traumaperäinen stressi

tarkotin traumaperäinen stressi, en tiedä Raumaperäisestä stressistä, *naurua :D

Hei
Tällä on yksi jkyseisen diaknoosin saanut. Jos olet kiinnostunut asiasta laita postia [email protected]

ymmärrä miten aihe liittyy vakuutuslääkäreihin:).
Kun en ole saanut mtn tälliä päähän, vaan kokenut myös pahoja asioita paljon ja lyhyessä ajanjaksossa, ja ne ikäänkuin elävät uudelleen ja uudellen mielessä. sellaisina flashback tyylisinä muistikuvina. Ja jotenkin on jumiutunut, yrittää ikäänkuin lentää siivillään pois noista tapahtumista,mutta kuitenkin on niiden loukussa. Muut sanovat, että ole onnellinen ja älä muistele menneitä, olisikin niin yksinkertaista miltä kuulostaa : ) olisi mukava puhua jostain, mistä haluatkaan. on mukava tietää, ettei ole ainoa.

en minäkään (aloittaja) kirjoitti:

ymmärrä miten aihe liittyy vakuutuslääkäreihin:).
Kun en ole saanut mtn tälliä päähän, vaan kokenut myös pahoja asioita paljon ja lyhyessä ajanjaksossa, ja ne ikäänkuin elävät uudelleen ja uudellen mielessä. sellaisina flashback tyylisinä muistikuvina. Ja jotenkin on jumiutunut, yrittää ikäänkuin lentää siivillään pois noista tapahtumista,mutta kuitenkin on niiden loukussa. Muut sanovat, että ole onnellinen ja älä muistele menneitä, olisikin niin yksinkertaista miltä kuulostaa : ) olisi mukava puhua jostain, mistä haluatkaan. on mukava tietää, ettei ole ainoa.

Lue lisää

Monet kokivat tuon tsunamin jälkeen. Minäkin. Enkelit olivat puolellamme,ja selvisimme kaikki. Nyt se on onneksi kauas taakse jäänyttä aikaa.

en minäkään (aloittaja) kirjoitti:

ymmärrä miten aihe liittyy vakuutuslääkäreihin:).
Kun en ole saanut mtn tälliä päähän, vaan kokenut myös pahoja asioita paljon ja lyhyessä ajanjaksossa, ja ne ikäänkuin elävät uudelleen ja uudellen mielessä. sellaisina flashback tyylisinä muistikuvina. Ja jotenkin on jumiutunut, yrittää ikäänkuin lentää siivillään pois noista tapahtumista,mutta kuitenkin on niiden loukussa. Muut sanovat, että ole onnellinen ja älä muistele menneitä, olisikin niin yksinkertaista miltä kuulostaa : ) olisi mukava puhua jostain, mistä haluatkaan. on mukava tietää, ettei ole ainoa.

Lue lisää

Just! Ole onnellinen, helppohan se on toisten sanoa. Itse en meinaa päästä eteenpäin elämässäni mitenkään.

Mulla on jotenkin niinkin, että kun olen jotenkin alkanut pärjätä joistain pahoista tapahtumista huolimatta, on sitten tapahtunut jotain vielä kauheampaa.

Olen todella jumissa. En kyllä yritä lentää. Mutta tosiaan, asioita tulee fläspäkkinä. Oiekastaan olen masentunut ja aloitekyvytön.

Mulla tämä on vuosikausien juttu. Eikä liity tsunamiin mitenkään. Eikä vakuutusyhtiöön :)

Käytkö terapiassa? Itse käyn, mutta ei se tunnu auttavan.

Onko sulla kestänyt kauan? Kärsitkö yksinäsi? (Tsunamissahan oli paljon kollektiivista suremista ja kriisihoito järjestetty.) Yksittäiselle ihmisille sattuvissa pahoissa asioissa ihmisen on vaikeampi saada ymmärrystä.

Yömieltäni ilahdutti, kun näin tekstisi, kun ihan sattumalta eksyin tänne.

itselleni ei jäänyt onnettomuudesta muita kuin fyysisiä vaivoja. Tosin sairiksella vähän väliä kolmen vuoden jälkeen.

Tuo lääkkeiden pelko on kyllä aika ihmeellistä. Myönnän toki, että itsekin yritän selvitä ilman kipulääkkeitä, mies sitten sanoo, ettei kestä katsoa enää. Kipulääkkeet nimittäin aiheuttavat päänsärkyä ja sekavaa oloa. Pahimmat lamaavat sängyn pohjalle.

Se pienen lapsen äiti, yhtä tekstiä aiempi kirjoittaja...ei ne psyykelääkkeet sellaisia ole, että joutuisit sängyn pohjalle makaamaan velttona ja lapsesi joutuisi pakkohoitoon tai vastaavaa.
Toki sellaisiakin psyykelääkkeitä on mutta niitä käytetään kaiketi vain todella vakavasti sairaille ihmisille, jotka eivät muutenkaan kykene itsenäiseen elämään sillä hetkellä.

Juuri uutena vuotena tapasin "läheisen" ystävän (sukulaisen puoliso). Tosin sain vasta silloin tietää, että hän on ollut itsemurhan rajoilla ja on nyt ollut pari vuotta masennuslääkityksellä!!!

En edes silmistä huomannut saati puheesta tai käytöksestä, että hänellä on lääkekuuri päällä. Hän oli iloisempi ja pirteämpi ja positiivisempi kuin olen koskaan nähnyt.
Hän sanoi, että lääke on pelastanut hänen elämänsä. Oli kyllä NIIIN helppo uskoa. Mieletön muutos siitä sängyssä makaavasta mököttäjästä ja kiukuttelijasta...avoimeen ja tulevaisuuteen uskovaan ihmiseen.

Onko se elämä parempaa tai arvokkaampaa ahdistuneena? Eikö se vaikuta käytökseesi ja toimiisi lapsen kanssa? Mitenkäs se puoliso jaksaa?
Ahdistus vaikuttaa kaikkiin läheisiin. Jos siitä ahdistuksesta voi toipua lääkityksen avulla niin mikä estää kokeilemasta?

soppaan vaikka kirjoitti:

itselleni ei jäänyt onnettomuudesta muita kuin fyysisiä vaivoja. Tosin sairiksella vähän väliä kolmen vuoden jälkeen.

Tuo lääkkeiden pelko on kyllä aika ihmeellistä. Myönnän toki, että itsekin yritän selvitä ilman kipulääkkeitä, mies sitten sanoo, ettei kestä katsoa enää. Kipulääkkeet nimittäin aiheuttavat päänsärkyä ja sekavaa oloa. Pahimmat lamaavat sängyn pohjalle.

Se pienen lapsen äiti, yhtä tekstiä aiempi kirjoittaja...ei ne psyykelääkkeet sellaisia ole, että joutuisit sängyn pohjalle makaamaan velttona ja lapsesi joutuisi pakkohoitoon tai vastaavaa.
Toki sellaisiakin psyykelääkkeitä on mutta niitä käytetään kaiketi vain todella vakavasti sairaille ihmisille, jotka eivät muutenkaan kykene itsenäiseen elämään sillä hetkellä.

Juuri uutena vuotena tapasin "läheisen" ystävän (sukulaisen puoliso). Tosin sain vasta silloin tietää, että hän on ollut itsemurhan rajoilla ja on nyt ollut pari vuotta masennuslääkityksellä!!!

En edes silmistä huomannut saati puheesta tai käytöksestä, että hänellä on lääkekuuri päällä. Hän oli iloisempi ja pirteämpi ja positiivisempi kuin olen koskaan nähnyt.
Hän sanoi, että lääke on pelastanut hänen elämänsä. Oli kyllä NIIIN helppo uskoa. Mieletön muutos siitä sängyssä makaavasta mököttäjästä ja kiukuttelijasta...avoimeen ja tulevaisuuteen uskovaan ihmiseen.

Onko se elämä parempaa tai arvokkaampaa ahdistuneena? Eikö se vaikuta käytökseesi ja toimiisi lapsen kanssa? Mitenkäs se puoliso jaksaa?
Ahdistus vaikuttaa kaikkiin läheisiin. Jos siitä ahdistuksesta voi toipua lääkityksen avulla niin mikä estää kokeilemasta?

Lue lisää

olen kokeillut joskus jotain lääkkeitä, ei ainakaan mulle sovi.. ja mulla on sellaset kokemukset noista lääkkeistä että ne tekee väsyneeks, huteraks ja muutenkin ihan apaattiseks. Lapsi on mulle kaikki kaikessa ja se on se voima minkä takia jaksan. Oma sairauteni ei ole vaikuttanut lapseen tai sen hoitoon mitenkään. .. en toki moiti niitä jotka lääkkeitä käyttävät, ne varmasti auttaa joitakin, mut mun juttu se ei oo..