Tämän olisi voinut kirjoittaa anoppi-palstallekin, mutta kirjoitan kuitenkin tänne. Ainakin omalla kohdallani (ja monen muun) lapsenlapset ovat "syy" anopin ja miniän välien tulehtumiseen. Ennen niin kiva anoppi muuttuu ja näyttää lastenlasten myötä uusia piirteitä itsestään. Tässäpä muutamia ajatuksia omalta kohdaltani, kuinka tulisimme paremmin toimeen..
- Kun nuoreen perheeseen odotetaan lasta, anna heille tilaa suunnitella, toivoa, odottaa, erhetyä ja huomata. Omia mielipiteitä ei kannata aina sanoa ääneen
- Vauvan synnyttyä älä tunge itseäsi sairaalaan. Äläkä heti kotiin, kun kotiutuvat. Sinut kyllä kutsutaan kun aika on valmis.
- Muista myös miniääsi -usein vauva vie kaiken huomion, mutta synnytyksestä puhuminen ja kokemusten jakaminen voi lähentää naisia (Oma anoppini ei ollut ollenkaan kiinnostunut voinnistani -ihaili kyllä poikaansa kun oli uskaltautunut synnytykseen mukaan)
- Auta äitiä -naista,kun menet kylään. Vie ruokaa, herkkuja, kukkasia.
- Älä tunge itseäsi joka päivä -äläkä harrasta puhelinterrorismia.
- Anna nuorelle perheelle aikaa tutstua toisiinsa ja luoda omat käytännöt. Sinut kyllä kutsutaan apuun tarvittaessa.
- Älä puutu kasvatusasioihin, kyllä kaikki oppivat kantapään kautta.
- Kun nuoreen perheeseen odotetaan lasta, anna heille tilaa suunnitella, toivoa, odottaa, erhetyä ja huomata. Omia mielipiteitä ei kannata aina sanoa ääneen
- Vauvan synnyttyä älä tunge itseäsi sairaalaan. Äläkä heti kotiin, kun kotiutuvat. Sinut kyllä kutsutaan kun aika on valmis.
- Muista myös miniääsi -usein vauva vie kaiken huomion, mutta synnytyksestä puhuminen ja kokemusten jakaminen voi lähentää naisia (Oma anoppini ei ollut ollenkaan kiinnostunut voinnistani -ihaili kyllä poikaansa kun oli uskaltautunut synnytykseen mukaan)
- Auta äitiä -naista,kun menet kylään. Vie ruokaa, herkkuja, kukkasia.
- Älä tunge itseäsi joka päivä -äläkä harrasta puhelinterrorismia.
- Anna nuorelle perheelle aikaa tutstua toisiinsa ja luoda omat käytännöt. Sinut kyllä kutsutaan apuun tarvittaessa.
- Älä puutu kasvatusasioihin, kyllä kaikki oppivat kantapään kautta.
Vastaukset 72
Vanhimmat
Anna kuitenkin mummujen tulle edes laitokselle vauvaa katsomaan. Sen monet mummutkin ymmärtävät, että jollei ole erikseen toivottu auttavaa käsiparia, on turha tunkeutua vastasyntynyttä kotiin katsomaan.
Ihastus on kuitenkin niin valtava, ensimmäisten kohdalla ainakin, että kyllä isovanhemmat on otettava huomioon.
Helpointahan se on laitoksella.
mieltä. Sitä vartenhan ne vierasajatkin on laitoksella, että kaikki saa tulla katsomaan.
Meillä on käyty sairaalassa ihan isoilla porukoilla.
Muistan kun mun esikoinen syntyi, niin kävijöinä oli kaikki jotka oli kuulleet lapsen syntymästä, mun ystävättäret ja siskot veli jne.
Itse olin niin huonossa kunnossa, etten siitä paljonkaan ymmärtänyt, mutta kuin, että kukkia tuli kauheesti ja kävijöitä riitti, mutta ie minusta kukaan ollut kiinnostunut, vain vauvasta.
Olen itskin ängennyt laitokselle katsomaan, eikä sitä pidetty mitenkään pahana. Olisivat varmaan ihmetelleet, et olenko loukkaantunut jostain, jos en olisi mennyt.
Sen sijaan, kävin poikani kanssa laittamassa kotona kaikki valmiiksi, tein ruokaa heille pariksi päiväksi ja täytekakun ja katoin kahvipöydän, että kun tulivat kotiin, voi vain napsauttaa kahvinkeittimen päälle.
Kyllä oli miniä mielissään, kun oli kaikki huomioitu hänelle. Itse pysyttelin poissa jaloista, että saivat ihan rauhassa kotiutua.
Saman tein myös "sij.miniälle", hän kiitteli kovasti, kun olin huomioinut häntäkin ja vein ruokia ja järjestin miehen siskon siivoamaan, että pääsivät vauvan kanssa siistiin kotiin.
Eriksenn oikein kiitteli minua, eli oli hänellä siitä hyvä mieli. Ihmettelin vain kovasti, ettei hänen oma äitinsä mitenkään autellut tytärtään.
Meillä on täälläpäin ihan tapana, että viedään ns. rotinoita, eli ennen tutut naiset naapurit ym. veivät taloon syömistä, ettei just synnyttäneen äidin tarvinnut heti ruokaa ajatella.
Se vieraiden määrä ei siis mitenkään rajottunut vain anoppiin, vaan puoli kylää tuli tuomaan niitä syömisiä. Ei eletty erakkoina, kuten nykynaiset näköjään haluaa.
Mutta meillä kyllä isäkin osaa laittaa ruokaa, jos äiti ei jaksa.
Ja usein myös isä on se, joka haluaa opetella sitä lapsenhoitoa, eikä halua niitä vieraita heti alussa.
Sairaalaan ei kyllä isoilla porukoilla toivota ketään. Tai kerro mulle, missä sellaien sairaala on.
Ootko sinä lellinyt sen poikas piloille, kun käyt siellä vielä kokkailemassa? Eikö se mammanpoika itekseen ois voinu ruuat laittaa. Mitä se sinä siellä pyörit, kun ei edes emäntä ole kotona?
Onneks et oo mun anoppi.
asia sovittiin ja täytyy myöntää, että sen verran heikot kokkaus taidot olin pojalleni saanut perille, että miniäkin mieluummin mun tekemiä ruokia syö, kuin miehensä.
On se poikakin viime aikoina jo vähän paremmin perehtynyt kokkailuun, kuin silloin avioliiton alussa.
Onneksi et ole minun miniäni, joka osaa olla kiitollinen saamastaan avusta.
Hän taisi jopa luulla, että Suomessa kaikki anopit on yhtä huomaavaisia, he, he.
Hänen oma äitinsä, kun tulee vierailulle, ei paljon kysele, mitä saa ja mitä ei. Molemmat vanhemmat rupeavat tekemään hommia siellä, kaappasivat
vauvan syliinsä kysymättä mitään jne. Ei muualla maailmassa olla niin eristäytyneitä, eikä pyydellä anteeksi olemassaoloaan kuin täällä.
Meillä pitää varoa kaikkea ja kaikkia, ettei vaan joku ottais nokkiinsa.
Esim. siellä mistä mieheni on kotoisin, niin koko kylä tunkee nokkansa kaikkien asioihin ja antavat ohjeitaan joka asiassa. Jos et tee kuten sanovat, niin haukkuvat minkä kerkeevät.
Pidän sen verran kuitenkin kiinni omasta päätäntävallasta, etten olisi koskaan voinut asua mieheni kotiseudulla. Sota siinä olis syttynyt.
No eivät kaikki halua vieraita sairaalaan. Minä en halunnut enkä jaksanut sektion jälkeen muita kuin miehen ja vanhemmat lapset pikkusisarta katsomaan. Todella epäkunnioittavaa käytöstä anopilta tulla pyynnöistä huolimatta. Juuri tuon kunnioituksen pitäisi olla molemminpuolista, jotenkin sitä tuossa tilanteessa odottaisi toiselta synnyttäneeltä naiselta.
kateellisen mustasukkainen olet anoppiasi kohtaan. Kohteliasta tuommoinen käytös sinun puoleltasi ei ole.
Ei voi kuin pahoitella anopin puolesta. Mädän miniän on saanut. Toivottavasti mies ymmärätää edes erota.
Ja minä en ole anoppi-ikäinen kirjoittaja, vaan miniä parhaassa iässä.
käytöstä sinulta kieltää isovanhempia tulemasta katsomaan vauvaa sairaalaan!Kuinka kehtasitkin noin tehdä omalle äidillesi ja ennen niin mukavalle anopillesi? Näinköhän itse pilasit hyvät suhteenne anoppisi kanssa? Olisi sinulle hyvä vastaisuudessa nähdä vähän pidemmälle nenääsi ja lopettaa tuijottamasta omaan napaasi.Kuinka voit puhua molemminpuolisesta kunnioituksesta,kun se sinulta näytti tyystin unohtuneen!Ei se että synnytit sektiolla, olit väsynytkin ja vieraluihin haluton,ollut mikään syy kieltää anoppiasi ja äitiäsi/isoisiä tulemasta katsomaan lapsenlastaan sairaalaan! Äitisi ei varmasti kieltänyt mummojasi tulemasta sinua katsomaan,kun olit syntynyt. VAI? Se oli todella rumaa,ajattelematonta ja epäkunnioittavaa toisia myöskin synnyttäneitä naisia kohtaan.Kun tulet itse mummuksi,taatusti haluat nähdä sen pienen uuden tulokkaan mahdollisimman pian, ja sinulla on siihen oikeus ,sillä se on sinun rakkaan lapsesi lapsi ja sinulle tärkeä.Toivottavasti oma lapsesi ei käyttäydy sinun tavoin tulevaisuudessa! Ihmeporukkaa,jotkut täällä kirjoittajat ovat: "minä,minä,minä..."
Yksi ihminen vierailijoista oli siis sinulle liikaa?
Olen itsekin ollut sairalassa ja leikkauksessa, kahdessakin, joten tiedän, että kipulääkettä saa tarvitsemansa määrän.
Lapseni sain tavalliseen tapaan, mutta monet sairaudet johtavat leikkaukseen. Pian siitä toipuu, joten en usko ollenkaan, että juuri anopin käynti olisi sen enemmän rasittanut.
Mies, omat vanhemmat ja lapset - monikossa - on jo aika iso lauma.
Jos olit hyvin rasittunut, niin vauvakin oli muualla, eipä anoppisi tarvinnut kauan vuoteesi laidalla keikkua.
Mikähän ikäinen se anoppi on? Mikä on anoppi-ikä?
Mätä olet itse, kun toiselle eroa toivotat.
kysymykseesi sairaalasta.
En tietenkään sulle paikkakuntaa kerro, mutta ihan keskussairaalan synnytysosastolla olin.
Siellä oli iltasin vierastunti, jolloin vauvoja näytettiin ikkunan läpi kaikille, jotka tulivat katsomaan. Silloin ei vauvat olleet äitien kanssa vierihoidossa, vaan vauvalassa, jossa oli vieraat hoitajat.
Vauvat oli jo sairaalassa erossa äideistä koko yön.
vasta aamulla tuotiin syömään, että äidit sai rauhassa nukkua.
Kylläpä niitä kiintymyssuhdehäiriöisiä lapsia ja nyt jo aikuisia, olisi koko maa täynnä, jos niin herkästi lapsen psyyke häiriintyisi.
Silloin oli sama käytäntö joka sairaalassa.
Ihan koko yön hoiti aivan vieras ihminen ja vielä montaa vauvaa. Ei edes lasta rakastava oma mummo, mietis sitä.
Sanon vielä, että poikani oli laitoksella vaimonsa kanssa koko ajan perhehuoneessa, joten samasta tilanteesta molemmat tulivat kotiin.
sorppa, kun sotkin sinut tohon kiintymyssuhehäiriöön, ethän se sinä ollutkaan joka siitä puhui, vaan ihan toisessa ketjussa, mutta tuli vain tuossa samalla mieleeni tämäkin pointti, kun tuota sairaalajuttua kirjoitin.
keskustelemaan LAPSENLAPSISTA.
ole koskaan eläessäni ollut niin yksinäinen kuin synnytysten jälkeiset pari viikkoa, kun kukaan ei uskalla tulla käymään. Ei siitä huolimatta, että ensimmäisen synnytyksen jälkeen osasin kaikkia valistaa, että meitä saa tulla katsomaan. Itse kun on synnytyksen jälkeen sen verran kipeenä, ettei kauheasti huvittaisi lähteä minnekään. Eikä se vauvankaan kannalta varmaan ole se ideaalijuttu, että itse kyläilemään.
Kun vauva on syntynyt, niin olisi kiva näyttää häntä heti kaikille ja olisi kiva muutenkin nähdä ihmisiä. Todella ärsyttävää kuulla sitten kuukauden päästä, että olisi ollut niin kiva tulla, mutta ajateltiin, että haluatte olla rauhassa.
Minua ei ole synnytysten jälkeen koskaan käynyt sairaalassa katsomassa muut kuin isä ja vauvan sisarukset. Ja hekin aika pikaisesti - lapset kun ei kauhean kauaa siellä viihdy. Olisipa sellainen mummo, joka tulisi katsomaan sairaalaan ja kotiinkin.
paha paha.
ihan korvien välistä
olen 26v ja miniä myöskin. kyllä teki pahaa lukea kirjotukses. toivottavasti poikani ei ikinä tuiollaista akkaa itelleen ota!!!
Minun synnytykseni oli todella raskas.. kesti yhteensä 27 tuntia. En nukkunut 3 päivään kunnolla. Olin todella poikki ja vauva rupes heti valvottamaan. Minusta en ollut tyly kun sanoin omille sekä puolison vanhemmille että en halua sairaalaan vieraita. Halusin vain levätä ja opetella esikoisemme hoitamista. Sitten anoppi soitti että appiukon mummu on päästettävä kuitenkin kylään koska suuttuu muuten koska kyseessä on hänen ensimmäinen lapsenlapsenlapsensa. Mummu vieraili tietenkin juuri silloin ku vauva nukkui, eli silloin kun minun olisi pitäny nukkua ja levätä. muut kyllä onneksi ymmärsivät kantani ja sanoin kaikille että tervetuloa sitten kun olemme kotona. Vauva oli koliikki vauva, joten en saanut levätä kolmeen kuukauteen. olin hölmö kun en osannut koskaan sanoa ei jos joku oli tulossa kylään. Ja anoppi ja appiukko kävivät joka helvetin päivä kun asuivat tuossa vieressä ja kehuivat kuinka kiltti vauvamme on eikä itke olenkaan.. ei niin itkenytkää, päivällä, olisivat tulleet 9 jälkeen kuuntelemaan=) Vauva nyt kiltti ja ihana ja kaikki valvomiset unohdettu
vaahdota kokoajan kuinka olet osa poikasi perheen elämää. Nuo samat asiat toistat jokaisen kohdalla, lopettaisit jo.Tiedämme jo kaiken sinun elämästäsi, ruuanlaitot ja leipomiset yms. Olet kärkkäästi ottamassa kantaa kaikkien kirjoituksiin ja toistat itseäsi, lopettaisit jo.Ajatella että huonossa kunnossakin itse jaksoit ottaa vieraita vastaan, kyllä olet jo silloin ollut oikea marttyyri.
Mikään ei ollut mukavampaa kuin anopin vierailut laitoksella, ja se kun kotiinkin tuli auttamaan. Anoppi tajusi sanomattakin mitä tarvitsin. Hyviä neuvoja antoi, ja kotitöissä oli arvaamaton apu. Lasta lahjoi, leluin, vaattein, vähistä rahoistaan, mutta pyysi,että saisi, kun oli ensimäinen lapsen lapsi. Ihanaa oli. Edelleenkin vain hyvää sanottavaa anopista, hyvä kun pysyy lähellä. Meillä on hyvät, ihanan lämpimät välit.
kuin aloittaja.
täällä vouhkaavat ja provoja aikansa kuluksi kirjoittelevat.
Tällänen "miniä" joutaa saunantaakse, eikä ansaitse sijaa suvussa.
kun et normaaliin ihmisten kanssakäymiseen pysty? Heltasta heittää? Toivottavasti ihmiset jättävät sinut yksin, lahoamaan omaan liemeesi.
toivotuksi miniäksi mihinkään sukuun. Häpeäksi olet miehellesi suvullesi. Varmasti käytöksesi johtuu jo nuorella iälläsi kotaamastasi hyväksikäytöstä, eihän tuollaista muutoin ymmärrä.
kaikilla ei ole sitä mukavaa ja kivaa anoppia (tai omaa äitiä)... valitettavasti! Mulla oli kunnes aloin seurustelemaan hänen poikansa kanssa..ikävää sinänsä,ettei ole enää. Syy varmaankin osittain minussa..olen itsenäinen ja itsepäinen, mutta aivan varmasti myös anopissa, joka ei omaa osuuttaan välien viilenemiseen ymmärrä, vaan ihmettelee miksi hänestä ei enää tykätä.
Toi kirjoitus oli kuin omasta suustani.
Toisille anopin vierailu tai tapaaminen(jo ennen raskauttakin) on enemmä stressiä aiheuttava kokemus, kuin se että joutuis itse kotiin tulo kahvit keittämään ja ruuat tekemään. Lisäksi meillä myös mies ruuan laitto taitoinen ja kahvin keitto taitoinen..ja yllätys yllätys osaa mies siivota ym. (tosin ei kiitos anopin, joka poikansa kyllä kiitettävästi passannut..)
Sama pätee myös omaan äitiini ... osittain.
Se että jollakin on elämän kokemusta ja lapset kasvatettu isoiksi jne. Ei tarkoita sitä, että neuvoja kaivattaisiin koko ajan. Vaan niitä kysytään kun niitä tarvitaan. Itse olen päättänyt, että tulkoon iso vanhemmat sairaalaan katsomaan ja ekaan viikkoon ei kotiin mitään asiaa, vaan haluan todellakin meidän perheen kesken vauvaan tutustua, varsinkin kun lapsi on myös meidän eka. Ei vain isovanhempien eka lapsenlapsi.
Se mitä hemmotteluun tulee, niin tottakai isovanhemmat hemmottelevat lapsia, mutta äiti ja isä on aina äiti ja isä, he tuntevat lapsen parhaiten. He ovat lapsen huoltajat ja heidän toiveita, tarpeita, arvoja ja olemassa olevaa tietoa ja taitoa on mielestäni myös isovanhmpien niinkuin muidenkin sukulaisten kuunioitettava.
Eivät kaikki kasvata lastaan samalla kaavalla, en usko että kovin moni miniä tai lapsi äidilleen menee kertomaan, kuinka perseelleen ovat lapset kasvattaneet ja mitä itse olisivat tehneet toisin. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja tekevät asiat eritavalla, arvostavat eriasioita ja ajattelevat eri tavoilla eri asioista. Varsinkin jos ovat eri sukupolveen kuuluvia, mutta jos ja kun aikuisia ihmisiä kai kaikki ollaan niin, jokainen perhe tekee päätökset keskenään ja muiden on se vaan ymmärrettävä.
Siispä toivoisin, että ihmiset puolin ja toisin vaikka kuinka luulisivat tietävänsä tai tietäisivät asiat paremmin, niin kunnioittaisivat sitä toista osapuolta. Niin sanallisia kuin ei sanallisia viestejään. Koska ei asiat sillä väkisin toisten elämään änkemisellä parane, vaan yleensä päin vastoin pahentuvat.
Kyllä mun käy sääliksi tälläsiä joiden täytyy isovanhempien palstalle tulla pahoittamaan vanhojen ihmisten mieli. Todella.
Itsekkäitä *askapäisiä sosiaaliseen kanssakäymiseen kykenemättömiä ihmisiä.
Jättäsivät mummit ja papat rauhaan. Häpeisivät edes.
Tarkoitukseni ei todellakaan ole pahoittaa kenenkään mieltä ja siksi esitinkin toiveen ettei minunkaan mieltäni pahoitettaisi ja minunkin tunteeni ymmäärretäisiin ja toiveitani kunnioitetaan. kuin myös kaikkien äitien.
Toiseksikin olen hyvin sosiaalinen ihminen, joten ei tuo asia tuota ongelmia. Paha arvostella ihmistä jos ei tunne...
Mielestäni vaan myös isovanhemmat voisivat kaiken innostuksen keskellä kuunnella ja ymmärtää myös tulevia ja nykyisiä vanhempia.
Koska itse todellakin toivon, että lapsellani olisi hyvät, turvalliset ja luotettavat isovanhemmat, joihin voi luottaa aina tarvittaessa. Mutta se edellyttää molemmin puolista kunnoitusta vanhempien ja isovanhempien välillä.
Lisäksi olen huomannut ihan kokemuksesta, että tulevat isovanhemmat ovat varsinkin ensimmäisestä lapsenlapsestaan usein niin täpinöissään, etteivät varsinkaan äidit (siis oma ja puolison) muista millaista itsellä siinä tilanteessa oli ja miltä itsestä mikäkin asia tuntui. Koska kaikki isovanhemmat eivät ole edes vanhoja, niin heidän luulisi muistavankin asiat suht hyvin. Koska lapsen äidilläkin on tunteet ja äidin vaistot,jne. itse ainakin otan hyvin henkilökohtaisesti kaikki asiat joissa minun kykyihini ei luoteta. Ihmiset vaan ovat erilaisia ja arvostavat eri asioita. Toiset arvostavat, että neuvoja annetaan ja kokoajan apuna ollaan, mutta kaikki eivät sitä arvosta. Itse ainakin arvostan/arvostaisin paljon enemmän sitä, että isovanhemmat olisivat ne vanhempien luotto henkilöt ja olisivat tukena ja antaisivat neuvoja kun niitä kysytään, koska tiedän etten kaikkea todellakaan tiedä ja ihan varmasti uusilla vanhemmilla tulee hetkiä joilloin tarvitsevat apua ja neuvoja, ei niitä tarvitse tuputtamalla tuputtaa. Paljon pienempi kyynnys on neuvoa kysyä, jos ei niitä väkisin tuputeta.
Mitä tuohon viimeiseen kommenttiin tulee, niin missä muualla tulevat äidit ja nykyiset äidit voivat kommunikoida tulevien ja nykyisten isovanhempien kanssa. Heiltä mielipiteitä ja neuvoja kysellä. Tarkoitukseni ei siis todellakaan ole pahoittaa omaa mieltäni, eikä tehdä tulevalle lapselleni hallaa, niin että lapsen ja isovanhempien välit ovat huonot.
Tarkoitukseni on vain pyytää äitien ansaitsemaa arvostusta, kyllä äiti on aina oman lapsensa paras asian tuntia ja vanhemmat lapsen kasvattajat. Isovanhemmat ovat oman kasvatyönsä tehneet ja heidän on aika luottaa siihen, että he ovat kasvattaneet omat lapsensa niin hyvin että he osaavat ja pärjäävät ja ovat hyviä vanhempia omille lapsilleen. Olla siellä hieman taka alalla vanhempien ja lapsen tukena ja luottohenkilöinä.
Äidin ja lapsen side on todella luja ja kukapa äiti ei lapsensa puolesta taistelisi kuin naarasleijona ja puolustaisi omaa reviiriään lpppuun asti. Näin ovat myös isovanhemmat aikoinaan tehneet, mutta nyt on aika isovanhemmuuden ja nauttia siitä.
Ja ei, en kaipaa yhtään kommenttia siitä, että olen itsekäs ja paskapää ja mummojen kiusaaja. Sitä en ole ja se ei ole tarkoitukseni. Tämä kirjoitus toki vain minun henkilökohtainen mielipiteeni ja ajatukseni, jonka (painotan edelleen) ei ole tarkoitus loukata ketään. Vaan herättää myös ne isovanhemmat ja myös vanhemmat.
Siis luottakaa isovanhemmat omiin kasvatustapohinne ja niiden tuloksiin, luottakaa että lapsenne ovat oppineet teiltä. Luottakaa että he osaavat, silloin hekin luottavat teihin ja kysyvät teitä neuvoa.
Aloittaja marisi, että anoppi tunki jopa laitokselle vauvaa katsomaan.
Nyt luemme tästä edellisestä kirjoituksesta laajat selostukset hoidosta ja kasvatuksesta.
Mm:
"Koska itse todellakin toivon, että lapsellani olisi hyvät, turvalliset ja luotettavat isovanhemmat, joihin voi luottaa aina tarvittaessa. Mutta se edellyttää molemmin puolista kunnoitusta vanhempien ja isovanhempien välillä."
Sekä:
"Tarkoitukseni on vain pyytää äitien ansaitsemaa arvostusta, kyllä äiti on aina oman lapsensa paras asian tuntia ja vanhemmat lapsen kasvattajat. Isovanhemmat ovat oman kasvatyönsä tehneet ja heidän on aika luottaa siihen, että he ovat kasvattaneet omat lapsensa niin hyvin että he osaavat ja pärjäävät ja ovat hyviä vanhempia omille lapsilleen. Olla siellä hieman taka alalla vanhempien ja lapsen tukena ja luottohenkilöinä.
Äidin ja lapsen side on todella luja ..." jne.
Ja kysymys oli vierailusta laitoksella vastasyntynyttä katsomassa.
Mummo, joka rupeaa kasvattamaan vastasyntynyttä lapsenlasta jo laitoksella, sietääkin karkoittaa maailman ääriin.
teet oikein , kun et itsekkäästi kiellä isovanhempien vierailua sairaalaan vauvaa katsomaan,vaikka en hyväksy sitä, että sen yksin päätät ilman isän mielipidettä!? Asenteesi muuten tuntuu kyllä olevan aika nuiva, kielteinen ja anoppivastainen,mutta myönnät kuitenkin,että syytä on itsessäsikin. On hyvä,että et syyllistä yksinomaan anoppiasi,näin teillä on kaikki mahdollisuudet tulevaisuudessa siihen, että voitte viettää joskus n.s. normaalia sukupolvien välistä aikaa yhdessä lastenlasten kanssa. Siihen on isovanhemmilla ja lapsilla toivottavasti mahdollisuus ja oikeus.On todella julmaa äidiltä(yleensä se on äiti) kieltää lapsia tapaamasta isovanhempiaan,vaikka syy olisi mikä.Tottakai äiti ja isä ovat lapsen kasvattajat,turva ja tuki,ja niin pitääkin olla,vaikkakin se osaaminen on tänä päivänä ,ikäväkyllä liian monilta vanhemmilta "hukassa", ja se on surullinen asia, joka liian usein ja yhä kasvavasti näkyy jo esikoululaisissa,koululaisissa ja usein jo ennemminkin.Ei aina voi,eikä saakkaan ymmärtää/hyväksyä ,jos näkee, että perhe voi todella huonosti ja lapset kärsivät, vai hyväksyisitkö itse tällaisen, siihen läheisenä puuttumatta? En tarkoita,enkä hyväksy sitä,että anopit saisivat sekaantua ja määräillä lastensa perheiden kasvatusasioissa turhanpäiten , vaan olla tukena ja silloin auttaa, kun heiltä neuvoja kysytään. Eikä kanattaisi myöskään miniän olla niin ehdoton ja kaikkitietävä kasvatusasioissa,etteikö voisi joskus kysyä myös vanhemmilta ,joilla kuitenkin on kasvattamisesta kokemusta ja tietämystä,vaikka eri sukupolvia ovatkin.Kyllä siinä omien vanhempien /anopin ja apenkin kasvatuksessa on voinut jotain oikeaa ja hyvääkin olla ;) Sopuisaa ja riidatonta tulevaisuutta vain teille anopinkin keralla toivoisin. Kivaa,että suhtaudut isovanhempien joskus hemmotteluun kuitenkin myönteisesti!
vuodatusta. Sinulla ei tunnu menevän hyvin, olet katkera. Mikä sitten on syy pahoinvointiisi on tietenkin arvoitus.
Kohdistat pahoinvointisi anopiisi. Miten on parisuhteesi laita? Kostatko kaunasi miehesi kanssa hänen äitiinsä, hänelle oletettavasti toiseksi tärkeimmälle ihmiselle. Suljetko toisen naisen pois miehesi elämästä, onko kyse mustasukkaisuudesta?
Kun olet hyvä miehelle tärkeille ihmisille voi parisuhteesikin paremmin. Miehesi voi voi hyvin ja sitäkautta myös sinä voit paremmin. Ole avoin ja anna isovanhempien kuulua elämäänne.
Tietenkin voin olla väärässä, ja sinä olet vain saanut harvinaisen v..mäisen anopin, josta käytöksesi johtuu.
syyttelee.
"On todella julmaa äidiltä(yleensä se on äiti) kieltää lapsia tapaamasta isovanhempiaan,vaikka syy olisi mikä."
Yleensä ne vaan on ne miehet, joita ei sinne mummolaan saa lähtemään mitenkään! Kun eivät jaksa sitä höösäystä.
Aikomukseni ei todellakaan ole kieltää lasta ja isovanhempia tapaamasta. Tämä vuodatus ei koskenut vain anoppiani, vaan osittain myös äitiäni. Joiden molempien kasvatuksessa on hyvää, mutta kuten sanoin heidän on luotettava siihen että ovat kasvattaneet lapsensa niin, että he osaavat sen hyvän siirtää eteenpäin.
Toki, tiedän että on vanhempia ja ihmisiä muutenkin jotka ovat enemmän tai vähemmän hukassa elämänsä, kavatuksensa,tms kanssa. Hoitoalla näkee ja kuulee kaikenlaista. Uskokaa pois... Tästä syystä on tullut kerättyä informaatiota lapsista ja elämästä ylipäätään (niin paljon kuin se tähän ikään mennessä on mahdollista)myös muualta kuin omilta vanhemmilta ja lähipiiriltä.
Kaikilla tuntuu olevan oma käsityksensä kuinka lapsen kanssa tulisi toimia ja tuskin mikään niistä on sen oikeampi tai väärempi, kunhan lopputulos ja keinot ovat turvallisia kaikille.
Enkä näitä "päätöksiä" ihan yksin tulevan lapsen isän mielipidettä ilman ole tehnyt. Meillä vaan niin erilaiset taustat ja vanhempien kasvatus tavat ja tulokset. Mulla ollut aina pienestä asti asenne "minä itse", toki teen virheitä, kuten varmaan jokainen äiti. Olen asunut yksin ja mieheni taas äidin kanssa yhteen muuttoon saakka. Olen saanut/joutunut osallistumaan kodin hoidollisiin juttuihin ja vahtinut pikkus sisaruksiani ynnä muita lapsia. Enkä väitäkkään että kaiken osaisin, mutta toivoisin että saisin oppia ilman jatkuvaa neuvomista. Ja tiedän, että aivan varmasti mielummin kysyn neuvoa silloin kun ihminen ei valmiiksi ole antanut minulle tunnetta, etten osaa. Vaan luottaa siihen, että osaan ja kysyn jos en osaa. On varmasti ihmisiä ja tulevia vanhempia joilla ei käytännössä ole mitään kokemusta lapsien hoidosta, mutta sitä ei pidä yleistää kaikkiin.
Toki aivan varmasti puuttuisin, jos näkisin että joku lapsi kärsii tai perheessä ei kaikki ole hyvin. Ja toivon, että jos näin meidän kohdalla tapahtuu niin joku siihen puuttuu, mutta niin kauan kuin kaikki toimii, vaikkei aina niiden hyvää tahtovien neuvojen mielenmukaan, niin vanhemmille ja perheelle annettaisiin rauha toteuttaa asioita omalla tavallaan, parhaaksi katsomallaan tavalla.
Siihen tulevatko välit anopin kanssa parantumaan ikinä, en osaa sanoa. Mutta toki hän saa lasta tavata, enkä aio häntä lapselle mollata millään muotoa, vaikka itseäni kuinka ketuttaisi. Asiat vaan ovat edenneet liian pitkälle sen suhteen että niitä ei ole ajoissa selvitetty. Tai joskus olen yrittänyt, mutta tulos aika heikonlainen. Ehkä en osaa asiaa oikein esittää, mutta ei se toinenkaan osa puoli aina sitä tietoa ota vastaan. Vaan ottaa sieltä ne muutamat "parhaat palat" ja takertuu niihin kuuntelematta sitä kokonaisuutta. Toivon, että välit joskus paranisivat, mutta siihen voi mennä aikaa ja se vaatii pitkää pinnaa..
Äitini on asia erikseen ja asiaa ei yhtään auta hänen vankat mielipiteensä ja vuosien kokemus omista ja toisten lapsista. En ole äitini kopio, enkä jatka anoppini jalan jäljillä, vaan haluan löytää molemmilta ne parhaat palat ja löytää sen oikean kultaisen keskitien. Niin että minun annetaan itse se löytää ja välillä kompastua matkalla, koska kaikki tarvitsevat kompastumisia.
Uskokaa pois, että olen näitä asioita ajatellut ja paljon. Jo ennen kuin mitään lasta oli tulossa.
Aivan varmasti tarvitsen kysyä ja tulen kysymään neuvoa, mutta helpompaa se olisi jos niitä ei tuputeta ja ratkaisujani tuomita.n näin säästyvät kaikki mielipahalta. :) Nämä mielipiteet eivät johdu vain näistä tulevaan lapseen liittyvistä asioista vaan myös monista näitä edeltäneistä jutuista, jota tänne on aivan turha kirjoitella. Tosin asiat ja tunteet vaan tulevat enemmän pintaan nyt, kun on lapsi tulossa ja meistä tulee "oikeasti" perhe, eikä vain avoliitossa asuva pariskunta.
Nyt saadaan klisee täyteen omakotitalo, farmari ja kultainennoutaja on ennestään... :)
Todellakin olen posiitiivisella mielellä isovanhempien hemmottelua kohtaan, sehän kuuluu asiaan, kunhan vaan siinäkin asiassa kuunnellaan myös vanhempia.
Tiedämpä vain ihan muutamankin tapauksen ja yksi pahin aivan lähisuvussa hiljakkoin tapahtunut,jossa miniä ei antanut mummun tavata lainkaan pojanpoikiaan pitkään aikaan,kun oli miehensä kanssa riitaantunut ja kosti anopilleen(lapsellinen miniä)ja mummu oli asiaan syytön ja oli vielä hiljattain saanut hoitaa useinkin heidän isompaa poikaansa ja heillä oli ollut hyvä mummusuhde.Oikeuden kautta saa nyt taas näitä tavata.On näitä vastaavia juttuja täältäkin palstalta voinut lukea .Ja edelleenkin sanon että se on äidiltä todellakin julmaa käytöstä,jos näin toimii.En syytellyt erityisemmin,vaan varoittelin,ettei niin kävisi.Mitä miehiin tulee ja mummolavierailuihin, niin ei voi yleistää,kyllä nykyisät hyvinkin lähtee mukaan ja osallistuu tosi paljon kaikkeen perheen kanssa.Kokemuksesta tiedän,kun minulla on kaksi vävyä.Usein käyvät koko perhe molemmissa mummoloissa,vaikka asuvat 300km päässä. Ja jos ei isä lähde mummolaan ,voihan se äiti sinne mennä lapsinensa ilman miestäkin.En nyt oikein ymmärtänyt pointtiasi,mitä ajoit takaa.Itse tarkoitin tilannetta,jossa miniä kieltää, estää ja uhkaakin isovanhempia ja ei anna heidän olla missään tekemisissä lastenlasten kanssa ,vaikka he olisivat tähän syyttömiä ja lapset ikävöisivät heitä.JULMAA! Olen nähnyt tällaisen tekstiviestin anopille miniältä."Et saa tavata lapsenlapsiasi,ennen,kuin he ovat aikuisia" Mummu oli järkyttynyt!
Ei en ole katkera anopilleni tai mustasukkainen..miksi olisin?! ja puhehan ei ollut pelkästään anopistani, vaan myös omasta äidistäni. Myönnän kyllä olevani monesta asiasta eri mieltä anopin kanssa, mutta tosiaan puhe ei ollut vain anopista.
Olen nyt jo raskauden aikana ja jo sitä ennenkin saanut kuunnella(äidiltäni enimmäkseen) pohdintoja koska lapsi hoitoon, minne ja kenelle, koska hän ottaa sen hoitoon, kuinka hän aikoo aina minun kieltäessäni jonkin asia kertoa "kuinka äitikin pienenä..sitä ja tätä..". Kuinka minun pitäisi enemmin ajaa viemään lapsi hänelle hoitoon kuin jonnekin muualle, kuinka hän voi ottaa loman ja isäni voi ottaa loman tai "pekkaspäiviä" silloin ja tällöin. Omat vanhempani ovat töissä käyviä, anoppi työtön, molemmat omat vanhempani asuvat väh. 30km päässä anoppi lähimpänä n.10km. Äitini kokonaan pois sulkenut vaihtoehdon, että anoppikin voisi lasta haluta hoitaa. Mieheni taas ensimmäiseksi olettaa että anoppi hoitaa kun on lähimpänä ja hänellä tietenkin eniten aikaa (äitini vuoro töissä ja isäni viikot päivä töissä).
Isäni on ainut 3 isovanhemmasta jolle ihan mielellään lapsen antaisinkin hoitoon, hän nimittäin kuuntelee myös meidän mielipiteitämme eikä sulje niiltä korviaan taikka suunnitele elämää puolestamme. Tämä nähty niin moneti ja monessa asiassa ennenkin...
Tasa-arvon vuoksi kaikille pitäisi antaa lapsi hoitoon lähes yhtä paljon,mutta en viitsisi ihan vaan sen takia lasta kokoajan hoitoonkaan antaa. Molemmat mieheni kanssa olemme vuorotöissä, joten aikaa lapsen kanssa olemiseen ja perheen kesken olemiseen muutenkin vähän. Hoidon tarvetta varmasti myös paljon jos ja kun vuorot menevät ristiin. Lisäksi mielestäni lapsen kannalta parempi, että kuka tahansa hoitaakin tulee hoitaja meille ettei lasta tarvitse "keskellä yötä" roudailla paikasta toiseen.
Ikävä kyllä joillakin ihmisillä ei ole tukiverkostoa lainkaan, mutta meillä sitä tuntuu olevan välillä liikaakin. Iahn kiva olis joskus itsekin saada lasta hoitaa. Välillä tuntuu ja mietityttää miten saa näiden muiden suunitelmien keskellä tungettua itsensä lapsen elämään.
Lisäksi normaali vierailu tai yökyläily isovanhempien luona on mielestäni aivan eri asia kuin, se että isovanhempaa tai isovanhempia käytetään jatkuvasti hoitajana.
Älä arvostele, jos et varmasti asioiden oikeaa laitaa tiedä.
Pidän anopistani kuin myös äidistäni ihmisinä, mutta anopin ja äidin rooleissa pidän myös suurimman osan aikaa, silloin kun ei arvostella, eikä tuputeta neuvoja ja mielipiteitään.
Kyse siitä että olen aikuinen kuin myös mieheni, olemme perustamassa omaa perhettä, johon tarvitsemme omaa tilaa.
asian näen.
Olet vasta raskaan ja tulevat isovanhemmat vasta sulattelevat ajatusta isovanhemmuudestaan.
Varmaan kaikki miettivät tuollaisen tiedon saatuaan, miten voisivat olla avuksi ja mitä kaikkea "velvollisuutta" isovanhemmuus tuo tullessaan.
Näen kuitenkin, että sekä sinä, että äitisi pohditte nyt aivan liikaa ja liian aikasin.
Äitisi tekee vaan sen virheen, että pohtii ääneen sinulle sellasia asioita, joita varmaan jokainen on käynyt mielessään läpi, mutta ei niitä puhu eteenpäin, koska vasta sitten kun lapsi on syntynyt ja tilanne alka normalisoitua, näkee mitä tarvii ja mitä ei.
Aivan suotta olet huolissasi yhtään mistään. Voin vannoa, että saatte aivan tarpeeksenne hoitaa lastanne ja elää omaa perhe-elämää.
Jos anoppi ja sun vanhemmat välillä käyvät kyläilemässä, ehkä 2-4 tuntia korkeintaan kerrallaan, niin teille jää vielä vuorokaudesta 20 tuntia. Pienen vauvan kanssa saa todella varautua siihen, että voitte joutua hoitamaan lähes 24 tuntia vrk, jos sattuu itkuinen lapsi, tai sellanen joka syö usein ja ottaa vaan pieniä torkkuja välillä.
Ihan varmasti saatte hoitaa tarpeeksenne, joten ole huoleti.
Ei kukaan pysty teiltä vastuuta ja vanhemmuutta viemään.
Noi jutut, että kerron sitte lapselle mitä äiti teki pienenä, on varmaan leikillään sanottu ja sinun kiusottelua.
Älä nyt kaikkea ota niin tosissasi ja vedä herneitä nenään.
Olet näköjään äitisi tyttö, että menet pahasti asioiden edelle.
Keskity nyt vaan siihen odotukseen ja valmistele vauvalle kaikki valmiiksi ihan rauhassa.
Kyllä kaikki aikanaan loksahtelee paikoilleen, kunhan et rupea hysteerisesti lastasi varjelemaan omilta isovanhemmiltaan.
Myös se uutuudenviehätys tasaantuu aikanaan. Ihan alussa varmaan ovat ihan onnesta sekaisin, mutta
ole onnellinen, että sinä olet sen saanut aikaan, sinä "lahjoitat" heille mahdollisuuden siihen onneen.
Anna heidän nähdä vauvaa ja pitää sylissä ja tuntea se isovanhemmuus ihan konkreettisesti.
Siitä ne pikkuhiljaa rauhottuu.
Opetelkaa jakamaan osa omasta onnellisuudestanne myös isovanhempien kanssa, saat huomata, että se onnellisuus teilläkin siitä vain lisääntyy ei suinkaan ole teiltä pois.
Tervetuloa mummut ja vaarit,
ukit ja mummit,
isoäidit ja isoisät
keskustelemaan lapsista ja lapsenlapsista.
marella on tämän palstan sheriffi.
ET SIIS OLE lukutaitoinen eli et ymmärrä lukemaasi.
sentään hermostuta!
Niinhän siinä otsikon alla lukee, mutta harvinaisen usein täällä myös anopit haukkuvat miniöistään ja valittavat milloin mistäkin, kun ovat vetäneet herneet nenään milloin mistäkin. Yleensä siitä, että oma lapsi tai miniä kieltänyt puuttumasta liikaa asioihin.
Pysyköön sitten aiheessa, niin ei tartte miniöille valittaa ja heitä haukkua. Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa.
Ihmiset harvinaisen kipakasti älähtävät, kun omaan nilkkaan kolahtaa tai läheltä liippaa.
Jättäkää siis isovanhemmat lapsienne perheet ja miniänne rauhaan, niin voin taata, että hekin jättävät teidät. Enpä haluaisi lapsilleni tuollaisia isovanhempia. Ihan välillä naurattaa, kun oi niin kilttien isovanhempien (lähinnä mummojen) juttuja lukee, että eikö näkyään ihmisillä ole oikeesti aikaa muuta kun toisiaan haukkua ja sitten ollaan tosiaan herneetnenässä, jos itseensä tai muihin isoäiteihin kritiikki kohdistuu.
Käyttäytyisivät ihmiset niin kuin aikuiset eikä pahaiset kakarat!!!
Olen aikaisemminkin suositellut näille raakkujille, etä on useita muita palstoja, joissa näistä asioista voidaan esittää mielipiteitä.
Isovanhemmat ja lapsenlapset ovat aiheena tällä palstalla, mutta olen kyllä merkille pannut, että eivät mieluisat keskustelunaiheet pysy niissä rajoissa.
Haukkuminen ja toisten mollaaminen on niin paljon kivampaa.
Ja kunnioituksen vaatiminen. Jokainen vastasynnyttänyt äiti ansaitsee ja vaatii kunnioitusta.
Ilmeisesti kunnioituksen tarve vähenee, mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, ja aikuisen pojan äiti ei kunnioitusta enää tarvitse eikä vaadi. Jos vaatisi, olisi se viimeinen pisara keskiäisissä suhteissa!
Tässäkään ketjussa ei lapsesta puhuta mitään. Hän on vain se kapula, josta saadaan lihava riita aikaan.
käyt siis vahtaamassa mummujen juttuja, kun ne puhuu takanpäin pahaa miniöistään. :))))))
Luulotauti johtaa moneen harmiin. Huono itsetunto ja luulotauti ovat vähintään serkuksia.
Niin ja tärkeintä et ole MONIKKO eli maailma ei ole yksikkö etkä sinä monikko, Joten jätä kyttäys ja koulutus et voi kouluttaa muuta maailmaa mieleiseksesi vaikka kuinka yrittäisit.
Tuolla on pieniin lapsiin omia palstoja, on palstat isille, äideille, ja anoppi appi palsta.
Mitäs jos pysyisit poissa täältä jos on pakko käydä vakoilemassa SULJE kuitenkin suusi.
on omaa tulkintaa.
Jokainen tulkitsee kuulemansa ja ymmärtää sen ihan OMISTA lähtökohdistaan.
On mm. optimistisia ja pessimistisiä luonteita ihmisenä.
Jokainen tulkitsee ihan itse saamansa viestit.
Tyhjät tynnyrit hakevat vertaistukea toisistaan, vain kolina on yhtäläistä kuuluu joukkoon.
Nuorinainen joka kokee kaiken kielteisenä arvosteluna ja reagoi vain kiukkuna ja haukkumisena, on aika säälittävä.
“Elämä opettaa ellei muuta niin hiljaa kulkemaan”
(taas kaksi mahdollisuutta: vauhti tai ääni )
Lopeta se sensuroiminen, hyväksy mielipiteiden rikkaus ja moninaisuus -tälle palstallekin mahtuu monenlaisia näkemyksiä, ja tietenkin ne härättävät myös vastakkaisia mielipiteitä.
Pitäisikö kaikkien olla yksimielisiä kuin neuvostoliiton kansalaiset?
ja tuö öykkäröinti kyllästyttää, toisten "pipiksi" nimittely on ala-arvoista ja viittaa siihen, että kirjoittajalla taitaa olla heikot eväät.
ei voi elää sovussa keskenään.
ISOVANHEMMAT: Pysykää tämän palstan aiheessa ja keskustelkaa lapsenlapsista. Älkää haukkuko lapsianne tai miniöitänne. Älkää tuppautuko heidän elämäänsä tai väkisin kertoko mielipteitänne ja ohjeitanne. Näin olette aivan varmasti tervettulleempia lapsenlapsenne elämään. Eivätkä he hautu teitä.
VANHEMMAT/ÄIDIT/ISÄT:
Älkää haukkuko isovanhempia ja pysykää omilla palstoillanne ja puhukaa omia juttujanne. Kysykää tarvittaessa neuvoa isovanhemmilta ja antakaa heidän olla osa lapsen elämää. Toki tietyt rajat voi asettaa omallekin yksityisyydelleen.
Näin kaikki varmasti onnellisempia ja perhe/sukusopu säilyy.
Täällä tuntuu olevan joillakin sellainen käsitys, että mummolla on lakisääteinen oikeus mennä katsomaan vauvaa sairaalaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Näin ei kuitenkaan ole. Meidän kuopus oli teholla, ja sinne ei saanut isovanhemmat mennä vauvaa katsomaan. Kyllä oli mummon ilme pahana, kun kymmenettä kertaa sanoin, että sairaalasta on annettu tällainen ohje, että isovanhemmat eivät voi nyt sinne mennä, enkä minä voi asialle mitään.
Entä jos miniä on siinä kunnossa, ettei jaksa ottaa vieraita vastaan sairaalassa? Jos se synnytyksessä onkin jokin mennyt jollain tavalla pieleen, hyvä kun on hengissä selvinnyt? Onko hän epäkohtelias jos ei halua anoppiaan sinne häntä katsomaan? Verrataanpa tilanteeseen, jossa se anoppi olisi sairaalassa toipumassa jostain operaatiosta, ja miniä tulisi kielloista huolimatta häntä katsomaan. Tokihan silloin miniä olisi se epäkohtelias.
Alkuperäisen kirjoittajan listaan lisäisin vielä yhden kohdan:
- älä kutsu vieraita lapsesi kotiin vaikka olisit siellä yökylässä. Anna heidän päättää itse, ketä kutsuvat kylään ja milloin. Sinä voit tavata omia ystäviäsi jossain muualla kuin lapsesi kotona.
ottaa synnärillä vastaan muita kuin oman aviomieheni. Se kolme päivää mikä siellä yleensä vietetään on NIIN lyhyt aika, että sen haluan pyhittää lepäämiseen ja lapsen hoidon opetteluun. Ja jos joku loukkaantuu siitä, että haluan kolme päivää olla ilman sukulaisia niin siinä kun sitten. Vauvan kerkeää kyllä mummot ja papat nähdä sitten kun on kotiuduttu. Eikä ne mummot ja papat siihen kuole, jos jää vauvan kolme ensimmäistä päivää näkemättä. Vauvakaan ei varmasti siitä kärsi jos ekat elinpäivät "joutuu" olemaan ilman isovanhempia.
Ja kun kerran anopilla on oikeus kieltää minua menemästä katsomaan appeani sairaalaan, niin miksei minulla olisi oikeutta kieltää heitä tulemasta??!!
rajoitu siihen kolmeen sairaalapäivään, vaan sitten alkaa ne vierailukiellot myös kotiin, että hyvässä lykyssä vasta kuukauden vanhana saa isovanhemmat nähdä, jos sillonkaan.
Näinhän äidit täällä puhuu.
Pelkäättekö saavanne niin rumia lapsia, ettei niitä voi ulkopuolisille ollenkaan näyttää, että ihan tarviitte miehen kanssa shokista toipumiseen ja lapseenne tottumiseen niin pitkän ajan?
Yleensä normaalit nuoret vanhemmat ovat niin ylpeitä aikaansaannoksestaan, että pitää koko maailmalle toitottaa ja esitellä.
Olis varmaan teillä pelokkailla ollut parempi, et olisitte piiloutuneet ihmisiltä koko raskausajaksi ja pitännet koko jutun omana tietonanne ja sitten joskus, kun uskaltaudutte tuoda lapsenne muiden nähtäväksi, niin sitten yllätyksenä sieltä tulette esiin.
Siten ei pääsis uteliaat pilaamaan teidän perheonneanne, eikä isovanhemmillekaan tulis pahaa mieltä, kun eivät edes tietäis koko asiasta.
Minusta itsekkäitä ovat ne mummit jotka täällä vaahtoavat omista oikeuksistaan.
Mitä jos joku ajattelisi sitä pientä vauvaakin vähän?
Hän on juuri maailmaan tullut, ja ensimmäinen ja tärkein suhde mitä silloin luodaan on suhde äitiin. Ja heti perässä tulee suhde isään. Omaan isään ja omaan äitiin.
Ja sen suhteen luomiseen tarvitaan ne äiti ja isä, mielellään niin hyvässä kunnossa ja niin hyvällä mielellä kuin mahdollista on.
Niinpä, kun äitejä ja isiä on niin monenlaisia, on varmasti tosi viisautta ja rakastavaa myös lasta kohtaan noudattaa näiden nuorten äitien ja isien toiveita. Yksi voi olla sitä mieltä, että ei sairaalaan toivota muita kuin vauva ja vanhemmat; toinen toivoo että koko suku pylähtäisi paikalle. Kumpikin selviytymistapa on ihan yhtä kunnioitettava ja hyvä.
Pienen vauvan synnyttyä lähiympäristön tarkein tehtävä - paras mitä vauvalle voi antaa - on auttaa nuoria vanhempia vanhemmuuteensa, heidän toivomallaan tavalla. Ei tuppautuen eikä pitäen milloin mihinkin sukulaisuussuhteeseen perustuen itsestäänselvänä oikeutena työntyä kylään ja keittiöön, vaan osoittaen kunnioitusta ja välittämistä, kyläilemällä silloin kun toivotetaan tervetulleeksi mutta ei muulloin. Vauva ei ihan aluksi mummeistaan niin hirveästi perusta, eikä hänen kuulukaan.
Kukaan isoäitikään ei ole tiettävästi kuollut siihen että näkee lapsenlapsen vasta kuukauden ikäisenä.
Kiitos puolimummo tai minun mielestäni supermummo.
Tällaista suhtautumista ja asennetta tarvitaan. Itse nuorena äitinä kaipasin tätä ja tällainen mummeli haluaisin aikanaan olla.
"Auttaa nuoria kasvamaan vanhemmuuteen heidän toivomallaan tavalla". Tämä on niin totta. Ja kun annat nuorille vahvistusta ja hyvää palautetta niistä asioista, jotka toimivat, niin heistä tulee koko ajan parempia ja vahvempia vanhempia. Jos on jotakin, mistä olet eri mieltä, niin senkus olet, mutta viisainta on jättää kommentoimatta.
Tämä kaikki koituu lasten parhaaksi ja sitähän me vanhemmat ja isovanhemmat pääsääntöisesti haluamme.
ps. loppukommenttina lisättäköön, että lastensuojelutapaukset on asia erikseen. Siis jos vaikka vanhemmat on huumeissa ja lapsi jää hoitamatta, niin totta kai puututaan ja äkkiä.
vaahdonnut oikeuksistani, koska mun ns mumin "oikeuksia" ei ole koskaan edes poljettu.
Oikeesti, vasta täällä ensi kertaa elämässäni olen törmännyt tuollaiseen ajatukseen, ettei isovanhemmat saisi tulla sairaalaan tai kotiin vastasyntynyttä katsomaan.
Meilläpäin en ole sellasesta koskaan edes kuullut, joten
ei ole itselläkään käynyt edes mielessä, ettenkö olisi saanut mennä.
Olen toki kohteliaisuutta noudattaen aina kysynyt, että sopiiko, mutta olisin ollut tosi hämmästynyt, jos olisi kielletty.
En ryntäile poikani kotiin miten ja millon sattuu.
Ihan jos on asiaa, niin saatamme pysähtyä pojan luona ohi mennen mutta jos olen ihan kyläilemään menossa muulloin, kuin synttäreille, niin aina kysyn, että sopiiko tulla. Kunnioitan kaikkien elämää ja toivon, että vastaavasti myös minun toiveitani kunnioitetaan. Sellainen keskinäinen kunnioitus meillä onkin vallinnut ja ehkä myös siksi pahoilta yhteentörmäyksiltä on vältytty.
Ei tarvi miniän eikä pojankaan valittaa, että anoppi sotkeutuu ja häiritsee heidän elämäänsä.
Ymmärrän oikein hyvin, että jokaisen pitää saada rauhassa omaa elämäänsä rakentaa, mutta sellaset huippukohdat, kuin esim. ensimmäisen lapsenlapsen syntymä, ovat asioita, joissa toivoisi joustoa ja ymmärtämystä olevan myös nuorilta isovanhempiin päin. En minäkään siellä sairaalassa muuta kuin piipahdin ja sutkin siitä rasittui äiti sen enempää kuin vauvakaan.
Hyvä vielä, että kävin, koska havaitsin miniän olevan aivan tavallaan sekaisin, siis oli synnytyksestä vielä niin väsynyt, ettei ollut ollenkaan oma itsensä.
He kun vielä olivat perhehuoneessa ja molemmat ekakertalaisia, eikä siellä henkilökuntaa paljon käynyt, niin osasin ilmottaa hoitajille, että käyvät useammin katsomassa äitiä, koska hänellä ei näyttänyt olevan kaikki kuten pitää.
Hoitajat olivat kiitollisia ilmoituksestani ja selittivät, että heidän on hyvin vaikea arvioida, koska eivät ihmistä entuudestaan tunteneet.
Onneksi äitikin siitä piristyi, kun sai vähän levättyä. Taisivat ottaa vauvan yhdeksi yöksi vauvalaan hoitoon, että äiti sai nukuttua. En nyt enää tarkkaan muista, mutta jotenkin tulivat apuun ja tilanne helpottui.
Toinen lapsi kun syntyi, niin asuivat silloin toisella paikkakunnalla, niin kyllä minut sinne sairaalaan ihan miniä kutsui katsomaan.
Oli aika liikuttavaa, kun hän soitti mulle melko pian la0psen synnyttyä ja kuulin tuoreeltaan kun vauva itki.
Sama oli kun ens. sij.pojistamme sai vauvan, niin taisin olla ensimmäinen kelle ilmotti, koska vauva oli niin tuore, että ainoastaan napanuora oli katkaistu siinävaiheessa. Silloinkin kuulin tuoreeltaan vauvan itkun. Siinä jotenkin se uusi tulokas konkretisoitui heti, kun kuuli äänen.
Meillä siis nämä tuoreet vanhemmat ovat halunneet minut jakamaan heidän onneaan heti alkumetreiltä.
Olisin toki kunnioittanut heidän toiveitaan, jos jotain muuta olisivat halunneet, mutta jotenkin meillä on noin ollut ihan itsestään selvyys.
Muutoin olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi, tuo on ideaali (tuohon pitäisi pyrkiä), mutta mummotkin ovat epätäydellisiä ja heille se annettakoon anteeksi, kuten hekin voisivat vähemmän syyttelevästi katsoa lastensa yrityksiä kasvaa vanhemmuuteen.
Niin paitsi nimimerkki mumia en mainitsisi tässä yhteydessä (jos edes puhutaan samasta?) koska hän on kirjoittanut tosi viisaasti ja kaikkia osapuolia ymmärtäen.
ei ymmärrä mistä se tulee. Pitää muistaa pyyhkiä jalkansa, ainakin sisään tullessaan.
Mummujen on viisasta pyyhkiä miniän huushollista lähtiessään. Moni tekee niin lähtiessään lapsuuskodistaan avioliitostaan jne.
Ei uutta alla auringon.
Mitä pienemmäksi “Ydinperhe” on käynyt sitä suuremmiksi luulot MUIDEN olemisesta ja elämisestä näkyy käyvän.
Suurin häpeä pitäisi olla suvaitsemattomuus, MUTTA pelko yksinäisyys ja vastuu “yksin” Pistää monen miniän vaahtoamaan kuin häntänsä perässä juoksevan elukan.
Mikäköhän tämänkin viestin pointti mahtoi olla?
tuota kummallista vuodatusta -olisikohan sitä kuraa jossain muualla kuitenkin enemmän kuin miniän kämpässä, vaikkapa kirjoittajan omassa pikkupääkopassa?
Taitaa tarkoittaa, että miniä parka on ihan sekaisin ja muhii omissa liemissään.
Syy on kaikissa muissa.
Mummujen ei tarvitse kantaa huolta antaa miniän hoitaa sotkunsa.
Moni on lapsuuskotinsa turvattomuuden rauhattomuuden yms. uhri.
Moni jättää alkoholisoituneen puolison tai narsistisen sovinistin.
Miniän pikkuinen pää on jo kutuistunut ihan olemattomiin, siitä huolehtiminen ei auta mitään.
Häpeä pitäisi olla suvaitsemattomuus, miniä ei tunnista sitä piirrettä on niin lähellä näkyy joka päivä peilissä.
Pelko yksinäisyys ja vastuu “yksin” Pistää monen miniän vaahtoamaan kuin häntänsä perässä juoksevan elukan. Perheelle ja suvulle raivoaminen ole aika turhaan, kuvitelma prinsessasta ja puolesta valtakuntaa katoaa ja anopin syy?
Niinhän tuo Röllikin on hirveä ja pelottava.
Kukaan vanhempi ei voi olla _millään tavoin varma_ tietävänsä ja osaavansa kaiken, tulos näkyy vasta valmiissa työssä jos lapsen siivet kantavat
Mutta epävarma peittää tunteensa päinvastaiseen.
Miniä on täydellinen peilatessaan itseään anoppiin niin monessa
"Elämä tarvitsee
siivet ja juuret
sekä unelmat
suuren suuret"
Vastenmielisiä nämä neuvojen kaapuun puetut torjunnat.
Yritetään antaa se kuva, että ihan mielellään ollaan tekemisissä aviopuolison äidin kanssa
- jos se pysyy huushollin ulkopuolella, eikä oleta ikinä, että nuori perhe menee hänen kotiinsa.
- jos joskus sattumalta tavataan, anopin tulee olla iloinen, onnellinen, kahden metrin päässä ja pitää suunsa kiinni.
- jos lapsi jostain syystä joutuu anopin hoteisiin, anopin tulee toimia presiis kuin kotona on toimittu. Lapsi saa muuten traumoja.
Jne.
Sanokaa suoraan vaan, että olette niin mustasukkaisia lapsistanne, että ette halua heidän tutustuvan ja varsinkaan kiintyvän puolison äitiin.
Sanokaa suoraan vaan, että kuvittelette olevanne niin täydellisiä äitejä ja vanhempia, että lapsen ei tarvitse tutustua muihin ihmisiin.
Ette huomaa, että tällä tavoin hänet kasvatetan vanhemmistaan riippuvaiseksi kotiin sitoutuneeksi pikku kullaksi, joka on vanhempiensa ilona iäti.
Kun torjutte isovanhemmat lapsen ensimmäisinä ikävuosina, on heidän välisensä side jäänyt solmimatta, eikä isovanhemmuus koskaan enää palaa.
Myöhäisemmässä vaiheessa tulee sitten eteen se, että isovanhemmat pitävätkin toisen perheen lapsista enemmän kuin toisen, hoivaavat ja huolehtivat. Sitten kysytään, miksi näin on.
On sitten enää vaikea muistaa, että on itse torjunut isovanhemmat lapsen alkuaikoina.
Just näinhän asia on monien mustasukkaisten miniöiden kohdalla! Oma äiti saa käydä,mutta anoppi on se jota pitää varoa ja eristää,ettei vain lapsi kiintyisi mummoon tai ainakaan tykkäisi hänestä.Se ,että näin loukkaa omaa aviopuolisoaan,sillä ei ole merkitystä tällaiselle itsekkäälle ihmiselle.Mutta tätä ei missään tapauksessa saa yleistää! Tavallisia, tasapainoisia, oikeudenmukaisia,mukavia ja suvaitsevaisia äitejä/miniöitä on kuitenkin suurin osa onneksi! :) Huomatkaa "oireilevat" miniät,että lapsi on onnellinen,jos hänellä on syvä suhde kaikkiin isovanhempiinsa,eikä se ole pois teiltä ja lapsi rakastaa aina omaa äitiä ja isää kuitenkin eniten. Suvaitsevuutta tarvitaan ja kauasnäköisyyttä lapsen parhaaksi!
Ei mitään kaapua, vaan ihan selkeät rehelliset toivomukset. Kaikesta sitä keksitään syyllistää pienenlapsen äitiä!
Halu olla rauhassa ja keskittyä vauvaan on luonnollista ja tervettä vauvan ollessa pieni ensikuukausina, ei vauva silloin kaipaa koko sukua ympärilleen, nukkuukin suurimman osan ajastaan. Niin on luonto tarkoittanut, se on vauvan parhaaksi.
Onko vastasyntynyt vauva jotain suvun julkista omaisuutta?? Kyllä mummojen, vaarien, kummien, tätien, setien ym vuoro vielä tulee tutustua vauvaan, kunhan vauva vähän kehittyy ja alkaa ottaa kontaktia ulkomaailmaan.
Kun lapsi syntyy perheseen, on hänestä työtä ja huolta 24/7.
Minusta vanhemmat, jotka eristäytyvät suvustaan, vanhemmistaan ja ystävistään lapsen takia, eivät ole kunnossa. Mitä he pelkäävät?
Luulisi, että jonkun omaisen apu olisi trvetullutta, mutta se näköjään koetaan uhkaksi ja ymmärtämättömyydeksi.
Kun perheeseen syntyy toinen ja kolmas lapsi, ovatko asenteet vielä silloinkin yhtä jyrkät?
Vai tuleeko kukaan edes tyrkylle silloin, kun apua todella kaivattaaisiin.
kyllähän ne käsitykset vauvan tarpeistakin muuttuu radikaalista, kun on kierroksessa jo toinen tai kolmas vauva.
Kuitenkin ihan samat tarpeet pitäisi olla ja tulla tyydytetyksi oli vauva 1. 2. tai 3.
Ei millään kukaan voi keskittyä enää vain vauvaan, kun pari muutakin lasta on hoidettava. Ei niitä voi vauvan takia heitteille jättää.
"eristäytyvät" on aika vahva sana, jos haluaa rauhassa keskittyä tutustumaan vauvaansa, jonka kehityksen alkutaipaleella äitisuhde on kaikkein tärkein. "eivät ole kunnossa" on taas typerää leimaamista ja syyttelyä, jos joku todella eristäytyy (ei siis halua lainkaan olla tekemisissä suvun kanssa) siihen on varmaan molemminpuoliset syyt, harvoin se on niin yksipuolista.
Ovatko mummot kateellisia siitä, jos eivät itse aikanaan saaneet lyhyen äitiysloman, maataloustöiden, tai muiden pakottavien syiden vuoksi muodostaa vahvaa sidettä omaan vauvaansa? iloitkaa lastenne puolesta, että nyt se on mahdollista.
Ei se ole teiltä pois, jos äiti kiintyy hyvin lapseensa ja antaa hoitoon vasta lapsen ehdoilla, eikä muiden aikuisten. Eikä se mommojen innokkuuskaan ole äideiltä pois, se on ihanaa ja arvostettavaa, että haluavat olla avuksi, kunhan malttavat jättää päävastuun lapsesta vanhemmille, niille joille se kuuluukin.
hataralla pohjalla, jos äidin kiintymyssuhde lapseen häiriintyy jo isovanhempien vierailusta tai siitä, että joku muukin katsoo lasta.
Mulla on ollut kiintymyssuhde syntynyt lapsiini jo odotusaikana ja kasvanut vaan välittömästi lapsen synnyttyä.
Se tunne, että olen äiti ja lapsi on minun on ollut niin vahva, ettei sitä mikään ole voinut horjuttaa.
Mitä ihmeen aikaa suhteen syntymiseen nykyään tarvitaan? Eikö se side pitäisi olla jo niin vahva, ettei siihen väliin kukaan pääse, vaikka kuinka yrittäisi?
Olen äiti kahdelle ja äitipuoli kahdelle, joista toinen on adoptoitu; sekä mummi"puoli" neljälle.
Omalla kohdallani aikanaan äidiksi tullessa kaikki meni luonnikkaasti ja mallikkaasti, kuten varmaan sinunkin kohdallasi on mennyt. Ihmisiä on kuitenkin oikeasti kovin monenlaisia, eivätkä kaikkien kohdalla asiat ole samalla tavalla. Joku tarvitsee enemmän aikaa ja rauhaa, joskus kiintymyssuhde on, kuten sanoitkin, hataralla pohjalla, ja silloin sen luomiseen todella tarvitaan enemmän työtä.
Olivat asiat kenen kohdalla nyt mitenkin, ei varmasti ole oikein eikä reilua lähteä kategorisoimaan ihmisiä hyviin ja pahoihin sen mukaan miten rankka kokemus äidiksi tuleminen kenellekin on. Toki on isoäitiyskin iso asia, mutta vauvaa ja äitiä on kyllä ajateltava ensin; hienotunteisuus on tarpeen, ja siihen ehkä vanhemmilla (ja toivottavasti viisaammilla) pitäisi olla nuoria enemmän varaa ja kykyä.
Nuo nykyäidit kuvittelevat olevansa villieläimiä.Jos ne onkin liikaa katsoneet sademetsien eläinten suojeludokumentteja.Niissä villieläin naaras voi hyljätä poikansa jos niiden rauhaa häiritään. Nuo nykyäidit eivät siis ymmärrä että he ovat sivistyneitä, älyllisiä olentoja ja myöskin ihmisiä eivätkä siis mitkään villieläin suojeluohjelmat päde heihin ja nyt ei olla sademetsissä.
Olen ilahtunut, että joku voi nähdä asian näin avarasti katsoen, ja viisaudella.
Ilmeisesti äitiys ja isoäitiys on niin tunteita kuohuttava kokemus, että se saa ihmiset (kuten monet tällä palstalla) katsomaan hyvin ahtaasti omasta itsestään käsin asioita ja leimaamaan, syyttelemään toinen tosiaan.
Missähän isoisät, vävyt ja isät luuraavat? miksi he eivät täällä palstoilla raastele toinen toisaan rajusti kuin isoäidit, äidit ja miniät keskenään?
Eikös niissä naistenlehdissäkin puhuta tästä: Hormoonit on naisilla epätasapainossa sekä synnytyksen jälkeen että vaihdevuosi-iässä.Sitten suututaan herkästi puolin ja toisin.
En vois kuvitellakkaan, että kukaan isoisä kävis vaatimaan lapsenlasta enemmän itselleen kuin mitä vanhemmat katsoo parhaaks. Oma tärkein pesti jo hoidettu, saa vaan rennosti etäämpää seurata lastenlasten kehitystä, nauttia heistä ja olla mukana sen verran kun jaksaa ja mitä omalle lapselle sopii.
Eikä isät jaksa kuunnella tai ottaa vastaan mitään turhaa motkotusta. Naiset sitten jaksaa syyllistyä kakesta, vaikka lokaa heittettäis niskaan, ravistakaa se pois vaan.
oli jo pitkät äitiyslomat ja hoitovapaat niin kuin teilläkin. Eikä meillä kaupunkilaisilla ole mitään maataloustöitä koskaan ollut. Millähän vuosisadalla sinä itse oikein elät? Muistele nyt omaa lapsuuttasi. 80-luku oli oikein äitiyden kulta-aikaa, jolloin kaikki asiat olivat paremmin kuin nykyään laman jälkeisessä Suomessa.
Ap:lle: Järkevä äiti päästää isovanhemmat synnytyssairaalaan katsomaan lasta. Ei sitten ole heti tarvetta kotikäyntiin. Seuraavan kerran voidaan sitten tavata ristiäisissä. Muista myös, että voit tarvita mummojen apua. Sen tähden kannattaa säilyttää hyvät suhteet lapsen molempiin isoäiteihin.
Toinen mummeistahan ristiäiset järjestää nykyään, se reippaampi ja terveempi.
Kyllä sellainen apu tietenkin kelpaa, mutta ei pidä tyrkyttäytyä vauvan kopan äärelle kotiin.
Kun en ole koskaan kuullut, että mummon tulisi järjestää ristiäiset??
Minulla on pieni suku, mutta ristiäisiä sentään jokunen.
Kyllä olen itsekin järkännyt yhdet ritiäiset ja parit on olleet toisilla mummuilla.
Syynä on ollut isommat tilat, väsynyt perhe koliikkivauvan takia, ja - luulen - rahapula.
ristiäiset meinaan, ethän nyt sekoita höperyyksissäsi häihin? Mutta kyllähän ne ristiäisten järjestämiset kuuluvat vanhemmille, ei mummojen hommaa.
ristiäisten tarjoilut ei sitten maksa mitään?
Monetko olet järjestänyt ja kuinka isolle porukalle?
Kyllä minäkin olen molempien lastenlasteni ristiäiset täällä meillä järjestänyt.
Suurimpana syynä on just nuo isommat tilat ja myös paremmin ollut aikaakin ja ehkä osaamista, kuin ekakertalaisilla nuorilla.
Ristiäisten aikaan on vauva vielä sen verran pieni, että työllistää vanhempansa ihan täysin, joten apu on ainakin meidän nuorille kelvannut.
ei se vastaukseni ollutkaan tarkoitettu vain teille kaupunkilaisille, maataloustyöt mainitsin yhtenä esimerkkinä lapsenhoidon esteille, koska tälle palstalle kirjoitetaan eri puolilta Suomea, kuten ehkä huomaat.
Samalla vuosisadalla elän kuin sinäkin, ja ikätovereissani (60-luvun lapsissa) on paljon niitä, joiden äideillä on työpaikasta riippuen äitiysloma ollut jotain muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Se on surullista, mutta onneksi nyt on paremmin.
On ollut ristiäisissä reilut 10 hlöä, itse ovat tehneet kakut -marjat omasta pakkasesta ja sitten voileipäkakut ja pikkuleivät. Eivät nuo nyt mahdottomia maksa... Ja ei ristiäisiin kutsuta koko kylän koiria, sehän on pyhä ja arvokas juhla johon kutsutaan vain läheisimmät ihmiset.
NIITÄ EI TODELLAKAAN TARVITA!!! näin on! niistä ei ole muuta kun harmia. kyyläävät kaiken aikaa nurkan takana, neuvovat ihan vitulleen kaiken, ovat omimassa vauvaa vaikka just ollaan tultu kotiin ym ym. siis kuka haluaa jonkun hikisen mamman synnärille utsimaan ja nauvomaan? en minä ainakaan!