja ajan. Tulisi sitten paikalle ketä tulisi.
Ei tosiaan tarvii mitään organisointihommaa...ihan vapaamuotosta vaan, tulee tosiaan ketä tulee.
Onhan se mukava kattoa aina kun Aerosmithin Get A Grip alkaa soida ja tyttö moshaa täysillä mukana...se on niin aitoa!!!:) Sit se tykkää kyllä kuunnella myös Maan korvessa kulkevi lapsosen tie...laaja-alanen tuo mun aarre!;)
Että jos tässä talven mittaan yrittäs nostaa tän palstan tasoa ja sit keväällä/kesällä kasaantuis jonnekki joskus...:)
Kirjoitat tyttärestäsi ihanasti... näkee, että lapsi on rakastettu ja toivottu, ja sehän on kaikista tärkeintä lapsen kannalta.
Itsellänikin menee musiikki miltei laidasta laitaan, ehkä hevimpi rock ei niin sytytä. Hengellistäkin musaa tulee toisinaan kuunneltua, mutta ei nyt kuitenkaan noita SRK:n levyjä. ;) Siinä menee miun kipukynnys. Ne on jotenkin liian tasapaksuja. Eri alkuperäisiheimojen henkinen musiikki on kanssa kaunista. Ne, joissa puhutellaan tuulta, jokea tai esi-isien henkiä tms.. :)
..on todellakin tasapaksuja. Ja samaa aivopesua kaikki. Onhan siellä tietty paljon hyvää lastenmusiikkia, mutta vanhoilla hyvillä lastenlauluilla ei ole mitään tekemistä SRK:n kanssa.
Mulla ei varsinaisesti hengellinen musiikki uppoa ollenkaan. Tai kaikki musiikki uppoaa jos se on hyvää, mutta mikään musiikki ei uppoa hengellisyyden takia. Tuo hengellisyys on sittemmin hiukan jäänyt...tosiasiassa en usko jumalaan tai muihinkaan yliluonnollisuuksiin. Silti olen todella onnellinen ja tasapainoinen!:)
Toissa viikolla olin itse asiassa aika mielenkiintoisessa konsertissa Norjassa...laitan linkin yhteen videoon tyypistä. http://www.youtube.com/watch?v=vfuVnFLWa48
Aivan uskomaton tyyppi...sain vielä kunnian istua Arton kanssa samassa pöydässä after partyissa..!;)
Jumalasta... oli hän tai sitten ei, minä uskon niin, että jos hän onkin, niin on niin suuri, ettei vaadi meiltä mitään uskoa johonkin mystiseen pelastukseen.
Tuntuu todellakin niin nurkkakuntaisilta nämä ainoat oikeat uskonnot. Ja niitähän riittää maailmassa.
Jep, hienoa lukea täällä noin tasapainoista tekstiä. Lestadiolaisuudestakin voi selvitä hengissä. ;)
Varmasti ite tiiät millasen taistelun takana se voi olla hengissä selviäminen - niin henkinen ku ihan fyysinenki.
Nykysellään kun omalla paikkakunnalla olen naimisissa, isä, yrittäjä, poliitikko jne. SRL:laisten kateus ja pahansuopuus vain naurattavat. Muutama vuosi sitten nuo aasiat suututti ja vit***i ihan suunnattomasti. Nyt kun on ihan tosissaan päässyt liikkeestä irti ja näkee koko paskan ulkoa päin ei voi kun surkutella. Ihmiset käpertyy omaan pieneen maailmaansa eristäytyen, ei enää niin pahsti kuin ennen, ulkomaailmasta. OIkeasti hirveän hankala tajuta enää sitä miten jotkut voivat ihan tosissaan uskoa vain reilun sadan tuhannen olevan jotakin "valittuja"...maailmassa on yli 6 MILJARDIA ihmistä!!
No, opilliset jutut ei minua edes kiinnosta enää.
Mut miten oikeasti muut entiset heikäläiset asian näkee?
Minä oon jonkun verran lukenut näitä juttuja, en tosin raamatusta. :) Ihmisellä lienee taipumus haluta turvata johonkin korkeampaan ja yksi vaihtoehto on uskonto. Esim. näitähän ainoita oikeita lahkoja on maailmassa hyvin, hyvin monta. Moni tiukasti lestadiolaisuuteen käpertynyt ei uskalla edes ajatella sitä. :)
Sekin pitää todennäk. paikkaansa, että lestadiolaisten joukossa on paljon niitä ns. kuolleita kaloja (niinku joskus jollain rauhanyhdistyksellä saarnamies oli jylissyt, ollut varmaan hupaisa näytelmä). Suomeksi sanottuna heitä, jotka eivät uskalla lähtee lahkon vaikutuspiiristä sen takii, kun pelkäävät menettävänsä kaiken. Tai pelkäävät sitä leimaa, mikä siitä seuraisi: sehän ON henkisesti melkoinen uroteko irrottautua (syvä kumarrus meille kaikille lähteneille), siinä saa epäuskoisen syntiinlangenneen stigman niin että paukahtaa. ;)
Mutta mitäs me siitä. Mustavalkoisuus ajattelussa on luotaantyöntävää. Sitten voi olla, että he jotka eivät saa mitään lestadiolaisuudesta, mutta roikkuvat tavan vuoksi mukana, ovat hyvinkin kateellisia lähtijöille. Juoruavat ehka ja sellaista muuta. Toiset taas pelkäävät ja salaa ihailevat, niin kuin minäkin siihen saakka kunnes itse ns. lähdin.
Ihailin jo lapsena monia epäuskoisia, ihan pienenä tyttösenä. Sellaista oli minun lapsen usko. Ei sitä lesta-oppi saanut tukahdutettua. Nyt huomaan, että se löytyy edelleen kirkkaana ja kauniina. Jostain pinnan alta. Elämä on sentäs ihanaa! :)
"Ihailin jo lapsena monia epäuskoisia"
Näitä ns. epäuskoisia ;)
Välillä joutuu sumplimaan tän kielen kanssa. Mulle esim. kaikkien lahkojen edustajat ovat uskovaisia. Nykyään kun jollekin lestadiolaisella puhun uskovaisesta, he monesti ajattelevat, että tarkoitan vain heitä. Sitten jossain välissä saattaa tulla esille, että tarkoitinkin vaikkapa jotain hellaria.
Minusta "epäuskoinen" voisi olla terveen ja tervehenkistä ihmistä kuvaava ilmaus. Ihminen, joka uskaltaa kyseenalaistaa ja kritisoida. Myöskin pitää ne ainekset, joista tykkää.
vain on että "me" kaikki (ihmiset) olemme epäuskoisia, oikean Raamatun tulkinnan mukaan.
Ja on myös niin että jokisella ihmisellä on jokin toivo, joka antaa voimia jaksaa elää. Näitä toivoja voi itsekukin miettiä mitkä ne hänellä ovat.
Jeesuksen seuraajat kyllä myös "maailma" tuntee, ja tämän on vain iloinen asia, että vielä on työn aikaa.
Lähtökohtasi näen hiukan ongelmallisena: "uskonsa hylännyt". Olisi ihan hyvä yrittää laajentaa perspektiiviä ja asettua toisen asemaan edes mielikuvissa. Kyse kun ei välttämättä ole hänen mielestään uskon kieltämisestä tai hylkäämisestä.
Älä myöskään takerru oman surusi kautta häneen. Sanot olevasi surullinen puolestaan. Sitten kun pääset pahimmasta surustasi yli, voisi olla hedelmällisempää ottaa taas yhteyttä. Lahkoista irrottautuminen vie monesti voimia, varsinkin jos on lapsuudesta asti kasvanut lahkon vaikutuspiirissä.
Siihen ei kaipaa jotain surusilmää enää, ei millään pahalla. :) Olisi ihan hyvä käsitellä omat tunteet ensin itsekseen eikä tavallaan toisen kautta. Sillä surusi on kuitenkin sinun omasi.
Anteeksi, jos tuntuu hiukan tylyltä kirjoitukselta. Kirjoitan vain suoraan mielipiteeni aiheesta.
En minä tuosta osaa loukkaantua. Asiasta on kulunut jo sen verran aikaa, että olen oman surutyöni käynyt läpi. Enkä ole suruani hänelle hehkuttanut. Hänellä on varmasti tekemistä itsensä kanssa tarpeeksi.
Ehkä minä vielä annan hänelle aikaa. Ystävänpäiväkortin varmaan uskallan kuitenkin lähettää...
On minulla muitakin ihmisiä lähipiirissäni, jotka eivät ole enää vl ("uskonsa kieltänyt" on niin vakiintunut sanonta, että sitä tulee helposti käytettyä, tässä tapauksessa tosin on ihan perusteltuakin... Niin hyvin olen hänet kuitenkin tuntenut, että tiedän mistä on kyse). Tällainen totaalinen hiljaisuus on vain ihan uutta.
Vaikutat hyvältä tyypiltä. :) Ehkä ystäväsi haluaa vain etäisyyttä uskon juttuihin. On se melkoinen härdelli, kun eroaa jostain niin perustavanlaatuisesta kuin uskonnollinen yhteisö. Ainakin aika monella. Mutta kyllä ystävyys säilyy, jos se on aitoa. Mie oon sitä mieltä.
Hyvää jatkoa
>>>Kyse kun ei välttämättä ole hänen mielestään uskon kieltämisestä tai hylkäämisestä.
Kiva
Kirjoittanut: Aicia. 8.2.2008 klo 23.20
"Ja tällaiset toivotukset vielä tällaisten viestien jälkeen.
Parmpi jos et olis puhunut yhtään mitään. "
Ja mikäs satuttaa sinua?
Sekö, että jotkut valitsevat toisin kuin sinä?
Hyvää jatkoa sullekin vaan :)
Vielä lohdun sanaksi, että ei ihminen automaattisesti hylkää Jumalaa, vaikka lähtisikin vanhoillislestadiolaisuudesta.
Minun juttuni siis loukkasi sinua? Sillehän minä en voi mitään. Tämä on keskustelupalsta, jolla on vapaa sana. Asiallisuus ennen kaikkea.
Tunteitahan nämä jutut herättää, niin kuin huomaat. Itse pidän tärkeimpänä valinnan vapautta.
Olen löytänyt rauhan lestadiolaisuuden ulkopuolella. Jos sen sanominen tai esille tuominen loukkaa, kyse lienee loukkaantuvan jostain omasta jutusta...
.........
Riippuu ihan kuka sen määrittelee. Itselleni oma omatunto on se mittari, ei yleinen omatunto tai mielipide.
Lestadiolaisuus kuten muutkin me-ainoa- opit perustuvat juuri tuollaiseen aivopesun kautta tulevaan pelotteluun. Mutta kun siitä kerran selviää, ei tarvitse pelätä väärän rauhan tuloa enää lestadiolaisuuden kautta.
Aicia kirjoitti asiaa...aivan tasan minun ajatuksiani itse asiassa.
"On se melkoinen härdelli, kun eroaa jostain niin perustavanlaatuisesta kuin uskonnollinen yhteisö."
Minä en näe tuossa lauseessa mitään muuta kuin totuuden. Se nyt vain on melkoinen härdelli puhutteluineen ja kaikkineen.
"Mutta kyllä ystävyys säilyy, jos se on aitoa. Mie oon sitä mieltä."
Kyllä minusta vaikuttaa että Aicia ymmärtää ja paljon ymmärtääkin. Itselläni on nämä vuodet säilynyt yksi ystävä. Loput suretti ja suututti aluksi, nyt lähinnä säälittävät.
Ihan oikeasti sinulle ei voi kuin toivottaa hyvää jatkoa ja jaksamista itsesi kanssa.
Ukossa elämiseen on muitakin vaihtoehtoja kuin
Vanhoillislestadilainen yhteisö.
Koska te VL yhteisön jäsenet suhtaudutte torjuvasti muihin hengellisiin yhteisöihin ,niin yhteys katkeaa.
Jo se että väität hänen luopuneen uskosta, voi vain tarkoittaa ,että hän Raamattua lukemalla on tullut toisellaisioin ajatuksiin kuin teillä siellä Ry:llä on tapana ajatella.
Monet katkaisevat yhteyden teihin,koska olette
ME VAIN opin vallassa. Muualla ei ole uskovaisia kuin vain meidän vl:yhteisössä.
VL.ystäviin on vaikea pitää yhteyttä niiden jotka ovat teidän mielestänne HELVETTIIN matkalla.
Ihmisen palastus ei riipu VL:yhteisöstä, vaan Jeesuskesta Kristuksesta joka on AINOA VÄLIMIES
Jumalan ja ihmisen välillä.
Jeesus on uskon alkaja ja päättäjä jokaisen ihmisen kohdalla, sitä ei ole VL:yhteisö vaikka se niin opettaa.
Niiden entisten VL:lien jotka ovat hoidetut ulos VL:liikkestä on vaikea pitää yhteyttä lihallisiin veljiin ja sisariinsa.
HE kohtaavat heiltä,Raamatun vastaista ylenkatsetta ja suhteessa on ainainen jännite jonka teidän liikkeen omaksuma oikeaoppisuus aiheuttaa.
Suhde näkyy tässä Uuden testamenin kuvassa
Luukas 18:11-14.
Meidän tulisi yhväksyä toisemme sellaisena kuin ollemme ja kunnioittaa myös toistemme Hengellistä valaumusta.
Sellaista ei ole se, että tuomitaan tois uskoineen suoraan Helvettiin vaikka ei tiedetä miten hän uskoon Jeesukseen uakon alkajaan ja päättäjään.
Kannattaisi miettiä Uutta Testamenttia laajemminkin ja lukea sitä, sillä Jeesus Rakasti synisiä, hän ei tullut terveiitä parantamaan vaan he jäivät ylpeydessään oman ONNENSA nojaan.
Tuhlaajapojan omatunto heräsi ja Isä otti avosylin takaisin lapsekseen.
>>>>Kannattaisi miettiä Uutta Testamenttia laajemminkin ja lukea sitä, sillä Jeesus Rakasti synisiä, hän ei tullut terveiitä parantamaan >>>>
Ei niin, terveet eivät tarvitse parantajaa.
jotka ei parannusta tarvitse.
Tätä se Jeesus tarkoitti.
et perustele Jumalan sanalla mitään vaan toista vl yhteisön fraaseja, ja huktte jun ei ole aikaa etsiä pelastusta Raamatusta, vl yhteisössä sitä ei ole.
VL on luterilaisuusden ja kirkon eriseura ja harha.
Kirjoituksesi todistaa,että vl yhteisön jäsenet eivät tunne Jumalan sanaa.
Aatos Melbergillä on uskon asiat kunnossa, mutta sinulla on vielä pitkä taival, sillä Jeesuksen luo tuleminen on VL;tä yhtä vaikeaa, kun kamelin meneminen neulansilmästä.
”””Sehän on varmaa, että ei ole kuin yksi oikea usko, ja muut on korvikkeita. ”” Niin, onko se lestadiolaisuus mainittu Raamatussa, mutta me kristityt on.
että ystäväsi on masentunut? Silloin ei aina jaksa pitää yhteyttä läheisiinkään, varsinkaan vastata puhelimeen. Yritä kuitenkin silloin tällöin lähettää mukavia tekstareita että hän tietää ettet ole hylännyt häntä. Älä kuitenkaan odota vastausta, kyllä hän vastaa kunhan jaksaa mutta siihen voi mennä aikaa. Hienoa että haluat olla tukena, kerro se myös hänelle!
vasta lopun ajalla, kun ensin tähdetkin ovat taivaalta pudonneet ja koko taivas kääritty kuin rullalle.
"Se uusi Jerusalem, joka on ylhäältä alas laskettu ja joka on kaikkien meidän äitimme."
Kuvitteletteko te Vl-uskovat, että te jo olette näitä uuden Jerusalemin lapsia? Ootte kyllä omin lupinenne olleet ottamassa "kottia" tilistänne. Joka itsensä ylentää, se alennetaan.
Te voitte kiinnittää huomionne syntien suhteen TV:n katselemattomuuteen ja villiin lisääntymiseen, mutta keskuudessanne tehdä sitten paljon pahempia ja lukuisampia syntejä tosta vaan vasemmalla kädellä. Jumala ei mene halpaan, muistakaa se!
Toivoisin, että kaikki ihmiset, jotka kykenevät noudattamaan lakeja ilman uskonnon holhousta ryhtyisivät ateisteiksi.
Ateismi ei kuitenkaan ole ystävyyden ehto. Kaverit, joiden kanssa eniten vietän aikaani eivät ole ateisteja.
Ateistilla ei ole Jumalaa, joten kaikki on aivan sattumanvaraista. Kauheuksia tapahtuu ilman, että voivat pohtia mistä ne johtuvat ja miksi. Mikään Jumala ei ole vastuussa mistään, ei ohjaa maailmankaikkeuden kulkua, ei puutu mihinkään, ei rakasta eikä vihaa.
Maailma olisi yksi suuri hylätty orpolapsi. Ilmankos ollaan toisten kurkussa kiinni ja riistämässä.
Jumala on maailman peräseinä, josta ei läpi mennä.
Siis mitä ajatellut?
Täältä löytyy valmiita hyviä ajatuksia:
http://godisimaginary.com/
Voisiko olla niin, että ateismi onkin jonkinlainen uskonto?
Uskontoihin kuuluu yliluonnollisia uskomuksia. Ateismi sen sijaan on vain uskon puutetta Jumalaan. Ateistit kuitenkin voivat olla uskonnollisia, koska on olemassa myös ateistisia uskontoja.
Mitä ovat ateistiset uskonnot?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi
Älä sano täällä, että "uskonsa kieltänyt" ja "uskonsa hylännyt", VL-lahkosta lähteminen ei tosiaankaan tarkoita sitä, että jättää kieltää uskonsa Jumalaan, ja Jeesukseen syntien sovittajana.
Tuo tuollainen nimittely kuuluu sinne ry:lle, ei tänne, sillä se on ihan silkkaa SRK:n propagandaa koko termi. "Uskon kieltäminen-termi" on keksitty vl-liikkeessä siksi, että lähteminen lahkosta olisi mahdollisimman vaikeaa (kun pitää uskokin kieltää).
Minä en ainakaan kieltänyt mitään, paitsi vl-elämäntavan, joka ei ole mielestäni siunauksellista, eikä uskovaiselle sopivaa ihmisten keksimine sääntöineen ja yhteisine omatuntoineen.
Minulle kävi tosin niin, että vl-ystäväni karttelevat minua, vaikka yritän pitää yhteyttä. Itse he eivät ota yhteyttä minuun. Kysyin kerran selitystä, ja yksi sanoi: "Ei ole mitään mistä puhua." Minusta tuo oli outo selitys. Emmehän juuri koskaan parikymmenvuotisen ystävyytemme aikana olleet puhuneet uskonasioista silloinkaan, kun kuuluin vl-liikkeeseen.
Miksi tuo liike, ja SRK:n jäsenmaksun maksaminen on vl:ille niin tärkeää, että sen perusteella voi luokitella ihmisen joko "uskovaiseksi" tai "epäuskoiseksi". Mistä tietää, että ne seuroissa kävijät ovat kaikki "uskovaisia".
Kyllä tallaisesta herkästi tulee ajatelleeksi: VL-liikkeestä on tullut vl:ien epäjumala.
"Minulle kävi tosin niin, että vl-ystäväni karttelevat minua, vaikka yritän pitää yhteyttä. Itse he eivät ota yhteyttä minuun."
Sama täällä. Moni hävisi hiljaa takavasemmalle. Muutama yritti "puhutella", mutta kun aloin avoimesti sitten itsekin puhua, mitä ajattelen, he lopettivat ja häipyivät. Avoin keskustelu ei sopinut.
Ainakin yksi hyvä ystävä on jäänyt. Mutta hän onkin vuosia etsinyt voimaa irrottautua. Voin nyt olla hänellä tukena.
Jumalan valtakunnasta kultaisena kynttilänjalkana. Ei se ihan vähäpätöisen näköinen ole!
Tai buddhalaisten pyhissä kirjoissa?
Joillakin on sisälukutaidon lisäksi myös ajattelutaito.
Parasta on kun osoitat hänelle kiintymyksesi ja kunnioitat hänen oikeuttaan valita maailmankatsomuksensa. Ole kiinnostunut siitä ja käy luottamuksellisia keskusteluja kunnioittavaan ja arvostavaan sävyyn, huolimatta siitä että itse uskot eri tavalla. Älä missään nimessä ala painostaa häntä omalle kannallesi. Tämä on parasta ystävyyttä.
juuri sellainen henkilö, jollaisista on varoitettu Raamatussa: "susi lammasten vaatteissa", sanalla sanoen olet nähtävästikkin juuri vain "ystävä" edessä, mutta takana oikea toimintasi on aivain muuta.
Olet niittämässä nyt mitä olet kylvänyt.
en ymmärrä???
sun jutustasi paistaa ns. kettuilu!
Jos et ymmärrä tuotakaan, niin suosittelen sua pysymään poissa "täältä", ja lähestymään "ystävääsi" oikein.