kahtokaapa sitä niin tiijättä jotain
http://www.youtube.com/watch?v=oGkbGtWlflc&feature=related
pekka231
103028
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=oGkbGtWlflc&feature=related
Kahtokaapa tätä kanssa, niin tiedätte vielä enemmän: http://www.youtube.com/watch?v=BeOBOPpC2DI
älkää katsoko.tämä on syntiä.pahempi kuin digitelviso:-)
Ja vielä kerran : OHHOH!
ja kesällä sitten taas suvareihin. Toivottavasti Kempelainen myös stekkasi ton, että sekin vähän ymmärtäisi.
taisit nyt vähän langeta kaidalta tieltä hyvä veli sisar. ollaan uskovaisten kanssa vähän puhuttu että tuo youtube-sivusto ei ole ihan uskonelämää ruokkiva ja henkisesti raitis paikka uskovaiselle.
eihän tää sivusto ole uskovaisille sopiva, ja siitä monesti puhuttu seuroissa
Heillä oli hyvä usko.
Noi löytyy paremmalla kuvanlaadulla molemma ylen elävästä arkistosta
ja pätkiä suviseuroista oli katsella. Minä olin suviseuroissa ensimmäisen kerran Ylivieskassa v. 1963. Myös monissa muissa, mutta erikoisesti Joensuun ja Oulun suviseurat ovat lapsuudesta jääneet mieleeni.
Olin seuroissa vanhempieni mukana. Kotipaikkakunnaltani lähti linja-autollinen väkeä, ja vaikka tunsin jo tuolloin olevani jotenkin "ulkojäsen" uskovaisten keskellä, niin matkat olivat mukavia.
Pitkillä matkoilla pidettiin välillä pissataukoja, jolloin komennettiin naiset oikealla ja miehet vasemmalle metsän pusikoihin.
Uskovaisten lauluista on jäänyt mieleeni säe " Mä pääsen suuriin seuroihin, jää heikko uskoni, ja puuttuvainen vaellus, jo riittää palkkani." Muistan kuinka naapurin Helvin silmät hohtivat, kun hän tuota lauloi.
Suviseura-alueelle tulo oli silloinkin sykähdyttävä kokemus, vaikka asunto-auto ja - vaunualueita ei tuolloin ollut. Ison teltan ympärillä oli telttameri, mutta minä en ole koskaan nukkunut suviseurojen aikana teltassa.
Me majoituimme aina yhteismajoituksiin kouluille. Söimme eväsvoileipiä, joissa oli harvoin saatua herkkua, palvilihaa päällä. Jääkaappeja ei ollut, joten vähän "mytteyneeltä" ne joskus kyllä tuoksahtelivat.
Ohuen patjan päällä makoillessani kuulin ja näin monia juttuja ja tapauksia.
Eräällä naisella oli mm. seitsemät eriväriset sukat jaloissaan heinäkuulla!
Ja Muhoksen mummot kertoivat keskenään kuinka mukava se äidin serkuksi paljastunut mies onkaan.
Äiti ei tietenkään tädeille paljastanut, että oli sukulainen mummojen ihastuksen kohteelle. Naureskeli vain.
Ja niitä Mehtäkylältä kotoisin olleitten miesten huumorilla höystettyjä puheita "tiestä ja matkasta" oli myös hauska kuunnella.
Nykylasten suviseurakokemukset ovat varmaan aivan erilaisia kuin silloin, mutta uskon, että uskovaisille suviseurat ovat varmasti kesän kohokohta.
Noita videopätkiä selaillessani osuin kuulemaan myös sen "L-positiivinen"-laulun. Sävel oli yksitoikkoinen, eikä sanoissakaan ole hurraamista, mutta päähän se jäi jotenkin jurraamaan...