Kuinka moni nainen täällä palstalla valittaa samasta asiasta. Mies ei kosi. Meille naisille on koko pieni elämä tuputettu satuja, joissa unelmien prinssi polvistuu ja tekee elämästä unelmaa. Siskot, nyt taitaa olla niin, että meitä on kusetettu! Suurimman osan kotona käydään tämä sama kädenvääntö sitoutumisesta, myös minun parisuhteessani.
Oletteko huomanneet??
<3<3
12
2630
Vastaukset
- kuitenkaan!
Minun mieheni kosi kahden kuukauden tuntemisen jälkeen, ja siitä on nyt jo 15v. Nyt meillä on 7 kk pieni pojan vesseli, jolle olemme molemmat "myytyjä".
- ....
ja minun mieheni kosi neljän kuukauden jälkeen..=) nyt ollaan oltu kaksi vuotta onnellisesti yhdessä, eikä ennen kuulemma niin sitoutumiskammoisen mieheni kanssa ole ollut mitään sitoutumisongelmia..=) kyllä se taitaa niin olla että kun se oikea löytyy niin mieskin on valmis sitoutumaan..=)
älkää hyvänen aika naiset pakottako niitä miehiä sitoutumaan, siitä ei hyvä seuraa... - aivan...
.... kirjoitti:
ja minun mieheni kosi neljän kuukauden jälkeen..=) nyt ollaan oltu kaksi vuotta onnellisesti yhdessä, eikä ennen kuulemma niin sitoutumiskammoisen mieheni kanssa ole ollut mitään sitoutumisongelmia..=) kyllä se taitaa niin olla että kun se oikea löytyy niin mieskin on valmis sitoutumaan..=)
älkää hyvänen aika naiset pakottako niitä miehiä sitoutumaan, siitä ei hyvä seuraa...Ja me kaikki muut sitten olemme Sen Väärän kanssa? Pientä omahyväisyyttä ilmassa :)
- sellaista elämä on
aivan... kirjoitti:
Ja me kaikki muut sitten olemme Sen Väärän kanssa? Pientä omahyväisyyttä ilmassa :)
Eivät kaikki varmaan ole sen väärän kanssa, mutta osa varmaan on -joko siinä mielessä, että itse haluaa joskus naimisiin, mutta toinen ei koskaan tai sitten toinen osapuoli epäröi sen tähden, että ei ole sittenkään varma toisen olevan se oikea.
Minä olen myös naimisissa miehen kanssa, joka ei aikonut koskaan mennä naimisiin. Niin mies ilmoitti seurusteluvaiheessa. Hänellä oli takanaan kaksi avoliittoa ennen minua ja ajattelin että minun täytyy ehkä tyytyä siihen, ettemme koskaan mene naimisiin, mutta mies kosikin yllättäen 1,5 v seurustelun jälkeen, koska hänestä tuntui siltä, että haluaa olla minun kanssani loppuelämän ja naimisiinmeno tuntui hänestä hyvältä asialta. Aiemmissa suhteissa sellaista tunnetta ei hänellä ollut. Olin tietysti aivan pilvissä, ei sellaista voi kuin hehkuttaa;) - oivoi
Kosittiin muutaman kuukauden jälkeen. Mulla iski pupu pöksyyn, enkä vielä suostunu. Saapi nähdä,kosiiko enää ikinäXD..
- en ainakaan
ikinä tule mieheltä kärttämään mitään kihlauksia tai muutakaan. Jos ei itse ymmärrä aikanaan että nyt voisi sitoutua kihlautumalla ja menemällä naimisiin niin sitten jatketaan samalla tavoin kuin ennenkin. Oishan se kivaa kertoa sukulaisille että mentiin kihloihin mutta kyllä mun takaraivossa paukuttelis omantunnon ääni et nii no ei tuo mies ois oikeestaan halunnu mut kun mä tarpeeks kauan kärtin ja kinusin niin kyllä se sit vihdoin suostu. Niinkö hyvässä parisuhteessa toimitaan?
- suhteen alussa!
Tutustuin suomi24:llä upeaan mieheen, jonka kanssa olimme erottamattomat heti ensimmäisestä tapaamisesta lähtien. Parin kuukauden seurustelun jälkeen mies kertoi minulle päättäneensä jo ihan nuorena ettei koskaan mene naimisiin, koska hänen vanhempiensa avioliitto oli yhtä riitelyä. Hänellä itsellään oli takanaan kaksi parin vuoden pituista avoliittoa, joissa ei ollut kuulemma ollut sen kummempaa tunteiden paloa alussa eikä lopussa, mitä nyt oltiin yhdessä. Minä kerroin, että koska olen jo 35 v. ja minulta on mennyt vuosikymmen oman elämäni ja kodin rakentamiseen, en aio panna pillejä pussiin ja myydä omaa asuntoani, ellen ole täysin varma siitä, että mies on tosissaan. Kerroin toivovani, että menisimme joskus naimisiin, mutta voisimme myös jatkaa elämää seurustellenkin. Mies ei sanonut siihen oikein mitään, enkä minä palannut asiaan, koska tahdoin että hän tekee itse omat päätöksensä. Puolen vuoden päästä mies kertoi että rakastaa minua niin paljon, että haluaisi mennä kanssani naimisiin ja kysyi haluaisinko ottaa hänet miehekseni. Arvatkaa vaan mitä vastasin..! Kysyin miksi hän muutti mielensä, mihin hän vastasi ettei ole koskaan kokenut ketään naista kohtaan samanlaisia tunteita kuin minua kohtaan ja että naimisiin meno vaan "tuntui niin oikealta". Nyt olemme olleet naimisissa 3 vuotta ja aivan ihanasti menee!
Joskus kyse voi olla siitä, että ei ole vielä löytänyt sitä oikeaa. Toisilla taas on huonoja kokemuksia ja niistä jäänyt turhia pelkoja. Joillakin periaatteellinen syy olla menemättä kihloihin tai naimisiin. Heti suhteen alussa olisi hyvä selvittää nämä asiat, että tietäisi mitä on tiedossa, eikä tulisi turhaan painostettua toista. Vihjailu, painostaminen ja juhlapäivien odottaminen siinä mielessä että josko se nyt kosisi, loppuillan kuluessa tihrustamiseen ei ehdottomasti ole järkevää. Pakkokosinta ei ole mistään kotoisin. Miellä mies ei varsinaisesti "kosinut", vaan jostain lähti ajatus ilmaan kihlautumisesta, ja sitä kautta avioliitosta. Eli ei niin romanttisesti mutta ainakin asiasta keskusteltiin vakavasti :D on se mies kuitenkin myöhemmin hupsuna polvistunut eteeni ja kysellyt "tulekko vaimokseni?" vaikka asiasta on jo aikoja sitten sovittu :P
- onnellinen vaimo
Mieheni kosi minua ihan pyytämättä ja ihan yllättäin ja 3kk kosinnasta meidät vihittiin avioliittoon.
Katsos kun on Miehiä ja miehiä, ja pitää osata valita se oikea. :) - tulevavaimoforsure
En tiedä mistä se on lähtöisin, ettei avioliittoa arvosteta yhtä paljon nykyisin kuin vanhempieni nuoruudessa. Harmi, sillä minusta se on kuitenkin se ainoa ja oikea ratkaisu minulle. Rakastan kumppaniani, mutta tiedän, että hän on sitä tyyppiä joka haluaa kosia "sitten joskus". Minä en vain aio ikuisesti odotella; minulla on elämäni elettävänä ja haluan aviomiehen ja lapsia - meillä naisilla kun biologia tulee vastaan jossakin vaiheessa!
- ajatuksesi
Epäilet siis, että miehesi ei aio kosia? Onko sinulla muuta suunnitelmaa sen varalta kuin että dumppaat miehen jos ei kosi?
Jos nainen on sitä sorttia, joka pitää avioitumista todellisena sitoutumisen merkkinä, hänellä on oikeus tehdä niin. Silloin täytyy vain löytää mies, joka haluaa myöskin mennä naimisiin. Se on huono ratkaisu, että alkaa olemaan miehen kanssa, joka "ehkä saattaa aikoa joskus mennä naimisiin, mutta ei nyt luultavasti ihan lähiaikoina". Siitä ei seuraa kuin murehtimista, kyttäämistä ja lopulta pettymys puolin jos toisin. Minä suosittelen sellaista, että naimisiin haluava laittaisi naimisiinmenon vaatimukseksi ennen kuin otetaan se 700 000 € talolaina ja/tai hankitaan lapsi. Jos on valmis sitoutumaan yhteiseen lainaan ja yhteiseen lapseen, jonka vanhempia tullaan olemaan koko loppuikä (ja samoin lainaa maksetaan hamaan tappiin), niin siinä vaiheessa ei saisi enää olla ongelmia "sitoutua" puolisoon... Nykyään nämä asiat vaan tehdään ehdoin tahdoin väärin päin. Moni haluaa hankkia ensin lapsen ja talon ja sitten vasta naimisiin jos sittenkään. Mitä etua siitä on, että asiat tehdään näin nurinkurisesti? Ennen sitouduttiin ensin elämään toisen kanssa elämänsä loppuun saakka ja sitten vasta pantiin lapsi alulle, missä on minusta ihan järkeä... - minäkään sinua...
ajatuksesi kirjoitti:
Epäilet siis, että miehesi ei aio kosia? Onko sinulla muuta suunnitelmaa sen varalta kuin että dumppaat miehen jos ei kosi?
Jos nainen on sitä sorttia, joka pitää avioitumista todellisena sitoutumisen merkkinä, hänellä on oikeus tehdä niin. Silloin täytyy vain löytää mies, joka haluaa myöskin mennä naimisiin. Se on huono ratkaisu, että alkaa olemaan miehen kanssa, joka "ehkä saattaa aikoa joskus mennä naimisiin, mutta ei nyt luultavasti ihan lähiaikoina". Siitä ei seuraa kuin murehtimista, kyttäämistä ja lopulta pettymys puolin jos toisin. Minä suosittelen sellaista, että naimisiin haluava laittaisi naimisiinmenon vaatimukseksi ennen kuin otetaan se 700 000 € talolaina ja/tai hankitaan lapsi. Jos on valmis sitoutumaan yhteiseen lainaan ja yhteiseen lapseen, jonka vanhempia tullaan olemaan koko loppuikä (ja samoin lainaa maksetaan hamaan tappiin), niin siinä vaiheessa ei saisi enää olla ongelmia "sitoutua" puolisoon... Nykyään nämä asiat vaan tehdään ehdoin tahdoin väärin päin. Moni haluaa hankkia ensin lapsen ja talon ja sitten vasta naimisiin jos sittenkään. Mitä etua siitä on, että asiat tehdään näin nurinkurisesti? Ennen sitouduttiin ensin elämään toisen kanssa elämänsä loppuun saakka ja sitten vasta pantiin lapsi alulle, missä on minusta ihan järkeä...Musta ei tänä päivänä voi puhua mistään oikeasta tai väärästä järjestyksestä nuiden talon hankkimisien, lasten saamisen ja naimisien suhteen. Olennaista olisikin kait löytää sellainen puoliso, joka ajattelisi asioista ja varsinkin niiden toteutumisjärjestyksestä samalla tavalla. Sinällään lapsen hankkiminen ennen avioitumista ei mielestäni ole mitenkään "nurinkurista" vaan valinta muiden valintojen joukossa.
Mulla ei ole lasta tai taloa tai sormustakaan, mutta onnellinen parisuhde löytyy. En kiellä, ettenkö itsekin silloin tällöin haikailisi naimisiin puolisoni kanssa, mutta hän ei siihen askeleeseen ole vielä valmis. Mulle on loppujen lopuksi tärkeintä se, että saan elää tässä suhteessa, tämän ihanan ihmisen kanssa, ei siis se naimisiin meno. Kuitenkin me molemmat haluamme naimisiin ennemmin tai myöhemmin ja mielellään ennen niitä lapsia. Omalla kohdallamme "mielijärjestys" on siis sama, ainoastaan aikataulusta olemme eri mieltä...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 692247
Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu1012073- 781688
- 781506
Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en411500- 101387
- 311354
Persuilla ja Saksi-Riikalla meni sitten pornon levittämiseksi koko touhu.
Onko kenellekään yllätys?521258Synnittömänä syntyminen
Helluntailaisperäisillä lahkoilla on Raamatunvastainen harhausko että ihminen syntyy synnittömänä.621200Mitä tämä tarkoittaa,
että näkyy vain viimevuotisia? Kirjoitin muutama tunti sitten viestin, onko se häipynyt avaruuteen?281179