.
Nouseeko Keskusta nyt myös suurissa kaupungeissa?
***************************************************
Eero Heinäluoman ilmoitus kertoo Hakaniemen syvenevästä murroksesta ja sen kautta suoraan lisää saatavasta voimasta Keskusta-oikeistolaiselle linjalle!
SAK:n valittu ymmärsi puolueen murroksen syvenevän, oman epäonnistumisensa mahdottoman edessä, sossujen pahan yskän vain pahenevan, ja siirtyy viisaasti (?) sivuun.
Seikka kertoo kaaoksesta ja suuresta hädästä SDP-SAK:n pinttyneissä valtarakenteista. Seikka johtaa mitä ilmeisimmin Erkki Tuomiojan valintaan seuraavaksi puheenjohtajaksi!
Mutta - mutta, arvoisat sossut ja myös te vanhan piilo-stallarit..: Radikaalin vasemmistovallankumouksen nousun aikakauden vanha harmaaparta, 1970 –luvun alun stallari-radikaali ei kutsu luokseen kuin puolueuskollisen sossu-rungon, sen äärimmäisen osan, joka äänestäisi Hakaniemen käskystä vaikka uudestaan sitä kuuluisaa Elannon vanhaa leipälaatikkoa. Nuorempi väki hylkii satavuotisen perus-sossukan viisastelevaa aatetta. Tuomioja-look ei kutsu luokseen heitä jotka kyllä saattaisivat äänestää nuorekkaampaa sossu-idolia, heille ehkä jossain olemassa olevaa uskottavampaa 2000 -luvun joukon idolia.
Joko nyt asemat vakiintuvat,
porvarillinen runko kirkastuu?
**********************************************
Keskustan nousulle ei pitäisi olla esteitä nousta suvereeniksi valtionhoitajaksi, mutta - mutta..., silti siinä on se ISO JOS!
Nyt liiankin optimistiset kannatusluvut saattaisivat riittää pidemmällekin, mutta Matti Vanhasen johdolla kannatus kuitenkin tiippoilee parhaimmillaankin - "siinä ja siinä" -, Kokoomuksen kanssa kärkipaikasta taistellessa.
Vanhasen hurmaantuminen korostuneeseen vallankäyttöön antaa rekyyliä, varmasti ja lujaa, ja potkii vaaleissa takaisin, ellei sitten....!
JOS Keskustan nousun takuumies, puoluesihteeri Jarmo Korhonen ei löydä riittäviä lääkkeitä Keskustalle nousta suurissa kaupungeissa, - raju satsaus vaali-budjettiin ei pelkästään nyt riitä - niin Keskustassa saattavat käyvät kylmät tuulet kuntavaalitappion myötä. Riski on ilmeinen vaikka voitosta nyt toiveikkaasti puhuttaakin.
Epäilyksen siemen herää kun silmäilee Keskustan Helsingin piirin ehdokaslistaa, jossa ei Juha Väätäisen ja Merja Vanhasen jälkeen yksikään nimi soita kelloa, eivätkä heidänkään nimensä kuin politiikan ulkopuolisten irtoäänien saalistajina.
Kiviniemi-Peltokorpi -linjan suosion taso on tunnettua laadultaan, vain stadin peruskepuja peltokorven uskosisaria kutsuvaa, eikä heillä ole ollut esittää mitään sellaista teemaa, joka erottautuisi harmaasta massasta heidän ja keskustalaisuuden eduksi, laadukkaammaksi tunnettuudeksi täällä stadissa.
Ilman selkeätä uutta ohjelmaa ja sen taakse löytyviä uskottavia ehdokkaita - uusia kasvoja - ei hommasta tällä rakenteella, näillä ehdokkailla synny kunnon spurttia - "ei lasta, ei edes paskaa" - ei sitä kauan kaivattua kunnon nousua Keskustalle.
Tämä johtuu siitä, että suurissa kaupungeissa ei Vanhaseen uskota, ja maakunnissa Keskusta voiman takaajana toimiva Korhosen nousu 2006 puoluesihteeriksi ei ehkä kanna enää suuriin kaupunkeihin ilman radikaaleja uusia linjauksia, uskottavaa politiikkaa ja tuoreita kasvoja.
Aikaisempaa, melko tuoretta näyttöä toki Korhoselta löytyy. Se antaa uskoa tulevaankin. Ilman hänen kovaa, tervettä linjaustaan puolueeseen, maakuntia herättänyttä kampanjaansa hänen nousussaan ensin puoluesihteeriksi ja sitten kovakätistä saneerausta "Vanhasen ja hänen vihreitten tuulien utopioista" eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa, olisi Keskusta mitä ilmeisimmin jäänyt 2007 vaaleissa oppositioon.
Jos toki on uskottavaa että Korhoselta löytyy lääkkeitä kovaan peliin myös suurissa kaupungeissa, - ennen muita pääkaupunkiseudulle ja nimen omaan Helsinkiin tultaessa -, on täällä vastus kuitenkin kovinta mahdollista luokkaa, eri merkkiä kuin Keskustan entuudestaan vahvoissa maakunnissa, kun täällä rutinoituneet Kokoomuksen ja Hakaniemen pääkonttoreitten jyrät tasoittavat tietä täkäläisille entuudestaan erittäin vahvoille piireilleen.
Vihreitten kanssa on Korhosen joukoilla jo paljon vaivaa edessään menestyäkseen nykyistä keskustalaista stadin marginaalijengiä laadukkaammin. Miten uusi luuta onnistuukaan "keräämään himaan" sitä saalista jonka stadin gryynet ovat puoli-ilmaiseksi saaneet, osin Apollolaisilta, Keskustan Helsingin piirin ansiosta, sen nukkuessa seisaallaan sitten Ilkka Hakalehdon päivien 1976 kuntavaaleista, noina aikoina alkuun lähteneen stadin gryyne-porukan koollekutsun ajoista.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Nouseeko Keskusta nyt myös suurissa kaupungeissa?
***************************************************
Eero Heinäluoman ilmoitus kertoo Hakaniemen syvenevästä murroksesta ja sen kautta suoraan lisää saatavasta voimasta Keskusta-oikeistolaiselle linjalle!
SAK:n valittu ymmärsi puolueen murroksen syvenevän, oman epäonnistumisensa mahdottoman edessä, sossujen pahan yskän vain pahenevan, ja siirtyy viisaasti (?) sivuun.
Seikka kertoo kaaoksesta ja suuresta hädästä SDP-SAK:n pinttyneissä valtarakenteista. Seikka johtaa mitä ilmeisimmin Erkki Tuomiojan valintaan seuraavaksi puheenjohtajaksi!
Mutta - mutta, arvoisat sossut ja myös te vanhan piilo-stallarit..: Radikaalin vasemmistovallankumouksen nousun aikakauden vanha harmaaparta, 1970 –luvun alun stallari-radikaali ei kutsu luokseen kuin puolueuskollisen sossu-rungon, sen äärimmäisen osan, joka äänestäisi Hakaniemen käskystä vaikka uudestaan sitä kuuluisaa Elannon vanhaa leipälaatikkoa. Nuorempi väki hylkii satavuotisen perus-sossukan viisastelevaa aatetta. Tuomioja-look ei kutsu luokseen heitä jotka kyllä saattaisivat äänestää nuorekkaampaa sossu-idolia, heille ehkä jossain olemassa olevaa uskottavampaa 2000 -luvun joukon idolia.
Joko nyt asemat vakiintuvat,
porvarillinen runko kirkastuu?
**********************************************
Keskustan nousulle ei pitäisi olla esteitä nousta suvereeniksi valtionhoitajaksi, mutta - mutta..., silti siinä on se ISO JOS!
Nyt liiankin optimistiset kannatusluvut saattaisivat riittää pidemmällekin, mutta Matti Vanhasen johdolla kannatus kuitenkin tiippoilee parhaimmillaankin - "siinä ja siinä" -, Kokoomuksen kanssa kärkipaikasta taistellessa.
Vanhasen hurmaantuminen korostuneeseen vallankäyttöön antaa rekyyliä, varmasti ja lujaa, ja potkii vaaleissa takaisin, ellei sitten....!
JOS Keskustan nousun takuumies, puoluesihteeri Jarmo Korhonen ei löydä riittäviä lääkkeitä Keskustalle nousta suurissa kaupungeissa, - raju satsaus vaali-budjettiin ei pelkästään nyt riitä - niin Keskustassa saattavat käyvät kylmät tuulet kuntavaalitappion myötä. Riski on ilmeinen vaikka voitosta nyt toiveikkaasti puhuttaakin.
Epäilyksen siemen herää kun silmäilee Keskustan Helsingin piirin ehdokaslistaa, jossa ei Juha Väätäisen ja Merja Vanhasen jälkeen yksikään nimi soita kelloa, eivätkä heidänkään nimensä kuin politiikan ulkopuolisten irtoäänien saalistajina.
Kiviniemi-Peltokorpi -linjan suosion taso on tunnettua laadultaan, vain stadin peruskepuja peltokorven uskosisaria kutsuvaa, eikä heillä ole ollut esittää mitään sellaista teemaa, joka erottautuisi harmaasta massasta heidän ja keskustalaisuuden eduksi, laadukkaammaksi tunnettuudeksi täällä stadissa.
Ilman selkeätä uutta ohjelmaa ja sen taakse löytyviä uskottavia ehdokkaita - uusia kasvoja - ei hommasta tällä rakenteella, näillä ehdokkailla synny kunnon spurttia - "ei lasta, ei edes paskaa" - ei sitä kauan kaivattua kunnon nousua Keskustalle.
Tämä johtuu siitä, että suurissa kaupungeissa ei Vanhaseen uskota, ja maakunnissa Keskusta voiman takaajana toimiva Korhosen nousu 2006 puoluesihteeriksi ei ehkä kanna enää suuriin kaupunkeihin ilman radikaaleja uusia linjauksia, uskottavaa politiikkaa ja tuoreita kasvoja.
Aikaisempaa, melko tuoretta näyttöä toki Korhoselta löytyy. Se antaa uskoa tulevaankin. Ilman hänen kovaa, tervettä linjaustaan puolueeseen, maakuntia herättänyttä kampanjaansa hänen nousussaan ensin puoluesihteeriksi ja sitten kovakätistä saneerausta "Vanhasen ja hänen vihreitten tuulien utopioista" eduskuntavaaleihin valmistauduttaessa, olisi Keskusta mitä ilmeisimmin jäänyt 2007 vaaleissa oppositioon.
Jos toki on uskottavaa että Korhoselta löytyy lääkkeitä kovaan peliin myös suurissa kaupungeissa, - ennen muita pääkaupunkiseudulle ja nimen omaan Helsinkiin tultaessa -, on täällä vastus kuitenkin kovinta mahdollista luokkaa, eri merkkiä kuin Keskustan entuudestaan vahvoissa maakunnissa, kun täällä rutinoituneet Kokoomuksen ja Hakaniemen pääkonttoreitten jyrät tasoittavat tietä täkäläisille entuudestaan erittäin vahvoille piireilleen.
Vihreitten kanssa on Korhosen joukoilla jo paljon vaivaa edessään menestyäkseen nykyistä keskustalaista stadin marginaalijengiä laadukkaammin. Miten uusi luuta onnistuukaan "keräämään himaan" sitä saalista jonka stadin gryynet ovat puoli-ilmaiseksi saaneet, osin Apollolaisilta, Keskustan Helsingin piirin ansiosta, sen nukkuessa seisaallaan sitten Ilkka Hakalehdon päivien 1976 kuntavaaleista, noina aikoina alkuun lähteneen stadin gryyne-porukan koollekutsun ajoista.
Seppo Hietanen
"kerimäki st"
CITY-Keskusta
Vastaukset 9
Vanhimmat
Keskusta ei nouse kaupungeissa nykyisen puoluesihteerin eväillä. Hyvä jos hän pystyy estämään kannatuksen hupenemisen niissä yhdistyvissä kunnissa, joissa demareiden suhteellinen osuus kasvaa. Nykykannatuksesta kiinni pitäminen maaseudulla on ihan riittävä haaste Korhoselle.
Kaupungeissa keskusta voi saada lisää kannatusta ainoastaan, jos kaupunkeihin saadaan uskottavia, Vanhasen tapaan liberaalisti ajattelevia ehdokkaita. Sellaisista taitaa vain olla paha pula, kun koulutettu ja omilla aivoillaan ajatteleva väki on kaupungeissa valinnut joko kokoomuksen tai vihreät.
Demareiden tolkuton tappio nuorisogallupissa ennustaa, että edessä on myös vaalitappio, minkä voittaja ei kuitenkaan ole keskusta, vaan - ikävä kyllä - mitä todennäköisimmin nukkuvien puolue.
Nyt on Oiva Härkösellä onnenpäivät, sillä punamulta on taas tuloillaan. Kun Jarmo Korhonen vielä saa tahtonsa läpi Keskustassa, niin punamulta on selviö vaalituloksesta riippumatta.
Kyllä Oiva tuntee politiikan kun tietää sinun olevan kaukana todellisesta keskustalaisesta ajattelusta, joka on tällaista:
Demareiden puoluekoneisto ...
Kirjoittanut: oivahärkönen 12.1.2008 klo 19.04
... on heppoinen. Puoluekokoukset, jotka valitsevat puheenjohtajan, ovat suppea piiri, jossa tosiaan ay-aktivisteillä on suhteettoman suuri sananvalta. Nyt Tuomioja vaatii jäsenäänestystä puheenjohtajasta, mihin kisaan hän on lupautunut. Tuolla menettelyllä hän pääsee puheenjohtajaksi. Ja se onkin hyvä juttu. Tuomioja on kunnon mies. Hänen myötään punamulta palaa, jolloin pääsemme eroon Nato-intoisista kokoomukselaisista.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000031939560#22000000031939560
Jos demarit alkavat linjata politiikkaansa takaisin Lipposen suuntaan, siinä voi Kepulle tulla melkoinen hätä. Lipponenhan ei tavoitellut mitään punamultaa, vaan pani sontaa suustaan piekseneen Kepun heinäseipäälle odottelemaan kuivumista. Kokoomuslaiset ovat teitä kepuja sen verran järkevämpiä, etteivät ala turhan päin riekkumaan ja sulkemaan yhtä hallitusvaihtoa pois.
Korhosen johdolla ei kaupunkeja valloiteta. Lantasaappaalla kaupunkeihin, niinkö? Kaiken lisäksi Korhonen on vankkumaton paunamultamies kuten koko Kepun aitovieriläinen perinnesiipi. Vain Vanhasen-Kivimäen konstein kapungit ovat valloitettavissa.
.
.. ja Vanhanen-Kiviniemi -linjalla ei vallata mitään erityisempää. Niin tai, sillä linjalla saa melko varman paikan oppositiossa. Näithän tämän miten mentiin jo presidentinvaaleissa 2006.
Vanhaseen ei uskottu maalla, ei kaunpngeissa, ja samaa laatua oli Marin perheestä, varmaankin osin Marin hyäksymästä teemasta kotoisin Vanhasen uskottavuuden mielikuvien rakentaminen;Vihreä tuuli -kampanja.
Marin uskottavuus on E-pohjanmaan lakeuksilla, Antti Kiviniemen voiman rakentamassa protossa, melko nätissä toki, mutta ilman sieltä perintönä saatua asemaa ei Marilla olisi korostunutta asemaa täälläkään, eikä hallituksessakaan.
Vanhasen henkilökohtainen uskottavuus mitattiin 2006 ja se heikohkoksi havaittiin:; Keskusta putosi kuin lehmän häntä suurten kolmoseksi, +24% tasosta +18% tasolle.
JOS Mari Kiviniemen silloin 2006 jo vakiintunut paikka Helsinkiläisenä kunnanvaltuutettuna olisi väräytänyt jotain plusmerkkistä viisaaria keskustan kannatuksen suuntaan, olisi seikka ollut varsin helppoa havaita Vanhasen-Keskustan kasvaneista kannatusluvuista, siis jos....
Korhosesta, punamullasta ja aitovieristä puhuminen ja sinne leimaaminen tässä aiheessa ja itse asissa laajemminkin hänet linjoineen leimaten kertoo puhujan kykenemättöämyydestä nähdä kättään pitemmälle:
Esitän eräänlaisena vastakysymyksenä:
Mistä puuhun noustaan?
Aivan, puun juurelta tietenkin.
Entä mistäs Keskustan todelliseksi vaikuttajaksi noustaan?
Niin samoin loogisesti, Keskustan ytimen voiman perustalta, tietenkin.
Eräs viite lisäksi:
Mistä UKK nousun perusta oli kotoisin?
Sinun käsitysmaailmasi mukaisesti aitovieriltä, koska muuta paikkaa nousta ei silloinkaan ollut, mutta mitä UKK tekikään saatuaan paikkansa maalaisliitossa sen vallan ytimessä?
Seppo Hietanen
Sano yksin perustelu tai syy? Miksi puhtaasti maaseudunpuoluetta? Tässä maassa olisi sen jälkeen ainoastaan tuensaajia, ei veronmaksajia.
.
Kysymyksesi kertoo - sorry nyt vaan - niin perusteellisesta tietämättömyydestä että viittaan vain otsikkoon.
Yleisemmin tukikysymyksestä voinee mainita että mm. jos sinun perheesi, - oletetaan vaikkapa neljä henkilöä -, käyttää vuosittain elintarvikkeisiin tietyn summan, sata yksikköä, on siinä tukea keskimäärin se sama määrä kuin on keskustaisen neljän hengen perheen vastaavassa elintarvikekulussa, ruokailutottumuksista riippuen.
Kun ilmeisesti tarkoitat alkutuottajaa tuen saajana,( noin 10 % Keskustan kannattajista ), niin sen verran täsmennän: Nuo sinun virheellisesti luulottelemat, hänelle tulevat tukiaiset ovatkin, - yllätys yllätys - tukia sinulle, jotta saat perheellesi kohtuuhintaisia elintarvikkeita.
Jos esim litra maitoa maksaisi sen tuotantohinnan kokonaisuudessaan, siis ilman tukia, se litra maksaisi sinulle noin kolminkertaisen hinnan, siis nyt kaupassa 0.79-90 centtiä, mutta ilman tukia 2.4-2.7 centtiä.
Tuotanto ym tuet jakautuvat tasaisesti tuotteen ja sen kaupan reitin kautta saatavaksi.
Tuottajan kautta maksettavat osatuet ovat
tuotantotukia, eivät rahaa hänelle itselleen.
Saman asian voit yhdistää vaikkapa taksiautoilijan uuden auton hankintaan: Ammatikäyttöön tulevasta autosta saa taksiyhtiö merkittävän osan sen veroista huojennuksena, joka vaikuttaa siten esim. sinun maksamaasi kyydin hintaan sitä huojentaen.
Sillä lailla yhteiskunta tukeekin juuri SINUA, minua ja alkutuottajaa, saamme huokeampaa ruokaa, sopivan hintaisia taksikyytejä.. jne... lähes kaikki valtion kautta sinne kootut ja takaisin kulkevat maksut sisältävät välittömiä tai välillisiä tukia helpottamaan kansalaisten elämää.
terveisin
Seppo Hietanen
11.11.2007 HS: ” 141 tapaa saada keskusta sekaisin
JAAKKO HAUTAMÄKI
Pertunmaan ja Mäntyharjun rajalla Koirankiven kylässä on Kankojan puropahanen. Puron törmällä seisovat maanviljelijät Jari Leppä ja Timo Pippuri. He rupattelevat kumpikin omalla puolellaan rajaa.
Leppä seisoo pysyvää EU-apua nauttivalla 142-tukialueella eli EU:n kielellä vuoristoalueella. Pippuri puolestaan vakavien vaikeuksien 141-alueella, jonka tuen lopettamista EU:n komissio nyt vaatii. Tukea nauttii kaikkiaan 30000 tilaa.
Pelto on aivan yhtä kivistä tämän sattumanvaraisesti piirretyn rajan molemmilla puolilla. Ainakin täällä Etelä-Savossa.
Raja saa keskustan eduskuntaryhmän hyppimään seinille. Jari Leppä tietää sen, sillä hän on paitsi maanviljelijä myös eduskunnan maatalousvaliokunnan puheenjohtaja.
Maanviljelijät ovat pian kadonneet sukupuuttoon ja keskusta on muuttunut yleispuolueeksi, mutta edelleen vain maatalous saa keskustan eduskuntaryhmän sekaisin.
Selitys on yksinkertainen: eduskuntaryhmästä lähes puolet on suoraan sidoksissa maatalouteen, ja heidän mielestään EU:n maatalouspolitiikka on järjetöntä.
Suhteessa maatalouteen keskusta jakautuu neljään ryhmittymään. Ensimmäisenä ja äänekkäimpänä esiintyvät ne, jotka keskittyvät kiivaaseen ja militanttiin maanviljelijöiden edunvalvontaan. Toinen vaikutusvaltainen ryhmä on puolueaktiivien ja viljelijöiden yhteisrintama.
Kolmas ryhmä käyttää maataloutta hyväkseen puolueen sisäisessä valtapoliittisessa taistelussa. Tähän ryhmään kuuluvat puolueen harvat mutta vaikutusvaltaiset punamultamiehet, kuten Seppo Kääriäinen. Neljännessä ja nykyään suurimmassa ryhmässä ovat keskustalaiset, joilla ei ole mitään erityistä suhdetta maatalouteen. Sellaiset kuin etelän liberaalit cityvihreät keskustalaiset.
Keskustalle maatalous on aina hallituskysymys.
Keväällä 2006 Vanhasen punamultahallituksessa riideltiin EU-tuesta. Sdp tiesi, että keskustaa voi härnätä maataloudella.
Vanhasen kakkoshallituksessa ensimmäinen maatalouskriisi koitti jo puolen vuoden jälkeen. Edes keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja, maanviljelijä Timo Kalli ei tunnu tietävän, mitä ryhmässä tapahtuu, jos maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila epäonnistuu 141-neuvotteluissa.
Jos Anttila joutuu eroamaan, yksi ehdokas seuraajaksi saattaisi olla Jari Leppä. Ainakin hänen suhteensa maatalouteen on vahva. Vähän kuin kahvipöydällä seisovan maitonekan rasvapitoisuus. Se on omaa neliprosenttista tököttiä.
Tuvassa Pertunmaalla on suvusta kertovien valokuvien joukossa raameissa myös sukupuu. Se kertoo, että Katriina ja Jari Lepän Antinmäen tila on ollut samalla suvulla vuodesta 1539. Jari ja Katriina ovat 17. isäntäpari.
Ikkunasta näkyy robottinavetta, joka oli pariskunnalle noin 600000 euron investointi.
Pääministeri Matti Vanhasen (kesk) mukaan 141-tuki on ainoa tapa turvata maanviljelijöiden tulot. Lepälle se on selviö. Hän katselee ikkunasta navettaansa.
"Tällä alalla kvartaali ei ole neljännesvuosi vaan neljännesvuosisata. Jos tuommoisen navetan tekee, pitää olla melko hyvä tieto tulevaisuudesta."
Tilalla tuotetaan lihaa, maitoa, jalostuseläimiä ja ravihevosia. Peltoa on 120 hehtaaria vuokramaineen, metsää 200 hehtaaria ja navetassa 150 nautaeläintä. Alle puolet tilan tuloista on tukea. Liikevaihtoaan Leppä ei kerro.
Sukutilalla tuntuu hassulta puhua Lissabonin sopimuksesta. Se on kaukana ja sen yhteyttä Kankojaan on vaikea tajuta.
Keskustan kentällä vaaditaan kuitenkin voimakkaasti 141-tuen ja EU:n tuoreen uudistamissopimuksen eli Lissabonin sopimuksen koplaamista keskenään. Väki vaatii EU:n kiristämistä tuen taakse uhkaamalla ratifioinnin lykkäämisellä.
Sikäli koplaaminen olisi kummallista, että tuesta päätetään tämän vuoden puolella ja ratifioinnista keväällä. Ratifioinnin vastustaminen olisi kaiketi kosto.
Leppäkin on valmis koplaamaan.
"Eduskunnassa arvioidaan, tyydyttääkö uusi 141-sopimus. Silloin meillä on kädessä yksi kortti eli miten me arvioimme ratifiointia. Tämän viestin on kuullut myös komissio. Suomi on valmis muuttamaan suhtautumistaan komissioon."
Leppä puhuu tapaamisen aikana mahdollisimman selkeän viestin antamisesta komissiolle melkein yhtä usein kuin hänen kännykkänsä piippaa uuden viestin merkiksi. Useimmat viestit koskevat juuri tukiasiaa.
Leppä sanoo, ettei keskusta missään tapauksessa voi tinkiä nykyisestä noin sadan miljoonan euron 141-tuesta.
Tarjolla olisi jo puolikkaaksi tingitty versio, kun maatalousministeri Anttila tapaa ensi torstaina EU:n maatalouskomissaarin Mariann Fischer Boelin.
Vuoristoalueen lehmihaasta on pitkä matka eduskunnan kuppilaan. Siellä istuu puoluesihteeri Jarmo Korhonen ja laskeskelee, että kiistelty noin sadan miljoonan euron tuki on 0,01 prosenttia EU:n maatalousmenoista.
Hän vaatii eduskuntaa ja keskustaa osoittamaan, että 141-tuki on pysyvä.
Korhosen mukaan Suomessa kysellään nyt ex-ministeri Heikki Haaviston ja ex-pääministeri Esko Ahon tulkintaa tuen pysyvyydestä. Se on väärä osoite.
"Nyt pitää kysyä Matti Vanhasen tulkintaa. Sitä miten Suomen nykyinen johto tulkitsee sopimusta. Jos Suomi tulkitsee sen pysyväksi, on myös toimittava sen mukaisesti."
Korhonen saa asian näyttämään yksinkertaiselta. Hänen mukaansa Suomen ote lipsuu edelleen samaan tapaan kuin Paavo Lipposen aikana. "Käsittämätöntä."
Korhonen ei kuulu niihin, jotka uskovat Suomen kääntyneen EU-jäsenyyteen uskottelemalla kansaa 141-tuen jatkuvuudella. Enemmistö keskustalaisista äänesti hänen mukaansa jäsenyyttä vastaan.
Korhonen heiluttelee kättään kohti kuppilan kattoa ja seiniä. Hän sanoo, että näiden seinien sisällä ratkaistaan Suomen kansalliset edut. Niitä määritellessä ei pidä pelätä tuomioistuimia.
Koko EU on hänen mielestään suuri sekametelisoppa, Itä-Euroopan jälleenrakennusprojekti. Jos nyt äänestettäisiin jäsenyydestä, Suomesta ei tulisi hänen mukaansa jäsentä.
"Pelleily 141-tuella ei ole Suomen eduskunnalle kunniaksi. Mikä on liittymissopimuksen tulkinta?"
Korhosen mukaan komissio pitää Suomea pilkkanaan ja jonkinlaisena porstuan vahtina. Hän toistaa moneen kertaan, että Suomen on määriteltävä EU:n maatalouspolitiikassa ja muussakin politiikassa oma linjansa ja pidettävä siitä kiinni. Sama henki vallitsee pitkälti myös eduskuntaryhmässä.
Korhosen mielestä EU:n maatalouspolitiikka on läpeensä mätä. Se on rakennettu turvaamaan suurten maiden viljelijäin edut, eikä EU:sta ole luvassa mitään hyvää kotimaisen maatalouden turvaamiseksi.
Mitenhän Korhonen mahtaa ilmaista saman asian tupailloissa omiensa joukossa?
Sävy osoittaa, miten tärkeä kysymys maatalous on keskustalle. Korhosen mukaan maatalouden kautta voidaan turvata Suomen itsenäisyys. Ei enempää eikä vähempää.
Näkee hän hyvääkin. Lissabonin sopimus lopettaa presidentin roolin EU-politiikassa, ja koko vastuu siirtyy hallitukselle ja pääministerille.
"Kahden lautasen politiikka loppuu."
Maatalous on keskustassa niin arka aihe, etteivät kaikki kansanedustajat uskalla puhua siitä nimellään. Eräs ei-maanviljelijä huokaa eduskunnan kabinetissa, ettei aika ajoin voi käsittää istuvansa pääministeripuolueen eduskuntaryhmässä. Tämä tunne valtaa hänet, kun ryhmässä tulee puheeksi maatalous.
"Edellisessä hallituksessa oli sama juttu. Joskus tuntuu, että maatalous on ainoa ryhmää kiinnostava asia. Tuntuu, että ryhmässä on koko joukko henkisiä koplaajia."
Muutoin hän katsoo ryhmän toimivan normaalisti. Maataloustuen mahdollisen menettämisen kautta voidaan hänen mukaansa joutua uhraamaan yksi kokenut poliitikko. Siis Sirkka-Liisa Anttila.
Nimettömänä pysyttelevä kansanedustaja sanoo porvarihallituksen alun menneen auvoisasti syyskuuhun asti. Sitten tuli maatalous - ja tietenkin Tehy.
Hänelläkin on viesti "toimitusjohtaja" Vanhaselle. "Tarvitaan isännän ääntä, joka myös kuuluu. Ja intohimoa."
Keskustan herkkyys maatalouskysymyksissä ei ole sinänsä millään tavalla kummallista. Agraaripuolueessa viljelijäin asema on ollut aina suhteettoman suuri.
Punamultakausina se on joutunut puolustautumaan demarien juonia vastaan. Sinivihreän hallituksen aikana jatkuu keskustan sisäinen taistelu punamultaihmisten ja porvariyhteistyötä kannattavien välillä. Tässä pelissä maatalous on ase.
Punamultahallituksessa keskustalle jäi automaattisesti oikealla olevan rooli. Nyt se voi olla enemmän keskustassa, hoitaa vapaammin maatalousasioita ja toimia hallituksen sosiaalisena osapuolena.
Sinivihreässä hallituksessa kaikki ei ole kuitenkaan niin auvoista kuin näyttää, väittää eräs keskustan porvarilinjan vaikuttaja. Nyt käynnissä on taistelu porvarillisen kentän herruudesta.
Tässä taistelussa keskustalla on heittää peliin joukko cityvihreitä liberaaleja. Heitä on ministeriryhmässäkin melkein puolet, ja avustajissa heitä vilisee joka puolella.
Liberaalien kokouksissa ykkösasiana ei ole maatalouden tulevaisuus. Siellä puhutaan jo porvarien yhteistyöstä seuraavissa presidentinvaaleissa. Porvarillinen Suomi tarvitsee porvaripresidentin, he katsovat.
Ja on viljelijöidenkin elämässä vielä muutakin kuin tuki. Kankojan töyräillä seisoskelevat savolaisviljelijät Jari Leppä ja Timo Pippuri alkavat kuulumisten vaihdon jälkeen rupatella Lepän uudesta hankkeesta. Leppä aikoo istuttaa puroon satakunta taimenta.
Millaista tukea EU mahtaa maksaa rajalla uiskenteleville taimenille. Pohjoista vai eteläistä?”
...
1.2007 HS: "Keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhonen kävi perjantaina henkilökohtaisesti kutsumassa SAK:n puheenjohtajan Lauri Ihalaisen mukaan keskustan vaaliavaukseen."