Onko täällä ketään kuka kärsisi (lääkärin diagnisoimasta) raumaperäisestä stressistä, joka johtuisi ihan mistä tahansa onnettomuudesta, tapaturmasta, onnettomuudesta yhdistettynä rikokseen? itse kärsin tästä... olisi mukavaa jos saisin keskustella jonkun kanssa, joka painii saman ongelman kanssa.
traumaperäinen stressi
kysymys...
13
2554
Vastaukset
- ...
tuo raumaperäinen stressi. En ole tosin itse käynyt pitkän aikaan Raumalla, joten en voi aivan varmaksi sanoa, kuinka suuri stressi sieltä todellakin voi iskeä...hmmm mutta jo Raumalla poikekeaminen ajatuksenakin hieman ahdistaa...
- rauma..
tarkotin traumaperäinen stressi, en tiedä Raumaperäisestä stressistä, *naurua :D
- Näin on
Terve,
kannattaa selvittää omalääkärin kanssa, olisiko onnettomuudessa tai mikä sun ns. traumaperäisen stressin on aiheuttanutkaan, jotain vakavampaa tapahtunut päähän. Poikkeuksetta esim. aivovammat luokitellaan traumaperäiseksi, sillä se ei vakuutusyhtiölle maksa mitään.
Ideana se, ette ihminen toivo "pienehköstä" vastoinkäymisestä normaaliin tapaan henkisesti ja sitä vakuutusyhtiö ei ole vakuuttanut vaan ne kolhut ja muut, jotka konkreettisesti tulevat onnettomuudesta.
Hakeudu ehdottomasti neurologin pakeille. Sitä kautta neuropyskologiin tutkimuksiin jne,- minullakin
Hei
Tällä on yksi jkyseisen diaknoosin saanut. Jos olet kiinnostunut asiasta laita postia [email protected]
- diagnosoitu....
traumapaperäinen stressihäiriö vai olikohan se stressireaktio.
En nyt ymmärrä, että miten siihen vakuutuslääkärin keksinnöt liittyy?
Itselläni on psykkisiä oireita, joiden selityksenä tuo on. Ei ole mitään fyysisiä oireita, mihin tuo liityisi. Olen vain joutunut kokemaan erittäin onnettomia asioita, kuolemaa ja muita menetyksiä, lyhyen ajan sisällä.- en minäkään (aloittaja)
ymmärrä miten aihe liittyy vakuutuslääkäreihin:).
Kun en ole saanut mtn tälliä päähän, vaan kokenut myös pahoja asioita paljon ja lyhyessä ajanjaksossa, ja ne ikäänkuin elävät uudelleen ja uudellen mielessä. sellaisina flashback tyylisinä muistikuvina. Ja jotenkin on jumiutunut, yrittää ikäänkuin lentää siivillään pois noista tapahtumista,mutta kuitenkin on niiden loukussa. Muut sanovat, että ole onnellinen ja älä muistele menneitä, olisikin niin yksinkertaista miltä kuulostaa : ) olisi mukava puhua jostain, mistä haluatkaan. on mukava tietää, ettei ole ainoa. - Onerva.
en minäkään (aloittaja) kirjoitti:
ymmärrä miten aihe liittyy vakuutuslääkäreihin:).
Kun en ole saanut mtn tälliä päähän, vaan kokenut myös pahoja asioita paljon ja lyhyessä ajanjaksossa, ja ne ikäänkuin elävät uudelleen ja uudellen mielessä. sellaisina flashback tyylisinä muistikuvina. Ja jotenkin on jumiutunut, yrittää ikäänkuin lentää siivillään pois noista tapahtumista,mutta kuitenkin on niiden loukussa. Muut sanovat, että ole onnellinen ja älä muistele menneitä, olisikin niin yksinkertaista miltä kuulostaa : ) olisi mukava puhua jostain, mistä haluatkaan. on mukava tietää, ettei ole ainoa.Monet kokivat tuon tsunamin jälkeen. Minäkin. Enkelit olivat puolellamme,ja selvisimme kaikki. Nyt se on onneksi kauas taakse jäänyttä aikaa.
- diagnosoitu...
en minäkään (aloittaja) kirjoitti:
ymmärrä miten aihe liittyy vakuutuslääkäreihin:).
Kun en ole saanut mtn tälliä päähän, vaan kokenut myös pahoja asioita paljon ja lyhyessä ajanjaksossa, ja ne ikäänkuin elävät uudelleen ja uudellen mielessä. sellaisina flashback tyylisinä muistikuvina. Ja jotenkin on jumiutunut, yrittää ikäänkuin lentää siivillään pois noista tapahtumista,mutta kuitenkin on niiden loukussa. Muut sanovat, että ole onnellinen ja älä muistele menneitä, olisikin niin yksinkertaista miltä kuulostaa : ) olisi mukava puhua jostain, mistä haluatkaan. on mukava tietää, ettei ole ainoa.Just! Ole onnellinen, helppohan se on toisten sanoa. Itse en meinaa päästä eteenpäin elämässäni mitenkään.
Mulla on jotenkin niinkin, että kun olen jotenkin alkanut pärjätä joistain pahoista tapahtumista huolimatta, on sitten tapahtunut jotain vielä kauheampaa.
Olen todella jumissa. En kyllä yritä lentää. Mutta tosiaan, asioita tulee fläspäkkinä. Oiekastaan olen masentunut ja aloitekyvytön.
Mulla tämä on vuosikausien juttu. Eikä liity tsunamiin mitenkään. Eikä vakuutusyhtiöön :)
Käytkö terapiassa? Itse käyn, mutta ei se tunnu auttavan.
Onko sulla kestänyt kauan? Kärsitkö yksinäsi? (Tsunamissahan oli paljon kollektiivista suremista ja kriisihoito järjestetty.) Yksittäiselle ihmisille sattuvissa pahoissa asioissa ihmisen on vaikeampi saada ymmärrystä.
Yömieltäni ilahdutti, kun näin tekstisi, kun ihan sattumalta eksyin tänne.
- Psyyken ongelmaa
http://fi.wikipedia.org/wiki/Posttraumaattinen_stressioireyhtymä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaperäinen_stressihäiriö
Oletteko keskustelleet tuolla meielenterveyspalstoilla asiasta? - stressihäiriö
mullekin on diagnosoitu toi kyseinen "sairaus". laittele toki viestiä tulemaan, olisi ihana saada jutella sellaisten ihmisten kanssa jotka oikeasti ymmärtävät. Ei ole niin helppoa unohtaa .. minäkin saan kuulla päivittäin sitä että unohda se ja ole onnellinen että selvisit.. olin auto-onnettomuudessa vuosi sitten. Pelot ja painajaiset vaan pahenevat koko ajan ja käyn terapiassa mutta ei vielä ainakaan ole ollut hyötyä. Lääkkeiden voimaan en usko ja minulla on pieni lapsi joten senkään takia ei lääkkeet ole hyväksi. kirjoittele ihmeessä.
[email protected] - kipuioleva
Tutunkuuloista.
Pärjään päivisin pienten askareiden parissa.
Aamuisin tulee ensimmäisenä itku, kun herää . Itkeminen onneksi vapauttaa stressihormoonia... jostakin lukenut.
Painejaisia näen. Olen muka töissä ja yhtäkkiä kädet alkavat valua kuin meduusan lonkerot. Aina ei tiedä itkeäkkö vai nauraa.
Onneksi on parempiakin päiviä, joten eiköhän aika paranna, mutta kannattaa varmaan käydä jutteleen, jos käy ylivoimaiseksi.
Kyllä minustakin välillä tuntuu, että pääkoppa hajoaa.
Kyllä se aurinko paistaa vielä meillekin:)- soppaan vaikka
itselleni ei jäänyt onnettomuudesta muita kuin fyysisiä vaivoja. Tosin sairiksella vähän väliä kolmen vuoden jälkeen.
Tuo lääkkeiden pelko on kyllä aika ihmeellistä. Myönnän toki, että itsekin yritän selvitä ilman kipulääkkeitä, mies sitten sanoo, ettei kestä katsoa enää. Kipulääkkeet nimittäin aiheuttavat päänsärkyä ja sekavaa oloa. Pahimmat lamaavat sängyn pohjalle.
Se pienen lapsen äiti, yhtä tekstiä aiempi kirjoittaja...ei ne psyykelääkkeet sellaisia ole, että joutuisit sängyn pohjalle makaamaan velttona ja lapsesi joutuisi pakkohoitoon tai vastaavaa.
Toki sellaisiakin psyykelääkkeitä on mutta niitä käytetään kaiketi vain todella vakavasti sairaille ihmisille, jotka eivät muutenkaan kykene itsenäiseen elämään sillä hetkellä.
Juuri uutena vuotena tapasin "läheisen" ystävän (sukulaisen puoliso). Tosin sain vasta silloin tietää, että hän on ollut itsemurhan rajoilla ja on nyt ollut pari vuotta masennuslääkityksellä!!!
En edes silmistä huomannut saati puheesta tai käytöksestä, että hänellä on lääkekuuri päällä. Hän oli iloisempi ja pirteämpi ja positiivisempi kuin olen koskaan nähnyt.
Hän sanoi, että lääke on pelastanut hänen elämänsä. Oli kyllä NIIIN helppo uskoa. Mieletön muutos siitä sängyssä makaavasta mököttäjästä ja kiukuttelijasta...avoimeen ja tulevaisuuteen uskovaan ihmiseen.
Onko se elämä parempaa tai arvokkaampaa ahdistuneena? Eikö se vaikuta käytökseesi ja toimiisi lapsen kanssa? Mitenkäs se puoliso jaksaa?
Ahdistus vaikuttaa kaikkiin läheisiin. Jos siitä ahdistuksesta voi toipua lääkityksen avulla niin mikä estää kokeilemasta? - ...
soppaan vaikka kirjoitti:
itselleni ei jäänyt onnettomuudesta muita kuin fyysisiä vaivoja. Tosin sairiksella vähän väliä kolmen vuoden jälkeen.
Tuo lääkkeiden pelko on kyllä aika ihmeellistä. Myönnän toki, että itsekin yritän selvitä ilman kipulääkkeitä, mies sitten sanoo, ettei kestä katsoa enää. Kipulääkkeet nimittäin aiheuttavat päänsärkyä ja sekavaa oloa. Pahimmat lamaavat sängyn pohjalle.
Se pienen lapsen äiti, yhtä tekstiä aiempi kirjoittaja...ei ne psyykelääkkeet sellaisia ole, että joutuisit sängyn pohjalle makaamaan velttona ja lapsesi joutuisi pakkohoitoon tai vastaavaa.
Toki sellaisiakin psyykelääkkeitä on mutta niitä käytetään kaiketi vain todella vakavasti sairaille ihmisille, jotka eivät muutenkaan kykene itsenäiseen elämään sillä hetkellä.
Juuri uutena vuotena tapasin "läheisen" ystävän (sukulaisen puoliso). Tosin sain vasta silloin tietää, että hän on ollut itsemurhan rajoilla ja on nyt ollut pari vuotta masennuslääkityksellä!!!
En edes silmistä huomannut saati puheesta tai käytöksestä, että hänellä on lääkekuuri päällä. Hän oli iloisempi ja pirteämpi ja positiivisempi kuin olen koskaan nähnyt.
Hän sanoi, että lääke on pelastanut hänen elämänsä. Oli kyllä NIIIN helppo uskoa. Mieletön muutos siitä sängyssä makaavasta mököttäjästä ja kiukuttelijasta...avoimeen ja tulevaisuuteen uskovaan ihmiseen.
Onko se elämä parempaa tai arvokkaampaa ahdistuneena? Eikö se vaikuta käytökseesi ja toimiisi lapsen kanssa? Mitenkäs se puoliso jaksaa?
Ahdistus vaikuttaa kaikkiin läheisiin. Jos siitä ahdistuksesta voi toipua lääkityksen avulla niin mikä estää kokeilemasta?olen kokeillut joskus jotain lääkkeitä, ei ainakaan mulle sovi.. ja mulla on sellaset kokemukset noista lääkkeistä että ne tekee väsyneeks, huteraks ja muutenkin ihan apaattiseks. Lapsi on mulle kaikki kaikessa ja se on se voima minkä takia jaksan. Oma sairauteni ei ole vaikuttanut lapseen tai sen hoitoon mitenkään. .. en toki moiti niitä jotka lääkkeitä käyttävät, ne varmasti auttaa joitakin, mut mun juttu se ei oo..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mitä yhteistä on sulla ja kaivatulla?
Onko teillä samantyyppinen olemus tai luonne? Vai muistuttaako vartalonne toisiaan? Tai kasvot? Entä pukeutuminen? Onko991556Kerran oltiin mekin kahdestaan
Saanko sanoa, että minua kyllä vähän huvitti jälkeenpäin? Olit kuin vapiseva jänis ketun vieressä valmis loikkimaan paik131246- 2341243
Persut yritti estää somalinaista väittelemästä lääketieteen tohtoriksi
Yrittivät saada hänet lähihoitajakouluun, vaikka pärjäsi hyvin koulussa. Nyt hän on yliopistossa väitellyt lääketieteen2701132Jos nainen harrastaa seksiä
Useiden kanssa, miten se eroaa miesten mielestä siitä, jos miehellä on ollut useita s kumppaneita? Oletan että kaikki mi1791013- 1411010
Pihlaja-puulle
Illat on mulle pahimpia. En tiiä miks se olis vaan parasta yöstä toiseen nukkua sun kanssa ja herätä sun kasvoihin. Jos151009Oikeasti, voitais mennä kahville
ja jutella niin kuin normi-ihmiset. Kyllä toivon sitä. En pelkää kohdata enkä istua sun kanssa samassa pöydässä. Miten o81999Yritin keväällä unohtaa sinut nainen
mutta siinä kävi niin, että ikävä tuli korkoineen takaisin. Niin että mikä taikavoima sinulla on minuun, sitä joutuu mie33842- 74839