Kirjoitin muutama vuosi sitten tälle palstalle. Aiheena olivat silloin "ennakkoaavistukset". Oli vuosi 2001. Olin joulukuussa 2001 muuttamassa paikasta toiseen. Muuttoapuna oli silloinen poikaystäväni. CD:ltä tuli kappale "tähdet tähdet". Aloin selittämään poikaystävälleni, että tässä kappaleessa lauletaan itsemurhasta, että halutaan pois täältä.
Kello oli vartin yli 19 illalla, kun rekka tuli meitä meitä vastaan. Sanoin poikaystävälleni, että "ei varmaan jäis paljo mitään jäljelle, jos törmäisi päin tuollaista rekkaa".
Seuraavana päivänä menin postiin hakemaan veronpalautuksia. En ole ikinä elämässäni katsonut suruadresseja. Ne olivat kuitenkin siinä vieressäni(jonottaessani), joten katsoin niitä ja valitsin yhden, jonka ostaisin, jos joku olisi kuollut.
Samana iltana tuli suruviesti, että serkkuni oli ajanut päin rekkaa ja surmannut itsensä.
Siitä lähtien olen kammonnut suruadressihyllyjä. Olen pelännyt niitä kuin ruttoa. Menin reilu viikko sitten valitsemaan työkaverilleni synttärikorttia. Ajattelin mielessäni, että helkkari, nyt saa loppua tämä kammoni suruadresseja kohtaan. Ajattelin, että eihän tätä ole jatkunutkaan kuin seitsemän vuotta ja että onhan pelkoni ihan naurettavaa. Katsoin siis suruadresseja ja samalla mietin, että kuuluuko ostaa suruadressi, jos kuolemantapaus on tapahtunut omassa perheessä. Sunnuntaina sain sisareltani puhelinsoiton, että veljeni on riistänyt hengen itseltään.
Ajan myötä pelkoni "ennakkoaavistuksia" kohtaan on kuitenkin onneksi haihtunut. Tuntuu, että en pelkää kuolemaa samalla tavalla kuin ennen. Muita ennakkoaavistuksia ovat olleet "ristit"(esim. risut muodostavat ristin), "etiäiset" (kutina), pikkulinnut (laulavat jonkun kuoltua)
Mietin, olenko ainoa laatuani, jolla on tällaisia kokemuksia. En varmaankaan. Nuorempana ennakkoaavistuksiin liittyin voimakkaasti pelko ja ahdostus. Nyt en ole samanlaista pelkoa tuntenut. Johtuisiko "kasvamisesta". Ehkä kuolema ei olekaan niin "paha" kuin olen joskus ajatellut...Minkälaisia ennakkoaavistuksia teillä muilla on ollut? Mietin, olenko ihan höperö, kun tällaisia kirjoitan.Ehkä olen, ehkä en...
Ennakkoaavistukset kuolemasta
15
3932
Vastaukset
- kuoleman
...kerran ihmisen kasvoilta, sellainen on pelottava kokemus, kun tietää tulevan ja aavistaa sen.
Meillä kaikilla on selvännäköisyyden hetkemme, itse en välitä tietää tulevasta.- annettu kyky
nähdä/tietää kuoleman olemassa olosta, kun se koskee läheisiä ihmisiä - en tiedä, miksi näin on. Mutta sen kyvyn kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen - pelko ei kannata - vääjämätöntä, kun ei voi muuksi muuttaa. Tiedän tästä, koska mummuni oli näitä kuoleman näkijöitä - ilmestyneet ristit kertoivat hänelle asiasta - olin lapsena todistamassa useampaan kertaa asiaa. Ja yhden erityinen yhtäläisyyden voin poimia eli kuomantapaukset olivat aina yllätyksiä - rekan tönäisemäksi joutunut jalankulkija, keski-ikäinen mies kuoli sydäninfarktiin jne.
- jos yhtään ponnistelisin
annettu kyky kirjoitti:
nähdä/tietää kuoleman olemassa olosta, kun se koskee läheisiä ihmisiä - en tiedä, miksi näin on. Mutta sen kyvyn kanssa on vaan opittava tulemaan toimeen - pelko ei kannata - vääjämätöntä, kun ei voi muuksi muuttaa. Tiedän tästä, koska mummuni oli näitä kuoleman näkijöitä - ilmestyneet ristit kertoivat hänelle asiasta - olin lapsena todistamassa useampaan kertaa asiaa. Ja yhden erityinen yhtäläisyyden voin poimia eli kuomantapaukset olivat aina yllätyksiä - rekan tönäisemäksi joutunut jalankulkija, keski-ikäinen mies kuoli sydäninfarktiin jne.
...niin tietäisin varmasti paljon kaikkea, koska meillä on suvussa myös useita näitä ennalta näkijöitä ja tietäjiä, nimenomaan äidinpuolen suvussa.
Itse olen jo aikaa sitten tehnyt sellaisen päätöksen, että en halua käyttää tai kehittää tätä kykyä itsessäni, tosin täytyy kyllä myöntää, että joitain poikkeuksia olen tyhmyttäni tehnyt, muttei niistä mitään hyvää ole seurannut?
Haluan elää spontaanisti ja rohkeasti ja tyytyä siihen, mitä päivät suovat tullessaan. - on vaikea
jos yhtään ponnistelisin kirjoitti:
...niin tietäisin varmasti paljon kaikkea, koska meillä on suvussa myös useita näitä ennalta näkijöitä ja tietäjiä, nimenomaan äidinpuolen suvussa.
Itse olen jo aikaa sitten tehnyt sellaisen päätöksen, että en halua käyttää tai kehittää tätä kykyä itsessäni, tosin täytyy kyllä myöntää, että joitain poikkeuksia olen tyhmyttäni tehnyt, muttei niistä mitään hyvää ole seurannut?
Haluan elää spontaanisti ja rohkeasti ja tyytyä siihen, mitä päivät suovat tullessaan.kieltää ja siitä irrottautua. Veikkaan, etä sinulle käy niin kuin monelle meistä - juoksimme karkuun ja luulimme jo päässeemmekin pakoon, kun totuus sitten meidän itse kunkin on vuorollaan saavuttanut. Omaa Kohtaloaan on vaikea kieltää.
En halua missään nimessä pelotella, vaan kertoa, että näinkin voi käydä, vaikka kuinka perustansa yrittäisi kieltää. - Kai saa toivoa :)
on vaikea kirjoitti:
kieltää ja siitä irrottautua. Veikkaan, etä sinulle käy niin kuin monelle meistä - juoksimme karkuun ja luulimme jo päässeemmekin pakoon, kun totuus sitten meidän itse kunkin on vuorollaan saavuttanut. Omaa Kohtaloaan on vaikea kieltää.
En halua missään nimessä pelotella, vaan kertoa, että näinkin voi käydä, vaikka kuinka perustansa yrittäisi kieltää.Toivoisin kuitenkin, että saisin elää elämääni onnellisen tietämättömänä tulevista, ja muiden kohtaloista, en ainakaan erityisesti ponnistele tietoisuutta lisätäkseni. Kohtaloaan karkuun ei voi juosta, sehän tulee väistämättä niin kauan kun ihminen elää.
Ajattelen kai niin että joka tietoa lisää se tuskaa lisää, ihmiset kertovat minulle asioita jo muutenkin paljon, kadulla, bussissa, kaupassa, bussipysäkillä, joka paikassa...sellaista on joskus vaikea jaksaa.
- ****
Mummoni kuoli eilen. Hänen kuolemaansa ei liittynyt ennakkoaavistusta, hän kuoli lyhyen vakavan sairauden jälkeen.
Sen sijaan pappani kuolemaan yli 30 vuotta sitten liittyi hyvin hämmentävä ennakkoaavistus. Olin silloin 9-vuotias. Kuolemaa edeltävänä päivänä minulla kävi ajatus, että mitä jos pappani kuolisi seuraavana iltana tiettyyn kellonaikaan.
Voitte vaan arvata millainen syyllisyyden taakka pienen lapsen harteille laskeutui, kun niin sitten tapahtui.
Toisen mummoni ja eilen kuolleen mummoni äidin kohdalla kävi niin, että kuoleman hetkellä tunsin tapahtuneen, vaikka olin kaukana heistä ja kuolivat yllättäen.- ja jaksamista
menetyksesi johdosta! Mummusi aika oli tullut siirtyä ajasta iäisyyteen!
Rankka taakka on Sinun harteillesi nuorena laskettu - lapsenmieli ei sitä ole pystynyt silloin käsittelemään. Sinulla on kykyjä, vanhaa perua kuten me sitä kutsumme. Kaikella on paikkansa ja aikansa eli odota omasi koittamista! - mummosi kuolemasta
Surunvalittelut!
- Helmikristalli
En ole pitkään aikaan käynyt tällä palstalla ja nyt huomasin sinun viestisi - joka olisi voinut olla minun kirjoittamani. Et ole taipumuksesi kanssa yksin. Tiedän, miten rankkaa se on. Minä myös olen lapsesta asti tiennyt ennalta ihmisten kuolemia, niin omaisten kuin vähän vieraampienkin ihmisten. Tieto tulee aina juuri tuollaisina erilaisina vihjeinä, ajatuksina, unina ja tunnelmina.
Vaikka en ole varsinaisesti uskovainen, olen rukoillut, etten enää näitä enteitä saisi. En ymmärrä miksi niitä näen, kun en kuitenkaan voi asioihin mitenkään vaikuttaa. Tunnen syyllisyyttä loppuelämäni - miksen varoittanut, miksen soittanut silloin, miksen estänyt lähtemästä jne. Mutta olisinkohan siltikään pystynyt kenenkään kuolemaa estämään... Jokaisella on Kohtalonsa.
Haluaisin myös elää vapaasti ja elämästä nauttien, näin kuoleman olemassaolo on tavallaan koko ajan läsnä. Aina kun kiinnitän huomiota johonkin kuolemaan liittyvään asiaan (kuten sinä addresseihin) tai huomaan ajattelevani jonkun hautajaisia, pelästyn, että nytkö taas. Olen yrittänyt muistaa, että jos toistuvasti ajattelee jonkun mahdollista onnettomuutta tai kuolemaa, voi olla kyse puhtaasta pelosta, ei enteestä.
Myös minulle tulevat vieraat ihmiset julkisissakin paikoissa helposti juttelemaan ja alkavat avautua omista murheistaan. Juttutuokion lopuksi minä yleensä aina annan jonkun neuvon ja lohdutuksen sanoja - ja jään sitten ihmettelemään, kuka ne oikein sanoi ja miksi! Sanat tuntuvat tulevan niin helposti, kuin en lainkaan ajattelisi niitä. Mietin, mikä tehtävä ja rooli minulla oikein tässä elämässä mahtaa olla.
Ennustelen ystävilleni korteista ja muullakin tavoin, koska he pyytävät sitä. Kun osa ihmisestä on sillä "toisella tasolla", niin siihen on kai vain sopeuduttava. Raskas taakka toisaalta, mutta ehkä myös lahja.- seuraan!
Kyky näyttyy monilla eritavoilla. Oleellista oli, mitä kerroit lopussa ihmisistä, jotka etsivät Sinulta apua - he tarvitsevat sitä ja siksi heidät ohjataan luoksesi!
Kuoleman näkeminen on yksi näkimisen kyvyn osa-alueista, joillakin se vain on vahvempi kuin toiset eivät sitä edes tiedosta koko asiaa. Sinulla vaivaa tuo herkkyytesi osa-alue, mutta kuten itsekin taisit todeta, et voi asioille mitään - ne vain välittyvät Sinulle. Älä missään nimessä tunne syyllisyyttä - et olisi voinut vaikuttaa asioiden kulkuun mitenkään. Opi hyväksymään tämä näkemisen osa-alue itsessäsi ja uskon, että kehittämällä muita valmiuksiasi tämä sinänsä mitätön asia väistyy, kun muut tärkeämmät tehtävät täyttävät mielesi - ehkäpä tuo kyky on nyt annettu Sinulle, että huomioisit muut Näkijän lahjasi!
- Kuoleman enkeli?
Vanha ketju, mutta törmäsin tähän vahingossa.
Olen lapsesta asti aina tiennyt, milloin näen ihmisen (läheinen tai ei) viimeisen kerran. Kuolemaan on saattanut olla aikaa yli puolikin vuotta, mutta minä vain tunnen sen, kun se on lähellä. Myöskin usein nuo lähdössä olleet ihmiset ovat halunneet kuin ripittäytyä minulle kuolemastaan kertoen että ovat valmiita lähtemään. Muitakin ennakkoaavistuksia ja telepaattisia tietämyksiä on jonkin verran samaten kuin se että läpielämäni olen saanut lapsesta asti olla se kuunteleva korva.
Raskain puoli elämässäni on kuitenkin ollut se että vaikka usein olen muille lohtuna ja neuvonantajana, itse jään yksin ongelmieni kanssa ihan väkisin. Mutta se on niin selkeä ja väistämätön karmani, että olen alkanut hyväksymään sen osakseni, koska en sille mitään voi tehdä. Jumala ja enkelit ja henkioppaat eivät kuitenkaan jätä minua yksin, vaan kun en aina osaa kuunnella heitä. Näistä asioista ei vain tule puhuttua, halusin tänne purkaa.. - Palava Pensas
4. Moos. 12:6
Ja Herra sanoi: "Kuulkaa minun sanani. Jos keskuudessanne on profeetta, niin minä ilmestyn hänelle näyssä, puhun hänen kanssaan unessa.
5. Moos. 29:18
Älköön siis teidän joukossanne olko ainoatakaan miestä tai naista, sukua tai sukukuntaa, jonka sydän tänä päivänä kääntyisi pois Herrasta, meidän Jumalastamme, mennäkseen palvelemaan noiden kansojen jumalia; älköön teidän keskuudessanne olko juurta, josta kasvaa koiruohoa ja marunaa,
19 niin että se, joka kuulee tämän valan sanat, siunaisi itseänsä sydämessään sanoen: 'Minun käy hyvin, vaikka vaellankin sydämeni paatumuksessa'. - Anonyymi
En tiedä tarkalleen kuka/mikä olen.
Olen lapsesta asti tuntenut, kuullut ja nähnyt mitä muut eivät. Tuntenut läheisen kuoleman ennalta ja tunnen joskus että jotain tapahtuu, mutta en tiedä tarkalleen mitä. Sanoin miehelleni jouluaattona 2018, että kohta alkaa suuri sadonkorjuu. Tunsin paljon surua ja hätää. 2019 tiesin sen alkaneen ja 2020 ymmärsin sen olleen corona.- Anonyymi
Kokemus kasvattaa ymmärtämään ja vahvistamaan näkyjä se pitää ottaa lahjana ei missään nimessä taakkana .mutta taakan tunteminen ja kieltäminen jossain vaiheessa on kasvamista ymmärtämään omaa henkistä olemusta.
- Anonyymi
https://youtu.be/tzuSPFuI3EM
Tuo pieni video sivuaa keskustelun aihetta.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta791957Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181743- 161604
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin201346Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61262En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121254hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121236Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu451213Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää101202Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291181