Sinä, joka käyt täällä palstalla. Oletko aikuinen ja käytkö töissä?
Minua kiinnostaa kartoittaa tätä asiaa, koska kauhean moni täällä kirjoittaa syövänsä päivässä 100-300kaloria, enkä saata uskoa töitä tekevän ja liikuntaa harrastavan aikuisen selviävän koko päivää niin vähällä.
Itse pystyn työpäivän kyllä olemaan vähällä syömisellä, mutta silloin ei pysty enää harjoittamaan liikuntaa. Sen sijaan vapaapäivinä syön 500 kaloria ja liikun vähintään 3tuntia.
Kouluaikana oli paljon helpompaa pinnistää kaloreista ja kuitenkin liikkua illalla,
Minua kiinnostaa kartoittaa tätä asiaa, koska kauhean moni täällä kirjoittaa syövänsä päivässä 100-300kaloria, enkä saata uskoa töitä tekevän ja liikuntaa harrastavan aikuisen selviävän koko päivää niin vähällä.
Itse pystyn työpäivän kyllä olemaan vähällä syömisellä, mutta silloin ei pysty enää harjoittamaan liikuntaa. Sen sijaan vapaapäivinä syön 500 kaloria ja liikun vähintään 3tuntia.
Kouluaikana oli paljon helpompaa pinnistää kaloreista ja kuitenkin liikkua illalla,
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mä oon 20, en käy töissä.
Töissäkäynnin osalta omalta kohdaltani viittaan tähän: http://keskustelu.suomi24.fi/terveys_show.fcgi?category=97&conference=4500000000000606&posting=22000000032693744
kuinka moni uskaltaa rattiin? pitkä syömättömyyshän vastaa melkein unettomuutta ja hoksottimet ei todellakaan toimi. itselläni juuri autokoulu viimeisillään ja joka kerta ennen ajotuntia olen ahminut hedelmiä ja sokeria jotta ajo menisi hyvin. pelkään että ajan jonkun ihmisen päälle kun olen ihan horroksessa!
autoileeko kukaan? miten uskallatte/pärjäätte?
Olen autoillut jo useita vuosia. Korttia ajaessani muinoin äitini kyllä yritti estää ajoni, kun tiesi etten ollut syönyt mitään. Ainakin minä kumminkin olen pystynyt hyvin toimimaan liikenteessä, varsinkin jos joku toinen kyydissä.
Autolla en kylläkään ole ajanut, kun en ole nukkunut. Pari yötä kerrankin olin valvonut ja menin töihin, niin alkoi jo aakkosetkin mennä aakkostaessa sekaisin.
kun paino oli alhasimmillaan jaksoin tuskin kääntää rattia ja kaikki mutkat huimas mut silti vaan ajelin :o nyt se tuntuu uskomattomalta. Kannattaa olla varovainen verensokerin kans kun hyppää rattiin, kerran jouduin pysäyttään auton tiensivuun kun meinasin oikeesti pyörtyä ja pelästyin sitä itekkin. Noi sokeripitoset naposteltavat ei oo pitkiä aikoja kauheen hyviä, jonku 5min ne voi auttaa, mut sit kun verensokeri on noussu nopeeta, se lähtee nopeeta alaski ja sit huimaa viä enemmän. Kannattaa syödä mieluummin jotai hidasta hiilihydraattia esim. ruisleipää ni verensokeri pysyy pitkään tasasena
Mä oon määräaikaisella sairaseläkkeellä syömishäiriön takia ja oon vasta 25 v.En vois kuvitellakaan tekeväni töitä tämän kanssa.
Ja syömättä oleminen on mulle niin arkipäiväinen juttu ja ihan hyvin jaksan ajella. Mutta mieluummin kyllä kävelen ja juoksen työ-ja muut matkat, 17km jokapäivä.
Sairastin anoreksiaa parikymppisenä useita vuosia,ja jaksoin käydä toimistotyössä vähillä syömisilläni.Sen sijaan opiskeluaika oli takkuavaa kun aivot eivät saaneet tarpeeksi energiaa näännytysdieetistä.
Mitä vanhemmaksi oon tullu,sitä huonommin jaksan mitään ilman kohtuullista ruokamäärää,siis kunnollista lämmintä ruokaa,ei mitään rasvaista pikasafkaa tai suklaata.
Nykyisin oon nelikymppinen kolmen koululaisen äiti,hoidan kodin ja käyn osa-aikatyössä sekä harrastan reilusti liikuntaa.Oon käyny läpi yhden rasittavan leikkauksen,ja kaikella sillä kokemuksella mitä mulla on anoreksiasta ja elämästä oon tajunnu ettei mun sydän olisi kestänyt kaikkea mitä se on joutunu kestämään,jos olisin jatkanut pitempään syömättömyyslinjalla.Olisin varmaan kuollut ekaan synnytykseen.
Nytkin on välillä rytmihäiriöitä,mut tiedän jo miten paljon mun pitää syödä jaksaakseni työt,lapset,kodin ja elämääni nautintoa tuovan liikunnan.Siihen ei riitä pelkkä salaatti ja appelsiini,kuten nuorena:-)
sitä, että mitenköhän paljon tuollainen seisomatyö kuluttaa enemmän vrt. vaikkapa, jos opiskelisi tai tekisi istumatyötä? Jos vaikka on töissä vaatekaupassa, ja siinä seisoo koko päivän, ja lisäksi tulee niitä askeleitakin jonkin verran, kun myymälässä kulkee edes takaisin. Osaisiko kukaan vastata tähän, tai onko jollakulla omakohtaisia kokemuksia? Hankalaa nimittäin osata suhteuttaa syömisiä siten, että osaisi siis syödä riittävästi, ettei pyörtyä kupsahda, taikka ettei sitten illalla tyhjennä kotona koko kaappia, kun päivän aikana on syönyt liian vähän..