järki/tunteet puolelle, taidetaan molemmat olla loppujen lopuksi noita järki-ihmisiä (ainakin ulospäin siltä koitetaan näyttää). Laitan tänne, kun tolla toisella palstalla ihan liikaa viestejä.
Kysymys sulle: Mitä teen nyt sun kanssa ;)
Luovutanko, teenkö jotain, annanko olla, jatkanko matkaani ilman sua, jatketaanko täällä, muualla, ei missään. En jaksa enää miettiä kuvittelenko. Väitän, että se mikä sattui pari viikkoa sitten ei ollut kuvitelmaa, me tykättiin molemmat :) Ja tykkään sinusta itse vieläkin.
Kysymys sulle: Mitä teen nyt sun kanssa ;)
Luovutanko, teenkö jotain, annanko olla, jatkanko matkaani ilman sua, jatketaanko täällä, muualla, ei missään. En jaksa enää miettiä kuvittelenko. Väitän, että se mikä sattui pari viikkoa sitten ei ollut kuvitelmaa, me tykättiin molemmat :) Ja tykkään sinusta itse vieläkin.
Vastaukset 92
Vanhimmat
ja mitähän sattui pari viikkoa sitten?
miksei tästä voi puhua kahdenkesken?
puhua... Mun puolelta ei ole esteitä, enkä olisi tuota aloitusta kirjoittanut, jos tietäisin hänen olevan samaa mieltä. Asioista voidaan puhua kahden ihmisen kesken vain, kun molemmat sitä haluaa. Ketään ei voi pakottaa puhumaan. En tiedä missä mennään, vai mennäänkö missään.
toista ei voi omistaa eikä pakottaa puhumaan, olen odottanut että puhevälit aukenesivat ja minäkin haluan puhua....
sattuisit olemaan tuo joku, auttaisitko minua noiden puhevälien avaamisessa, toinenhan ei voi toisen suuta avata, vain omansa ;)
silloin viimeksi tai siis muistatko mistä puhuttiin...
en voi sanoa tässä mitä olet mulle sanonut, valitettavasti..eikös se olisi joku rikos...;) tämähän on julkinen media, toistaisin toisen sanat ilman lähteen lupaa... (olen nipottaja:) mutta itse kerroin sulle viimeksi, että tavallaan ajattelen sua..
ainakin rajaa mut pois tästä jutusta, toivotan sulle onnea ja rohkeutta elämääsi ja onnen etsintään.
..sähän vain odottelet puhevälien avautumista... jos luet koko ketjun, niin ei se ihan noin mene mun tarinassa. Eikös siellä jokunen viesti kerro muuta hänestä.
Enpä kyllä ymmärrä, mikset itse niitä avaa, jos teillä noin selkeä tilanne on. Ehkä kannattaisi jokaisen tehdä jotain...paitsi mun:)
mikset kysy suoraan?
Olen tulkinnut toimintasi lähinnä kiusaantuneisuudeksi läsnäolostani siellä tai täällä tai ylipäätään vähän missä tahansa.
en ole toiminut kuten kiusaantunut toimii. Jos olisin kiusaantunut läsnäolos-tasi(taan) täällä tai muualla, en olisi tässä nyt kyselemässä tätä. Jos olisin kiusaantunut, olisin mennyt piiloon ja toivonut, ette-t(i) muista olemassaoloani. En muistuttaisi olemassaolostani missään (onkohan muuten yhdyssana toi?)
olemassa oloasi, ei se kuule niin helppoa ole, ehkä sinulle, muttei minulle, muistan sut elämäni loppuun asti, ja miksi, siksi, koska pidän susta... vaan jos olet oikea, tiedä häntä...
Asiahan on niin, että mulle unohtaminen ei ole helppoa, niin outoa kuin se onkin... ja hänkin tietää sen tai pitäisi tietää.. hänelle taas voi olla hyvinkin helppoa ellen vaikeuta unohtamista. en tiedä.
...TEE jotain :)
tehnyt,jatka siitä
mitä toivoisit mun TEKEVÄN seuraavaksi? Alkaa olla tuo aloitekyky vähän hakusessa mulla ;) Ei synny uusia ideoita enää..
"seuraavaksi"
kuitenkaan. Mun on keksittävä joku keino lähestyä sua siten (oikein), että saan tietää miten paljon kuvittelen ja mikä on totta (jos mikään). Sitä tarkoitin. Mitähän SINÄ mahdoit tarkoittaa tuolla kysymykselläsi? vastasinko ihan väärään?
...ei se nyt niin suuria vaadi, mutta se pitäisi kyllä tapahtua tuolla oikeassa elämässä omalla nimellä... lähestyä täytyisi jollain tapaa, yritetään yhdessä :D
..kyllä minä ihan omalla nimellä tuolla oikeassa elämässä olen toiminut. Tai siis melkein aina;) en ihan kuitenkaan. Jos olisin sulle hän, haluaisin yrittää yhdessä..
sun kanssa... joku muu kerkisi väliin..
ja taidettiin päätyä samaan lopputulokseenkin :)
tiedäkään mitkä viestit oli sulta näistä, ja mikä oli tuo lopputulos, johon viittaat. Vai oliko se lopputulos mun viestissä :)
niin täällä kuin sielläkin, oikeassa elämässä, kun hän astuu sisään... mutta siis asiaan, lopputulos oli ajatukseni, jonka sinä kirjoitit viestiisi ;D - voisko enää sekavampaa olla - järkeviltä ihmisiltä...
että löysin sun ajatuksesi... ;) kun et niitä itsekään saa sanottua täällä tai muualla. Sekavaa on tosiaan, voitasko jo selventää nämä jutut toisillemme. Voisitko auttaa mua? Jos siis olet sä :)
yritetään, siis yritetään... silloinhan epäonnistuminenkin on sallittua, vai mitä???!!
on aina sallittua. Ei tässä mitään täydellisyyksiä olla kai kumpikaan. Tai en mä ainakaan. Mutta miten päästään tätä pitemmälle? Sun kanssas vaikeeta, jos olet sä :)
yhdellä miehellä on melko tekeminen kun ottaa kontaktia minuun, rukkaset on saanut monen monta kertaa kun ei ole kertakaikkiaan kysynyt ihan suoraan esimerkiksi näin.. mennäänkö vaikka meille vai teille, tms. Sitten mua on jälkeenpäin harmittanut niin pirusti kun on vasta jälkeenpäin tajunnut mistä oli kyse... ja kaiken lisäksi tykkään miehestä tosi paljon.
Ihan helpoiten hän saa asian selville, siis mun tunteet kun soittaa mulle ja kysyy tai sitten pyytää puheilleen ja silmiin katsoen kysyy asiaa sen kummempia kiertelemättä, muhun kun tehoaa vain ja ainoastaan avoimuus, rehellisyys ja suoraselkäisyys ja suorakysymys. Mä menen vain hämilleen jos joku lirputtelee ja pyörii ympärillä ja riehittää ja kiehittää... niin jotta turhat jaarittelut ja liirumlaarumit pois ja se on siinä...
ja mä olen nainen susta en tiedä kun et vastannut aikaisemmin...
sun viestisi... mutta kiitti vinkeistä, noista on varmaan rukkaset saaneille lukijoille iloa. Joku rukkaset saanut lukijahan voi saada sun viestistä vaikka uutta toivoa.. ettei se eka ei olekaan aina ei. Itse en aio kysyä vielä mennäänkö teille vai meille...;) kysyisin varmaan ensin mitä kuuluu tai ihan vaan tykkäätkö musta yhtään ;(
ettei osu, mutta hyvä jos tämä vähän auttaa joitakin. Ajateleppa miten paljon mutkattomampia asiat ovat kun kysyy asiaa suoraan asianosaiselta itseltään. Û
Se ei aina ole ihan noin miten sanot, mutta asianosainen itse sen varmaan tajuaisi :) se mikä on toiselle mutkatonta, voi olla toiselle hyvinkin mutkaista..
se sittenkin taitaa olla, olet oikeassa...
milloin, missä olen oikeessa?
olet jo kokeillut? Laitahan mato koukkuun niin katotaan tärppääkö...
vaikka haluaisin...
Kun olet noin suora nainen ja arvostat suoraa toimintaa, mikset itse kysy vuorostaan mieheltä?
Eikä suora toiminta aina kaikkien naisten kanssa toimi. Ei mies välttämättä uskalla kysyä täysin suoraan pläjäyttää päin naamaa, että mennäänkö teille... Moni voisi pitää sitä tunkeilevana tai muuta vastaavaaa...
jos noin on, mutta miten sen voi kiertää, tuon pelon siis... miten muuten rohkeat ihmiset voi pelätä näitä juttuja noin paljon. Vai oletko rohkea koskaan?
on ollut koukussa, joskus vähän kala puraissutkin, mutta ei ole tullut saalista ;) useimmiten kala ui muilla vesillä ;) Huono vertaus, mutta itsepä aloitit..
jos se ajattelee jostain perustellusta syystä, että nosta kytkintä.
Jos tykkäätte toisistanne, nääs.
mutta en malta olla vastaamatta teidänkin keskusteluunne. Aika teiniksi tässä itsensä tuntee näissä tunteissa. Pää pilvissä ja rutiinit kadoksissa. Eikä paha ollenkaan, aloinkin olla jo vähän liian vakava järki-ihminen, hyvää tehnyt mulle nämä ihastumiset, kuvittelut ja teinitunteet.
nainen vai mies?
varma, että saat noin vihjeettömällä viestillä täällä kiinni sen, ketä kaipaat? Voisit vaikka aloittaa kertomalla mitä sattui kaksi viikkoa sitten?
varma, että tämä ketju on vihjeetön. Kaksi viikkoa sitten sattui jotain, jonka perusteella aloin miettiä, että ehkä hänkin välittää. Voin olla väärässäkin ja mitään ei varsinaisesti "tapahtunut", alkoi vain tuntua, että voisi olla molemminpuolista. Olin aiemmin tullut siihen tulokseen, ettei toinen välitä ollenkaan.
mutta täällä on varmasti hurrrrrjan paljon väkeä, jolle on sattunut jotain kaksi viikkoa sitten ja nyt unettomia silmiä valvoo koko yön läpi miettien "josko/eikä/eiku" yhden ketjun tähden. Ei saa kiusata viattomia tuntemattomia, kuten minua. Se ei ole reilua.
sulle sitten jotain kaksi viikkoa sitten? Kun noin väität valvottavan. Tapahtui mitä kerroin. En kai voi täällä kertoa, miksi aloin hänen tunteisiin uskoa.. ja sehän on vain mun päätelmä kuitenkin. Ehkä haluat kertoa itse, mikä sua valvottaa ;) Anteeksi, jos olen epäreilu, jotenkin kaipailin siihen vastausta mitä tekisin. Että voiko jatkaa tätä tunteiden matkaa vai ei. Mitä mieltä sä olisit omasta tapauksestasi?
katsoinko istuessani sua silmiin ja punastuin, häkellyin omia tunteitani ja käänsin pääni pois?, ja yö unet menee kun muistan sun silmät...
ja välitän, välitän enemmän kuin mitä näytän ulospäin...
valvo sen vuoksi, elämä jatkuu kuten ennenkin, hymyilyttää vaan enemmän. Äläkä ota minua niin vakavasti, hyvällähän minä sinua kiusasin takaisin. ;)
Mutta kuinka kukaan voi täällä sanoa mitä sinun tulisi tehdä? Itse tiedät omien tunteittesi määrän, toimi niiden mukaan. Itse menen kuten ennenkin: virran mukana. En pyri mihinkään, en aio mitään radikaalia, koska en täysin tiedä vielä mitä haluan tai tärkeämpää: mitä toinen haluaa. Silloin on parempi antaa ajan vain kulua ja katsoa mihin suuntaan ajatus (tai tunne) voimistuu.
Mutta sen sanon: pyri olemaan tuon oman tunteittesi kohteen lähellä, kuuntele, juttele, tutustu paremmin, mutta yritä suhtautua kuin ystävänä, älä painosta. Lähesty varoen. Ei sitä tiedä jos toinenkin on hiukan hämmentynyt asian saamasta käänteestä. ;)
mun hiljaisuus?
en tiedä mitä tarkoitat kysymykselläsi... mutta, kyllä, hiljaa olet ollut ;(
tuon lähestymisen suhteen. Varoen lähestyn. En painosta ainakaan tarkoituksella. Mutta valitettavasti paljon varovammin kuin tuossa ehdotat, kaikille ei suoda sitä iloa, että voi olla toisen lähellä.. jatkuvasti, usein..
Joku tuntematon voi silloin tällöin antaa täällä jonkun ajatuksen. Sinäkin annoit nyt. Siitä voi olla hyötyä, kun omat ajatukset on seis, kuten mulla tuossa aloituksessa. Ei mitään käsitystä mihin suuntaan menen, enhän voi ikuisesti kaipailla saamatta edes tietää inhotaanko mua vai ei..tai jotain.
tuollaista punastumista..
tai kerran näin kun ehkä punastui, mutta se ei johtunut musta, ei tiennyt/huomannut, että olen paikalla.. enkä tiedä oliko se punastumista, ehkä oli juossut jossain sitä ennen.
oliko se tapahtuma johon viittaat tasan kaksi viikkoa sitten? Oliko sen tapahtuman alku ja loppu molemmat tasan kaksi viikkoa sitten?
vastata ihan yksikäsitteisesti noin vaan. Tapahtuma, joka sai minut toivomaan ettei ole tunteeton, tapahtui tasan kaksi viikkoa sitten. Tai mikä on "tasan" sun mielessä. Mutta vastaisin joo. Mutta "tapahtumasarjaan" liittyy muutakin eli alku on vaikea määritellä. Ja kaksi ihmistä voi tuon alun nähdä hyvinkin eri tavalla, se on varma ;)
konkreettinen tapahtuma IRL?
jos voi olla avuksi. :) Ehkä omalta osaltasi syy voi piilla myös siinä, että näet tuota kaipauksesi kappaletta niin harvoin. Asiat jäävät siksi kesken.
Jos huomaat, että tästä toisestakin on hauska nähdä sinua, voit olla varma, että häntäkin harmittaa jos näette niin harvoin - etenkin silloin kun juuri alkaa oppia tuntemaan toisen ja huomaakin aivan uusia puolia hänessä. Mutta jossain vaiheessa myös rohkeuden on tultava peliin ja kissa nostettava pöydälle. ;)
mitä sulle vastaisin. Sekä että. Kaikki ei tapahtunut kaksi viikkoa sitten, vain tuo mistä aloin ajatella, että ehkä hän sittenkin saattaisi tuntea jotain. Mutta nyt en enää tiedä mitään, kuten en tuossa aloituksessakaan tiennyt mitään. Kunhan arvailen. Sekava juttu kaikin puolin, kuten tuolla joku jo vastauksessaan osuvasti sanoi (oli varmaan oikea, kun tiesi noinkin sekavaksi:) Alkaa jo hirvittää tääkin ketju... niin sekavaa..
Asiaa kirjotat ;) Siinä näkee ettei tänne kirjoittaminen aina ole turhaa, saahan täällä ihan asiallisiakin vastauksia... koska kissa pitää tosiaan kaivaa joskus esille, siis jos toiselle sopii, ei väkisin tietenkään.
kun sun vastaukset, kaikki muu paitsi tuo punastuminen, hipoo ihan liian läheltä... tuokin viimeisin vastauksesi... mutta eihän se kuitenkaan voi olla mahdollista :) Sattuu vaan olemaan samanlaiset jutut ;)
häneltä suoraan miten asia on. Joko saat hänet tai sitten pääset etenemään ajatuksissa ja elämässä... Katumaan jäät jos et tee mitään.
olikin varmaan sitä, että oli tullut ulkoa ja oli punainen siitä.. ettei ollut siis kalpea. Tiedäthän miten naamasta näkee, että ollut ulkona ;) Eikä nähnyt mua, ei ole mun takia punastunut, tai sellaista en ole huomannut. Mikset voisi olla hän, jos nuo vastaukset kerta osuu, luenkin itse ne, että näen onko ne paljastavia vai eikö..:)
punan syystä huolimatta :) Jos ei sitä olisi ollut niin... enpä tiedä... olisin jo alkanut uskoa vaikkapa ufoihinkin :)
...ainakaan voi syyttää täysin tekemättömäksi. Se on hassua miten täällä aina luullaan, että suoraan kysyminen on se helpoin tapa saada vastaus. Vaikka minä uskaltaisin kysyä, mikä todistaa, että toinen uskaltaa vastata rehellisesi. Ihmiset ei ole mitään vastausautomaatteja näissä jutuissa. Kuten tuossa joku kirjoittii lähesty varovasti, sen yritän muistaa ;) se oli hyvä vinkki.
jätetään sitten ufot rauhaan ;) Kummallista ettei sulle ole koskaan voinut käydä niin, että menen jonnekin sisälle ja naamasi on tuosta syystä punainen. Joku ohikulkija (jota et huomaa ja joka on ihastunut sinuun) näkee sen punaisuuden ja arvaa syyksi ulkoilman. Itse olen joskus käynyt ulkona, joten mulla voisi hyvin käydä noin tietämättäni ;) Jos siis joku olisi ihastunut muhun... Mutta tosiaan, enhän mä tiedä miksi vastaukseni on sulle tuttuja...
oli siis punainen, koska menet sisälle, ei siksi että minä menen sisälle (kirjoitin väärin), mähän olin jo sisällä silloin ;)
anteeksi, ei millään pahalla mutta nyt alkaa jo naurattamaan, tää juttu pyörii tavallaan ympyrää saamatta hännänpäästä kiinni. Pelkää arvuuttelua arvuuttelun perään...
mutta varmin tapa saada vastaus. Jos ei kysymykseen tule vastausta, sekin kertoo jotakin...
kaltaisekseen
jos onkin niin, että toisellakin voisi olla tunteita, mutta liian suora kysymys liian aikaisin karkoittaa toisen. Toinen joutuu paniikkiin ja vastaa mitä sylki suuhun tuo. En tiedä voiko noin käydä, mutta tuo yksi viesti pisti ajattelemaan sellaistakin (oliko se muuten sun kirjoittama, kun oli tässä samassa aliketjussa...) Tuollaiset kysymykset pitää tehdä oikeaa aikaan, tai jättää tekemättä, jos tilaisuutta ei tule luonnostaan. Onhan sekin yksi vaihtoehto ettei kysy mitään, jos tilaisuutta ei suoda.
pelkkää arvuuttelua. Se onkin niin hölmöä, kun itse vastaa aloittajana kaiken maailman kysymyksiin ja sitte joku tulee ja kertoo, että tuntuu tutulle. Nehän on mulle tuttuja juttuja, luulisi ettei muille. Siksi tuollaista selitin, enhän mä voi tietää mikä sulle oli tuossa tuttua. Ethän sä mitään kertonut mulle ;) Ja nyt lopetan turhan vastailun, vastaan vain "hyviin kysymyksiin". jos niitä ei tule, olkoot tämä ketju mun puolesta..
mutta loputtomiin et voi odottaa, sillä on vaara menettää toinen kokonaan. Ehkä jonakin päivänä et vaan enää näe häntä ja jäät katumaan sitä, ettet toiminut.
Tilaisuutesi menee ohi, kun kulutat aikaasi täällä jahkaillen. Mitä menetät, jos nostat kissan pöydälle ja pyydät häntä kertomaan omia ajatuksiaan teistä?
noin siinä tulee melko varmasti käymään. Jos noin käy, toivotaan, että joskus vielä rakastun toiseen, ettei tarvitse jäädä katumaan loppuelämäksi. Mutta se on sen ajan murhe, mielestäni olen tehnyt tällä hetkellä kaiken mahdollisen. En tiedä mitä tekisin nyt, siksipä tuo aloitus tuli kirjoitettua. Eikös se tästä ketjusta käy ilmi, etten tiedä mitä tekisin, keinot on vähissä.
yhteydenottosi? Ettekö näe/tapaa kunnolla? Tiedätkö hänen numeronsa tai nimensä - etko voisi vaikka lähettää viestiä tai mailia?
kaiken tarpeellisen yhteydenottoon...
eikä yhtää nimimerkkiä - paitsi aloittajalla. ;) Itse pysyn edelleen tuon varovaisen lähestymisen kannalla, vaikka en teidän kahden historiaa tunnekaan.
Tällä hetkellä itse ajattelen, että jos joku tulisi tunnustamaan minulle tunteensa tällä punaisella minuutilla, niin siitä huolimatta että pitäisin hänestä kovastikin, saattaisin torjua hänet. Ja miksi? Koska se on luonteessani ja menneisyydessäni, sekä pelossa tulevaisuudesta. Liikaa tunteita yhdessä sekunnissa, joita ei kykenisi käsittelemään, ja sitä takertuisi vain niihin negatiivisiin, etenkin jos on yhtään mahdollista, että tulevaisuus ei olisikaan niin kivetön kuin sen haluaisi olevan.
Suora tunnustus ei välttämättä ole aina paras tapa, kuten ap. itsekin on pohtinut. Te muut - te olette katsoneet liikaa elokuvia. ;) Carpe diem on hyvä neuvo kelle tahansa, mutta se tarkoittaa myös sitä, että osaa nauttia siitäkin hetkestä kun ei vielä ole tunnustanut, capische?
et halua tarpeeksi, jos et yritä. Jos jotain todella haluaa, sen eteen on oltava valmis tekemään jotain. Niin se vaan on.
ihmettelinkin, miten muutit mieltäsi ykskaks. Mutta siihen olikin tullut joku muu kirjoittamaan väliin ;) Olen kyllä samaa mieltä, vaikka en aina ole noin fiksusti asiaa jaksanut ajatella. Mutta olet kyllä mun mielestä täysin oikeassa. Täällä palstoilla asiat vääristyy, koska kaikilla on kova tarve saada tietää toisen tunteista, siksi täällä aina liputetaan tuon "kerro heti" puolesta.
Mutta omassa tapauksessani, jos toisella olisi tunteita (korostan JOS), en oletakaan, että hän olisi niitä heti valmis mulle kertomaan. Varmaan vaatisi enemmän luottamuksen rakentamista tai jotain. Riippuu siis ihmisestäkin, itse oletan hänestä noin. Varma en ole.
tätä ketjua kokonaan. Tai olen kirjoittanut epäselvästi. Taidat takertua yksittäisiin viesteihin (tähän haaraan). Luepa koko ketju ja mieti sen jälkeen onko noin miten kirjoitat.
tarkoitin..
syy sitten oppia tuntemaan toinen paremmin ja rakentaa se luottamus, etenkin jos teidän tarinalla on pidempi historia kuin tuo kuuluisa kaksi viikkoa.
Olen ajatellut asiaa koko ajan lähinnä omalta kantiltani, koska olen hiukan samanlaisessa tilanteessa, mutta tällä hetkellä jos minulle avoimesti ja suoraan tunnustettaisiin mitä tämä toinen tuntee, paniikki olisi varmaan ensimmäinen reaktio. Mutta mikä kauheinta: hän varmasti käsittäisi sen täysin väärin ja luulisi että torjun hänet, mikä nyt ei olisi sekään totta.
Hmmm... Onko tämä oikeasti näin vaikeaa vai teemmekö siitä vaikeaa? :D
teemme tästä vaikeaa. Ihan itse. Tunteet on vaikeita, koska niissä helposti loukkaa toista. Ja väärinkäsityksiä tulee, koska paniikki tai loukkaantuminen tulee normaalia helpommin, kun tunteet on pelissä.
Ja siis tuo kaksi viikkoa liittyi siihen, että sitä ennen olin jo tullut siihen tulokseen, ettei toisella ole tunteita. Ja sitten tapahtui jotain, mikä sai mut miettimään, että jospa sittenkin... voi olla ettei toisella olekaan tunteita, enhän ole mikään ajatustenlukija. Kunhan päättelen jostain jotain ja haaveilen.
sulle parasta ja hyvää jatkoa. Onnellisia tarinoita mahtuisi tähän maailmaan enemmänkin. ;)
Mutta muista:
Tuhannet asiat voivat estää sinua saamasta rakkautesi kohdetta; mutta mikään ei voi estää sinua rakastamasta sitä. - Kuningatar Kristiina
samaa toivon sulle, parasta ja hyvää. Kivasti sanottu nuo kruunupään sanat..muttei täysin totta, mikään ei voi estää minua rakastamasta sitä, paitsi minä itse ;) aika näyttää.
että ne, jotka toimivat, myös saavat ja saavuttavat. Etene edes epäsuorasti kunhan teet jotakin.
edetäkin, mietin vielä miten. Kunpa vaan tietäisin mitä toinen miettii.. tänään ajattelin häntä koko päivän. Jostain syystä en saanut rauhaa häneltä tänään ;(
Jos olet hän, anna se mulle mitä pyysin, tai otan väkisin ;)
vihjata yhtään mitä sellaista olet pyytänyt, jonka voisi ottaa väkisin? eipä tule mitään mieleen ykskaks...
Se olis jo jotain?
toivoisin vähän enemmän kuin ennen ;) Hän ymmärtäisi ettei se edes ole paljon vaadittu.. mutta näinhän se on oltava, kuten ennenkin.
Mitä hän miettii illoin?
kirja
Mä muutan kohta ulkomaille ja aion ettiä hotin muijan sieltä. Joten LET IT BE, JUST FORGET!
mukavaa ulkomaata sulle vaan, mutta tämä ei valitettavasti voi olla mulle. Sen paljastaa tuo otsikko/nimimerkki-tekstisi. Voin vilpittömästi toivottaa sulle onnea hottisi kanssa ;)