En vieläkään pidä lapsista

Oma äitini meni -70luvulla naimisiin koska "niin kuului tehdä".Ensimmäisen lapsen tekivät -75 koska "se kuuluu avioliittoon" ja toinen lapsi eli minä synnyin -79 "nyt ollaan oikea perhe,äiti,isä ja kaksi lasta"

No...äiti lähti ja jätti isäni ja meidät lapset kun minä olin vasta 8kk.Yli 3 vuoteen ei pitänyt yhteyttä ja sen jälkeenkin välit äitiini olleet etäiset.

Nyt kun olen aikuinen ja minulla on omia lapsia,on äitini kertonut lähdön syyt jotka tosiaan olivat ne että hän nuorena naisena teki vain kuinka kuuluu tehdä perinteisesti,mutta se oma minä katosi matkalla.Ainoa järkevä asia oli kuulema karata ja jättää meidät isälle.Ei hänestä ollut äidiksi,ei hän halunnut lapsia tai miestä mutta olosuhteiden pakosta näin kävi.

Karua kyllä,mutta jotenkin minä ehkä voin ymmärtää...

Lapsenlapsiaan hän nyt kyllä rakastaa ja osaa nauttia niistä.

-79 kirjoitti:

Oma äitini meni -70luvulla naimisiin koska "niin kuului tehdä".Ensimmäisen lapsen tekivät -75 koska "se kuuluu avioliittoon" ja toinen lapsi eli minä synnyin -79 "nyt ollaan oikea perhe,äiti,isä ja kaksi lasta"

No...äiti lähti ja jätti isäni ja meidät lapset kun minä olin vasta 8kk.Yli 3 vuoteen ei pitänyt yhteyttä ja sen jälkeenkin välit äitiini olleet etäiset.

Nyt kun olen aikuinen ja minulla on omia lapsia,on äitini kertonut lähdön syyt jotka tosiaan olivat ne että hän nuorena naisena teki vain kuinka kuuluu tehdä perinteisesti,mutta se oma minä katosi matkalla.Ainoa järkevä asia oli kuulema karata ja jättää meidät isälle.Ei hänestä ollut äidiksi,ei hän halunnut lapsia tai miestä mutta olosuhteiden pakosta näin kävi.

Karua kyllä,mutta jotenkin minä ehkä voin ymmärtää...

Lapsenlapsiaan hän nyt kyllä rakastaa ja osaa nauttia niistä.

Lue lisää

Hei!

Juttele asiasta neuvolassa tai jonkun luetettavan henkilön kanssa, ehkäpä taustalla on masentuneisuutta, siis synnytyksenjälkeistä masennusta, joka on hoidettavissa, jos vaan hyväksyt tarvitsevasi apua.

haldur kirjoitti:

Hei!

Juttele asiasta neuvolassa tai jonkun luetettavan henkilön kanssa, ehkäpä taustalla on masentuneisuutta, siis synnytyksenjälkeistä masennusta, joka on hoidettavissa, jos vaan hyväksyt tarvitsevasi apua.

Lue lisää

Ota ihmeessä yhteyttä johonkin asiantuntijaan vaikka puhelimitse, se voi olla mielenterveyststo tai joku psykologi. Omalla tyttärelläni on ollut kahden raskauden jälkeen masennus joka on erittäin tyypillistä raskauden jälkeen. Jokaisella se vaan käyttäytyy erilaisin oirein. Olet voinut saada päähäsi pinttymän, että et pidä lapsista ja se saattaa pyöriä päässäsi. Jos avioliittosi on muuten ok. niin uskon kyllä, että asiat järjestyvät. Aivoissa oleva serotoniini saattaa joskus mennä niin alakanttiin, että tarvitsee masennuslääkitystä eikä sitä tarvitse hävetä, mennäänhän sitä hammaslääkäriinkin jos hammas on kipeä. Tämä masennus on vaan niin kavala, että sitä ei itse tunnista aina. Olen itse joutunut syömään masennukseen ja syön edelleen lääkkeitä, koska oli tilanteita, että kaikki elämässä kaatui päälle. Onneksi on lääkkeitä jotka auttavat. Tsemppiä Sinulle ja perheellesi. HAE APUA!!

haldur kirjoitti:

Hei!

Juttele asiasta neuvolassa tai jonkun luetettavan henkilön kanssa, ehkäpä taustalla on masentuneisuutta, siis synnytyksenjälkeistä masennusta, joka on hoidettavissa, jos vaan hyväksyt tarvitsevasi apua.

Lue lisää

täälläkin samaa mieltä!älä missään nimessä syyllistä itseäsi.aika tekee ihmeitä ja tunneside vahvistuu.

kokemusta omasta ja tyttäre... kirjoitti:

Ota ihmeessä yhteyttä johonkin asiantuntijaan vaikka puhelimitse, se voi olla mielenterveyststo tai joku psykologi. Omalla tyttärelläni on ollut kahden raskauden jälkeen masennus joka on erittäin tyypillistä raskauden jälkeen. Jokaisella se vaan käyttäytyy erilaisin oirein. Olet voinut saada päähäsi pinttymän, että et pidä lapsista ja se saattaa pyöriä päässäsi. Jos avioliittosi on muuten ok. niin uskon kyllä, että asiat järjestyvät. Aivoissa oleva serotoniini saattaa joskus mennä niin alakanttiin, että tarvitsee masennuslääkitystä eikä sitä tarvitse hävetä, mennäänhän sitä hammaslääkäriinkin jos hammas on kipeä. Tämä masennus on vaan niin kavala, että sitä ei itse tunnista aina. Olen itse joutunut syömään masennukseen ja syön edelleen lääkkeitä, koska oli tilanteita, että kaikki elämässä kaatui päälle. Onneksi on lääkkeitä jotka auttavat. Tsemppiä Sinulle ja perheellesi. HAE APUA!!

Lue lisää

Jos tyyppi kertoo et se ei o halunnu lapsia tai mitään niin ei kait se nyt tarkota sitte et siinä ois jotain vikaa? Siis et sen takia pitäis mennä psygologille, itte menisin eka nyt puhuun sairaalaan tai neuvolaan, enkä välttämättä ettis mitään pehmustettua huonetta.

-79 kirjoitti:

Oma äitini meni -70luvulla naimisiin koska "niin kuului tehdä".Ensimmäisen lapsen tekivät -75 koska "se kuuluu avioliittoon" ja toinen lapsi eli minä synnyin -79 "nyt ollaan oikea perhe,äiti,isä ja kaksi lasta"

No...äiti lähti ja jätti isäni ja meidät lapset kun minä olin vasta 8kk.Yli 3 vuoteen ei pitänyt yhteyttä ja sen jälkeenkin välit äitiini olleet etäiset.

Nyt kun olen aikuinen ja minulla on omia lapsia,on äitini kertonut lähdön syyt jotka tosiaan olivat ne että hän nuorena naisena teki vain kuinka kuuluu tehdä perinteisesti,mutta se oma minä katosi matkalla.Ainoa järkevä asia oli kuulema karata ja jättää meidät isälle.Ei hänestä ollut äidiksi,ei hän halunnut lapsia tai miestä mutta olosuhteiden pakosta näin kävi.

Karua kyllä,mutta jotenkin minä ehkä voin ymmärtää...

Lapsenlapsiaan hän nyt kyllä rakastaa ja osaa nauttia niistä.

Lue lisää

että voit jotenkaan ymmärtää äitisi päätöstä ja annat hänen olla isoäiti. On paljon nykyisiä äitejä, jotka eivät anna äitinsä olla isoäiti lapsilleen. Minusta tällaisten asioiden ei saa antaa hyppiä sukupolvien yli, vaan sinun lapsesi voivat todella nauttia mummostaan, jos hän on oikeasti mummona heille. Oma äitini oli aina fyysisesti läsnä, mutta henkisesti poissa elämästäni. Siihenkin on kuitenkin syynsä, olin vilkas lapsi, enkä se prinsessa, mitä toivottiin. Äitini on aina sanonut ettei ymmärtänyt minua eikä saanut vastakaikua äitiydestään, kun en pitänyt samoista asioista, eikä minusta voinut juuri ylpeillä. On itselleni tärkeää, että pidän edelleen omat ajatukseni, mutta minäkin ymmärrän äitini kantaa 75-luvun äitinä.

Olen nuori ja sain lapsen. Monet antavat nuorina lapsensa adoptioon, mutta pidin, koska mulla riitti rakkautta tälle. Minkä ihmeen takia voit vihata lapsia ihmettelen tätä suuresti, ei voi sulle ainakaan hyvää elämää tällä lapsen vihaamis asialla voi toivottaa. Hyvä kuitenkin että on isä, mutta perheessä kuuluisi olla rakastavat vanhemmat, molemmat isä ja äiti.

halua. lapsi tehdään silloin kun sitä oikeasti haluaa. ei muiden takia. lapsi joka syntyy niin sitähän pitää rakastaa

Jepsie kirjoitti:

Jos tyyppi kertoo et se ei o halunnu lapsia tai mitään niin ei kait se nyt tarkota sitte et siinä ois jotain vikaa? Siis et sen takia pitäis mennä psygologille, itte menisin eka nyt puhuun sairaalaan tai neuvolaan, enkä välttämättä ettis mitään pehmustettua huonetta.

Lue lisää

psykologit ym. ammattiauttajat on tarkoitettu juuri tällaisiin tilanteisiin. auttamaan ja keskustelemaan. Ei tarvitse olla "hullu" että voi mennä psykologille. Tekisi kaikille hyvää joskus käydä vähän puhumassa omista asioista muille.

Jos oikeesti käsitys psykologeista on sitä, että sitte jos sinne menee, niin on hullu, niin tervemenoa vaan tällekin "hyvinvointi"yhteiskunnalle.

Kyllä se rakkaus omaan lapseen tuli jo silloin kun sitä suunnitteli ja rakkaus kasvoi lasta odottaessa!

Teiniäiti-90 kirjoitti:

Olen nuori ja sain lapsen. Monet antavat nuorina lapsensa adoptioon, mutta pidin, koska mulla riitti rakkautta tälle. Minkä ihmeen takia voit vihata lapsia ihmettelen tätä suuresti, ei voi sulle ainakaan hyvää elämää tällä lapsen vihaamis asialla voi toivottaa. Hyvä kuitenkin että on isä, mutta perheessä kuuluisi olla rakastavat vanhemmat, molemmat isä ja äiti.

Lue lisää

Hei,

te, jotka ette edes yritä ymmärtää kehottaisin tai toivoisin, että avartaisitte maailmankatsomustanne ja katsoisitte tätäkin elämäntilannetta toisesta näkökulmasta kuin omanne!

Sillä kuten aiemmissa kommenteissa kävi ilmi voi taustalla olla rakkaudettomuuteen omaa lasta kohtaan masennusta/huono aiti lapsi suhde itsellään lapsen äidillä tai esimerkiksi kuten tässäkin toisen toive (haluaa antaa rakkaalle aviopuolisolleen jotain mitä itse ei välttämättä halua) siis olemme erillaisia, vaikka naisia silti emme välttämättä automaattisesti äitejä... harvoin isää tällaisesta syyllistetään yms. eli kulttuuritausta/opitut tavat tässäkin vaikuttavat. Vanhemmuuteen (rakkauteen lastaan kohtaan) kaivataan tukea, EIKÄ syyllistystä..., jos tukea ei ole omasta takaa tukiverkostoista niin todellakin kuten edellä viisaat ja älykkäät ihmiset ovat tälläkin palstalla neuvoneet HAKEA ROHKEASTI ns. ammattilaisilta...neuvoloista, psykologilta jne... se ei tee kenestäkään "hullua"/ eikä tarvitse olla ns.
hullu... psykologi on hyvä apu, kun on hankalaa tai ongelma, johon tarvitse toisen apua tai vaan kuuntelijaa, sillä esim. ei kannata aina rasittaa läheisiä kaikella varsinkin, jos heilläkin on vaikeaa...

Ja hieno ratkaisuesitys tuossa aikaisemmin oli, että isä hoitaisi ainakin nyt varhaisvaiheessa lastanne ja antaisi omaa läheisyyttään sekä rakkaudellista läsnäoloaan hänelle. Mielestäni kuitenkin on hyvä, että koetat muitakin keinoja ja valitset niistä Teille kaikille perheessänne olevan ratkaisun... eli tässäkin olisi hyvä, jos miehesi osallistusi ja ymmärtäisi lähteä etsimään yhteistä kaikkia tukevaa ratkaisua ...

ja HUOM :) kyllähän jo kysymällä sekä
ihmettelemällä tilannettasi osoitat rakastavasi lastanne...siis ajattelet itseäsi äitinä ja rakkauttasi/suhdetta lapseenne...siinähän on aimo annon välittämistä siis sehän on myös rakkauden ilmenemismuoto... Pohtisitko, sitä mitä rakkaus on

Teiniäiti-90 kirjoitti:

Olen nuori ja sain lapsen. Monet antavat nuorina lapsensa adoptioon, mutta pidin, koska mulla riitti rakkautta tälle. Minkä ihmeen takia voit vihata lapsia ihmettelen tätä suuresti, ei voi sulle ainakaan hyvää elämää tällä lapsen vihaamis asialla voi toivottaa. Hyvä kuitenkin että on isä, mutta perheessä kuuluisi olla rakastavat vanhemmat, molemmat isä ja äiti.

Lue lisää

Kuka sanoi vihaavansa lastaan, ei kukaan. Itse ymmärrän 100% sen että ei lapsista välitä. Oma mielipiteeni ainakin on, että ne ovat vikisevia olentoja, joista kaiken lisäksi maksaa kalliin hinnan.

jos ei itse sitä kirjoitti:

halua. lapsi tehdään silloin kun sitä oikeasti haluaa. ei muiden takia. lapsi joka syntyy niin sitähän pitää rakastaa

Lasta ei pidä tehdä silloinkaan kun sitä haluaa. Haluaminen on toki tärkeintä, mutta se ei riitä syyksi tehdä lapsi. Perusasioiden pitää olla kunnossa. Perusasiat ovat yleensä onneksi suomalaisessa yhteiskunnassa hoidossa. :-) Eli perustoimeentulo, ruoka, vaatteet, päivähoito, sosiaalihuolto yms.

Loppu on kiinni asenteesta.

Rikkailta voisi monessa tapauksessa evätä lastenteko-oikeuden myös. Eli en tarkoita perusasioilla varallisuuden määrää. Monet rikkaat kuvittelevat rahan ja materian korvaavan rakkauden.

Teiniäiti-90 kirjoitti:

Olen nuori ja sain lapsen. Monet antavat nuorina lapsensa adoptioon, mutta pidin, koska mulla riitti rakkautta tälle. Minkä ihmeen takia voit vihata lapsia ihmettelen tätä suuresti, ei voi sulle ainakaan hyvää elämää tällä lapsen vihaamis asialla voi toivottaa. Hyvä kuitenkin että on isä, mutta perheessä kuuluisi olla rakastavat vanhemmat, molemmat isä ja äiti.

Lue lisää

Jos pitää tai ei pidä jostain, niin se ei ole aina itsestä kiinni. Ei sille voi mitään. Vai voitko sinä? Voisitko esim. mennä kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn ja tuntea rakkautta miestä kohtaan? Ihan sama asia lapsen kanssa. Minä en esim. itse pidä lapsista, eikä se ole asia, minkä voisin itse päättää! Se pitäminen joko on tai ei ole. Taikoa sitä ei voi. Ihmistä ei voi syyllistää sen mukaan, mistä hän pitää. Kylläkin sen mukaan, mitä tekee, mutta sekään ei ole yksinkertaista.

Nyt meette kyllä liian pitkälle. Oottekste ihmisolento vai lehmiä, että ette osaa rakastaa omaa lastanne? ja vielä ett, kun ei voi rakastaa omaa lastaa niin oma mies pitäis hoitaa lasta puolestanne.
Voi vittu, mikä maailmaa tää onkesti on? Tää feministitouhu saa puolestani loppuu tähän.

Vittu, mikä jengi!

Teiniäiti-90 kirjoitti:

Olen nuori ja sain lapsen. Monet antavat nuorina lapsensa adoptioon, mutta pidin, koska mulla riitti rakkautta tälle. Minkä ihmeen takia voit vihata lapsia ihmettelen tätä suuresti, ei voi sulle ainakaan hyvää elämää tällä lapsen vihaamis asialla voi toivottaa. Hyvä kuitenkin että on isä, mutta perheessä kuuluisi olla rakastavat vanhemmat, molemmat isä ja äiti.

Lue lisää

minusta lapsella pitää olla rakastavat vanhemmat.
ei semmonen sais tehdä lasta jolla ei äidinvaistot ole kohdallaan!!!!!!!!!!!

-79 kirjoitti:

Oma äitini meni -70luvulla naimisiin koska "niin kuului tehdä".Ensimmäisen lapsen tekivät -75 koska "se kuuluu avioliittoon" ja toinen lapsi eli minä synnyin -79 "nyt ollaan oikea perhe,äiti,isä ja kaksi lasta"

No...äiti lähti ja jätti isäni ja meidät lapset kun minä olin vasta 8kk.Yli 3 vuoteen ei pitänyt yhteyttä ja sen jälkeenkin välit äitiini olleet etäiset.

Nyt kun olen aikuinen ja minulla on omia lapsia,on äitini kertonut lähdön syyt jotka tosiaan olivat ne että hän nuorena naisena teki vain kuinka kuuluu tehdä perinteisesti,mutta se oma minä katosi matkalla.Ainoa järkevä asia oli kuulema karata ja jättää meidät isälle.Ei hänestä ollut äidiksi,ei hän halunnut lapsia tai miestä mutta olosuhteiden pakosta näin kävi.

Karua kyllä,mutta jotenkin minä ehkä voin ymmärtää...

Lapsenlapsiaan hän nyt kyllä rakastaa ja osaa nauttia niistä.

Lue lisää

mullakin. Tänä päivänä ymmärrän äitini valinnat.

samaa mieltä kirjoitti:

minusta lapsella pitää olla rakastavat vanhemmat.
ei semmonen sais tehdä lasta jolla ei äidinvaistot ole kohdallaan!!!!!!!!!!!

No mistäpä sitä etukäteen tietää. Kyllä se vaan niin on, että moni äiti hiukan miettii, että pidääköhä siitä tulevasta lapsesta, miettii ja epäilee omia kykyjään ja tunteitaan. Joten se mitä synnytyksen jälkeen tulee, ei ole ollenkaan niin varmaa, se voi jopa kääntyä toisinkin päin, jos odotukset ovat liian ruusuiset. Minua ainakin, kun menin toista lastani tekemään mietitytti, että mitä, jos en pystykään rakastamaan tulevaa lasta yhtä paljon kuin jo olevaa. Oikeasti se vaivasi ja sekinhän olisi kai mahdollista, että niin kävisi, jostain syystä. Elämä ei ole mitenkään varmaan.
Mutta tulihan se sieltä, ihastus uuteen vauvaan. Ja hyvä niin meille. Mutta, jos se ei tule, on se aika epämiellyttävä tunne itsellekin.

Joten turhia kommentteja minusta tuollaiset.. se on sitä jälkeenpäin jossittelua..

-79 kirjoitti:

Oma äitini meni -70luvulla naimisiin koska "niin kuului tehdä".Ensimmäisen lapsen tekivät -75 koska "se kuuluu avioliittoon" ja toinen lapsi eli minä synnyin -79 "nyt ollaan oikea perhe,äiti,isä ja kaksi lasta"

No...äiti lähti ja jätti isäni ja meidät lapset kun minä olin vasta 8kk.Yli 3 vuoteen ei pitänyt yhteyttä ja sen jälkeenkin välit äitiini olleet etäiset.

Nyt kun olen aikuinen ja minulla on omia lapsia,on äitini kertonut lähdön syyt jotka tosiaan olivat ne että hän nuorena naisena teki vain kuinka kuuluu tehdä perinteisesti,mutta se oma minä katosi matkalla.Ainoa järkevä asia oli kuulema karata ja jättää meidät isälle.Ei hänestä ollut äidiksi,ei hän halunnut lapsia tai miestä mutta olosuhteiden pakosta näin kävi.

Karua kyllä,mutta jotenkin minä ehkä voin ymmärtää...

Lapsenlapsiaan hän nyt kyllä rakastaa ja osaa nauttia niistä.

Lue lisää

[URL=http://google.fi]Tällä tavalla[/URL]

Itse olet aivan järjetön kun tuollaista vastaat, suorastaan sikajärjetöntä.
Ketjun aloittajalle tsemppiä, olet saanut monia hyviä neuvoja jo, enkä ala lisää antamaan.
Kyllä asiat järjestyvät vielä, hyvällä tavalla.
Ei "äidin rakkaus" ala nappia painamalla. Olet silti kyllin hyvä äiti.

Teiniäiti-90 kirjoitti:

Olen nuori ja sain lapsen. Monet antavat nuorina lapsensa adoptioon, mutta pidin, koska mulla riitti rakkautta tälle. Minkä ihmeen takia voit vihata lapsia ihmettelen tätä suuresti, ei voi sulle ainakaan hyvää elämää tällä lapsen vihaamis asialla voi toivottaa. Hyvä kuitenkin että on isä, mutta perheessä kuuluisi olla rakastavat vanhemmat, molemmat isä ja äiti.

Lue lisää

on sama kohtalo kuin aloittajan lapsella.

Isä oli ja on edelleen paljon töissä, mutta rakastaa kyllä poikaansa. Äiti ei rakasta poikaansa, vaan poika on kuin välttämätön paha mikä piti statuksen vuoksi tehdä.

Jo lapsena sen aisti hänen äidistään ja hänestä että jokin ei nyt vain ole heidän suhteessa kohdallaan. Hänen äitinsä ei ollut mitenkään pelottava vaan tuli kyllä kaikkien meidän kavereiden kanssa toimeen hyvin, mutta hän oli vähän kylmä ja kolkko. Oma äitini on rakastanut kaikkia meitä, aivan kuten muidenkin kavereiden äidit ovat rakastaneet heitä. He ovat tuntuneet aina lämpöisiltä myös meitä kavereita kohtaan.

Kaverini ei ole koskaan puhunut äidistään mitään ylimääräistä. Ei koskaan. Hänen isäänsä hän mainitsi silloin tällöin ihan muuten vain. Ja vain silloin kun hän tarvitsi äidiltään jotain hän kysyi häneltä sitä tai kävi "neuvotteluja".

Hänen äitinsä ei siis ollut hänelle itselleenkään äiti, vaan kuin asiakas/johtaja jonka kanssa käytiin neuvotteluja vain silloin kun oli pakko.

He eivät kuitenkaan riidelleet keskenään koskaan vaan sietivät toisiaan ihan hyvin.

Nyt myöhemmässä elämässään hänestä kyllä näkee sen ettei hän ole saanut koskaan äidin rakkautta. Hän on ollut koko elämänsä ajan, silloin kun alkoi itse olemaan kykenevä itsenäiseen toimintaan, yrittänyt aina ostaa meidän kavereiden huomiota ja rakkautta. Samaa hän tekee nykyään myös vaimolleen. Hän ei käsitä sitä että pyyteetöntä rakkautta on olemassa ja että sitä ei tarvitse ostaa.

Kun hän keskusteli lähes tuntemattomista ihmisistä, hän nimitti heitä aina kavereikseen, vaikka nämä "kaverit" olisivat häntä vältelleet.

Vasta myöhemmin olen tajunnut, että hän on varmaan luullut että kaveri on sellainen henkilö joka on vähän kauemmin kuin kaupan kassa tai viraston virkailija lähistöllä ja joka tarjoaa huomiota jotakin vastaan.

Toivon totisesti että aloittajan lapsesta ei tule samanlaista hylkiötä joka toimii kuin robotti tässä maailmassa ilman tunteita. Minä uskallan lyödä vaikka vetoa että kaveristakin olisi tullut paremmin toisia huomioonottava ja toisten tarkoitusperiä ymmärtävä jos hän olisi ollut pelkästään isänsä hoidettavana yksinhuoltajan lapsena, kuin että hän joutui myös kylmän äidin kasvattamaksi.

haldur kirjoitti:

Hei!

Juttele asiasta neuvolassa tai jonkun luetettavan henkilön kanssa, ehkäpä taustalla on masentuneisuutta, siis synnytyksenjälkeistä masennusta, joka on hoidettavissa, jos vaan hyväksyt tarvitsevasi apua.

Lue lisää

synnytyksenjälkeiseltä masennukselta jos kerran jo ennen hedelmöitystä on asiat olleet sellaisia että lasta ei muuten tehtäisi kuin toisen mieliksi.

Peruslähtökohdat on jo täysin väärät, eikä se parane sillä että alettaisiin hoitamaan täysin olematonta synnytyksen jälkeistä masennusta.

Jepsie kirjoitti:

Jos tyyppi kertoo et se ei o halunnu lapsia tai mitään niin ei kait se nyt tarkota sitte et siinä ois jotain vikaa? Siis et sen takia pitäis mennä psygologille, itte menisin eka nyt puhuun sairaalaan tai neuvolaan, enkä välttämättä ettis mitään pehmustettua huonetta.

Lue lisää

"Meen ny hakee apua tohon,jos jne......"-lauseet on syvältä. Ymmärtäkää jos ei äidinvaistot oo heränny niin sillon ne EI ole heränny. Ei siihen mitkään psygologit auta!!! jotkut asiat menee niin,ei sille vaan voi mitään. Annan neuvon hänelle joka miettii että rakastanko lastani. Anna ajan kulua äläka ota mitään paineita ja taakkaa siitä. Jos et pysty rakastamaan niin yritä ainakin kohdella häntä hyvin ja reilusti. Ei ole sinun vikasi jos et tunne niin:D! Olen itse lähes samassa tilanteessa. ero vaan on siinä että lasta ei (onneksi) ole vielä,mut mies kovin haluaisi ja minä en,koska en halua tuoda tähän maailmaan yhtäkään kärsivää enään. olen reilusti yli kaksikymmentä, ja elämässä nähny ja kokenu jos jonkinlaista. en kumminkaan ole mistään katkera. en tarvitse elämääni enään yhtään häiriötekijöitä. Olen onnellinen juuri nyt näin ja kahdestaan mieheni kanssa:D

joku kirjoitti:

Kuka sanoi vihaavansa lastaan, ei kukaan. Itse ymmärrän 100% sen että ei lapsista välitä. Oma mielipiteeni ainakin on, että ne ovat vikisevia olentoja, joista kaiken lisäksi maksaa kalliin hinnan.

Lue lisää

Monet aikuisetkin vikisee... Mielestäni lapset on ainakin tietyssä iässä paljon mukavempia kuin aikuiset.

No juu, rakkaus on aika suuresti myös tahdon asia..eli asennemuutos on paikallaan. Käännä kielteiset tunteet ja teot myönteisiksi, ihan ekasi miettimällä miten viestität lapsellesi tunteita ( niiden ei tartte olla AINA aitoja ) Tunteet ovat myös riippuvaisia siitä että otat järjen käteen ja toimit myönteisesti, vaikka tunteesi sisällä on toinen.Ihan konkreettisesti hymyilet lapselle vaikka ottaa päähän ( jollekin aikuiselle, voit sitten purkaa ne v...mäiset tunteet) . Voit siis vaikuttaa tunnetiloihisi, etkä vain alistua siihen mitä tunnet. Tunteita tulee ja menee ja ne johtuvat monista asioista, mutta sinä olet vastuussa aikuisena siitä, miten viestität lapsellesi hänen olevan rakastettu.

KolmeKulmaa kirjoitti:

No juu, rakkaus on aika suuresti myös tahdon asia..eli asennemuutos on paikallaan. Käännä kielteiset tunteet ja teot myönteisiksi, ihan ekasi miettimällä miten viestität lapsellesi tunteita ( niiden ei tartte olla AINA aitoja ) Tunteet ovat myös riippuvaisia siitä että otat järjen käteen ja toimit myönteisesti, vaikka tunteesi sisällä on toinen.Ihan konkreettisesti hymyilet lapselle vaikka ottaa päähän ( jollekin aikuiselle, voit sitten purkaa ne v...mäiset tunteet) . Voit siis vaikuttaa tunnetiloihisi, etkä vain alistua siihen mitä tunnet. Tunteita tulee ja menee ja ne johtuvat monista asioista, mutta sinä olet vastuussa aikuisena siitä, miten viestität lapsellesi hänen olevan rakastettu.

Lue lisää

Kirjoitit asiaa. Kukaan ei tunne ketään kohtaan 24 tuntia vuorokaudessa jotain suuria rakkaudellisia hurmostunteita. Käsitys rakkaudesta on monilla ihmisillä sitä että kuvitellaan ettei tunteet saisi elää vapaasti tilanteiden mukaan. On täysin luonnollista että nekin ihmiset (ja varsinkin ne) jotka ovat kaikista tärkeimpiä, myös aiheuttavat värikkäimpiä tunneskaaloja. Joskus myös äärimmäisen negatiivisiakin tunteita ajoittain.

Rakkaus on ihan jotain muuta. Rakkaus on tunteiden yläpuolelle nousemista. Se on ennenkaikkea valinta.

Jos päättää tehdä vapaaehtoisesti lapsen, pitää tehdä myös päätös rakastaa sitä.

Eihän niin voi tehdä että uskottelee itselleen rakastavansa vaikkei rakastakkaan.. se on väärin lasta ja varsinkin itseään kohtaan. Se on itsepetosta. Se tekee ihmisen hulluksi jos ei voi olla rehellinen itselleen. Oletko kokeillut olla lapsesta erossa esim. vuorokauden tai pidempäänkin??.. tuleeko sinulle ikävä lastasi?? jos tulee niin se kertoo jo siitä että rakastat/välität. Ehkä et vaan tiedosta niitä tunteita.

KolmeKulmaa kirjoitti:

No juu, rakkaus on aika suuresti myös tahdon asia..eli asennemuutos on paikallaan. Käännä kielteiset tunteet ja teot myönteisiksi, ihan ekasi miettimällä miten viestität lapsellesi tunteita ( niiden ei tartte olla AINA aitoja ) Tunteet ovat myös riippuvaisia siitä että otat järjen käteen ja toimit myönteisesti, vaikka tunteesi sisällä on toinen.Ihan konkreettisesti hymyilet lapselle vaikka ottaa päähän ( jollekin aikuiselle, voit sitten purkaa ne v...mäiset tunteet) . Voit siis vaikuttaa tunnetiloihisi, etkä vain alistua siihen mitä tunnet. Tunteita tulee ja menee ja ne johtuvat monista asioista, mutta sinä olet vastuussa aikuisena siitä, miten viestität lapsellesi hänen olevan rakastettu.

Lue lisää

Puppua jutussasi on se että rakkaus on tahdon asia. En voi tajuta jutun aloittajaa miten hän muka rakastaa miestään, kun ei rakasta heidän rakkauden tulosta. Ainoo asia selittäisi sen on raskauden jälkeinen masennus. Kysymys kuuluu onko hän lapsen terveydelle vaaraksi, jos liitto rupee rakoileen? Luulen, että hän on miehen kanssa ainoastaan tavan vuoksi ei rakkauden.

naaraskoala kirjoitti:

Eihän niin voi tehdä että uskottelee itselleen rakastavansa vaikkei rakastakkaan.. se on väärin lasta ja varsinkin itseään kohtaan. Se on itsepetosta. Se tekee ihmisen hulluksi jos ei voi olla rehellinen itselleen. Oletko kokeillut olla lapsesta erossa esim. vuorokauden tai pidempäänkin??.. tuleeko sinulle ikävä lastasi?? jos tulee niin se kertoo jo siitä että rakastat/välität. Ehkä et vaan tiedosta niitä tunteita.

Lue lisää

Eli mielestäsi rehellisyys on niin tärkeää, että jopa lapselle pitäisi selkeästi viestittää, ettei hän ole haluttu ja rakastettu?

Juuri näin. Hyvä neuvo kokeiltavaksi ja toivon mukaan omaksuttavaksi.
Haluaisin vielä kysyä, millainen on kyseisen äidin aviomiehen suhde lapseensa? Joskus voi taustalla rakkauden puutteeseen olla alitajuntainen mustasukkaisuus toisen aviopuolison tunnesiteeseen lapseen. Usein se on havaittavissa miehen kokemaksi, kun lapsi täyttää äidin koko huomion. Mutta voihan se toimia toisinkin päin. Varsinkin nykyään, kun isät uskaltavat olla isiä ja näyttää tunteensa isinä.
Omakohtaisesti voin sanoa, että vasta toisen lapsen kohdalla pääsin kokemaan äitiyden onnea aidommin. Kun niksit ja naksit vauvan hoidosta oli ensimmäisen kohdalla opittu, pystyi paremmin antautumaan muuhun toisen kohdalla. Voin sanoa, että jos olisin jättänyt yhteen lapseen - en myöskään olisi oppinut tuntemaan itseäni täysipainoisena, lapsestaan aidosta nauttivana vauvan hoitaja-äitinä.
Lapsen on voitava kokea tulleensa rakastetuksi. Syli ja hali on myös tahdon asia ja opeteltavissa oleva niin äitien kuin isien. Se on samaa kuin laittaisi rahaa pankkiin - maksaa korkoineen takaisin tulevina vuosina.

Jos et pidä lapsestasi niin anna sossun viedä se perheeseen jossa sitä rakkautta riittää yllin kyllin.

Rakkaus on valinta kirjoitti:

Kirjoitit asiaa. Kukaan ei tunne ketään kohtaan 24 tuntia vuorokaudessa jotain suuria rakkaudellisia hurmostunteita. Käsitys rakkaudesta on monilla ihmisillä sitä että kuvitellaan ettei tunteet saisi elää vapaasti tilanteiden mukaan. On täysin luonnollista että nekin ihmiset (ja varsinkin ne) jotka ovat kaikista tärkeimpiä, myös aiheuttavat värikkäimpiä tunneskaaloja. Joskus myös äärimmäisen negatiivisiakin tunteita ajoittain.

Rakkaus on ihan jotain muuta. Rakkaus on tunteiden yläpuolelle nousemista. Se on ennenkaikkea valinta.

Jos päättää tehdä vapaaehtoisesti lapsen, pitää tehdä myös päätös rakastaa sitä.

Lue lisää

Olen edellisen kanssa niin samaa mieltä. Itsellämni on mies, lapsia ja lemmikkejä, joita kaikkia rakastan mutta välillä tämä rakkaus tosiaankin on päätökseni varassa että olen päättänyt näitä rakastaa. Tosellisuudessahan heitä rakastan kaikesta sydämmestäni, mutta vaikeina tai muuten epävarmojen tunteiden aikoina on vain pysyttävä päätöksessä rakastaa. Ihminen ei ole mikään kone ja vihan, välinpitämättömyyyden ym tunteet ovat luonnolia, joiden aikana on vain pysyttävä päätöksessä.

minääh vaan... kirjoitti:

Jos et pidä lapsestasi niin anna sossun viedä se perheeseen jossa sitä rakkautta riittää yllin kyllin.

Ihmisillä näyttää olevan käsitys että niitä perheitä on saatavilla tuosta noin vain sormia napsauttamalla, johon voisi hylätyn lapsen sijoittaa. Suomi on pullollaan lapsia jotka tarvitsisivat hyvän sijaiskodin. Kunnollisista sijaiskodeista on pulaa. Ongelma ei ole ihan niin yksinkertainen että lapsi vain siirrettäisiin fyysisesti paikasta A paikkaan B.

Lapsi ennen sijoitusta joutuu kokemaan erittäin traumatisoivia hylkäämiskokemuksia, koska lapsi rakastaa AINA ehdoitta äitiään vaikka äiti ei lastaan rakastaisikaan. Sinnikkäästi lapsi jaksaa rakastaa, antaa anteeksi, ja yhtä sinnikkäästi lapsi jaksaa vaatia sitä rakkautta joka hänelle kuuluu. Jos lapsi ei sitä saa, hän joutuu joka kerta kokemaan mittaamattoman suurta psyykkistä kipua, kun tulee kerta toisensa jälkeen joko kokonaan tai emotionaalisella tasolla torjutuksi ja hylätyksi.

Lapselle on syntymästä asti itsestäänselvää että äiti rakastaa häntä ja että hän on enemmän kuin tervetullut maailmaan. Lapsi ei voi käsittää sitä tilannetta, jos häntä ei rakasteta. Jos lapsi päätetään sijoittaa, on lapsella yleensä jo siinä vaiheessa sydän aivan särki. Ja joissakin tapauksissa se näkyy ja kuuluu. Ja tämän vuoksi sellainen lapsi joutuu usein kantamaan vielä ongelmalapsen leimaa otsassaan, tietäen olevansa kauhea taakka kaikille.

On iso pula sijaiskodeista, jotka ovat valmiita sitoutumaan sellaiseen lapseen joka oireilee. Jos biologisen äidin ja lapsen välillä on ollut alusta asti rakkaudettomuuden muuri, sekä jatkuvaa hylkäämistä niin ei ole mitenkään itsestäänselvää että lapselle vieraiden sijaisvanhempien ja lapsen välille syntyy rakentava ihmissuhde. Se vaatii hirveän paljon työtä, ja sijaisvanhemmilta ennenkaikkea päätöstä rakastaa sitä tiettyä lasta no matter what.

Sekään ei kuitenkaan takaa että lapsi itse hyväksyy koskaan uusia vanhempiaan. Sijoittaminen on itsessään aina traumaattista lapselle. Että ei se IHAN mene tyyliin että "jos et tykkää lapsestasi niin laita palautukseen" kuten mikä tahansa postimyyntitavara.

äidiksi vuonna 86 kirjoitti:

Puppua jutussasi on se että rakkaus on tahdon asia. En voi tajuta jutun aloittajaa miten hän muka rakastaa miestään, kun ei rakasta heidän rakkauden tulosta. Ainoo asia selittäisi sen on raskauden jälkeinen masennus. Kysymys kuuluu onko hän lapsen terveydelle vaaraksi, jos liitto rupee rakoileen? Luulen, että hän on miehen kanssa ainoastaan tavan vuoksi ei rakkauden.

Lue lisää

Miksi olet tehnyt lapsen ? Hyppäätkö kaivoon jos miehesi niin toivoo?Etpä taida...Mitä suhteellenne olisi tapahtunut jos et olisi lasta halunnut/tehnyt ? Herää kysymys miksi olet miehesi kanssa ?EN VOI KÄSITTÄÄ ETTÄ LAPSIA TEHDÄÄN HEPPOSIN KEINOIN, LAPSET OVAT OIKEITA IHMISIÄ JA VOIT TUHOTA TUOLLASELLA TEOLLA LAPSESI ELÄMÄN....Vaikka söisin katkarapuja jokapäivä en koskan tule rakastamaan niitä, ei ihmistä opi rakastamaan sitä rakastaa omaa lastaan alusta asti tai ei koskaan....Pyydä apua neuvolasta ja kerro miehellesi suoraan. amieti sitten mikä on lapselle parasta ..unohda oma status laita kerran elämässäsi tämä vauva edellesi... Terv Kahdeksan lapsen rakastava äiti

naaraskoala kirjoitti:

Eihän niin voi tehdä että uskottelee itselleen rakastavansa vaikkei rakastakkaan.. se on väärin lasta ja varsinkin itseään kohtaan. Se on itsepetosta. Se tekee ihmisen hulluksi jos ei voi olla rehellinen itselleen. Oletko kokeillut olla lapsesta erossa esim. vuorokauden tai pidempäänkin??.. tuleeko sinulle ikävä lastasi?? jos tulee niin se kertoo jo siitä että rakastat/välität. Ehkä et vaan tiedosta niitä tunteita.

Lue lisää

myös tahdon asia, jollei ole aivan tunnesairas. Eihän se nyt rehellisyyttä itselleen poista, jos toiminta on päinvastasta ( ethän sinäkään varmaan ihan aikuisihmissuhteissa heti NÄYTÄ jos jostakin ihmisestä et pidä ) Myös musta on tärkeää tunnistaa omat tunteensa, jotta niihin pystyy vaikuttamaan. Onhan se nyt selvä, että kaikkia tuntemuksia ei lapselle toiminnassa näytetä. Johan tuo nyt on alkeellista tunteidenhallintaa.
Tahdon asialla tarkoitan sitä, että toiminnasta tunne voi muuttua ( ihan omakohtaisesti koettua,sekä näyttelijänä että kahden lapsen äitinä, kokeilkaas vaan! )Ei niin että tunne johtaa toimintaa vaan päinvastoin, eli toiminnasta nousee tunne.
Ap.n ongelmaan kokea rakkautta lapseensa vastaan, että tuollaset tunnelukot syntyvät monista asioista, joita selvittämään voi hakea jeesiä yhteiskunnan tuottamista palveluista tai yksityisiltä ammattimaisista psykologipalveluista. Omahoidoksi suosittelen tuota ylläkirjoittamaani, tunnelukkojen avaamiseen auttaa myös usein itsensä tunteiden tutkiskelu, ilmaisu muilla keinoin
( musiikki, kuvis, kirjoittaminen tai joku muu taidemuoto terapeuttisesti käytettynä )Myös esim. teatteri-ilmaisu harrastuksena on todella hyvä, kun tunteet on nk.jäässä. Monet tahot järkkää esim. improkursseja.
Ei lukkojen avaamiseen ja tunteiden muutokseen riitä, että on rehellinen itselleen...siitä se vasta alkaakin.
Tsemppiä ap:lle, minusta kuulostaa siltä, että ei ole kyse siitä, ettet rakasta lastasi, vaan tunteesi ovat ns."jäässä"

lasta kohtaan? kirjoitti:

Eli mielestäsi rehellisyys on niin tärkeää, että jopa lapselle pitäisi selkeästi viestittää, ettei hän ole haluttu ja rakastettu?

tarkoitus oli se että valehtelee itselleen rakastavansa vaikkei rakastakkaan.. en missään vaiheessa ole sanonut että lapselle tarvitsee asia selvästi ilmaista.. lapsi aistii sen kyllä ihan itsekkin, koska hoitaja (tässä tapauksessa äiti) ei tunne rakkautta lastaan kohtaan. Lapsi aistii äidin tuntemukset. Kyllä rakastettu lapsi tietää sanomattakin että häntä on rakastettu, mutta onko se oikein että lapsi joka ei OIKEASTI ole rakastettu saa tekaistuja tunteita kohdalleen???... mielestäni ei..

Ehdotan että oikein yrittämällä yrität tutustua lapseesi leikkimällä hänen kanssaan, pitämällä sylissä, lukemalla, laulamalla ja juttelemalla, puhumalla hänelle, hassuttelemalla, puhaltamalla masuun niin että vauva nauraa, kehittämällä hänen taitojaan.

Leiki piiloleikkiä, palloleikkiä. yritä saada hänet nauramaan joka päivä. Kiinnyt häneen vähitellen huomaamattasi kun yrität tutustua vauvaan tarkasti, syvällisemmin. ja vauva kiintyy samalla sinuun. Se on molemminpuolista ja se tapahtuu molemminpuolisesti. Onko sulla yhtään omaa vapaa -aikaa?? Sekin vaikuttaa äiti-lapsisuhteeseen jos olet ihan koko ajan lapsessa kiinni. yritä saada joku hoitamaan toisinaan pienokaista että voit ns. tuulettua ja saada vaihtelua.

mari

Hei!

En ole samaa mieltä tämän kanssa.
Ei se äitiys ole jokaista naista varten, niin kuin isyyskään ei ole. Miksi miehet päästetään menemään kasvatusvastuusta sillä verukkeella, ettei hän ole isämateriaalia? Meitä naisia on erilaisia. Ei meidän kaikkien biologinenkello tikitä, eikä sen tarvitsekkaan. Se ei johdu todellakaan johdu psykologisista syistä, eikä biologisista. Ei kaikkiin naisiin ole vain koodattu sitä halua saada lapsia- niin kuin ei osaan miehistäkään. Se on täysin luonnollinen juttu. Tosta neuvolasta puhumisesta.. olisin tuon neuvon kanssa hyvin varovainen, koska henkilökunta voi tulkita sen synnytyksen jälkeisenä masennuksena taikka jotain muuta, joka voisi johtaa siihen, että menettäisitte lapsen yhteiskunnalle. Vaikka lapsi ei olekkaan rakas siinä mielessä miten se yleensä ymmärretään- äidinrakkaus ja lääbä lääbä- jos et vain tunne sitä- se ei ole VÄÄRIN. Voit opetella pitämään lapsesta muuten, helpompaa se on kun lapsi hieman kasvaa ja huomaat sen ymmärtävän puhetta, jolloin kommunikaatio on helpompaa=). Huomaat kuinka ovela fiilis esim on seurata että mitkä piirteet sinusta on mennyt lapsellesi ja minkälainen sekoitus hänen pääkoppansa sisältö tulee olemaan. Uskon, että miehesi elää tässä harhaluulossa, että kaikki naiset automaattisesti haluaa lapsia ja osaa käsitellä niitä- herätä hänet vaikka väkisin siihen todellisuuteen ettei näin ole. Osoita hänelle - älä kuitenkaan lapsen kautta- se että sinä et ole niin kiintynyt siihen ihmisalkuun kun hän on ja yrittäkää keksiä ratkaisu. Miehesi saattaa olla äimänkäkenä ja täysin sekaisin kun hänelle totuus valkenee. Saattaa tulla riitoja, syyllistämistä, naisellisuuden kyseenalaistamista jne, mutta kun tiedät mitä on odotettavissa voit ottaa sen vastaan vähän eritavalla. Kärsivällisyys on avain sana. Jos rakastat miestäsi ja hän sinua, niin saatte ihan varmasti asiat kuntoon- käykää vaikka pariterapiassa, jos tilanne sitä vaatii. Mikään liitto ei ole automaatio, sen eteen pitää kummankin antaa 100%.
Toivon sulle sisko hyvää jatkoa- äläkä oikeasti ala tuntemaan itseäsi huonoksi taikka vähemmän naiseksi, sillä sitä et ole!

Freedom seeker kirjoitti:

Hei!

En ole samaa mieltä tämän kanssa.
Ei se äitiys ole jokaista naista varten, niin kuin isyyskään ei ole. Miksi miehet päästetään menemään kasvatusvastuusta sillä verukkeella, ettei hän ole isämateriaalia? Meitä naisia on erilaisia. Ei meidän kaikkien biologinenkello tikitä, eikä sen tarvitsekkaan. Se ei johdu todellakaan johdu psykologisista syistä, eikä biologisista. Ei kaikkiin naisiin ole vain koodattu sitä halua saada lapsia- niin kuin ei osaan miehistäkään. Se on täysin luonnollinen juttu. Tosta neuvolasta puhumisesta.. olisin tuon neuvon kanssa hyvin varovainen, koska henkilökunta voi tulkita sen synnytyksen jälkeisenä masennuksena taikka jotain muuta, joka voisi johtaa siihen, että menettäisitte lapsen yhteiskunnalle. Vaikka lapsi ei olekkaan rakas siinä mielessä miten se yleensä ymmärretään- äidinrakkaus ja lääbä lääbä- jos et vain tunne sitä- se ei ole VÄÄRIN. Voit opetella pitämään lapsesta muuten, helpompaa se on kun lapsi hieman kasvaa ja huomaat sen ymmärtävän puhetta, jolloin kommunikaatio on helpompaa=). Huomaat kuinka ovela fiilis esim on seurata että mitkä piirteet sinusta on mennyt lapsellesi ja minkälainen sekoitus hänen pääkoppansa sisältö tulee olemaan. Uskon, että miehesi elää tässä harhaluulossa, että kaikki naiset automaattisesti haluaa lapsia ja osaa käsitellä niitä- herätä hänet vaikka väkisin siihen todellisuuteen ettei näin ole. Osoita hänelle - älä kuitenkaan lapsen kautta- se että sinä et ole niin kiintynyt siihen ihmisalkuun kun hän on ja yrittäkää keksiä ratkaisu. Miehesi saattaa olla äimänkäkenä ja täysin sekaisin kun hänelle totuus valkenee. Saattaa tulla riitoja, syyllistämistä, naisellisuuden kyseenalaistamista jne, mutta kun tiedät mitä on odotettavissa voit ottaa sen vastaan vähän eritavalla. Kärsivällisyys on avain sana. Jos rakastat miestäsi ja hän sinua, niin saatte ihan varmasti asiat kuntoon- käykää vaikka pariterapiassa, jos tilanne sitä vaatii. Mikään liitto ei ole automaatio, sen eteen pitää kummankin antaa 100%.
Toivon sulle sisko hyvää jatkoa- äläkä oikeasti ala tuntemaan itseäsi huonoksi taikka vähemmän naiseksi, sillä sitä et ole!

Lue lisää

Ei Suomessa lastaan noin vaan yhteiskunnalle menetetä esim. äidin masennuksen vuoksi. Huostaanotto on viimeinen vaihtoehto sen jälkeen kun kaikki mahdolliset avohuollon tukitoimet on jo kokeiltu ja jos lapsen kasvuolot eivät senkään jälkeen ole riittävän hyvät ja turvalliset takaamaan lapsen normaalin kehityksen. En edes usko etteikö lapsi jo nyt saisi hyvää hoitoa ja huolenpitoa, vaikka äiti etsiikin itseään ja äitiyttään. Keskeneräisiä me kaikki olemme, eikä terveys- ja sosiaalialalla työskentelevien tehtävä todellakaan ole kerätä lapsia huostaanottamalla "yhteiskunnalle", vaan tukea lasen omia vanhempia, niin että he voivat ja jaksavat lapsensa itse hoitaa ja kasvattaa.

sos.alan opiskelija kirjoitti:

Ei Suomessa lastaan noin vaan yhteiskunnalle menetetä esim. äidin masennuksen vuoksi. Huostaanotto on viimeinen vaihtoehto sen jälkeen kun kaikki mahdolliset avohuollon tukitoimet on jo kokeiltu ja jos lapsen kasvuolot eivät senkään jälkeen ole riittävän hyvät ja turvalliset takaamaan lapsen normaalin kehityksen. En edes usko etteikö lapsi jo nyt saisi hyvää hoitoa ja huolenpitoa, vaikka äiti etsiikin itseään ja äitiyttään. Keskeneräisiä me kaikki olemme, eikä terveys- ja sosiaalialalla työskentelevien tehtävä todellakaan ole kerätä lapsia huostaanottamalla "yhteiskunnalle", vaan tukea lasen omia vanhempia, niin että he voivat ja jaksavat lapsensa itse hoitaa ja kasvattaa.

Lue lisää

ei se aina noinkaan mene!
Jos ei kunta pysty järjestämään kaikkia olemassa olevia avohuollon tukitoimenpiteitä, niin sitten se ottaa lapsen pois vaikka väkisin.
Ei mene siis niin että KAIKKIA avohuollon apuja on kokeiltu ennen huostaanottoa.
Jos ei esim.tukiperhettä ole kunnalla tarjota niin sitten lapsi huostaan. Näin se täällä kunnassa ainakin menee.
Piti siis saada tukiperhe, mutta perhe perui, ja niin lapsi uhattiin ottaa huostaan vaikka väkisin,jos ei suostu vapaaehtoisesti lapsestaan luopumaan.
Ja kyseisessä perheessä ei ole alkoholi- tai huumeongelmaa, työssäkäyvä vanhempi jne.. Ja perheessä on kaksi lasta, joista vain toinen halutaan huostaanottaa. SIIS ELINOLOISSA EI MITÄÄN VIKAA.

.... kirjoitti:

ei se aina noinkaan mene!
Jos ei kunta pysty järjestämään kaikkia olemassa olevia avohuollon tukitoimenpiteitä, niin sitten se ottaa lapsen pois vaikka väkisin.
Ei mene siis niin että KAIKKIA avohuollon apuja on kokeiltu ennen huostaanottoa.
Jos ei esim.tukiperhettä ole kunnalla tarjota niin sitten lapsi huostaan. Näin se täällä kunnassa ainakin menee.
Piti siis saada tukiperhe, mutta perhe perui, ja niin lapsi uhattiin ottaa huostaan vaikka väkisin,jos ei suostu vapaaehtoisesti lapsestaan luopumaan.
Ja kyseisessä perheessä ei ole alkoholi- tai huumeongelmaa, työssäkäyvä vanhempi jne.. Ja perheessä on kaksi lasta, joista vain toinen halutaan huostaanottaa. SIIS ELINOLOISSA EI MITÄÄN VIKAA.

Lue lisää

lasta ollaan väkisin viemässä pois sisaruksien luota.

Tämä ei tähän aloittajan aiheeseen liity, mutta siihen miten "helposti" lapsi viedään kotontaan.

Meillä on pieni poika , alle kouluikäinen. Hänellä kolme nuorempaa siarusta. Avohuolto ei ole pelnanut, ei myöskään osastohoidot. Psykiatriselta tuli lähete lastensuojeluun, koska heillä ei ole lausunnon mukaan "voimavaroja" hoitaa pojan asioita. Nyt lastensuojelu ei saa järjestettyä henkilökohtaista avustajaa, eikä perhetyöstä kukaan pääse. Tukiperheet ovat kiven alla, joten lastensuojelu päätti, että poika otetaan huostaan! JA ainoa syy on, se ettei mitään muuta hoitokeinoa saada järjestymään.

Lisäksi pojan lääkäri oli lausunnossaan todennut, että äiti on lapseen ihan loppu. Vaikken näin ole lapsestani koskaan sanonut.

Nyt lastensuojelu on sitä mieltä, ettei minulla ole voimavaroja hoitaa lastani, vaikk kolema muuta lasta voin hoitaa vallan mainiosti. Eli siis minusta tehtiin syyllinen, vaikka jätin tämän asian takia työni, jotta voin tasitella lapseni puolesta jota ollaan väkisin viemässä minulta.

Mitä sitten aloittajan aiheeseen tulee, itse en ole koskaan ollut tilanteessa, ettenkö olisi tuntenut takkautta lastani kohtaan. eräs tutrtavani sensijaan "inhosi" lastan usean vuoden ajan. Lapsi oli kokoajan isovanhemmilla , tai minulla hoidossa. Nyt lapsi on kouluikäinen, ja äiti tuntuu rakastavan lastaan enenmmän kuin mitään muuta maailmassa. Hän sanoi, ettei toista lasta ikinä tekisi, vaikka on oppinut tätä lastaan rakastamaan. Hän löysi rakkauden lapseensa niin, että teki kuukauden mittaisen reissun. Lpasi oli tuon aikaa miun hoivissani. Jo matkalla oli huoannut ikävöivänsä lastaan. Kotiin palattuaan, oli kuin eri ihminen lasta kohtaan. Hänen kohdallalaan ero lapsesta herätti äidinvaistot.

Freedom seeker kirjoitti:

Hei!

En ole samaa mieltä tämän kanssa.
Ei se äitiys ole jokaista naista varten, niin kuin isyyskään ei ole. Miksi miehet päästetään menemään kasvatusvastuusta sillä verukkeella, ettei hän ole isämateriaalia? Meitä naisia on erilaisia. Ei meidän kaikkien biologinenkello tikitä, eikä sen tarvitsekkaan. Se ei johdu todellakaan johdu psykologisista syistä, eikä biologisista. Ei kaikkiin naisiin ole vain koodattu sitä halua saada lapsia- niin kuin ei osaan miehistäkään. Se on täysin luonnollinen juttu. Tosta neuvolasta puhumisesta.. olisin tuon neuvon kanssa hyvin varovainen, koska henkilökunta voi tulkita sen synnytyksen jälkeisenä masennuksena taikka jotain muuta, joka voisi johtaa siihen, että menettäisitte lapsen yhteiskunnalle. Vaikka lapsi ei olekkaan rakas siinä mielessä miten se yleensä ymmärretään- äidinrakkaus ja lääbä lääbä- jos et vain tunne sitä- se ei ole VÄÄRIN. Voit opetella pitämään lapsesta muuten, helpompaa se on kun lapsi hieman kasvaa ja huomaat sen ymmärtävän puhetta, jolloin kommunikaatio on helpompaa=). Huomaat kuinka ovela fiilis esim on seurata että mitkä piirteet sinusta on mennyt lapsellesi ja minkälainen sekoitus hänen pääkoppansa sisältö tulee olemaan. Uskon, että miehesi elää tässä harhaluulossa, että kaikki naiset automaattisesti haluaa lapsia ja osaa käsitellä niitä- herätä hänet vaikka väkisin siihen todellisuuteen ettei näin ole. Osoita hänelle - älä kuitenkaan lapsen kautta- se että sinä et ole niin kiintynyt siihen ihmisalkuun kun hän on ja yrittäkää keksiä ratkaisu. Miehesi saattaa olla äimänkäkenä ja täysin sekaisin kun hänelle totuus valkenee. Saattaa tulla riitoja, syyllistämistä, naisellisuuden kyseenalaistamista jne, mutta kun tiedät mitä on odotettavissa voit ottaa sen vastaan vähän eritavalla. Kärsivällisyys on avain sana. Jos rakastat miestäsi ja hän sinua, niin saatte ihan varmasti asiat kuntoon- käykää vaikka pariterapiassa, jos tilanne sitä vaatii. Mikään liitto ei ole automaatio, sen eteen pitää kummankin antaa 100%.
Toivon sulle sisko hyvää jatkoa- äläkä oikeasti ala tuntemaan itseäsi huonoksi taikka vähemmän naiseksi, sillä sitä et ole!

Lue lisää

olen 100% samaa mieltä tämän kanssa.

Freedom seeker kirjoitti:

Hei!

En ole samaa mieltä tämän kanssa.
Ei se äitiys ole jokaista naista varten, niin kuin isyyskään ei ole. Miksi miehet päästetään menemään kasvatusvastuusta sillä verukkeella, ettei hän ole isämateriaalia? Meitä naisia on erilaisia. Ei meidän kaikkien biologinenkello tikitä, eikä sen tarvitsekkaan. Se ei johdu todellakaan johdu psykologisista syistä, eikä biologisista. Ei kaikkiin naisiin ole vain koodattu sitä halua saada lapsia- niin kuin ei osaan miehistäkään. Se on täysin luonnollinen juttu. Tosta neuvolasta puhumisesta.. olisin tuon neuvon kanssa hyvin varovainen, koska henkilökunta voi tulkita sen synnytyksen jälkeisenä masennuksena taikka jotain muuta, joka voisi johtaa siihen, että menettäisitte lapsen yhteiskunnalle. Vaikka lapsi ei olekkaan rakas siinä mielessä miten se yleensä ymmärretään- äidinrakkaus ja lääbä lääbä- jos et vain tunne sitä- se ei ole VÄÄRIN. Voit opetella pitämään lapsesta muuten, helpompaa se on kun lapsi hieman kasvaa ja huomaat sen ymmärtävän puhetta, jolloin kommunikaatio on helpompaa=). Huomaat kuinka ovela fiilis esim on seurata että mitkä piirteet sinusta on mennyt lapsellesi ja minkälainen sekoitus hänen pääkoppansa sisältö tulee olemaan. Uskon, että miehesi elää tässä harhaluulossa, että kaikki naiset automaattisesti haluaa lapsia ja osaa käsitellä niitä- herätä hänet vaikka väkisin siihen todellisuuteen ettei näin ole. Osoita hänelle - älä kuitenkaan lapsen kautta- se että sinä et ole niin kiintynyt siihen ihmisalkuun kun hän on ja yrittäkää keksiä ratkaisu. Miehesi saattaa olla äimänkäkenä ja täysin sekaisin kun hänelle totuus valkenee. Saattaa tulla riitoja, syyllistämistä, naisellisuuden kyseenalaistamista jne, mutta kun tiedät mitä on odotettavissa voit ottaa sen vastaan vähän eritavalla. Kärsivällisyys on avain sana. Jos rakastat miestäsi ja hän sinua, niin saatte ihan varmasti asiat kuntoon- käykää vaikka pariterapiassa, jos tilanne sitä vaatii. Mikään liitto ei ole automaatio, sen eteen pitää kummankin antaa 100%.
Toivon sulle sisko hyvää jatkoa- äläkä oikeasti ala tuntemaan itseäsi huonoksi taikka vähemmän naiseksi, sillä sitä et ole!

Lue lisää

Heipähei!
Olen itse pohtinut samaa, että rakastaisinko varmasti lastani, jos sellaisen saisin. Haluan kyllä kovasti lapsia mutta epävarmuus juuri tästä oikeanlaisesta kiintymisestä lapseen arveluttaa. Koen itse, että en ole saanut lapsena täysin pyyteetöntä rakkautta ja ehkä epävarmuus kumpuaa sieltä. Mutta kun luin näitä ihmisten ajatuksia asiasta, näyttäisi siltä, että rakkautta voi todellakin olla monenlaista. Ei se ole pelkkää hurmosta tosiaankaan vaan rakkaus sisältää kaikki tunteet. Minun on pitänyt hyväksyä tämä asia parisuhteessanikin. Kiitos ihmisille tosi viisaista ja hienoista kommenteista, sain niistä paljon ajateltavaa.

ämmäm kirjoitti:

Heipähei!
Olen itse pohtinut samaa, että rakastaisinko varmasti lastani, jos sellaisen saisin. Haluan kyllä kovasti lapsia mutta epävarmuus juuri tästä oikeanlaisesta kiintymisestä lapseen arveluttaa. Koen itse, että en ole saanut lapsena täysin pyyteetöntä rakkautta ja ehkä epävarmuus kumpuaa sieltä. Mutta kun luin näitä ihmisten ajatuksia asiasta, näyttäisi siltä, että rakkautta voi todellakin olla monenlaista. Ei se ole pelkkää hurmosta tosiaankaan vaan rakkaus sisältää kaikki tunteet. Minun on pitänyt hyväksyä tämä asia parisuhteessanikin. Kiitos ihmisille tosi viisaista ja hienoista kommenteista, sain niistä paljon ajateltavaa.

Lue lisää

Minulla oli isä enemmän sellainen "äidillinen", äiti oli...enemmän vain viisas. Ei koskaan suuttunut, menettänyt malttiaan, mutta ei mikään pussailija kyllä ollut. Mutta täydellinen äiti minulle.

Isä oli paljon pehmompi.

En usko ollenkaan noihin juttuihin, että naisen ja äidin kuuluu olla sellainen ja sellainen. Kuinka monta suomalaista täällä olisi, jos kaikkien pitäisi olla tietyn muotin mukaisia.

ämmäm kirjoitti:

Heipähei!
Olen itse pohtinut samaa, että rakastaisinko varmasti lastani, jos sellaisen saisin. Haluan kyllä kovasti lapsia mutta epävarmuus juuri tästä oikeanlaisesta kiintymisestä lapseen arveluttaa. Koen itse, että en ole saanut lapsena täysin pyyteetöntä rakkautta ja ehkä epävarmuus kumpuaa sieltä. Mutta kun luin näitä ihmisten ajatuksia asiasta, näyttäisi siltä, että rakkautta voi todellakin olla monenlaista. Ei se ole pelkkää hurmosta tosiaankaan vaan rakkaus sisältää kaikki tunteet. Minun on pitänyt hyväksyä tämä asia parisuhteessanikin. Kiitos ihmisille tosi viisaista ja hienoista kommenteista, sain niistä paljon ajateltavaa.

Lue lisää

aika eri asia, jos kerran jo oikeasti haluat lapsia. Aloittajahan ei halunnut, kuten minäkään halua. Ihmeellistä painostusta silti tapahtuu, ja aloittaja siihen suostui, minä en. Tietysti minä nyt olen kylmä ja itsekäs, kun en näin totetuta "naiseuttani".

Joten kaikki ei ole noin mustavalkoista.
Varmasti ketjun aloittaja surisi, mutta siihen voisi olla syynä kiintymys, joka syntyy ajan myötä. Se ei tosin välttämättä ole ratkaisu rakkauden puuttumiselle äidin puolelta. Minä olen kyllä tallaisesta kuullut, ja olen todella onnellinen, että oma äitini minua aidosti rakastaa.
Voisin kuitenkin kuvitella itseni tämän ketjun aloittajan kenkiin, sillä en lapsista juurikaan pidä, enkä sellaista välttämättä tule 'hankkimaan'. En näe suvun jatkamista elämäntehtäväni, kuten en myöskään miehen löytämistä tai naimisiin menoa.
Uskon sinun ymmärtävän, että ei rakkaus ole lapsen kauneudesta tai vikojen määrästä kiinni. Kuten saatat myös ymmärtää, kaikkea ei voi sanoin selittää, enkä minäkään osaisi sanoa, miksi omaa kumppaniani rakastan. Se on asia, joka vain on, vain on olemassa meidn välillämme. Juuri meidän.
Kurittaminen ei ole rakkauden ilmentämisen muoto, vaan opittu/peritty tapa omilta vanhemmilta yhtenä (huonona) kasvatusmetodina tai oman stressin/vihan ilmentämisen muoto, jota en laikaan jaksa enkä yritä ymmärtää, sillä toisen ihmisen satuttaminen on väärin.
Ketjun aloittaja teki virheen, josta hänen on nyt kannettavan huolta lopu elämänsä. Ei varmasti tule olemaan helppo tehtävä, mutta on esimerkki, josta meidän muiden on otettava oppia, jottemme itse tekisi samoja virheitä kuuntelemalla liikaa toisia itsemme sijaan.

Et viitsis heittää tollaista herjaa. Uskon, että tämä äiti on tosissaan eikä ole jostain syystä uskoltautunut kertomaan kenellekkään kuin tähän foorumiin. Enpä usko, että lapsi olisi kaupan, vaikka pelleillen varmaan heitikin mustalais jutun. Älä lyötyä lyä.

huolita teidän pellavapäitä.
Meidän puolesta saatte pitää pikku albiinonne=)

rakkain ja tärkein mitä ihmisellä on.

,näin se vaan on.

kaikista kirjoitti:

rakkain ja tärkein mitä ihmisellä on.

Niin no... en ole hihhuli ollenkaan, mutta jos nyt vaikka ajattelee tuota jo 500 000 abortin tekemistä, ja usempaa aborttia kuin yksi per tunti nytkin... ja Suomen nykynaisten äidinvaistoja/naisellisuutta, niin... ja pitää muistaa tässä asiassa se että naisia on n.2,5 miljoonaa Suomessa...0-15 v. eivät tuota tilastoa vielä ole voineet koristaa, eivätkä myöskään 50-90 v. naiset... niin n. 20-50 v. Suomen nykynaisista/äideistä, joita on reilu miljoona...lähes joka toinen kadulla vastaan kävelevä on jo murhannut vau...anteeksi tehnyt abortin...


....ja sitten siihen päälle alkaa tulla nämä tämänkin ketjun aloituksen kaltaiset jutut -tätä järkyttävää, kasvavaa asennetta kun ei voi tilastoida... ja vaikkapa se, että naisten/äitien alkoholinkäyttö on viisinkertaistunut vain 30 vuodessa (luit aivan oiken ja kyseessä on tilastollinen fakta, sekä ME tulos sekin)...äidin alkoholista vammautuneita lapsia syntyykin Suomessa jo yli tuhat joka vuosi...(ihmisen keski-iän ollessa n.80 v. niin se tekee tällä vauhdilla jo 80 000 vammautunutta lasta tulevaisuudessa äidin viinan takia, ja sitten alkaa tulla vasta päälle ne kaikki muut laajemmat haitat yhteiskunnassa, perheissä ynm...)

....entä nuo ME erolukemat ja nainen jättäjänä Suomessa...

....tai vaikkapa nämä sairaanhoitajien ME palkankorotus vaatimukset uhkailemalla keskosten, sairaitten lasten, mummien ja veteraanien henkeä...

...tai se, että sitran suuressa tutkimuksessa naisopettajat jakavat numeroita läpi Suomen täysin puolueellisesti "aurinkoisuuden" perusteella...sitran tutkijat itsekin olivat sanatarkasti järkyttyneitä tuloksesta... onko siis ihme, että vaikka esim mensan mukaan pojat ovat pikantin älykkäämpia kuin tytöt - suomen lukioista valmistuneista on pian lähes 70% tyttöjä...


ELI MISSÄ KUNNOSSA ON (KIITOS FEMINISMIN JA MIESVIHAN LIETSONNAN YNM) SUOMEN NYKYNAISTEN ÄIDINVAISTOT/NAISEUS? JA MIHIN SUUNTAAN OLLAAN MENOSSA?

ME NAISET kirjoitti:

Niin no... en ole hihhuli ollenkaan, mutta jos nyt vaikka ajattelee tuota jo 500 000 abortin tekemistä, ja usempaa aborttia kuin yksi per tunti nytkin... ja Suomen nykynaisten äidinvaistoja/naisellisuutta, niin... ja pitää muistaa tässä asiassa se että naisia on n.2,5 miljoonaa Suomessa...0-15 v. eivät tuota tilastoa vielä ole voineet koristaa, eivätkä myöskään 50-90 v. naiset... niin n. 20-50 v. Suomen nykynaisista/äideistä, joita on reilu miljoona...lähes joka toinen kadulla vastaan kävelevä on jo murhannut vau...anteeksi tehnyt abortin...


....ja sitten siihen päälle alkaa tulla nämä tämänkin ketjun aloituksen kaltaiset jutut -tätä järkyttävää, kasvavaa asennetta kun ei voi tilastoida... ja vaikkapa se, että naisten/äitien alkoholinkäyttö on viisinkertaistunut vain 30 vuodessa (luit aivan oiken ja kyseessä on tilastollinen fakta, sekä ME tulos sekin)...äidin alkoholista vammautuneita lapsia syntyykin Suomessa jo yli tuhat joka vuosi...(ihmisen keski-iän ollessa n.80 v. niin se tekee tällä vauhdilla jo 80 000 vammautunutta lasta tulevaisuudessa äidin viinan takia, ja sitten alkaa tulla vasta päälle ne kaikki muut laajemmat haitat yhteiskunnassa, perheissä ynm...)

....entä nuo ME erolukemat ja nainen jättäjänä Suomessa...

....tai vaikkapa nämä sairaanhoitajien ME palkankorotus vaatimukset uhkailemalla keskosten, sairaitten lasten, mummien ja veteraanien henkeä...

...tai se, että sitran suuressa tutkimuksessa naisopettajat jakavat numeroita läpi Suomen täysin puolueellisesti "aurinkoisuuden" perusteella...sitran tutkijat itsekin olivat sanatarkasti järkyttyneitä tuloksesta... onko siis ihme, että vaikka esim mensan mukaan pojat ovat pikantin älykkäämpia kuin tytöt - suomen lukioista valmistuneista on pian lähes 70% tyttöjä...


ELI MISSÄ KUNNOSSA ON (KIITOS FEMINISMIN JA MIESVIHAN LIETSONNAN YNM) SUOMEN NYKYNAISTEN ÄIDINVAISTOT/NAISEUS? JA MIHIN SUUNTAAN OLLAAN MENOSSA?

Lue lisää

Miehenä et tietenkään voi ymmärtää, että feminismi ja äidinrakkaus eivät ole toisiinsa sidottuja. Se siis sinulle anteeksi suotakoon. Mutta on se nyt perkele, että soitat suutasi aborteista ym. JOTKA EIVÄT KUULU SINULLE PÄTKÄÄKÄÄN KUN ET NIIDEN TODELLISISTA SYISTÄ MITÄÄN TIEDÄ. Kaltaisesi ihmiset ovat pelottavan yksinkertaisia; haukut ja päivittelet täällä abortteja ja feministejä, mutta toisaalla soitat varmasti suutasi yksinhuoltajia vastaan. Teki nainen niin tai näin, se on aina väärinpäin- miehen mielestä.

Feminismi on antanut naisille mahdollisuuden olla muutakin kuin kotitalouskone, joka synnyttää lapsia ja palvelee (usein tyhmempää) miestään. Avioliittojen eroriski on kasvanut, totta, mutta tiedätkö miksi naiset eroavat? Eivät suinkaan huvikseen, vaan mm. perheväkivallan ja alkoholin liikakäytön takia (Suomen miehet johtavat näissä tilastoissa)! Olisiko parempi jäädä kitumaan paskaan liittoon lasten kanssa ja lopulta päätyä sairaan miehensä takia itse suljetulle??

Intistä on myöskin turha itkeä täällä; TE MIEHET OLETTE ITSE SEN AIKOINAAN SUURELLA VIISAUDELLANNE MÄÄRÄNNEET ETTÄ MIES MENEE ARMEIJAAN, NAINEN EI. Olisitte kiitollisia, että osa naisista käy vapaaehtoisesti intin, nyt kun lottia ei käytännössä enää ole.

Poikien "älykkyydestä"; pojat loistavat varmasti matemaattisessa älykkyydessä. Harmi, ettei sillä saa automaattisesti johtajan pallia; muunlaistakin älykkyyttä on (enkä viittaa nyt pelkkään tunneälykkyyteen, jossa naiset ovat ylivoimaisia). Kun muistelee omaa kouluaikaansa, meidän luokalla fiksuimmat olivat kyllä tyttöjä; hyvien arvosanojen lisäksi osasivat käyttäytyä. Pojista tähän ei pystynyt yksikään- piti riehua ja pilata moni, moni opetustilanne. Se jalkovälissä roikkuva juttu ei tee pojista automaattisesti parempia!

Äläkä edes aloita sairaanhoitajista..! Sinä miehenä et tekisi päivääkään paskapalkalla vaativaa hoitotyötä, joka repii verille niin henkisesti kuin fyysisestikin, ja silti vaadit samaa naisilta. Kun he eivät tähän rupea, alat syyttelemään kiristyksellä- iso yllätys... Miksi et hyökännyt lääkäreiden kimppuun silloin kun he lakkoilivat? Ai niin mutta lääkärithän ovat perinteisesti MIEHIÄ ja näin ollen täysin syyntakeettomia! Se siitä.

Tuo valitus naisten pidempään elämisestä oli kyllä kaiken huippu; minä repesin nauramaan.Tiedätkö yhden syyn, miksi nainen elää pidempään? Ensi kerralla kun olet esim. lounasravintolassa, katsohan mitä naiset ja miehet mättävät lautaselleen. Kumpi syö enemmän kasviksia, kumpi osapuoli taas jättää "rehut" lähes koskemattomiksi? Kumpi syö pihviä tai makkaraa päivästä toiseen? Kuka käyttää rasvaisempaa maitoa tai peräti kaljaa? Aivan; MIES.

Mahtaa elämä olla hankalaa kun aina pitää syyttää kaikesta naisia. ;) Olisi kiva olla kärpäsenä katossa katsomassa, mitä tuollainen fanaatikko puuhaa päivänsä (veikkaan ettet ole edes palkkatöissä, roikut kaljalla muiden kaltaistesi kanssa ja haukut naisia päivät pitkät). Kaikki mahtaa olla niin kovin vaikeaa- naisten takia, niitä kun on nykyään muuallakin kuin nyrkin ja hellan välissä.

ME NAISET kirjoitti:

Niin no... en ole hihhuli ollenkaan, mutta jos nyt vaikka ajattelee tuota jo 500 000 abortin tekemistä, ja usempaa aborttia kuin yksi per tunti nytkin... ja Suomen nykynaisten äidinvaistoja/naisellisuutta, niin... ja pitää muistaa tässä asiassa se että naisia on n.2,5 miljoonaa Suomessa...0-15 v. eivät tuota tilastoa vielä ole voineet koristaa, eivätkä myöskään 50-90 v. naiset... niin n. 20-50 v. Suomen nykynaisista/äideistä, joita on reilu miljoona...lähes joka toinen kadulla vastaan kävelevä on jo murhannut vau...anteeksi tehnyt abortin...


....ja sitten siihen päälle alkaa tulla nämä tämänkin ketjun aloituksen kaltaiset jutut -tätä järkyttävää, kasvavaa asennetta kun ei voi tilastoida... ja vaikkapa se, että naisten/äitien alkoholinkäyttö on viisinkertaistunut vain 30 vuodessa (luit aivan oiken ja kyseessä on tilastollinen fakta, sekä ME tulos sekin)...äidin alkoholista vammautuneita lapsia syntyykin Suomessa jo yli tuhat joka vuosi...(ihmisen keski-iän ollessa n.80 v. niin se tekee tällä vauhdilla jo 80 000 vammautunutta lasta tulevaisuudessa äidin viinan takia, ja sitten alkaa tulla vasta päälle ne kaikki muut laajemmat haitat yhteiskunnassa, perheissä ynm...)

....entä nuo ME erolukemat ja nainen jättäjänä Suomessa...

....tai vaikkapa nämä sairaanhoitajien ME palkankorotus vaatimukset uhkailemalla keskosten, sairaitten lasten, mummien ja veteraanien henkeä...

...tai se, että sitran suuressa tutkimuksessa naisopettajat jakavat numeroita läpi Suomen täysin puolueellisesti "aurinkoisuuden" perusteella...sitran tutkijat itsekin olivat sanatarkasti järkyttyneitä tuloksesta... onko siis ihme, että vaikka esim mensan mukaan pojat ovat pikantin älykkäämpia kuin tytöt - suomen lukioista valmistuneista on pian lähes 70% tyttöjä...


ELI MISSÄ KUNNOSSA ON (KIITOS FEMINISMIN JA MIESVIHAN LIETSONNAN YNM) SUOMEN NYKYNAISTEN ÄIDINVAISTOT/NAISEUS? JA MIHIN SUUNTAAN OLLAAN MENOSSA?

Lue lisää

täällä on yksittäinen tapaus, joka on selvästi "confused"
hänen syynsä ei ole sinun yhteiskunnalliseksi kokemasi ongelmat.

Tämä on taas tää kirjatyyppi - mikäs sen kirja nimi oli? Tätä tyyppiä helppo aivopestä, se lukee yhen kijan ja huutaa siitä foorumeilla seraavat viisi vuotta. Oliko se: "Mies vailla tasa-arvoa" ? Eikse ollukin se sun suosikkikirja? Hihihiiiiii!!!!

Lapsi on onnellisessa asemassa kun isä rakastaa. Isät jäävät yleensä lastaan rakastavan äidin varjoon, äidit eivät anna mahdollisuutta miehelle muodostaa läheistä ja rakastavaa suhdetta lapseen.

Nykyään ihmiset ovat epävarmoja kaikesta. Päässä on joku suuri etukäteisajatus, kuinka kaiken kuuluisi oikeasti mennä, jopa omista tunteista ollaan epävarmoja. Raskaus, synnytys ja syntynyt uusi tulokas ovat elämää mullistavia tapahtumia. Vauva tuntuu vieraalta ja tilanne saattaa aiheuttaa jopa masennusta. Luulen että viimeistään silloin, kun lapsi sanoo äiti ja tahtoo hellyyttä ja lohdutusta, kietoo pulleat kätensä kaulan ympärille, jokainen heltyy lapsen edessä.

Olen aivan varma, jos lasta sattuu, et käännä hänelle selkääsi siinä tilanteessa, olet varmasti huolissasi kuinka lapselle kävi, sinua sattuu lasta sattuessa. Se on rakkautta ja välittämistä. Ei se sen monimutkaisempaa tunteiden luokittelua ole. Olen varma, että tulee hetki, jolloin tunnet valtavaa yhteenkuuluvaisuutta lapsen kanssa, iloitsette toistenne ja tunnette hellyyttävää läheisyyttä.

Edellisen hurskastelijan kirjoituksen jättäisin lukematta kokonaan.

vauvakuumeinen kirjoitti:

Lapsi on onnellisessa asemassa kun isä rakastaa. Isät jäävät yleensä lastaan rakastavan äidin varjoon, äidit eivät anna mahdollisuutta miehelle muodostaa läheistä ja rakastavaa suhdetta lapseen.

Nykyään ihmiset ovat epävarmoja kaikesta. Päässä on joku suuri etukäteisajatus, kuinka kaiken kuuluisi oikeasti mennä, jopa omista tunteista ollaan epävarmoja. Raskaus, synnytys ja syntynyt uusi tulokas ovat elämää mullistavia tapahtumia. Vauva tuntuu vieraalta ja tilanne saattaa aiheuttaa jopa masennusta. Luulen että viimeistään silloin, kun lapsi sanoo äiti ja tahtoo hellyyttä ja lohdutusta, kietoo pulleat kätensä kaulan ympärille, jokainen heltyy lapsen edessä.

Olen aivan varma, jos lasta sattuu, et käännä hänelle selkääsi siinä tilanteessa, olet varmasti huolissasi kuinka lapselle kävi, sinua sattuu lasta sattuessa. Se on rakkautta ja välittämistä. Ei se sen monimutkaisempaa tunteiden luokittelua ole. Olen varma, että tulee hetki, jolloin tunnet valtavaa yhteenkuuluvaisuutta lapsen kanssa, iloitsette toistenne ja tunnette hellyyttävää läheisyyttä.

Edellisen hurskastelijan kirjoituksen jättäisin lukematta kokonaan.

Lue lisää

Samaa mieltä olen. Tunteet luokitellaan äärimmäisiksi kokemuksiksi nykyään, ja kuitenkin rakkaus puolisoidenkin välillä perustuu loppujen lopuksi valintaan ja päätökseen rakastaa toista sittenkin kun alkuhuuma ja tunnemyrskyt ovat ohi. Rakkaus on välittämistä, sitä että ajattelet toisen parasta. En usko, että tämäkään äiti jaksaisi päivääkään pienen lapsensa kanssa, ellei hän lastaan rakastaisi ja lapsesta välittäisi. Jokainen vaipanvaihto ja lohdutustuokio, hyssyttely äidin sylissä kertoo rakkaudesta, eikä lapsikaan muuta tarvitse- turvaa, lohtua, läheisyyttä. Se on rakkautta.

vauvakuumeinen kirjoitti:

Lapsi on onnellisessa asemassa kun isä rakastaa. Isät jäävät yleensä lastaan rakastavan äidin varjoon, äidit eivät anna mahdollisuutta miehelle muodostaa läheistä ja rakastavaa suhdetta lapseen.

Nykyään ihmiset ovat epävarmoja kaikesta. Päässä on joku suuri etukäteisajatus, kuinka kaiken kuuluisi oikeasti mennä, jopa omista tunteista ollaan epävarmoja. Raskaus, synnytys ja syntynyt uusi tulokas ovat elämää mullistavia tapahtumia. Vauva tuntuu vieraalta ja tilanne saattaa aiheuttaa jopa masennusta. Luulen että viimeistään silloin, kun lapsi sanoo äiti ja tahtoo hellyyttä ja lohdutusta, kietoo pulleat kätensä kaulan ympärille, jokainen heltyy lapsen edessä.

Olen aivan varma, jos lasta sattuu, et käännä hänelle selkääsi siinä tilanteessa, olet varmasti huolissasi kuinka lapselle kävi, sinua sattuu lasta sattuessa. Se on rakkautta ja välittämistä. Ei se sen monimutkaisempaa tunteiden luokittelua ole. Olen varma, että tulee hetki, jolloin tunnet valtavaa yhteenkuuluvaisuutta lapsen kanssa, iloitsette toistenne ja tunnette hellyyttävää läheisyyttä.

Edellisen hurskastelijan kirjoituksen jättäisin lukematta kokonaan.

Lue lisää

"Olen aivan varma, jos lasta sattuu, et käännä hänelle selkääsi siinä tilanteessa, olet varmasti huolissasi kuinka lapselle kävi, sinua sattuu lasta sattuessa. Se on rakkautta ja välittämistä."

Noinhan tapahtuu, on sitten kyseessä kuka tahansa ihminen, tai vaikka eläin. Se on empatiaa.

Äidille voimia kirjoitti:

Samaa mieltä olen. Tunteet luokitellaan äärimmäisiksi kokemuksiksi nykyään, ja kuitenkin rakkaus puolisoidenkin välillä perustuu loppujen lopuksi valintaan ja päätökseen rakastaa toista sittenkin kun alkuhuuma ja tunnemyrskyt ovat ohi. Rakkaus on välittämistä, sitä että ajattelet toisen parasta. En usko, että tämäkään äiti jaksaisi päivääkään pienen lapsensa kanssa, ellei hän lastaan rakastaisi ja lapsesta välittäisi. Jokainen vaipanvaihto ja lohdutustuokio, hyssyttely äidin sylissä kertoo rakkaudesta, eikä lapsikaan muuta tarvitse- turvaa, lohtua, läheisyyttä. Se on rakkautta.

Lue lisää

vain velvollisuuden täyttämistä. Rakkaus tuntuu sydämessä. Ei silti huonoa vanhempaa tee, jos ei lastaan rakastakaan, välittäminen on jo paljon.

höpö. kirjoitti:

"Olen aivan varma, jos lasta sattuu, et käännä hänelle selkääsi siinä tilanteessa, olet varmasti huolissasi kuinka lapselle kävi, sinua sattuu lasta sattuessa. Se on rakkautta ja välittämistä."

Noinhan tapahtuu, on sitten kyseessä kuka tahansa ihminen, tai vaikka eläin. Se on empatiaa.

Lue lisää

Ei sitäkään kaikilta löydy.

vauvakuumeinen kirjoitti:

Lapsi on onnellisessa asemassa kun isä rakastaa. Isät jäävät yleensä lastaan rakastavan äidin varjoon, äidit eivät anna mahdollisuutta miehelle muodostaa läheistä ja rakastavaa suhdetta lapseen.

Nykyään ihmiset ovat epävarmoja kaikesta. Päässä on joku suuri etukäteisajatus, kuinka kaiken kuuluisi oikeasti mennä, jopa omista tunteista ollaan epävarmoja. Raskaus, synnytys ja syntynyt uusi tulokas ovat elämää mullistavia tapahtumia. Vauva tuntuu vieraalta ja tilanne saattaa aiheuttaa jopa masennusta. Luulen että viimeistään silloin, kun lapsi sanoo äiti ja tahtoo hellyyttä ja lohdutusta, kietoo pulleat kätensä kaulan ympärille, jokainen heltyy lapsen edessä.

Olen aivan varma, jos lasta sattuu, et käännä hänelle selkääsi siinä tilanteessa, olet varmasti huolissasi kuinka lapselle kävi, sinua sattuu lasta sattuessa. Se on rakkautta ja välittämistä. Ei se sen monimutkaisempaa tunteiden luokittelua ole. Olen varma, että tulee hetki, jolloin tunnet valtavaa yhteenkuuluvaisuutta lapsen kanssa, iloitsette toistenne ja tunnette hellyyttävää läheisyyttä.

Edellisen hurskastelijan kirjoituksen jättäisin lukematta kokonaan.

Lue lisää

aivan totta minunkin mielestäni. Nykyajan paineet on niin kovat, että eronneena äitinä oli hirveitä hetkiä muiden "oikeasti" välittävien äitien keskellä, ,kun jätin lapset isälle kahdeksi viikoksi. Kunnes sitten päiväkodissa hoitaja sanoi puolen päiväkodin lasten olevan erolapsia, joten ei aina pitäis niin syyllistää itseään vaan antaa ennenkaikkea aikaa itselleen ja omille ajatuksille.

tuo on kirjoitti:

vain velvollisuuden täyttämistä. Rakkaus tuntuu sydämessä. Ei silti huonoa vanhempaa tee, jos ei lastaan rakastakaan, välittäminen on jo paljon.

Sioilla on täysin samanlainen sydän, kuin ihmisillä ja sian sydäntä jopa voitaisiin ihmisille siirtää, ellei olisi eettisesti väärin. Tahdon sanoa, että aivothan antaa käskyn tunteistakin. Turhaa höpinää sydemmestä lähtevästä rakkaudesta. Luulen, että tää onneton äiti, joka tunteitaan epäilee on saanut vaan väärän luulon äidin tunteista. Ei kaikista tule,eikä tarvi tulla fanaattisia vaipoista ja kakoista höpöttäviä, lässyttäviä äitejä. Joku rakastuu mieheen palavasti joka viikko, toiset on siinäkin maltillisempia. Kyllä tää epäilevä äiti on varmaan ihan hyvä äiti, kun oivaltaa, että ihmiset rakastaa niin eritavalla.Sekä näyttää tunteensakin

vauvakuumeinen kirjoitti:

Lapsi on onnellisessa asemassa kun isä rakastaa. Isät jäävät yleensä lastaan rakastavan äidin varjoon, äidit eivät anna mahdollisuutta miehelle muodostaa läheistä ja rakastavaa suhdetta lapseen.

Nykyään ihmiset ovat epävarmoja kaikesta. Päässä on joku suuri etukäteisajatus, kuinka kaiken kuuluisi oikeasti mennä, jopa omista tunteista ollaan epävarmoja. Raskaus, synnytys ja syntynyt uusi tulokas ovat elämää mullistavia tapahtumia. Vauva tuntuu vieraalta ja tilanne saattaa aiheuttaa jopa masennusta. Luulen että viimeistään silloin, kun lapsi sanoo äiti ja tahtoo hellyyttä ja lohdutusta, kietoo pulleat kätensä kaulan ympärille, jokainen heltyy lapsen edessä.

Olen aivan varma, jos lasta sattuu, et käännä hänelle selkääsi siinä tilanteessa, olet varmasti huolissasi kuinka lapselle kävi, sinua sattuu lasta sattuessa. Se on rakkautta ja välittämistä. Ei se sen monimutkaisempaa tunteiden luokittelua ole. Olen varma, että tulee hetki, jolloin tunnet valtavaa yhteenkuuluvaisuutta lapsen kanssa, iloitsette toistenne ja tunnette hellyyttävää läheisyyttä.

Edellisen hurskastelijan kirjoituksen jättäisin lukematta kokonaan.

Lue lisää

lapsiaan kohtaan käyttäytyvä äiti pääsee tästä lasten pahoinpitelystä, joka on saattanut kestää siin vuosikausia jopa 15 vuotta, aina kuin koira veräjästä.

Tälläisellä äidillä on suunnattoma loistava kyky manipuloida ympäristöään niin, että äiti saa toki valtavasti myötätuntoa ja empatiaa kun lapset käyttäytyvät oudosti joskus jopa vihamielisesti vanhempaansa kohtaan. Ihmetellään että, ompas siinä kiittämätön kakara. Totuus on kuitenkin että näiden äitien lapset ovat saanneet viettää koko lapsuutensa jatkuvan fyysisen ja psyykkisenkin pahoinpitelyn uhrina ja ainaisesti uhan alla.

Jos äiti jo tässä vaiheessa havaitsee ettei kykene rakastamaan lastaan, olisi hänen mitä suuremmassa määrin otettava yhteyttä ammattiauttajaan ja saatava asiantuntevaa apua, kuin että kaikenlaiset itse oppineet puoskarit taas uskottelevat että 'kylläsesiitä' ja niin edelleen...

Tässä on kyse todella vakavasta asiasta ja ennenkaikkea on turvattava lapsen tasapainoinen kasvu ja kehitys ja vastuuntuntoinen lapsi-vanhempi suhde.

Hae ihmeessä ennen apua kuin on liian myöhäistä!

Puhun kokemuksesta, äitini oli juuri tuollainen kylmä ja tunteeton hakkaaja ja nöyryyttäjä, uh vieläkin nousee kiukun ja häpeänpuna poskille vaikka akka on ollut kuolleena jo yli kymmenenvuotta.

Olen miettinyt ja välillä pelännyt samaa asiaa, että entä jos äidinrakkaus ei herääkään lapsen syntymän jälkeen. Jos en tunnekaan mitään häntä kohtaan? Järki kuitenkin onneksi pitää nämä ajatukset kurissa, ja uskon, että tulen rakastamaan lastani, vaikka nyt välillä jopa tuntuu etten häntä haluaisi ja että olisi vain hyvä jos saisin keskenmenon. Suunnittelimme lapsen "hankkimista" (vääränlainen sana, tiedän, mutta en keksinyt parempaa) yhdessä mieheni kanssa ja olimme innostuneita asiasta. Kun sitten heti ensiyrittämällä tärppäsi, tulikin paniikki: "Haluanko minä tätä olikeasti? Olenko sittenkään valmis?" Mutta uskon, että kyllä se siitä. Ainakin pikku potkut tuntuvat mukavalta!

Tsemppiä ja hurjasti jaksamista sinulle!

Raskaana 20+6 kirjoitti:

Olen miettinyt ja välillä pelännyt samaa asiaa, että entä jos äidinrakkaus ei herääkään lapsen syntymän jälkeen. Jos en tunnekaan mitään häntä kohtaan? Järki kuitenkin onneksi pitää nämä ajatukset kurissa, ja uskon, että tulen rakastamaan lastani, vaikka nyt välillä jopa tuntuu etten häntä haluaisi ja että olisi vain hyvä jos saisin keskenmenon. Suunnittelimme lapsen "hankkimista" (vääränlainen sana, tiedän, mutta en keksinyt parempaa) yhdessä mieheni kanssa ja olimme innostuneita asiasta. Kun sitten heti ensiyrittämällä tärppäsi, tulikin paniikki: "Haluanko minä tätä olikeasti? Olenko sittenkään valmis?" Mutta uskon, että kyllä se siitä. Ainakin pikku potkut tuntuvat mukavalta!

Tsemppiä ja hurjasti jaksamista sinulle!

Lue lisää

Sellaistahan se on, ettei kukaan toinen voi tulla ja kertoa miltä itsestä tuntuu tai saa tuntua. Jokaisella on oikeus omiin mielipiteisiin enkä toisaalta ymmärrä, miksi meidän tunteitamme laatikoidaan ja mustavalkoistetaan. Olen itse tehnyt päätökseni raskauden suhteen sellaisella vakaumuksella ettei ole kertaakaan tullut mieleen, etten jo rakastaisi vatsassani kasvavaa pienokaista. Olen silti elämäni aikana käynyt myös hyvin vahvasti läpi haluttomuuden saada lapsia ja synnytyskammon ja erittäin vankan päätöksen, että tässä maailmassa on jo nyt liikaa kansaa. Kuitenkin kun se hetki koitti, ja vauvakuume iski, on tämän esikoisen odottaminen ollut niin ihmeellistä, etten enää käsitä miksen tätä joskus halunnut.

Voimia kuitenkin kaikille ja toivon että jokainen tekee kohdallaan sen oikean päätöksen!!

hormonitoimintakin jo valmistaa meitä äitiyteen. Minä kuulun kanssa siihen naisten joukkoon, että mietin tarvitseeko lapsia hankkia. Minulla ei ollut sen suuntaisia tunteita moneen aikaan. Lapset ovat olleet mielestäni "vain ihan kivoja". Suurempaa hinkua oman lapsen saannille ei ole ollut.

Raskaaksi tulin yllättäen. Nyt siis alkukolmanneksella mennään. Koko ajan raskauden edetessä tunnen voimakkaammin kuinka alan jo iloita ja kiintyä omaan lapseeni. Keskenmenoa surisin kovasti. Minullakin on raskauteen kuulunut monenlaisia mietteitä ja epäröintiä, mutta uskon vahvasti tähän tunteeseen. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä liikuttuneena odotin, josko kuuluisi jo sydänääniä. Vielä ei kuulunut.

Lapseni tekee minulle hurjan raskauden aikaisen pahoinvoinnin, joka ilmenee vuorokauden ajasta riippumatta. Keho muuttuu nopeasti ja rupsahtaa :) Selkä kipuilee jo alkuunsa. Rinnat ovat äärimmäisen arat. Väsyttää vietävästi. Nukutuksi ei aina saa, koska mahassa epämääräisiä tunnetiloja ja pahoinvointiin herää usein. Kaikesta alkukankeudesta huolimatta... olen nyt onnellinen ja tiedän jo rakastavani. Masuasukille toivon kaikkea hyvää nimeen rakkauden.

Alkuperäiseen kirjoitukseen vielä. Minusta kannattaisi puhua asiasta ammattilaisen kanssa. Ei välttämättä tarvitse "kallonkutistajaa" mutta lääkäriin tai neuvolaan voisi olla yhteydessä. Hormonit voivat jättää homman myös hoitamatta. Pienestä voi olla asia kiinni. Olen vahvasti sitä mieltä, että rakkauden tunteille mahtaa itsekin jotain. Nykyajan ihmisten helpot avioerot kertovat kyllä "helposta luovuttamisesta". Rakkaus ei ole mikään itsestäänselvyys. Sitä pitää vaalia, jos se on olemassa. Välillä tuntuu, että sitä pitää jopa opetella. Joudun välillä opettelemaan tuota mieheni rakastamista :D Uskon kuitenkin että paljon on kiinni siitä, kuinka itse asiaan suhtaudutaan. Asenne ratkaisee paljon.

oletatko olevasi itse kovinkaan terve? Reippaasti lähdet vaan tuomitsemaan ihmistä, joka uskaltaa kertoa myös tunteista, joista ei yleensä saa kertoa.

Tiedätkö, että ne ihmiset, jotka ovat jättäneet sanomatta miten saattavat jopa vihata omaa lastaan, ovatkin sairastuneet ja joutuneet hoitoon.

Huomaa, ettei sinulla ilmeisesti ole omia lapsia.
Mutta "viisautta" tuomita sellainen, jolla on ja joka huomaa, että tunteet eivät ole käskettävissä.

Onkohan sinun tunteesikaan? Surullista, että purat omia käsittelemättömiä paskoja ihmiseen, joka kysyy tärkeästä asiasta. Suomessa on sadoittain naisia, jotka kokevat täysin samoin.

Mietipä kuinka monta isää maailmasta löytyy jolla ei ole rakkauden tunteita lastaan kohtaan? Mitä laukoisit heille?

kyllä lapsia pitää rakastaa jos niitä tekee..ei voi olettaa et se rakkaus tulee perässä ,jos mä teen nyt lapsen niin mä rakastan sitä sit kun se on 5v,,niinkö arvaappa kuinka monta naista tai paria tai äitejä on jotka haluavat lapsia lisää eivätkä saa .anna lapsesi pois ennen kuin teet jotain peruttomatonta..eikä kukaan hullu tee miehen takia lapsia..

voivoi sinua kirjoitti:

oletatko olevasi itse kovinkaan terve? Reippaasti lähdet vaan tuomitsemaan ihmistä, joka uskaltaa kertoa myös tunteista, joista ei yleensä saa kertoa.

Tiedätkö, että ne ihmiset, jotka ovat jättäneet sanomatta miten saattavat jopa vihata omaa lastaan, ovatkin sairastuneet ja joutuneet hoitoon.

Huomaa, ettei sinulla ilmeisesti ole omia lapsia.
Mutta "viisautta" tuomita sellainen, jolla on ja joka huomaa, että tunteet eivät ole käskettävissä.

Onkohan sinun tunteesikaan? Surullista, että purat omia käsittelemättömiä paskoja ihmiseen, joka kysyy tärkeästä asiasta. Suomessa on sadoittain naisia, jotka kokevat täysin samoin.

Mietipä kuinka monta isää maailmasta löytyy jolla ei ole rakkauden tunteita lastaan kohtaan? Mitä laukoisit heille?

Lue lisää

Tietääkseni olen vapaa ilmaisemaan mielipiteeni, olipa se mikä hyvänsä!
Sääli, jos se ei sinunkaltaistasi pikkusielua miellytä.
Et voi väittää, että olisi tervettä olla rakastamatta omaa lasta. Taisi mielipiteeni sattua sinua arkaan kohtaan.
Ja toisekseen, en tuomitse ketään, se jääköön yläkerran Isännän tehtäväksi.

Hyvä ja asiallinen kirjoitus !Lapsi on tosiaan täysin viaton ja toivonkin kaikkea hyvää niin lapsi pienelle kuin äidille . Toivon myös että äiti saa apua ja varmasti vielä osaa "nauttia" omasta rakkasta lapsestaan ja suo pienelle hyvän
,turvallisen lapsuuden mistä vanhemmat sitten vanhoinna voivat olla hyvillä mielin :D Toivotaan parasta !

lapsi voi huonosti.

Vauvat ovat ihania, mutta kaikki eivät koe samalla lailla. Ekan lapsen kanssa oma elämäkin muuttuu radikaalisti ja vastuu lisääntyy kovasti. Ei se sinänsä ole mikään ihme, ettet jaksa pursua rakkautta.
Se on kyllä totta mitä aiemmin on sanottu, ettei rakkaudettomuuttaan kannata itselleen todistaa, vaan pikemminkin päättää, että kyllä se rakkaus sieltä tulee. Niinkuin tuleekin. Vuorovaikutus lisääntyy, ipana oppii uusia juttuja ja vanhemmat voivat olla ylpeitä.
Vaikka rakkaus tuntuisi pysyvän vielä jemmassa, niin ole ainakin ylpeä lapsestasi. Sitäpaitsi se, että on huolissaan rakkaudettomuudestaan on merkki rakkaudesta.

Voi, että ihmiset on ihania.
Kyllä meillä osataan nähdä asiat toisten silmien kautta ja sympatisoida.
Ollaan niin "Oikeassa" ja pidetään ajatukset puhtaana. Kyllä tällaiset naiset roviolla pitäisi polttaa taikka pistää kaasua hengittämään, eikö? Nämä naiset ovat kylmiä, laskelmoivia ja petollisia- aivan hirveitä ihmisiä joilla ei ole sielua. Mites sitten vastaavanlaiset miehet? Hekin vaan samaan viikatemyllyyn?
Jumalauta että ootte tunneälyllisesti tyhmiä tapauksia. Oikein vihaksi vetää. Onko kukaan tajunnut, miksi tämä naispolo on alunperin kirjoittanut tänne? Siksi koska hän tuntee syyllisyyttä asiasta, josta ei pitäisi tuntea- teidänlaisten ihmisten takia! Ihanaa tämä ns. siskojen vertaistuki, se on ihmeellistä kuinka naiset tukee toisiaan- siis raatelee toisiaan henkisesti ja jättää susille. Tekeekö miehet kauhean usein tällaista? Ei ihme ettei naiset hirveästi edisty missään yhteiskuntarakenteen muokkauksessa- kun kaikki energia pistetään tällaiseen toisten turhaan alistamiseen ja paskanjauhantaan. Tämän takia en haluaisi kuulua tähän sukupuoleen, koska tämä sukupuoli on yksinkertaisesti kiero, sadistinen ja ei ymmärrettävissä oleva. Miehet ovat hiukan yksinkertaisempia ja sekä vähän enemmän sopuisia keskinäisissä suhteissaan. Mutta en haluaisi olla mieskään, koska miesten kusipäisyys on yhtä käsittämätöntä ja munan vatkuttaminen jokaisessa naisessa on älytöntä. Mutta joo, kaikkea ei valitettavasti voi valita.
Mutta oikeasti ihmiset- riippumatta sukupuolestanne, maailmankatsomuksestanne, sosiaalisesta statuksestanne- lähentykää toisianne ja katsokaa toistenne silmiin ja yrittäkää ymmärtää sitä mitä se toinen olio ajattelee ja tuntee. Silloin ehkä täälläkin olisi teidän keskuudessanne hiukka mukavampaa.
Menkää itseenne ja ajatelkaa asioita- kypsykää ihmisinä.

Viina monelle naiselle kaikkein rakkain elämässä,ja itsekkyys,suomalainen nainen maailman kateellisin ihminen ja pahansuopainen kylmä ihminen.

suomalaiset on rumia, rumaa kansaa jos vaikka vertaa aasialaiseen naiseen.

ruma... kirjoitti:

Viina monelle naiselle kaikkein rakkain elämässä,ja itsekkyys,suomalainen nainen maailman kateellisin ihminen ja pahansuopainen kylmä ihminen.

suomalaiset on rumia, rumaa kansaa jos vaikka vertaa aasialaiseen naiseen.

Lue lisää

Mistähän ne huonot siemenet on lähtöisin..
Sitä niittää, mitä kylvää. Vanha sananlasku.

ruma... kirjoitti:

Viina monelle naiselle kaikkein rakkain elämässä,ja itsekkyys,suomalainen nainen maailman kateellisin ihminen ja pahansuopainen kylmä ihminen.

suomalaiset on rumia, rumaa kansaa jos vaikka vertaa aasialaiseen naiseen.

Lue lisää

niikuin sanoit suomalaisista naisista,mutta on minussa hyviäkin puolia,olen hoitanut lapset hyvin hankkinut itselleni elannon,eikä ole tarvinnut hakea miestä toiselta puolelta maapalloa(eihän siinä mitään pahaa olekkan jos kotimaasat ei löydy)mutta ryypänny en ole ja osaan hiukan muita ihmisiä kunnioittaa ulkonäköön, katsomatta,nythän on muotia,moittia suomalaisia naisia ,huonoa pukeutumista,lastenhoitoa,minäpä vaan porskuttelen kaikessa rumuudessani onnellisena,tämä on niin ihana maa elää ja olla!

...ja piti vielä sanomani, että jos kerrot asiasi neuvolassa, he ottavat perhetyöhön yhteyttä, jos ilmaiset sen tarpeen! Voimia sinulle!

.... Ja valitettavasti vielä helvetisti paljon enemmän kylmiä, laskelmoivia miehiä, joiden todellakin ainoa rakkauden kohde on "Minä itse"!!

Lapsista viis, kunhan pääsee kaataamaan mahdollisimman monta misua... että näin se menee!!!

Mikä sinäkin tätä äitiä olet arvostelemaan....!!!

että ottaa päähän..... kirjoitti:

.... Ja valitettavasti vielä helvetisti paljon enemmän kylmiä, laskelmoivia miehiä, joiden todellakin ainoa rakkauden kohde on "Minä itse"!!

Lapsista viis, kunhan pääsee kaataamaan mahdollisimman monta misua... että näin se menee!!!

Mikä sinäkin tätä äitiä olet arvostelemaan....!!!

Lue lisää

oli ilmeisen totuudenmukainen, valitettavasti meidän naisten joukoista löytyy kasvavassa määrin
vastuuntunttomia laskelmoivia naisia, keille äiteys ei ole missään tilanteessa suotavaa.
Itsekkin aistin aloittajassa vahvan trollauksen.

Tuntuu todella järkyttävältä, että joku ei rakasta (ei osaa/pysty) lastaan.
On pakko ajatella näin, että me ihmiset ollaan hyvin monella lailla sairaita; fyysisesti ja henkisesti.
Äidinrakkaus on myötäsyntyinen lahja naiselle. Jos näin ei ole, ei väkisin, opettelemalla tai jonkun 'ammatti-ihmisen' avulla voida luoda aitoa, niin paljon sisälleen kätkevää äidinrak-
kautta.
En todella moiti, enkä missään tapauksessa arvos-
tele ihmistä, jolta tämä ihana, koko maailman
sisällään pitävä tunne puuttuu.
Päinvastoin kyyneleet valuvat silmistäni ja huulilleni nousee kysymys: miksi, Jumalani?
Miksi tämä, niin tärkeä ihmissuhde ei saanut syntyä?
Auta Sinä tätä äitiä. Vain Sinä voit sen tehdä.

eli olen sitten lapseton ja katkera siitä miehelleni.

vaan sen takii et halusit pitää miehes ja et munan saanti ois taattu?? oisko kuitenki kannattanu miettii muutaki ku itteensä ei se lapsi oo ansainnu tollasta ku ei ees oo sen vika et se maailmaan on tullu!!... teil o sit miehes kans niin erilaiset halut että ero teille kuitenki tulee.. sit sul o viel enemmä paskaa olla .... elastista lainaten jotkut ihmiset on vaan niin ty ty tyhmiä

mistäs sen voit tietää,todella typerää tollainen!

Voi saatana tätä idiotismin määrää! Aloittaja selvästi ilmoitti ettei pitänyt lapsista edes ennen lapsensa syntymää. Mistään vitun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ole kysymys! >:-(

>:-( kirjoitti:

Voi saatana tätä idiotismin määrää! Aloittaja selvästi ilmoitti ettei pitänyt lapsista edes ennen lapsensa syntymää. Mistään vitun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ole kysymys! >:-(

Lue lisää

SUL EI TEKSTISTÄ PÄÄTELLEN ONNEKS OO MUKSUJA,TOIVOTTAVASTI EI TULEKKAAN,IDIOOTILLE?

doorisxx kirjoitti:

SUL EI TEKSTISTÄ PÄÄTELLEN ONNEKS OO MUKSUJA,TOIVOTTAVASTI EI TULEKKAAN,IDIOOTILLE?

toisia idiooteiksi.

Lue aloitus uudelleen tarkkaan. Erityisen tarkkaan, ja vielä ajatuksella.

Sinulla lähtökohta on tietysti hiukan eri, ja sitä kautta myös ymmärrettävämpi, kun lapsi oli suunniteltu ja toivottu.

Mutta kyllä se takuuvarmasti on ihan niin että äiti, joka ei rakasta lastaan EI OLE HYVÄ ÄITI.

Kamalaa. Syyllllllistyitkö sinä nyt? Jos et voi asiasta kenenkään kanssa puhua, mene psykologille. Sieltä heruu ymmärrystä.

joka lapselle kuuluu kirjoitti:

Sinulla lähtökohta on tietysti hiukan eri, ja sitä kautta myös ymmärrettävämpi, kun lapsi oli suunniteltu ja toivottu.

Mutta kyllä se takuuvarmasti on ihan niin että äiti, joka ei rakasta lastaan EI OLE HYVÄ ÄITI.

Kamalaa. Syyllllllistyitkö sinä nyt? Jos et voi asiasta kenenkään kanssa puhua, mene psykologille. Sieltä heruu ymmärrystä.

Lue lisää

jo kolme vuotta ollut puhumatta asiasta kenellekään ja edelleen hengissä lapseni kanssa, niin enköhän selviä puhumatta vastakin.:) Ei se normaaliin arjen sujumiseen vaikuta mitenkään, tietääkö joku mun tuntemuksista vai ei.

jutella asiasta kanssani sähköpostitse?mulla kans sama tilanne ja olis kiva jutella samankaltaisen kanssa.

3-vuotiaan äiti kirjoitti:

jo kolme vuotta ollut puhumatta asiasta kenellekään ja edelleen hengissä lapseni kanssa, niin enköhän selviä puhumatta vastakin.:) Ei se normaaliin arjen sujumiseen vaikuta mitenkään, tietääkö joku mun tuntemuksista vai ei.

Lue lisää

On hyvä, että avaat keskustelun täällä, jossa voi leimautumatta keskustella asiasta.Vaikka itse kuulunkin ihmisiin, joiden on helpompi kokemuksestakin ajatella äidinrakkauden syntyvän äitiyden myötä, haluan ymmärtää sinua, koska me ihmiset olemme erilaisia. Rakkauden tunne kaikillakin vaihtelee olosuhteiden yms. myötä.
Ajattelen Yrsa Steniusta, joka kertoo vasta ilmestyneessä kirjassaan, miten vaikea hänen on päästää ketään lähelleen. Lapsuudessaan läheisin ja turvallisin suhde syntyi tädin koirien kautta. Yrsa ajattelee syyksi sen, että hän joutui keskos-vauvana olemaan ensimmäisen vuoden sairaalassa. Voi hyvin ymmärtää, ettei normaalia äiti-lapsi suhdetta päässyt syntymään puolin eikä toisin. Ehkä siihen aikaan ei ammattiauttajien kautta osattu ohjata tilannetta oikealla tavalla.

Niin, ehkä sinun kohdallasi kannattaisi selvittää oma varhais-lapsuustausta ja mikäli se on ollut ihan normaali, ei kait syytä huoleen ole. Olisi kuitenkin hyvä keskustella ammattiauttajan kanssa, mikäli asia askarruttaa sinua itseäsi. Ympäristön paineet olisi helpommin kestettävissä kun on saanut tuekseen keskustelupohjan jonkun kanssa.
Lapset "kasvattavat" myös vanhempiaan. Ehkä se joskus loksahtaa paikoilleen - lapsen teini-iässä, kun itse olet isoäiti tms. Toivoa ei saa menettää.
Sinulla on lapsi, voit toimia hänen hyväkseen monella muullakin tavalla. Löydä itsellesi oikea tapa!
Rakkaudella, sinun ja lapsesi parasta ajatteleva.

En minäkään penskoista pidä mutta rakastan yli kaiken omaa poikaani 4kk.

Joten kannattaa katsoa peiliin.

... että asioista vaietaan? Leikitään ettei moisia tunteita kenelläkään ole, hyi hyi. Vaalitaan jotain ihme myyttiä siitä, että jokainen nainen kyllä haluaa lapsen, osaa sitä automaattisesti hoitaa ja totta kai rakastaa ja hyysää ihan kympillä. Tämä näkyy siinäkin että sukujuhlissa yms. lapsettomien naisten syliin ollaan tunkemassa vauvoja ja lässytetään, että millois sinä hankit oman? Kas kummaa kun miehet välttyvät tuolta kohtelulta, sitä pidetään jopa ihan normaalina jos ei ole kiinnostunut lapsista tai edes halua niitä.

Aloittaja joutui tekemään lapsen miehensä takia. Tämä on tilanne johon hänen ei olisi koskaan pitänyt päästää asioita menemään, mutta siitä ei toki ole tässä vaiheessa enää apua. Kunhan eivät hanki lisää muksuja, jos eivät niitä todella tahdo. Aloittaja ei missään vaiheessa sanonut kohtelevansa jälkikasvua kaltoin, ainoastaan ettei tunne kuten "kuuluisi" tuntea. Suosittelen, että juttelee asiasta psykologin kanssa, ja mies ottaa suurimman osan vastuusta lapsen hoidossa (hänhän sen halusikin) ja kykenee antamaan rakkautta.

On hyvä että näistä asioista vihdoin puhutaan, ja myytit alkavat murtua. Kaikki naiset eivät halua äideiksi, ja joillain naisilla voi olla häiriöitä rakkaussuhteen kehittämisestä.

Sivusta seurannut kirjoitti:

... että asioista vaietaan? Leikitään ettei moisia tunteita kenelläkään ole, hyi hyi. Vaalitaan jotain ihme myyttiä siitä, että jokainen nainen kyllä haluaa lapsen, osaa sitä automaattisesti hoitaa ja totta kai rakastaa ja hyysää ihan kympillä. Tämä näkyy siinäkin että sukujuhlissa yms. lapsettomien naisten syliin ollaan tunkemassa vauvoja ja lässytetään, että millois sinä hankit oman? Kas kummaa kun miehet välttyvät tuolta kohtelulta, sitä pidetään jopa ihan normaalina jos ei ole kiinnostunut lapsista tai edes halua niitä.

Aloittaja joutui tekemään lapsen miehensä takia. Tämä on tilanne johon hänen ei olisi koskaan pitänyt päästää asioita menemään, mutta siitä ei toki ole tässä vaiheessa enää apua. Kunhan eivät hanki lisää muksuja, jos eivät niitä todella tahdo. Aloittaja ei missään vaiheessa sanonut kohtelevansa jälkikasvua kaltoin, ainoastaan ettei tunne kuten "kuuluisi" tuntea. Suosittelen, että juttelee asiasta psykologin kanssa, ja mies ottaa suurimman osan vastuusta lapsen hoidossa (hänhän sen halusikin) ja kykenee antamaan rakkautta.

On hyvä että näistä asioista vihdoin puhutaan, ja myytit alkavat murtua. Kaikki naiset eivät halua äideiksi, ja joillain naisilla voi olla häiriöitä rakkaussuhteen kehittämisestä.

Lue lisää

"Olisiko sitten parempi että asiosita vaietaan?"

Ei.

Se olisi parempi että ihmiset jotka tietävät jo etukäteen etteivät pidä lapsista, jättäisivät lapset tekemättä.

On vaikea ajatella tilannetta jossa ihminen ottaisi koiran jos ei pidä koirista.

Mutta lapsia tehdään kyllä vaikka henkilö tietää ettei niistä pidetä.

Kaikista typerintä on tehdä lapsi toista ihmistä miellyttääkseen. Niinku lahjaks miehelle! Kukaan länsimainen ihminen ei ole voinut jäädä siitä tiedosta paitsi ettei lapsi ole esine, jonka voi antaa lahjaksi jollekin toiselle ihmiselle.

Tämä kirjoittaja puhuu niin asiaa. Huomioikaa hyvät ihmiset se, mistä johtuvat mm edellisen kirjoittajan mainitsema itsetuhoisuus, kykenemättömyys kestäviin ihmissuhteisiin etc.

Eihän sille tietysti mitään voi, jos ei lastaan rakasta ja että kaikenlaisiin lähtökohtiin lapsia syntyy..shit happens.

Jos tähän olisi hyvä ja toimiva ratkaisu, olisi sen joku jo varmaan kertonut. Pakkosterilisaatio tai eutanasia juopoille, narkeille, tunnekylmille ym ym niin ei enää rakkaudettomuuden ketju jatku ja pääsevät itsetuhoisetkin "avun" piiriin :)

Sivusta seurannut kirjoitti:

... että asioista vaietaan? Leikitään ettei moisia tunteita kenelläkään ole, hyi hyi. Vaalitaan jotain ihme myyttiä siitä, että jokainen nainen kyllä haluaa lapsen, osaa sitä automaattisesti hoitaa ja totta kai rakastaa ja hyysää ihan kympillä. Tämä näkyy siinäkin että sukujuhlissa yms. lapsettomien naisten syliin ollaan tunkemassa vauvoja ja lässytetään, että millois sinä hankit oman? Kas kummaa kun miehet välttyvät tuolta kohtelulta, sitä pidetään jopa ihan normaalina jos ei ole kiinnostunut lapsista tai edes halua niitä.

Aloittaja joutui tekemään lapsen miehensä takia. Tämä on tilanne johon hänen ei olisi koskaan pitänyt päästää asioita menemään, mutta siitä ei toki ole tässä vaiheessa enää apua. Kunhan eivät hanki lisää muksuja, jos eivät niitä todella tahdo. Aloittaja ei missään vaiheessa sanonut kohtelevansa jälkikasvua kaltoin, ainoastaan ettei tunne kuten "kuuluisi" tuntea. Suosittelen, että juttelee asiasta psykologin kanssa, ja mies ottaa suurimman osan vastuusta lapsen hoidossa (hänhän sen halusikin) ja kykenee antamaan rakkautta.

On hyvä että näistä asioista vihdoin puhutaan, ja myytit alkavat murtua. Kaikki naiset eivät halua äideiksi, ja joillain naisilla voi olla häiriöitä rakkaussuhteen kehittämisestä.

Lue lisää

kuule näin on, että lapsella on oikeus rakkauteen - ja valitettavasti äiti on lapselle se tärkein ja läheinen ihminen. Jättäisivät lapset hankkimatta ne, jotka eivät kykene rakastamaan muita kuin itseään tai huomioimaan muiden tunteita. Mitkä myytit? Että äidin kuuluisi rakastaa lastaan? Siihen linjalleko pitäisi mennä, ettei kuuluisikaan? Että äidin rakkaus on yksi myytti vain? Nämä lapset, jotka ovat kasvaneet ilman äidin rakkauttaan ovat saaneet peruuttamattomia traumoja, joista kaikki eivät selviä edes aikuisiälläkään. Joten ei se ole leikin asia eikä varmastikaan siitä saisi tehdä seuraavaa muoti-ilmiötä: muutkaan eivät rakastaa, miksi minunkin pitäisi, eihän se ole häpeän asia.
Jos sitä rakkautta ei ole, se on löydettävää- vaikka arvostuksessa. Arvosta lastasi kuten haluat, että hän arvostaa sinua. Ole reilu hänen kohtaan ja anna hänen olla niiden lähellä, joytka kykenevät antamaan rakkautta. Rakkaus ei ole hössötystä, se on välittämistä. Jokainen voi joskus väsyä - muttei koskaan saisi lapselle sanoa, että olen väsynyt sinuun! Älyttömän itsekästä purkaa omaa pahanoloa pieneen ihmiseen. Sano vaikka, että olet väsynyt tilanteeseen tai tiettyihin kotitöihin tms. Miltä tuntuisi, jos oma äitisi tokaisi sulle, ettet ollut toivottu tai että hän on kyllästynyt sinuun. Mun mielestäni ihmiet eivät oikein kykene enää empaatiaan. Eivät siis osaa asettua muiden asemaan, tuhoisat seuraukset sillä ainakin siinä mielessä, ettei osata arvioida muille aiheuttamien henkisten vammojen vakavuutta. Onko tämä yhteiskunnan vai omien vanhempien vika, sen tietää jokainen itse.

Kyllä se kirjoitti:

kuule näin on, että lapsella on oikeus rakkauteen - ja valitettavasti äiti on lapselle se tärkein ja läheinen ihminen. Jättäisivät lapset hankkimatta ne, jotka eivät kykene rakastamaan muita kuin itseään tai huomioimaan muiden tunteita. Mitkä myytit? Että äidin kuuluisi rakastaa lastaan? Siihen linjalleko pitäisi mennä, ettei kuuluisikaan? Että äidin rakkaus on yksi myytti vain? Nämä lapset, jotka ovat kasvaneet ilman äidin rakkauttaan ovat saaneet peruuttamattomia traumoja, joista kaikki eivät selviä edes aikuisiälläkään. Joten ei se ole leikin asia eikä varmastikaan siitä saisi tehdä seuraavaa muoti-ilmiötä: muutkaan eivät rakastaa, miksi minunkin pitäisi, eihän se ole häpeän asia.
Jos sitä rakkautta ei ole, se on löydettävää- vaikka arvostuksessa. Arvosta lastasi kuten haluat, että hän arvostaa sinua. Ole reilu hänen kohtaan ja anna hänen olla niiden lähellä, joytka kykenevät antamaan rakkautta. Rakkaus ei ole hössötystä, se on välittämistä. Jokainen voi joskus väsyä - muttei koskaan saisi lapselle sanoa, että olen väsynyt sinuun! Älyttömän itsekästä purkaa omaa pahanoloa pieneen ihmiseen. Sano vaikka, että olet väsynyt tilanteeseen tai tiettyihin kotitöihin tms. Miltä tuntuisi, jos oma äitisi tokaisi sulle, ettet ollut toivottu tai että hän on kyllästynyt sinuun. Mun mielestäni ihmiet eivät oikein kykene enää empaatiaan. Eivät siis osaa asettua muiden asemaan, tuhoisat seuraukset sillä ainakin siinä mielessä, ettei osata arvioida muille aiheuttamien henkisten vammojen vakavuutta. Onko tämä yhteiskunnan vai omien vanhempien vika, sen tietää jokainen itse.

Lue lisää

... tarkoittanutkaan, että äidin rakkaus on myytti. Se, että kaikille naisille tämä automaattisesti tulisi kunhan muksun tai mieluusti useamman saavat syliin taas on myytti. Kaikki eivät ole äiti/isämateriaaliksi. Miesten kohdalla tuo hyväksytään, naisten kohdalla ei, vaikka onneksi asiat ovat tämän suhteen muuttumassa. Naisen pitää sitten väkisin tehtailla kakaroita (tai ennen on) ollakseen hyväksytty yhteiskunnan jäsen.

Aloittaja ei tainnut sanoa, että kohtelisi lastaan mitenkään huonosti tai purkaisi pahaa oloaan häneen, mikä ei tietenkään oikein olisikaan. Hän ei vain osaa tuntea "oikein". Ymmärrän että tuo on hankala tilanne, ja suosittelinkin psykologia joka varmasti osaa auttaa tilanteessa tai ohjata jonnekin josta saa apua. Tällaisia tapauksia ei pitäisi tapahtua, ja on hyvä että niistä keskustellaan yhteiskunnassa.

Aloittajahan uskalsi ottaa puheeksi asian, joka on tavallaan jonkinlainen tabu, äidin rakkaus lapseen, senhän pitää olla sitä suurinta.
Mutta mitä, jos sitä ei vaan ole, vaikka lapsen kanssa eletään. Millä ihmeellä voit saada rakkauden tunteen tulemaan, jos sitä ei automaattisesti tule ?? Mikä on se tapa ? Ihminen voi tehdä asiat aivan oikein, hoitaa lapsensa kunnolla, mutta minkäs tunteettomuudellen voi ..

Ihan turhia tuollaiset syyllistämiset. Varsinkin, kun asiat voivat aloittajankin kohdalla olla vielä hiukan hakusessa ja kypsymättömiä. Jotku ihmiset ovat suorittajia, tekevät ja tekevät asioita, hoitavat vaikka lapsiaan, vaikka tunne ei olisikaan mukana. Harmihan se on, sekä lapsen, että äidin kannalta, mutta tässäkin tapauksessa isä luultavasti käyttäytyy toisin. Ja näitä tunteettomia äitejä on aina ollut ja tulee olemaan. Eivät he välttämättä erotu joukosta, tekevät velvoitteensa hyvin ja lapset näyttävät menestyvän ihan hyvin.
Meillä monella on tunnevammoja, milloin mistäkin syystä. Kyllä ne ovat osa elämää, vaikka toki kaikille soisi ihannevanhemmat ja sukulaiset.

Siis mitä syyllistäminen vaikuttaa tällaisessa asiassa, mitä hyötyä sitä voisi olla ? Äiti vain tuntisi enemmän huonommuutta ja syyllisyyttä. Eikö häntä enemmänkin pitäisi kannustaa. Ja tuollaiset ennustamiset voi heittää menemään.. niitä on turha heitellä, sillä onhan lapsilla yleensä isäkin ja muitakin jotka välittävät. Noin kohtalokasta elämä tuskin on.

itsellesikin kirjoitti:

Aloittajahan uskalsi ottaa puheeksi asian, joka on tavallaan jonkinlainen tabu, äidin rakkaus lapseen, senhän pitää olla sitä suurinta.
Mutta mitä, jos sitä ei vaan ole, vaikka lapsen kanssa eletään. Millä ihmeellä voit saada rakkauden tunteen tulemaan, jos sitä ei automaattisesti tule ?? Mikä on se tapa ? Ihminen voi tehdä asiat aivan oikein, hoitaa lapsensa kunnolla, mutta minkäs tunteettomuudellen voi ..

Ihan turhia tuollaiset syyllistämiset. Varsinkin, kun asiat voivat aloittajankin kohdalla olla vielä hiukan hakusessa ja kypsymättömiä. Jotku ihmiset ovat suorittajia, tekevät ja tekevät asioita, hoitavat vaikka lapsiaan, vaikka tunne ei olisikaan mukana. Harmihan se on, sekä lapsen, että äidin kannalta, mutta tässäkin tapauksessa isä luultavasti käyttäytyy toisin. Ja näitä tunteettomia äitejä on aina ollut ja tulee olemaan. Eivät he välttämättä erotu joukosta, tekevät velvoitteensa hyvin ja lapset näyttävät menestyvän ihan hyvin.
Meillä monella on tunnevammoja, milloin mistäkin syystä. Kyllä ne ovat osa elämää, vaikka toki kaikille soisi ihannevanhemmat ja sukulaiset.

Siis mitä syyllistäminen vaikuttaa tällaisessa asiassa, mitä hyötyä sitä voisi olla ? Äiti vain tuntisi enemmän huonommuutta ja syyllisyyttä. Eikö häntä enemmänkin pitäisi kannustaa. Ja tuollaiset ennustamiset voi heittää menemään.. niitä on turha heitellä, sillä onhan lapsilla yleensä isäkin ja muitakin jotka välittävät. Noin kohtalokasta elämä tuskin on.

Lue lisää

Asiahan olisi ihan eri jos lapsi olisi alunperin haluttu ja sen jälkeen vasta tullut tunne ettei rakasta lasta.

Mutta aloittaja kertoi ihan pokkana - ihan kuin siinä ei mitään ihmeellistä olisikaan - ettei ole koskaan edes pitänyt lapsista! Mutta pyöräyttipäs vauvan miestään miellyttääkseen. Vähän kuin olisi ostanut kaupasta uuden kravatin miehelleen. Saadakseen miehelleen hyvän mielen. Suomeksi: nuoleskellakseen niinsanotusti miehensä persettä saadakseen miehensä hyväksynnän (ja tässä vaiheessa jokainen keittiöpsykologi alkaa tietämään että kyse on tuon henkilön isäsuhteestä, eikö? ;-)). Mutta nyt sitten ihmettelee saakelin imbesilli että missä se äidinrakkaus viipyy... *raaps raaps päästä*

Sillä lailla.

"Meillä monella on tunnevammoja, milloin mistäkin syystä. Kyllä ne ovat osa elämää, vaikka toki kaikille soisi ihannevanhemmat ja sukulaiset."

Olen lukenut koko ketjun eikä käsittääkseni yhdessäkään kommentissa vaadita täydellisyyttä vanhemmilta.
Itse uskallan kuitenkin olla niin "röyhkeä", että väitän, että jokainen tähän maailmaan syntyvä lapsi kyllä ansaitsee ihannevanhemmat. ELI siis vanhemmat, jotka pyrkivät olemaan ihannevanhempia.

Olennainen ero kirjoitti:

Asiahan olisi ihan eri jos lapsi olisi alunperin haluttu ja sen jälkeen vasta tullut tunne ettei rakasta lasta.

Mutta aloittaja kertoi ihan pokkana - ihan kuin siinä ei mitään ihmeellistä olisikaan - ettei ole koskaan edes pitänyt lapsista! Mutta pyöräyttipäs vauvan miestään miellyttääkseen. Vähän kuin olisi ostanut kaupasta uuden kravatin miehelleen. Saadakseen miehelleen hyvän mielen. Suomeksi: nuoleskellakseen niinsanotusti miehensä persettä saadakseen miehensä hyväksynnän (ja tässä vaiheessa jokainen keittiöpsykologi alkaa tietämään että kyse on tuon henkilön isäsuhteestä, eikö? ;-)). Mutta nyt sitten ihmettelee saakelin imbesilli että missä se äidinrakkaus viipyy... *raaps raaps päästä*

Sillä lailla.

"Meillä monella on tunnevammoja, milloin mistäkin syystä. Kyllä ne ovat osa elämää, vaikka toki kaikille soisi ihannevanhemmat ja sukulaiset."

Olen lukenut koko ketjun eikä käsittääkseni yhdessäkään kommentissa vaadita täydellisyyttä vanhemmilta.
Itse uskallan kuitenkin olla niin "röyhkeä", että väitän, että jokainen tähän maailmaan syntyvä lapsi kyllä ansaitsee ihannevanhemmat. ELI siis vanhemmat, jotka pyrkivät olemaan ihannevanhempia.

Lue lisää

Ihan sama, syyllistäminen ei kuitenkaan edistä asioita yhtään mihinkään. Asianomainen tuntee jo ihan selvästi syyllisyyttä ja riittämättömyyttä vanhempana. Tukeminen on ainoa tapa.

Jotkut ihmiset eivät millään käsitä sitä, että syyllistämällä korkeintaan lisätään jopa lapsen ongelmia. Ei tunneasioita voi pakolla käsitellä.

Minä en ainakaan koskaan voi oppia rakastamaan ketään pakosta, se on minulle ainakin täysin mahdotonta. Hyvällä voisi yrittää, jos se vaikka aukaisisi lukkoja, jos ne ovat esteenä.

tämä on kirjoitti:

Ihan sama, syyllistäminen ei kuitenkaan edistä asioita yhtään mihinkään. Asianomainen tuntee jo ihan selvästi syyllisyyttä ja riittämättömyyttä vanhempana. Tukeminen on ainoa tapa.

Jotkut ihmiset eivät millään käsitä sitä, että syyllistämällä korkeintaan lisätään jopa lapsen ongelmia. Ei tunneasioita voi pakolla käsitellä.

Minä en ainakaan koskaan voi oppia rakastamaan ketään pakosta, se on minulle ainakin täysin mahdotonta. Hyvällä voisi yrittää, jos se vaikka aukaisisi lukkoja, jos ne ovat esteenä.

Lue lisää

Sanotaan että äidinrakkaus on myytti. Ja kaikki tiedostavat aikaansa seuraavat ihmiset nyökytelevät päitään.

Äidin tuntema syyllisyys on myös myytti. Mutta siinä kohtia ei päitä nyökytelläkään! Kummaa.

On uskomatonta, että nykyään pidetään itsestäänsevyytenä sitä, että äidinrakkaus on myytti. Mutta annas olla kun joku väittää että läheskään kaikki äidit eivät tunne minkäänlaista syyllisyyttä tekemistään vääryyksistä lapsiaan kohtaan! Johan ollaan vetistelemässä äitiparkojen puolesta. Kun "äitien (olematonta) syyllisyyttä vain lisätään".

Syyllisyyttä ei ole olemassa ilman rakkautta.

Koska tiedetään etteivät läheskään kaikki äidit tunne rakkautta lastaan kohtaan (aloittaja on hyvä esimerkki) tarkoittaa tämä sitä etteivät läheskään kaikki äidit myöskään tunne minkäänlaista _syyllisyyttä_ tekemistään vääryyksistä lapsiaan kohtaan. Miksipä ihminen, joka ei tunne rakkautta, ei tekisi pahaa ihmiselle, jota kohtaan ei tunne rakkautta? Ja miksi hän tuntisi syyllisyyttä siitä että tekee pahaa ihmiselle josta ei voisi vähempää välittää?

Rakastaminen on ennenkaikkea päätös. Valinta.

Sijaisvanhempi ei tiedä etukäteen välttämättä oikeastaan mitään tulevasta lapsestaan jota hän on PÄÄTTÄNYT rakastaa.

Monet sijaisvanhemmat ovat rakastaneet sijoitettuja lapsiaan niin paljon, että heistä on kasvanut tasapainoisia aikuisia ihmisiä. Meinaatko ihan tosissasi siis, ettei rakkaus ole valinta? Rakkaus ei ole mitään tunteillaan pilvissä liitelemistä vuodesta toiseen. Se on päätös ja valinta, ennenkaikkea.

Joten älkää jauhako mitään saatanan SKEIDAA rakkaudesta. Sitä on olemassa. Siellä missä PÄÄTETÄÄN että sitä on olemassa.

yksinkertaista kirjoitti:

Sanotaan että äidinrakkaus on myytti. Ja kaikki tiedostavat aikaansa seuraavat ihmiset nyökytelevät päitään.

Äidin tuntema syyllisyys on myös myytti. Mutta siinä kohtia ei päitä nyökytelläkään! Kummaa.

On uskomatonta, että nykyään pidetään itsestäänsevyytenä sitä, että äidinrakkaus on myytti. Mutta annas olla kun joku väittää että läheskään kaikki äidit eivät tunne minkäänlaista syyllisyyttä tekemistään vääryyksistä lapsiaan kohtaan! Johan ollaan vetistelemässä äitiparkojen puolesta. Kun "äitien (olematonta) syyllisyyttä vain lisätään".

Syyllisyyttä ei ole olemassa ilman rakkautta.

Koska tiedetään etteivät läheskään kaikki äidit tunne rakkautta lastaan kohtaan (aloittaja on hyvä esimerkki) tarkoittaa tämä sitä etteivät läheskään kaikki äidit myöskään tunne minkäänlaista _syyllisyyttä_ tekemistään vääryyksistä lapsiaan kohtaan. Miksipä ihminen, joka ei tunne rakkautta, ei tekisi pahaa ihmiselle, jota kohtaan ei tunne rakkautta? Ja miksi hän tuntisi syyllisyyttä siitä että tekee pahaa ihmiselle josta ei voisi vähempää välittää?

Rakastaminen on ennenkaikkea päätös. Valinta.

Sijaisvanhempi ei tiedä etukäteen välttämättä oikeastaan mitään tulevasta lapsestaan jota hän on PÄÄTTÄNYT rakastaa.

Monet sijaisvanhemmat ovat rakastaneet sijoitettuja lapsiaan niin paljon, että heistä on kasvanut tasapainoisia aikuisia ihmisiä. Meinaatko ihan tosissasi siis, ettei rakkaus ole valinta? Rakkaus ei ole mitään tunteillaan pilvissä liitelemistä vuodesta toiseen. Se on päätös ja valinta, ennenkaikkea.

Joten älkää jauhako mitään saatanan SKEIDAA rakkaudesta. Sitä on olemassa. Siellä missä PÄÄTETÄÄN että sitä on olemassa.

Lue lisää

Enpäs ole kuule meinannut mitään tuollaista mitä kirjoitit. Se on päätös, että hoitaa lapsensa ja huolehtii hänestä. Aloittajahan tekee juuri niin. Hän puhuukin vain omista tunteistaan ja tuntemuksistaan, kun ei ns tunne sitä rakkautta. Epäilen kuitenkin, että hän on kuvitellut sen olevan kaikilla jotain pursuavaa ihanaa tunnetta. Niinhän se arjen rakkaus ei ole. Se on huolehtimista ja välittämistä.
Sehän on selvä, että jos joku ottaa sijaislapsen, hän on jo sellainen ihminen, joka pitää lapsista, tulee heidän kanssaan hyvin toimeen, pärjää vaikeissakin tilanteissa. Hänellä on jo tunne ja keinot siihen, että selviytyy lasten kanssa, pystyy tuntemaan lämpöä ja rakkautta. Hänellä on se kyky tuntea empatiaa ja rakkautta vieraampaakin lasta kohta. Silloin se päätös ottaa ulkopuolinen lapsi on siinä mielessä helpompi, joskaan ei muuten kyllä. Hyvin vastuullinen päätös ja haastetta riittää.

En ihmettele, jos äiti kirjoittelee tuollaista, jos hän on huolissaan omista tunteistaan. Miksi hän ei saisi kirjoittaa, miksi hän ei saisi kertoa tunteistaan ? Uskon, että lapsi on jo hänelle rakas, mutta nuori äiti, ensimmäinen lapsi, odotukset ovat ehkä hiukan liian yleviä. Se lapsen kasvatus on niin arkista touhua ja tähtihetket tulevat ajan myötä.
Päätös ja päätös.. tässähän oli jo se päätös tehty, hoitaa lasta oikeasti. Kysymys oli muusta..

...vaikka 2t itse "pitäisikään lapsista". Tunnen erään, lapsettoman naisen, joka sanoi ettei pidä lapsista yleensäkään. Se on vain niin metka juttu, että lapset usein pitävät täti-ihmisistä jotka eivät "lässytä" vaan puhuttelevat heitä kuin aikuisia.

Ei kaikkien tarvitsekaan olla samanlaisia.

Ihmiset ovat katsoneet liikaa Hollywoodia: heti pitäisi kaikkien olla äitejä ja rakastaa...lapset ovat röyhelöissä ja kalliissa vaunuissa ja vetimissä.

Neuvolassa ei kannata joka juttua kertoa, siitä seuraa huima ruljanssi...JOS ei ole auvan varma, että tarvitsee apua. Mummojen hermostuttamana kerroin, että vauva nytkähtelee nukkuessaan. Siitä seurasi sairaalaan ottaminen, huimat tutkimukset, aivot kuvattiin ja vauva oli johtojen peitossa. Ei mitään löytynyt. Myöhemmin kuulin eräältä tutulta sairaanhoitajalta, että vauvat usein nytkähtelevät saadessaan hampaita.

Monet sanovat, että pitäisi mennä vähintään psykiatrille jos ei heti "rakastaa", paskat sanon minä. Hoitelet vain homman. Se on suuri muutos alkaa kutsumaan itseään äidiksi, minua se aikanaa huvitti...jo se sana. Vaikka tottahan se on, äiskä.

ihminen ei ole lapsen tasolle jäänyt jos ei halua lapsia tai ei heistä välitä. Monet eivät välitä lapsista ja osa heitä vältteleekin. Nykypäivänä ihminen voi vapaammin muodostua omaksi itsekseen kun ei luoda alusta lähtien kuvaa että nainen synnyttää piste. Ja tämä johtaa siihen, että osa pitää lapsista osa ei ja osalle asian on aivan sama. Itse esimerkiksi en ymmärrä mitä "söpöä" on muutaman kuukauden ikäisessä vauvassa, tai ylipäätänsä mitä "ihanaa" voi lapsissa olla. Toki ymmärrän, että näin pitää joidenkin kohdalla olla jotta ihmisiä syntyisi lisää eikä ihmislaji kuolisi sukupuuttoon.

en voi muuta todeta kuin, että olin oikeassa. Etenkin "kylmää" viljeltiin oikein ahkerasti. Harvoin otettiin esille miehen isyys, siis sen vanhemman, joka sitä lasta tässä aloituksen jutussa eniten halusi.

Toinen esittää huolestumisensa tärkeässä asiassa ja tuntuu olevan tosissaan. Sinä herjaat.

Onko ihminen automaattisesti sairas, jos ei rakasta lapsia/lastaan? Tuskin.

kaikille isille, jotka vähät välittävät lapsistaan?

"ensisijainen hoitaja", kuten mainitsit? Se juuri tuo äideille paineita. Pitäisi jo päästä eroon noista vanhankansan uskomuksista.

Vanhempien kuuluisi olla tasavertaisia nyt jo 2000-luvulla.

ei saisi mennä puurot ja vellit sekaisin, jos joku kertoo rehellisesti tunteistaan,äidin rakkaus on tabu josta puhuminenkin ,saa monet raivoihinsa, miksi..... voi lapsesta huolehtia ja välittää ,vaikka ei tuntisikaan mitään taivaallista rakkautta,kiintymys tulee ajan kanssa ,ja sekin riittää, ja missäs se isän rakkaus on jos puhuttaiskin siitä, koska olen ymmärtänyt että lapsia siitetä pyhästä hengestä kuitenkaan.

älä luule, että kaikki muut ovat samanlaisia.
Suomalaiset nuoret eivät käsitä, että äidinrakkaus kuuluu normaaliin lapsi-vanhempi suhteeseen. Missään muualla en ole tavannut näin välinpitämättömiä vanhempia ja lapsia. Yhteiskuntanne on sairas.
Toisaalta- ei saisi yleistää. Joten luultavasti sunkaltaisia psykopaatteja ei ole paljonkaan.

60v kirjoitti:

ei saisi mennä puurot ja vellit sekaisin, jos joku kertoo rehellisesti tunteistaan,äidin rakkaus on tabu josta puhuminenkin ,saa monet raivoihinsa, miksi..... voi lapsesta huolehtia ja välittää ,vaikka ei tuntisikaan mitään taivaallista rakkautta,kiintymys tulee ajan kanssa ,ja sekin riittää, ja missäs se isän rakkaus on jos puhuttaiskin siitä, koska olen ymmärtänyt että lapsia siitetä pyhästä hengestä kuitenkaan.

Lue lisää

siinä, jos joku kertoo tunteistaan rehellisesti, JA HAKEE AMMATTILAISILTA APUA, mutta huolestuttavan monet ovat sitä mieltä, ettei äidinrakkautta tarvitakaan. Ikään kuin lapsi ei tarvitsisi muuta kuin kattoa pään päälle ja kaukalon kärsän eteen. No ja onhan äidin rakkaus tabu niille, jotka eivät ole sitä kokeneet - nehän kuvittelevat ettei sitä kuuluisi ollakaan. Joten siitä ei pitäisi puhuakaan.

tunnevammainen, kirjoitti:

älä luule, että kaikki muut ovat samanlaisia.
Suomalaiset nuoret eivät käsitä, että äidinrakkaus kuuluu normaaliin lapsi-vanhempi suhteeseen. Missään muualla en ole tavannut näin välinpitämättömiä vanhempia ja lapsia. Yhteiskuntanne on sairas.
Toisaalta- ei saisi yleistää. Joten luultavasti sunkaltaisia psykopaatteja ei ole paljonkaan.

Lue lisää

sinulla tuntuu olevan ja saanut paljon äidinrakkautta,, kun et muuhun pystykuin nimittelemään,,taidat olla sitä kuuluisaa etelän nais rotua!?

Emme vain mainosta itseämme ymmärrettävistä syistä.

on paljon. kirjoitti:

Emme vain mainosta itseämme ymmärrettävistä syistä.

kaikkien niiden ilman äidinrakkautta jäävien lapsien kannalta.

Kuinka ihmeessä joku/jotkut voivat olla niin TUNTEETTOMIA, ettei löydy rakkautta edes OMALLE LAPSELLEEN?!?

Miksi IHMEESSÄ sitten olette hankkineet lapsia?!?

Ei voi ymmärtää, ei kerta kaikkiaan... :(

Kun noin suoraan tuomitset,niin mistäs tiedät että sinun oma äitisi on sinua heti syntymähetkestä rakastanut?Aihe on sen verran arka,että vaatii kyllä rohkeutta tunnustaa anonyymistikin(varsinkin kun ympäristön suhtautuminen on mitä on...)että omaa lasta ei heti rakastakaan.Kummasti täälläkin tuomitaan ja syyllistetään,että jos kaikki ei menekään niinkuin kuuluisi mennä,niin se on heti ja ehdottomasti väärin.

ja se on valitettavaa kirjoitti:

kaikkien niiden ilman äidinrakkautta jäävien lapsien kannalta.

Kuinka ihmeessä joku/jotkut voivat olla niin TUNTEETTOMIA, ettei löydy rakkautta edes OMALLE LAPSELLEEN?!?

Miksi IHMEESSÄ sitten olette hankkineet lapsia?!?

Ei voi ymmärtää, ei kerta kaikkiaan... :(

Lue lisää

... mene psykiatrille, jos hän saisi sinut ymmärtämään....!!

Mikä saa sinut kirjoittamaan tuollaista, oletko varma, että sinun olisi pitänyt syntyä tänne muita haukkumaan?

no voi voi kirjoitti:

... mene psykiatrille, jos hän saisi sinut ymmärtämään....!!

Tuskin psykiatrikaan saisi minua ymmärtämään, miten joku voi olla rakastamatta lapsia ja menee silti hankkimaan lapsen!

Meitä on moneksi, onneksi ja valitettavasti...

hitto. kirjoitti:

Mikä saa sinut kirjoittamaan tuollaista, oletko varma, että sinun olisi pitänyt syntyä tänne muita haukkumaan?

välinpitämättömiä ihmisiä kohtaan, jotka menevät tekemään jotain, mitä eivät sitten myöhemmin haluakaan. Jos kerta ei lapsia halua, miksi sitten hankkii niitä? Kyse on nimenomaan viattomasta lapsesta, joka kaipaa ja tarvitsee ehdotonta rakkautta eikä voi valita vanhempiaan.

Olen yleensä kiltti ja suvaitsevainen ihminen, mutta lasten kaltoinkohtelu saa minut raivon partaalle.

sinuna menisin itseeni kirjoitti:

Kun noin suoraan tuomitset,niin mistäs tiedät että sinun oma äitisi on sinua heti syntymähetkestä rakastanut?Aihe on sen verran arka,että vaatii kyllä rohkeutta tunnustaa anonyymistikin(varsinkin kun ympäristön suhtautuminen on mitä on...)että omaa lasta ei heti rakastakaan.Kummasti täälläkin tuomitaan ja syyllistetään,että jos kaikki ei menekään niinkuin kuuluisi mennä,niin se on heti ja ehdottomasti väärin.

Lue lisää

tunteideni kanssa, kun lapsi syntyi, mutta kyllä se äidinrakkaus oli koko ajan olemassa ja voimistuu päivä päivältä. Mitä oma äitini on todella silloin syntymähetkellä tuntenut, sitä en voi koskaan varmuudella tietää, mutta niin kauan kuin muistan, olen saanut äidiltäni ja isältäni kaiken sen rakkauden, jota olen kaivannutkin.

Jos ei 8 kk jälkeenkään tunne minkäänlaista kiintymystä omaa lastaan kohtaan, on jotain pahasti vialla. Lapsi tarvitsee rakastavan äidin, piste.

Ja jos täällä tuo noinkin voimakkaan ja "yleisistä normeista poikkeavan" mielipiteen julki, on parasta varautua kaikkeen...

suurin osa äideistä ei oo halunnutkaan ensimmäistä lasta vaan ne on vahinkoja jotka on pakko pitää,,80%
raskauksista äiti keskeyttää,,siinä sitä äidin rakkautta lapsi roskapönttöön vaan!!!!!!!!

sussa on kyllä jotain vikaa ku ajattelet noin..

Toivon, että viestisi oli mauton pila. Muutoin kehottaisin hakeutumaan hoitoon. Mutta toisaalta kaltaistesi psykopaattien kohdalla hoito ei yleensä tuota minkäänlaista tulosta, koska sairaudentuntoa ei saada heräämään. Ikävää vaan, että teikäläisiä kulkee joukossamme "vapaana" valmiina taitavasti ja pirullisesti kiduttamaan lähimmäisiään henkisesti ja tekemään heidän elämästään helvetin. Päällisin puolin olette mitä miellyttävämpiä henkilöitä ja usein arvostetussa asemassa. Ettekä juuri koskaan jää kiinni, ellette tee virhettä. Surullista.

Näin toimii narsistinen mulkku!

olin itse nuorena todella hirveä kiltin lapsuuteni jälkeen. nyt aikuisena äitini kanssa asiasta paljon keskustellut, ja vaikka häntä mm. hakkasin, varastin rahaa, kiusasin pikkusisarruksiani yms. äitini sanoi ettei koskaan vihannut minua vaikka monesti ajatteli ettei jaksa minua enää. hän sanoi että on aina lapsiann päättänyt rakastaa olivat ne millaisia tahansa. loppujen louksi hän onneksi sai taottua järjen päähäni tämän päätetyn rakkauden avulla ja nyt olen akateemisesti koulutettu yhden lapsen äiti :)

Olet ulkoistanut "pahan" jotenkin ulkopuolellesi. Et näe itsessäsi mitään pahaa, ja etsit sitä ulkopuoleltasi. Ja löytyyhän sitä. Kaikissa ihmisissä asuu potentiaalinen rikollinen. Toinen ottaa suihkussa kämppikseltään shampoota ja "unohtaa" mainita siitä, toinen varastaa kaupasta kosmetiikkaa. Joku tappaa rahasta.

Et pysty rakastamaan ennenkuin näet että itsekin tarvitset rakkautta siinä muodossa että sinua itseäsi armahdettaisiin vajavaisesta luonnostasi. Armahdusta et tarvitse ennenkuin näet ettet itse ole ketään toista parempi, koska kaikki ovat vääryyteen syypäitä tässä elämässä.

Jossain on sanottu joskus että lopun aikoina ihmiset ovat rakkaudettomia ja rakastavat vain itseään.

Kannattaisiko hra tasan 50 vuotiaan katsoa peiliin?
Kannatat kuolemanrangaistusta, teloittamisia, omalle lapselle rikollista uraa huumeiden myyjättärenä..sitäpaitsi tuo tekstisi riitelee ihan hitosti kaiken sisällön kanssa, joten tämän täytyy olla FinnTrolli.

Tervettä järkeä? No jos haluat jonkun tuntemattoman tuosta vaan pistää kylmiltä niin et kyllä tasan tarkkaan ole terve mies.

En kyllä ymmärrä tuota tappamisvimmaa kirjoittajan teksteissä. Hitleriltä tai Stalinilta mies kuulostat. Elä ees vilkase muute peiliin vaan hae oikeasti apua ongelmiisi. Ellet ole trollaaja.

vitun sairata idoita älkää ottako sellasia tänne edes puheeks..saatana lapset on tulevaisuus..VITUUN KOKO PUHE

Mä jäin yksin jo odottaessani lastani. Silti, kun liikkeet alkoivat tuntua, sydän suli ja hymy irtosi.
Minulla ei ole ollut hyvää kotia. Miehiin en usko enkä luota.
Silti tuo rakkaus lapseen oli ja on valtavin tunne, mitä olen elämässäni kokenut.

Vaikka murkku repi "palasiksi", sekään ei vähentänyt rakkautta.

Täällä on ehdoteltu erilaisia neuvoja, mutta joistakin haluan varottaa.

- älä puhu asiasta sosiaalityöntekijöille (huostaanoton riski)
- kerro neuvolassa ajatuksesi
- tunnistat tunteesi hyvin. Se kertoo jo, että olet empaattinen. Sinulla on kaikki mahdollisuudet oppia rakastamaan lastasi.
- onko miehesi yksi "lapsi" vai saatko tukea? Jos et, niin lapsen kanssa kahden on parempi.

Vielä niille äideille, jotka pelkäävät jos eivät rakastakaan lastaan sen synnyttyä?
Mulla oli sama pelko, mutta se jäi synnärille.
OMA LAPSI ON IHANINTA MITÄ NAINEN VOI KOSKAAN KOKEA!
Alkuperäinen äiti - muista, tunteet tulevat joskus viiveellä - mutta ne tulevat!!!

Sen verran sanoisin vielä,että vietä enemmän aikaa lapsesi kanssa,leikkikää,syökää,käykää kävelyllä yms yms. Opit olemaan lapsesi kanssa ja ymmärrät että se on osa sinua itseäsi ja että se on jotain todella rakasta.Katso syvälle lapsesi silmiin,se on ainutlaatuista!!

snadi_t kirjoitti:

Sen verran sanoisin vielä,että vietä enemmän aikaa lapsesi kanssa,leikkikää,syökää,käykää kävelyllä yms yms. Opit olemaan lapsesi kanssa ja ymmärrät että se on osa sinua itseäsi ja että se on jotain todella rakasta.Katso syvälle lapsesi silmiin,se on ainutlaatuista!!

Lue lisää

Alkuperäisen avuntarjoajan tunteita tuskin helpottaa sinun vuohotuksesi omasta rakkaudestasi lastasi kohtaan. Idioottimaisinta on tokaista lopuksi "rakasta lastasi".

Taidat itsekin olla joku teiniäiti joka ei voi käsittää että tunteet eivät syty käskemällä!?!?!?

ruutana~ kirjoitti:

Alkuperäisen avuntarjoajan tunteita tuskin helpottaa sinun vuohotuksesi omasta rakkaudestasi lastasi kohtaan. Idioottimaisinta on tokaista lopuksi "rakasta lastasi".

Taidat itsekin olla joku teiniäiti joka ei voi käsittää että tunteet eivät syty käskemällä!?!?!?

Lue lisää

tunteet eivät tule käskemällä?!?!eivät niin,mutta ei niitä lapsiakaan tehdä muiden tai edes omaksi mieliksi!!!lapsi saa alkunsa rakkaudesta,ei siksi että muut haluavat!ja jos ei rakasta omaa lastaan,niin ei ole sitä todellakaan ansainnut!!!!!!!!!!!menkää itseenne ja miettikää kannattaako niitä lapsia huvikseen vääntää jos ei niitä rakasta!!!ja niinkuin jossakin aikaisemmassa viestissä joku kirjoitti,saanotko lapsellesi ettet rakasta häntä??kuka sydämetön p***a siihen pystyy??!!

Siis täh? Teit lapsen, kun se nyt pitää kuitenkin tehdä? Joku lakimääräys?

Mutta siinä olet oikeassa et toinen puree niin pitää kieltää. Lapsi tarvitsee selkeät rajat ja paljon rakkautta.

En silti ymmärrä pakonomaista tarvetta tehdä lapsia, jos ei niistä ole koskaan pitänyt?

Pointtini on kuitenkin se et pitää kantaa vastuu ihan kaikista asioista mihi ryhtyy. Tiettyjä asioita elämässä vihaa ja silti pitää niitä asioita kohdata. Ja nykysin kaiken pitäisi olla niin helppoa ja ihanaa. Vaan kyllä se jokaiselle arjen totuus paukkuu suoraan näkösälle ja jos silloin ei ole varuillaan niin paska homma.

Nimetön kirjoitti:

Siis täh? Teit lapsen, kun se nyt pitää kuitenkin tehdä? Joku lakimääräys?

Mutta siinä olet oikeassa et toinen puree niin pitää kieltää. Lapsi tarvitsee selkeät rajat ja paljon rakkautta.

En silti ymmärrä pakonomaista tarvetta tehdä lapsia, jos ei niistä ole koskaan pitänyt?

Pointtini on kuitenkin se et pitää kantaa vastuu ihan kaikista asioista mihi ryhtyy. Tiettyjä asioita elämässä vihaa ja silti pitää niitä asioita kohdata. Ja nykysin kaiken pitäisi olla niin helppoa ja ihanaa. Vaan kyllä se jokaiselle arjen totuus paukkuu suoraan näkösälle ja jos silloin ei ole varuillaan niin paska homma.

Lue lisää

niin tein - mie ku en ole aivan tyttönen enää ja siihen aikaan ku olin niin tytöille äidit opettivat, että naimisiin päästään jos joku mies huolii ja mukuloita pitää tehdä - niinpä mie tein : ) ja paljon mun elämästä puuttuisi jos en olisi tehnyt...

ja niinpä niin, jos on lapsen tehnyt niin se pitää hoitaa niin, ettei itsellä ole sellaista oloa jälkeenpäin, että jotain on jäänyt tekemättä tai olisi voinut tehdä toisinkin - kyse on kuitenkin viattoman lapsen elämästä eikä omasta - ja kahdestaankin ollaan eletty eikä siinä mitään sosiaalitanttoja ole koskaan tarvittu. Minulla on myös uusi mies, tuli meidän elämään kun tyttö oli 6 vuotias ja mie olen sanonut aina, että sen on juuri sopiva mies MEILLE. Siis minulla ei varmaan olisi tullut mieleenkään päästää ketään meidän lähelle, jos se ei olisi hyväksynyt mun mukulaa tai ollut jotenkin hankala kaveri muuten ja tehnyt lapsen elämän vaikeaksi.

Lapsi on jo kiintynyt äitiinsä, vaikka kokisikin jäävänsä jotain paitsi.
Sitten sinä tulet mankumaan toisen lasta omaksesi.
Lapsi kokisi ekan hylkäämisen ja sitten tokan siirtyessään täysin vieraan ämmän ja äijänkäppänen mörskään.
Sorry, mutta mua risoo kun näitä kärkkyjiä on heti "saaliin" jaolla, kun siihen pienikin mahdollisuus tulee.

Sama koskee sijareita. Ne per... vielä yhteiskunta elättää lapsen lisäksi, että saavat repiä rikki jonkin kodin.
On tämä nyky-yhteiskunta niin syvältä, ettei auta Pekkarisen lumihangessa pyöritys eikä Kanervan Ilen naittaminen.

Lapsen kärsimyksen kustannuksella on varaa Molanderilla ja Kuuskoskella käydä oikeustaistelua!
Voi vittujen kevät ja k.. takatalvi!!

voidaan pelastaa mies ja lapsi kaikelta pahalta..nainen pitää sen pillunsa kurissa ja nuhteessa.

Ensinnäkin etkö tosiaankaan ole tiennyt, että sellaisia lapsia, joilla on hätä, on paljon. Hyvin paljon ympäri maailmaa.
Aloittajahan hoitaa lastaan ihan normaalisti ja isä rakastaa lastaan. Luulen, että lapsen olot ovat kohtalaiset.

Ja niitä äitejä ja isiä, joiden suhde lapsiin on kylmähkö tai välinpitämötön, mutta velvollisuudentuntoinen, on paljon. Sitä ei vain näytetä.

On se vaan jännä, että vaikka suojelua ja huomiota tarvtisevia lapsia olisi naapurissa, jokin nettikirjoituksissa esiintyvästä lapsesta ollaankin sitten niin kamalan huolissaan. Vaikka hänellä on äiti ja isä, jotka huolehtivat, antavat ruokaa ja kodin. Mikään aloittajan jutussa ei viittaa muuhun. Hän puhuu vain omista tunteistaan, vaikeasta asiasta. Itseasiassa hän on aika rohkea niin tehdessään, rohkea myös siinä mielessä, että uskaltaa myöntää sen itselleenkin. Minusta tuntuu että hänellä on vain asiat hakusessa ja vielä koittaa päivä, kun lapsi tulee ja halaa tai sanoo "äiti" tai jotain muuta ja äiti tunteekin sisimmässään liikahduksen. Ja vaikka niin ei kävisikään, hänhän pitää lapsesta huolen. Luultavasti lapsi huomaa isänsä tunteellisuuden ja jakaa ne asiat isänsä kanssa. Ei niin kovinkaan tavatonta perheissä, joku on äidin lapsi ja joku isin. Mitä sitten ...

Lapsella ei ole aikaa odotella että äidissä puhkeaa joku "rakkauden" tapainen. 3 ekaa vuotta ja varsinkin se ensimäinen ovat lapsen kehitykselle tärkeät. Niitä vuosia ei saa takaisin

Joo onhan se kiva, jos pidät lapsista. Se on sitten varmaan sinun hommasi hankkia niitä. Luulen, että aloittaja _teki_ lapsen lähinnä olosuhteiden pakosta tai epävarmuudesta. Harmi, että tuo lapsi nyt vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä - Suomessa lapselta on varmasti niin vaikea kadota.

No enpä tiedä, onko se niin kauhean kamalaa. Minun äitini ei ole koskaan osoittanut minulle rakkautta, en muista että hän olisi minua pitänyt sylissään ainakaan isompana. Voi olla, että sitä rakkautta ei ole tullut aikanaan, varsinkin kun toinen lapsi on syntynyt parin vuoden kuluttua minun syntymästäni.
Itse olen rakastunut lapsiini lähes heti, siis tarkoitan sellaista tunnekuohua nimenomaan. Väitän, että sen hellyyden ja rakkaudentuntemukset olen saanut isältäni ja hänen äidiltään ja sukulaisilta sieltä päin. Äitini äiti oli läheinen, mutta samaa kovuutta hänessä on kuin äidissäkin. Silti luulen, että ehkäpä hän minua rakastaa, joskus on ollut niin huolestuneen oloinen. Itse olen jo keski-ikäinen ihminen ja olen tätä äitisuhdettani selvitellyt pitkään, itseni kanssa siis.
Onhan se hankalaa, jos niinkin tärkeä ihminen kuin äiti ei tunnetasolla pääse lapsensä lähelle tai ei päästä lähelle. Mutta kuten kerroin, isä on meillä ollut se, joka on korvannut vajeen. Toisaalta kyllä sitä voi joutua aikuisena työstämään, kun on tuntenut tulleensa tunnetasolla torjutuksi. Ehkäpä se minun kohdallani on merkinnyt sitä, että olen omille lapsille aina pyrkinyt antamaan aikaa ja rakkautta, näyttämään sen. Ehkä se menee niin, jos lapsena sopivasti jää paitsi, pystyy sitten korjaamaan tilannetta aikuisena omassa elämässään, siltä osin. Mutta tietysti niin, että kovin pahasti ei ole tuntenut tulleensa hylätyksi.

Alkuperäiselle sanoisin, että yritä päästä syyllisyydestäsi. Luultavasti rakastat lastasi, mutta vanhemman rakkaus on niin mukana siinä arjessa ja pyörityksessä, että ei sitä aina niin tajuakaan.

Yrittäkää ihmiset ymmärtää, että kaikki eivät pidä lapsista eivätkä niitä halua. Hyvä, että ne, jotka lapsista pitävät, niitä hankkivat, mutta niiden, jotka eivät lapsista välitä, ei todellakaan tarvitse niitä hankkia. Tai näin asian PITÄISI olla. Ei ihminen ole kylmä tai lapsellinen, jos ei lasta halua.

Tuota minäkin mietin, jos miestä rakastaa, miksi lapsi jää kaukaiseksi. Kyllä siihen joku syy on, onko lapsi jotenkin uhka jollekin, vai onko omassa lapsuudessa jotain kokemuksia, jotka ruokkivat sitä, että suhde omaan lapseen olisi vailla tunteita. Vai ovatko muistot niin ikäviä, että ne tunteet tukahduttaa, jostain syystä.

No sitä ei muut voi tietää, itse ne on kaivettava jos tarvetta on.
Säälihän se on, sillä lapsen hoitohan onkin juuri siksi palkitsevää,kun sen lapsen kokee niin tärkeäksi itselleen.

Lapset pitää nimenomaan tehdä, suunnitelmallisesti hankkia tänne. Koska siihen liittyy suunnitelmallisuus ja se että lasten tuloon on varauduttu. Että heihin ollaan valmiita. Olivat ne sitten biologisia tai ei- biologisia.

Jos ajatellaan että lapset saadaan, ja itse ollaan ikäänkuin vain vastaanottavia osapuolia ollaan hakoteillä. Lapsia ei kuulu vain SAADA kuten yllätyslahjoja - tai vihurirokko! Syövänkin voi vain SAADA. ;-)

Olipa kiva lukea välillä järkevä viesti! Toivoisi niin, että täällä pysyttäisiin asialinjalla! Ihana, kun niin moni haluaa auttaa!

jos lapsi tulee täytyy se hoitaa 100% hyvin ku pystyy ja jaksaa, ei ne tutnteet koko maailmaa pyöritä vaan pitää aatella sitä mikä on sun velvollisuus, jos on tenteita se on plussaa! mutta yritä parhaasi, se on äidin velvollisuus!

Mielenkiintoista, mistä asti on ollut itsekeskeinen teko jättää tekemästä lapsia tänne ennestäänkin jo aivan liian täyteen ämpättyyn maailmaan? On kyllä tosiaan kerrassaan itsekeskeistä, jos ei jatka sukuaan.
Paskat. Harmittaa aloittajan puolesta se, että hänen nyt täytyy elää koko elämänsä lapsen kanssa. Ei missään nimessä pitäisi olettaa, että rakkaus vaan syntyy jostakin.

äitini on hyvin nurena saanyt siskoni ja kahden vuden päästä minut, kymmenen vuotta minun syntymästäni hän sai vielläyhden lapsen. äitini on myöntänyt että ei osannut meidän vanhempien lapsien kohdalla nauttia äitiydestä vaan tärkeämpää oli näyttää hyvältä ulos päin; uusi siisti koti jne. pikkuveljeni kohdalla hän sanoi todella osanneen nauttia äitiydestä ja lapsensa rakastamisesta. tärkeintä on toimia lastakohtaan samointavoin ja oikein omista tunteistaan riippumatta.

lady stardust kirjoitti:

Mielenkiintoista, mistä asti on ollut itsekeskeinen teko jättää tekemästä lapsia tänne ennestäänkin jo aivan liian täyteen ämpättyyn maailmaan? On kyllä tosiaan kerrassaan itsekeskeistä, jos ei jatka sukuaan.
Paskat. Harmittaa aloittajan puolesta se, että hänen nyt täytyy elää koko elämänsä lapsen kanssa. Ei missään nimessä pitäisi olettaa, että rakkaus vaan syntyy jostakin.

Lue lisää

..siinä mielessä että jos pitää itseään maailman napana, niin voi olla vaikea suhtautua olentoon joka putkahtaa itsestä ulos ja jonka kuuluisi olla vielä tärkeämpi ja joka vie aikaa ja huomiota maailman navalta. Varsinkin jos tulee vähän raskausarpia.

typerää tingata et miten ihmiset tuntee tai tulis tuntea ihmiset on erilaisia tunne elämältään

repuphuligaani kirjoitti:

typerää tingata et miten ihmiset tuntee tai tulis tuntea ihmiset on erilaisia tunne elämältään

mutta äidin tunteen lapsi tuntee ja jos äiti itse on kokenut saman tunteen lapsena miten hän muuttaisi tuntemusta. Nuoret äidit ovat erilaisen kasvatuksen saaneita nykyään joutuvat lapsen kanssa kahdestaan eikä ole muuta tietoa lapsesta. Päässä on ahdettune enemmän tietokoneen viestejä ja cattailua kun lapsen hoitoa. Sekään ei ole vielä niin iso puute kun vanhepien tuki vieressä.

Vasta 1800 luvulla euroopassa alettiin edes esitellä lapsia vieraille. Aiemmin rikkaat piilotti ne imettäjän luo, köyhät piti kehdossa, piilossa ihmisten silmiltä. Taiteilijatkin piirsi ne hirviön näköisinä. Lapsilla oli samat velvollisuudet, kuin aikuisilla, mutta ei samoja oikeuksia. Lapset olivat vanhuuden turva ja työvoimaa. Kannattaa lukea Kaari Utrion Eevan tyttäriä. Sieltä löytyy tietoa äiti, lapsi myytistä.

juuri näin!!voi elämä miten voi tulla ihmiselle paha olla kun lukee näitä äitien ajatuksia ja tuntemuksia lapsistaan.Aivan liian vähän rakkautta ja välittämistä monella pienellä ihmisellä kotioloissa.Nyyh!

Hei,

te, jotka ette edes yritä ymmärtää kehottaisin tai toivoisin, että avartaisitte maailmankatsomustanne ja katsoisitte tätäkin elämäntilannetta toisesta näkökulmasta kuin omanne!

Sillä kuten aiemmissa kommenteissa kävi ilmi voi taustalla olla rakkaudettomuuteen omaa lasta kohtaan masennusta/huono aiti lapsi suhde itsellään lapsen äidillä tai esimerkiksi kuten tässäkin toisen toive (haluaa antaa rakkaalle aviopuolisolleen jotain mitä itse ei välttämättä halua) siis olemme erillaisia, vaikka naisia silti emme välttämättä automaattisesti äitejä... harvoin isää tällaisesta syyllistetään yms. eli kulttuuritausta/opitut tavat tässäkin vaikuttavat. Vanhemmuuteen (rakkauteen lastaan kohtaan) kaivataan tukea, EIKÄ syyllistystä..., jos tukea ei ole omasta takaa tukiverkostoista niin todellakin kuten edellä viisaat ja älykkäät ihmiset ovat tälläkin palstalla neuvoneet HAKEA ROHKEASTI ns. ammattilaisilta...neuvoloista, psykologilta jne... se ei tee kenestäkään "hullua"/ eikä tarvitse olla ns.
hullu... psykologi on hyvä apu, kun on hankalaa tai ongelma, johon tarvitse toisen apua tai vaan kuuntelijaa, sillä esim. ei kannata aina rasittaa läheisiä kaikella varsinkin, jos heilläkin on vaikeaa...

Ja hieno ratkaisuesitys tuossa aikaisemmin oli, että isä hoitaisi ainakin nyt varhaisvaiheessa lastanne ja antaisi omaa läheisyyttään sekä rakkaudellista läsnäoloaan hänelle. Mielestäni kuitenkin on hyvä, että koetat muitakin keinoja ja valitset niistä Teille kaikille perheessänne olevan parhaan ratkaisun... eli tässäkin olisi hyvä, jos miehesi osallistusi ja ymmärtäisi lähteä etsimään yhteistä kaikkia tukevaa ratkaisua ...

ja HUOM :) kyllähän jo kysymällä sekä
ihmettelemällä tilannettasi osoitat rakastavasi lastanne...siis ajattelet itseäsi äitinä ja rakkauttasi/suhdetta lapseenne...siinähän on aimoannos välittämistä siis sehän on myös rakkauden ilmenemismuoto... Pohtisitko, sitä mitä rakkaus on? :) Elämä on niin ihmeellistä!

ps. Monet isäthän huomaavat lapsensa vasta leikki- tai jopa vasta aikuisuuden kynnyksellä... eikä siinä ole useinkaan tässä kulttuurissa mitään outoa kuten, jos me äidit niin tuntisimme! Miksi näin syyllistetään naisia?

Kyllä, minullakin äitinä, positiiviset tunteet ovat välillä kyllä koetuksella ja ristiriitaiset nyt, kun vanhimman murrosiäntunteet heittelevät syytöksiä kaikesta juuri äidin päälle vaikka toisessa hetkessä ko. teini on niin herttainen jne...

kuka rakastaa kirjoitti:

Vasta 1800 luvulla euroopassa alettiin edes esitellä lapsia vieraille. Aiemmin rikkaat piilotti ne imettäjän luo, köyhät piti kehdossa, piilossa ihmisten silmiltä. Taiteilijatkin piirsi ne hirviön näköisinä. Lapsilla oli samat velvollisuudet, kuin aikuisilla, mutta ei samoja oikeuksia. Lapset olivat vanhuuden turva ja työvoimaa. Kannattaa lukea Kaari Utrion Eevan tyttäriä. Sieltä löytyy tietoa äiti, lapsi myytistä.

Lue lisää

Olen saanut kaksi ihanaa poikaa edesmenneen vaimoni kautta, lapset olivat nuoria kun äiti heiltä poistui. Kasvatin lapseni , lapseni ovat oikein onnellisia, kun kasvatin heidät eläkkeellä oleessa, eikä haettu mitään sivullisten tukea, tuki oli minulta lapsille, kiittävät nyt kun ovat aikuisia.

kuka rakastaa kirjoitti:

Vasta 1800 luvulla euroopassa alettiin edes esitellä lapsia vieraille. Aiemmin rikkaat piilotti ne imettäjän luo, köyhät piti kehdossa, piilossa ihmisten silmiltä. Taiteilijatkin piirsi ne hirviön näköisinä. Lapsilla oli samat velvollisuudet, kuin aikuisilla, mutta ei samoja oikeuksia. Lapset olivat vanhuuden turva ja työvoimaa. Kannattaa lukea Kaari Utrion Eevan tyttäriä. Sieltä löytyy tietoa äiti, lapsi myytistä.

Lue lisää

on? Äiti ja lapsi myytti tuli muotiin 1800-luvulla? Toki eri kulttuureissa on ollut erilaisia käsityksiä perhesiteistä, mutta äidin ja lapsen suhteen tärkeyttä ei ole kyseenalaistettu missään! Poikkeuksia on ollut aina, mutta eihän nykyihmisen tarvitse palata kivikauteen, jolloin äiti heitti kitisevän lapsen rotkoon kun se vaikeutti hänen tai lauman karkumatkaa. Niin, kannattaa miettiä, mikä tekee meistä ihmisen ja millaista yhteiskunta me halutaan. Tosi, jonain päivänä olemme hyödyttömät vanhukset - ei ku rotkoon vaan?

Tuossa mistään vakavasta ole kysymys, ja muutenkin tämä nykyiajan joka-asian terapiointi on uusavuttomien ihmisten muoti-ilmiöitä.

Minä uskon terapian nimeen-ihmisiltä on normi elämän taitaminen hukassa. Jos aloittaja olisi sanonut, että hän vihaa lastaan ja haluaisi tappaa lapsensa, jotain olisi pielessä, mutta pientä itsetutkiskelua harrastaa jokainen. Ja jos tämä äiti on tutustunut esim. etukäteen äitiyteen naistenlehdistä, ei ole ihmekään, jos äitiydestä on saatu joku ääriloistokas hohtava ihme-elämyksen ennakko-odotus.

..hanki elämä vitun luuseri..

Ja näin kirjoitteli kunnon mies...

millainen on kunnon mies, oikeastaan..

ihmetyttää kirjoitti:

Ja näin kirjoitteli kunnon mies...

millainen on kunnon mies, oikeastaan..

En ainakaan puhuisi saati ajattelisi omasta lapsestani noin.
Naisia ei näköjään saa tuomita, vaikka he olsivat huonoja sellaisia.
Jos lapsi elää onnettomassa ympäristössä, tulee hänestä luultavsti samanlainen eli sairas ja epätasapainoton ja epäsosiaalinen.

Mikä sinä olet tuomitsemaan minut?
En minäkään ole ikinä tykännyt riisipuurosta enkä valmista sitä joka viikko ihan vaan sen takia, että voisin viettää aikaa riisipuurosta tykkäävien kanssa.

Edelleen olen sitä mieltä, että lapsi asuu epäonnisen hirviön kanssa, jossa mies on yhtä tyhmä.

Kunnon mies. kirjoitti:

En ainakaan puhuisi saati ajattelisi omasta lapsestani noin.
Naisia ei näköjään saa tuomita, vaikka he olsivat huonoja sellaisia.
Jos lapsi elää onnettomassa ympäristössä, tulee hänestä luultavsti samanlainen eli sairas ja epätasapainoton ja epäsosiaalinen.

Mikä sinä olet tuomitsemaan minut?
En minäkään ole ikinä tykännyt riisipuurosta enkä valmista sitä joka viikko ihan vaan sen takia, että voisin viettää aikaa riisipuurosta tykkäävien kanssa.

Edelleen olen sitä mieltä, että lapsi asuu epäonnisen hirviön kanssa, jossa mies on yhtä tyhmä.

Lue lisää

Miten niin haukuin.. lue nyt paremmin, äläkä sotke eri ihmisten kirjoittamia viestejä.

Vai semmonen on kunnon mies.. vai niin..

ja vain jumalalla on oikeus tuomita ihmistä. mitä oikeus sinulla on arvioida tuntematonta ihmistä??

tyttö 92 kirjoitti:

ja vain jumalalla on oikeus tuomita ihmistä. mitä oikeus sinulla on arvioida tuntematonta ihmistä??

Miksi tuomitset minut sanomani perusteella.
Olen todellakin sitä mieltä, että moiselle hirviölle ei pitäisi suoda moista onnea.
sama, kuin afrikkalaiset ja muut epätoivoon ja kurjuuteen lapsiaan pukkaavat avuttomat nollat, joiden pitäsi antaa kuolla.

Kohtu pois ja siitä tonni käteen.

Loppuisi maailmasta äpärät ja muut ei-toivotut lapset, jotka joutuvat tyhmien vanhempiensa takia kärsimään.

Mielisairas... kirjoitti:

Miksi tuomitset minut sanomani perusteella.
Olen todellakin sitä mieltä, että moiselle hirviölle ei pitäisi suoda moista onnea.
sama, kuin afrikkalaiset ja muut epätoivoon ja kurjuuteen lapsiaan pukkaavat avuttomat nollat, joiden pitäsi antaa kuolla.

Kohtu pois ja siitä tonni käteen.

Loppuisi maailmasta äpärät ja muut ei-toivotut lapset, jotka joutuvat tyhmien vanhempiensa takia kärsimään.

Lue lisää

on kamalia.

Miten voi sanoa toisesta ihmisestä noin?

Mikä sinua, ihmisparkaa, vaivaa?

ihmiset kirjoitti:

on kamalia.

Miten voi sanoa toisesta ihmisestä noin?

Mikä sinua, ihmisparkaa, vaivaa?

ovat kaiken pahan alku ja juuri.
Voi olla, että kommenttini olivat sairaimmasta päästä, mutta viesti toivottavasti on selvä.

Eli olisiko kannattanut miettiä lapsen hankkimista.?

Jos et pidä maksalaatikosta niin et kai osta sitä kymmentä kiloa siinä toivossa, että alkaisit siitä pitämään.

Tähänkin kirjoitukseen ovat monet naiset vastanneet samoin periaattein ja tuominneet ketjun aloittajan, joka on kerrassaan surkea.

Mitä te pelkäätte, sitä, että kohta luemme taas toisen samantapaisen "äidin" tappaneen lapsensa tai muuten vahingoittaneen sitä, kun ei enää rakastanutkaan lastaan?

ihmiset kirjoitti:

on kamalia.

Miten voi sanoa toisesta ihmisestä noin?

Mikä sinua, ihmisparkaa, vaivaa?

"oon tässä ootellu, että alkais se rakastamisvaihe"

Akan kirjoituksesta paistaa läpi välinpitämättömyys ja sen näkee sokeakin.

Niinkuin naiset yleensäkin ovat sitä mieltä, että lapset tulisi jättää niille, jotka kykenevät niistä huolen pitämään eikä niille, jotka niitä hetken mielijohteesta pukkaa pihalle.

...ymmärrän kyllä, jos heti synnytyksen jälkeen tunteet ovat hämmentyneet ja sekavat. Itselläni oli tilanne, että lapsi siirrettiin heti syntymän jälkeen toiseen sairaalaan minun jäädessä toipumaan elämäni ensimmäisestä leikkauksesta. En aluksi edes tajunnut synnyttäneeni, olin niin kipu- ja puudutusaineiden turruttama. Ei edes se tieto, kun mieheni tuli kertomaan lapsen siirrosta toiseen sairaalaan, tuntunut hetkauttavan minua suuntaan jos toiseen. Mutta yöllä, kun kuulin jonkun toisen lapsen itkevän, iski aivan jumalaton hätä ja huoli omasta lapsestani!

Silti aluksi, kun kävimme sairaalassa katsomassa lastamme, tuntui, kuin olisin käynyt katsomassa jonkun toisen lasta. Poden vieläkin syyllisyyttä niistä tunteista, vaikka tiedän, että se oli normaalia. Äidintunteet heräsivät pikkuhiljaa, mitä enemmän pääsin lastani hoivaamaan. Ja nyt rakastan lastani suorastaan pelottavan paljon.

Jos minulla olisi vain yksi toive, toivoisi, että maailman jokaisella lapsella olisi rakastavat vanhemmat.

Sinulle sanoisin, että älä edes yritä teeskennellä tuntevasi jotain, mitä et tunne. Lapsi kyllä ennen pitkää vaistoaa/huomaa asioiden todellisen laidan. On mahdotonta tietää, "heräävätkö" koskaan rakkaudentunteesi lastasi kohtaan, mutta mikäli eivät, olisi mielestäni kohtuullista lasta kohtaan antaa hänelle mahdollisuus rakastaviin vanhempiin... tavalla tai toisella...

Aloittaja kertoi tienneensä jo lasta tehdessään ettei pidä lapsista.

Miksi lapsia pitää mennä tekemään jos niistä ei edes pidä, saatikka kykenisi _rakastamaan_?

Jos et pidä koirasta, miksi menisit sellaisen hankkimaan? Miksi lapsia saa hankkia kuka tahansa?

rakkauteen kirjoitti:

Aloittaja kertoi tienneensä jo lasta tehdessään ettei pidä lapsista.

Miksi lapsia pitää mennä tekemään jos niistä ei edes pidä, saatikka kykenisi _rakastamaan_?

Jos et pidä koirasta, miksi menisit sellaisen hankkimaan? Miksi lapsia saa hankkia kuka tahansa?

Lue lisää

minua ottaa pannuun monet teidänkaltaisenne ihmiset, jotka "tekevät lapsia". ettekö te hölmöt ymmärrä, ettei lasta noin vaan tehdä. lapset saadaan ja outo ihminen se, joka ei lastaan rakasta. ei sitten pidä ihmetellä, että nuorisorikollisuus, huumeidenkäyttö, ym. lisääntyy valtavasti vuosittain!!? mutta, jos tämän ketjun aloittaja miettisi, mitä se rakkaus oikeasti on ja mitä seurauksia olisi jos, lapsensa antaisi pois, menettäisi tai lapsi sairastuisi vakavasti. kuullostaa pahalta, mutta itse olen oppinut rakkauden merkityksen vasta tälläisiä asioita pohtiessani. en kuitenkaan omien lasteni kohdalla, vaan esim. ystävien, lemmikkieläinten, ym. mitä tuo henkilö minulle merkitsee. eihän monikaan meistä rakasta omaa terveyttäänkään, ennenkuin sen menettää lopullisesti.

rakkauteen kirjoitti:

Aloittaja kertoi tienneensä jo lasta tehdessään ettei pidä lapsista.

Miksi lapsia pitää mennä tekemään jos niistä ei edes pidä, saatikka kykenisi _rakastamaan_?

Jos et pidä koirasta, miksi menisit sellaisen hankkimaan? Miksi lapsia saa hankkia kuka tahansa?

Lue lisää

aloittajaa oikein ymmärsin, niin tuntui että painostuksella oli asiassa ollut osansa.

Näin tärkeissä päätöksissä ulkopuolisen painostuksen ei tietenkään pitäisi antaa vaikuttaa, mutta jotkut meistä ovat herkempiä sille. Varsinkin jos painostusta tulee sekä puolison että yhteiskunnan taholta. Tuota yhteiskunnallista painostusta olenkin enimmäkseen ihmetellyt. Onko yhteiskunnallisesti parempi, että lapsia syntyisi enemmän, vaikka osa rakkaudettomiin olosuhteisiin?

No, aloittajalle toivottelen vielä voimia ja uskoa siihen, että oppii rakastamaan lastaan viimeistään sitten, kun tälle kehittyy persoonallisuus ja alkaa kommunikoimaan.


Minulle on ihan turha tulla selittämään rakkaudettomasta lapsuudesta. Sellaisen eläneenä tiedän tasan tarkkaan mitä se aiheuttaa.

1. Lisääntyminen on vietti jota ilman meitä ei olisi olemassakaan.
2. Terve ihminen haluaa suojella kaikkia lapsia ja rakastaa vähintään omiaan.
3.Nykyajan ihmisillä itsekeskeisyys on noussut jo niihin mittasuhteisiin että todistellaan asioita niinkuin sinä teet. Itsekkyydestä on tullut hyve.
4. Synnytyksenjälkeinen masennus on sairaus johon saa hoitoa.

Äiti minäkin kirjoitti:

1. Lisääntyminen on vietti jota ilman meitä ei olisi olemassakaan.
2. Terve ihminen haluaa suojella kaikkia lapsia ja rakastaa vähintään omiaan.
3.Nykyajan ihmisillä itsekeskeisyys on noussut jo niihin mittasuhteisiin että todistellaan asioita niinkuin sinä teet. Itsekkyydestä on tullut hyve.
4. Synnytyksenjälkeinen masennus on sairaus johon saa hoitoa.

Lue lisää

kuin keskimääräinen toimintamalli.

"1. Lisääntyminen on vietti jota ilman meitä ei olisi olemassakaan." - Tämä ei suinkaan tarkoita, että kaikilla olisi tuo vietti oltava. Laji säilyy ilman kaikkien lisääntymistäkin.

Onko kaikki keskimääräisyydestä poikkeava oltava sairasta? Jos maailmassa olisi nyt ja aina ennenkin ollut vain keskimääräisiä ihmisiä, ei lajimme olisi koskaan päässyt edes tähän pisteeseen missä nyt ollaan.

hellanen aika kun ollaan teennäisiä taas.
kattokaa omaa elämää oletteko eläneet oikeen.

olen samaa mieltä kun "nyt jo aikuinen". on se parempi lähteä kun että antaa lapselle huonon lapsuuden ja pahimmassa tapauksessa pilaa koko elämän.Kyllä ne lapset osaa aavistaa. psyykkisesti ne siitä kärsii. pitää aina vain muistaa että ei se ole sen lapsen vika että se on syntynyt, ja että ei pura sitä pahaa oloaan lapseen esim. pahoinpitelyllä!!! lapsia ei kyllä tehdä muitten mieliks. ei ne mikä esine ole joita annetaan mielyttäälseen jotakuta : (

vaan kirjoitti:

hellanen aika kun ollaan teennäisiä taas.
kattokaa omaa elämää oletteko eläneet oikeen.

Mikä ihme tuossa viestissä on teennäistä? Lapsi kyllä tietää koska häntä ei ole haluttu eikä se voi olla jättämättä jälkiään. Vai oletko eri mieltä? Ei kai kenelläkään ole oikeutta määritellä milloin on elänyt oikein tai väärin, jokainen elää omalla tavallaan. Jos on lapsia, se oma tapa vaikuttaa lapsiin.

Rukoilusta en tiedä mutta olen kyllä samaa mieltä kanssasi, jos lastansa ei rakasta niin adoptioon vain. Tässä maassa on muutenkin liikaa rakkaudetta kasvaneita lapsia..

voi olla näin tunteita herättävä asia toisten äitien keskuudessa?

Outo ihminen kirjoittaa nettipalstalle, ettei ole hetkessä oppinut rakastamaan lastaan, niin haukutaan idiootiksi?

Onko äitien velvollisuus rakastaa heti pienokaistaan ja jos näin ei ole, niin sitä ei saisi ainakaan ääneen sanoa? Saako sulta vastausta?

Ei en ole aloittaja. En ole edes nainen.

tämä.. kirjoitti:

voi olla näin tunteita herättävä asia toisten äitien keskuudessa?

Outo ihminen kirjoittaa nettipalstalle, ettei ole hetkessä oppinut rakastamaan lastaan, niin haukutaan idiootiksi?

Onko äitien velvollisuus rakastaa heti pienokaistaan ja jos näin ei ole, niin sitä ei saisi ainakaan ääneen sanoa? Saako sulta vastausta?

Ei en ole aloittaja. En ole edes nainen.

Lue lisää

Samaa minäkin tässä ihmettelin, kuin luin näitä. Hyviäkin kommentteja on, mutta sitten on näitä tällaisia, jotka ovat muka itse niin hyviä äitejä, etteivät mitenkään voi käsittää, että kaikki eivät ole samanlaisia.
Aloittaja on ottanut esille aran asian, häneä itseään vaivaavan. Miksi tästä asiasta ei saisi puhua suoraan, miksi siitä ei voida keskustella suoraan ? Tulee mieleen, että mikä siinä todellisuudessa on niin pahaa, että pitää haukkua tuntematon ihminen muutaman lauseen perusteella. Onko sittenkin niin, että äitien on vaikea käsitellä negatiivisia tunteitaan lapsiaan kohtaan. Sillä tosiasiahan on se, että rakastavakin äiti tai isä väsyy, ei jaksa ja mieleen tulee vaikka mitä. Mutta se kuuluu elämään. Toisaalta vanhempi voi pelätä omaa vihaansa ja vihastumisiaan eikä siten voi sietää toistenkaan ihmisten heikkoutta. Reagoidaan tunteella asioihin.

Tässä on jotain kummallista, tällaisessa solvausten määrässä. Miksi tästä asiasta ei voi keskustella asiallisesti, miksi se herättää niin paljon tunteita. Se ei taida oikeasti olla sitä, että oltaisiin huolissaan lapsesta tms. Se liittyy jotenkin omiin kokemuksiin äitiydestä.
Toisaalta tiedän kyllä, että äidinrakkaus ja varmaan isänkin, on hyvin voimakas tunne. Kyllä minunkin on hiukan vaikea ymmärtää, että joku ei tuntisi samaa lastaan kohtaan, mutta ymmärrän kyllä sen, että kaikki eivät ole samanlaisia ja myös sen, että nuori äiti ja ensimmäinen lapsi, asiat ovat hiukan hakusessa. Toisaalta eihän minun tarvitse ketään haukkua tai moittia tuollaisen asian takia. Varsinkin kun hän itse näyttää olevan huolissaan asiasta. Se kyllä kertoo välittämisestä ja rakkaudesta. Rakkaus on paljolti tekoja. Ja se riittää, kunnes se on jotain muutakin.
Kerran luin erään naisen kirjoituksen,missä hän kertoi, kuinka oli ollut jotenkin välinpitämätön lapsensa suhteen, oli huolehtinut ja hoitanut hyvin, mutta ei ollut tuntenut rakkautta. Kunnes sitten kerran, lapsen opittua puhumaan ja kommunikoimaan enemmän, lapsi oli tullut syliin,kietonut kätensä äitinsa kaulaan ja sanonut jotain äiti rakkaasta. Se oli ollut tilanne, jonka jälkeen äiti oli herännyt. Lapsi olikin yhtäkkiä niin ihana.

Aloittajalle ! Älä välitä näistä jutuista täällä.. ne eivät ole sen arvoisia. Helmiäkin on joukossa, niitä kannattaa miettiä. Jossain vaiheessa tajuat sen, mitä lapsi sinulle merkitsee. Viimeistään sitten, kun naapurin "kakrut" rupeavat kiusaamaan omaasi tai hänelle tapahtuu jotain, joka saa puolustusmekanismisi toimimaan :)
Hyvän kysymyksen asetit tänne,huomaat sen tunteiden määrästä :)

...ja vuosien yrittämisen jälkeen, kyllä se taivaanlahjalta tuntuikin...! :)

Yrittäkäämme siis olla lastemme arvoisia, sillä he ovat kalleinta, mitä maa päällään kantaa (ja taivas meille antaa...)... :)

typerä akka kannattaako tehdä lapsi jos ei sitä halua.. jonku aijän takia tehdä lapsi ku se sitä haluaa ei sulla paljoa oo järkeä pääs perkele

Koska tuo oli todella aiheeton kommentti. Eikö teillä "täydellisillä" äideillä riitä sympatiaa todellakaan jos joku kärsii masennuksesta? Teidän lapsia tässä pitäisi sääliä!! Kun mitä lie mamman vauvoja hekin lienevät vielä nelikymppisinä:D

voi... kirjoitti:

Koska tuo oli todella aiheeton kommentti. Eikö teillä "täydellisillä" äideillä riitä sympatiaa todellakaan jos joku kärsii masennuksesta? Teidän lapsia tässä pitäisi sääliä!! Kun mitä lie mamman vauvoja hekin lienevät vielä nelikymppisinä:D

Lue lisää

Tätä ketjua on vapauttavaa lukea on sittenkin naisia, jotka eivät halua lapsia. Itse Olen mies ja vaikka pidän lapsista niin, en halua tulla isäksi. Olen turhautunut etsimään naista, joka haluaisi parisuhteen muttei lapsia.

voi... kirjoitti:

Koska tuo oli todella aiheeton kommentti. Eikö teillä "täydellisillä" äideillä riitä sympatiaa todellakaan jos joku kärsii masennuksesta? Teidän lapsia tässä pitäisi sääliä!! Kun mitä lie mamman vauvoja hekin lienevät vielä nelikymppisinä:D

Lue lisää

Aloittaja ei kärsi ainakaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, se on täysin selvää.

Vitutuksesta hän voikin kärsiä kun piti tehdä lapsi pelkästä miellyttämisen halusta vaikka ei olisi lasta edes oikeasti halunnut.

Mutta älä missään tapauksessa sekoita masennusta tuohon vaivaan!

miten niin masennuksesta? kirjoitti:

Aloittaja ei kärsi ainakaan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, se on täysin selvää.

Vitutuksesta hän voikin kärsiä kun piti tehdä lapsi pelkästä miellyttämisen halusta vaikka ei olisi lasta edes oikeasti halunnut.

Mutta älä missään tapauksessa sekoita masennusta tuohon vaivaan!

Lue lisää

Nimenomaan se voi olla masennusta.

käyvät töissä, käyvät baareissa, ehkä jopa ulkomailla asti, Ja huomaavat eräänä kauniina päivänä että mitä vittua täällä maan päällä ollaan tekemässä. Juostaan ympäriinsä joidenkin "tärkeiden" asioiden perässä, muka pitävinään hauskaa tai saamassa jotain aikaiseksi, vaikka tarkoitus olikin vain kerätä muiden ihmisten huomiota. Voisithan mennä vaikka narun jatkoksi, koska kukaan ei sinua kuitenkaan loppujen lopuksi tarvi, etkä sinä itsesikään takia täällä viihdy.

se nyt vaan on niin, että keskinkertaisuuksia on vähintään yhtäpaljon lapsettomia, kuin perheellisiä.

ja rakkaus piti ansaita,mä ymmärrän kyllä miltä alkuperäisestä kirjoittajasta tuntuu,aikamoinen haloo on täällä noussut,hae vaan itsellesi apua,voi hyvinkin olla masennnusta,ei se äidinrakkaus aina heti synny,kyllähän sä kuitenkin välität lapsestasi,Tsemppiä!!