Olen huolestuneena seurannut, kuinka uskovaisten keskuuteen on levinnyt uusia, avioeron sallivia ja jopa avioeroa ihailevia tuulia. Jo laajalle levinnyt "avioeroharrastus" näyttää vetävän puoleensa erityisesti vaikutuksille alttiita henkilöitä, joille kerrotaan kaikkien ongelmien ratkeavan jättämällä puolisonsa.
Liikkeellä näyttää olevan vahva/vahvat johtajat (eronnut/eronneita vl-naisia) tai ainakin puolestapuhujat, jotka asialle vihkiytyneellä keskustelupalstalla "houkuttelevat" muitakin eroamaan. Onko sinun lähipiirissäsi jo näitä "kyllä uskovainenkin saa erota" -tyyppejä?
Avioero on uskovaisille sen verran vieras asia, että tällaisella paatoksellisella puolestapuhumisella siihen saadaan täysin vieraita piirteitä, mm. toisen syyllistäminen kaikkiin parisuhteen ongelmiin, syyllisen hakeminen ja nimeäminen, puolison mustamaalaaminen, juoruilu, jätetyn puolison haukkuminen mielisairaaksi tai luonnehäisiöiseksi jne, jne.. Jotka eivät ole Jumalan hengen mukaista uskovaisen toimintaa.
Miksi SRK ei ole ottanut kantaa tähän kohta koko uskovaisten joukkoa kohtaavaan ongelmaan? He ovat kyllä sanoneet, ettei linja ole muuttunut avioeron suhteen, mutta eivät näe käytännön tapahtumia.
Liikkeellä näyttää olevan vahva/vahvat johtajat (eronnut/eronneita vl-naisia) tai ainakin puolestapuhujat, jotka asialle vihkiytyneellä keskustelupalstalla "houkuttelevat" muitakin eroamaan. Onko sinun lähipiirissäsi jo näitä "kyllä uskovainenkin saa erota" -tyyppejä?
Avioero on uskovaisille sen verran vieras asia, että tällaisella paatoksellisella puolestapuhumisella siihen saadaan täysin vieraita piirteitä, mm. toisen syyllistäminen kaikkiin parisuhteen ongelmiin, syyllisen hakeminen ja nimeäminen, puolison mustamaalaaminen, juoruilu, jätetyn puolison haukkuminen mielisairaaksi tai luonnehäisiöiseksi jne, jne.. Jotka eivät ole Jumalan hengen mukaista uskovaisen toimintaa.
Miksi SRK ei ole ottanut kantaa tähän kohta koko uskovaisten joukkoa kohtaavaan ongelmaan? He ovat kyllä sanoneet, ettei linja ole muuttunut avioeron suhteen, mutta eivät näe käytännön tapahtumia.
Vastaukset 129
Vanhimmat
eikä eroon meinaa päästä - siitä vaan eroja vireille, liikaa on tuo ukkovalta!
ovensuuhun narsissi-penkki ja sille istumaan perheensä hylkäämät ukot, jotka ovat hukanneet kaikki lahkokulissit muniaan lukuun ottamatta - ja matka maailmaan on lyhyt
Eron ottaminen on synti. Synnin voi saada anteeksi. Uudelleen avioon ei saa mennä, niin kauan kuin ex-puoliso elää. Jos sellaista aikoo, niin ei kuulu uskovien joukkoon.
kuuluvia pareja eroaa niin valtavasti nykyisin. Heidät on kastettu lapsikasteessa ja kuuluvat Jumalan valtakuntaan, mutta silti eroavat.
Kenelle sinä KEHTAAT PUHUA tollaen!?!
Sinulla EI OLE näemmä yhtään hajuakaan millaista helvettiä maan päällä voi olla kun elää kulissiavioliitossa!!Minä teen ruokaa,minä siivoan,pesen pyykit,vien lapsia kouluun,
pesen ikkunat,lattiat,imuroin,käyn kaupassa,
teen kaiken itse.
Ja kun mies tulee kotiin alkaa liekit roihahtamaan,ja minä saan kuulla kuinka saamaton olen,miksi lapset eivät puhu hänelle tai uskalla katsoa häntä simiin,miksi ruoka aina maistuu yhtä huonolle,ja päivän päätteeksi menen itkien uneen lastenhuoneeseen naama turvonneena,
kaula täynnä mustelmia!Joten ÄLÄ SINÄ,ÄLÄ IKINÄ tule minulle sanomaan mikä on syntiä,ymmärrätkö,EI IKINÄ!!Minä olin lojaali,rehellinen,avoin ja ymmärtäväinen niin kauan.Käänsin aina toista poskea,tilanteeseen kuin tilanteeseen,sillä välillä kun toista poskea lähestyi lautanen,nyrkki,paistinpannu tai vastaava,pidin jo jääpussia toisella poskella.
Rukoilin ja sinnittelin,lasten,Jumalan,
pelastuksen ja perheen kunnian tähden,
tein sen niin kauan,
MUTTA EN TEE ENÄÄ,EIKÄ MIKÄÄN KUOLEVAINEN TAHTO PYSTY ENÄÄ MIELTÄNI MUUTTAMAAN !! Herran olkoon armollinen minulle jos tämä on syntiä,mutta en tee tätä Herran tähden vaan lasteni.
Ja jos sen takia en mielestäsi kuulu "klubiin" niin sinä se suurempi synnintekijä olet.
Et ole Jumala,olet perkele!!
Ei sinun tarvitse hakkauttaa itseäsi ja lapsiasi narsistin uhrina. Et tehnyt väärin. Yritä toipua tuosta kamalasta kokemuksestasi.
Vaikka kuinka siivoaisi ja hoitaisi lapset tyytyväiseksi, narsisti huomaa "sen mitä ei ole tehty". Hän saattaa raivostua jos on jäänyt vesipisara tiskauksen jälkeen tiskipöydälle tai yksi sormenjälki on jäänyt pyyhkimättä katkaisijasta. Se riittää luonnehäiriöiselle ja puoliso "saa opetuksen nyrkistä".
Voimia sinulle toipumiseesi.
sinäpä olet yksinkertainen. Laput silmillä selvästi kulkenut koko elämäsi: kaikki on niin ihanaa jos vain on lestadiolainen!
joku köy sitten kuumana täällä!=)
kuvitella miksi sinä siitä niin ilmiselvästi nautit?Meneekö hissisi aivan yläkertaan asti?
Jos menee niin lakkaa esittelemästä tyhmiä kysymyksiä!!Ihmisillä on aitoja,vakavia ja syviä hädänhetkiä ja sinä eikun pelleilet jokerina täällä, menisit nurkkaan häpeen...
kelaa mitä väkee
Muistatko naisen, jonka Jeesus tapasi kaivolla? Naisella oli ollut viisi miestä eikä tämänhetkinen mies ollut hänen miehensä. Silti Jeesus armahti naista. Nainen siis luettiin kyllä lopuksi uskovaisten joukkoon. Hänhän halusi Jeesuksen opettavan itseään, "antavan sitä elävää vettä, joka ei koskaan lopu".
Jeesukselle tärkeintä oli lähimmäisenrakkaus, ei laki. Joskus lähimmäisenrakkaus vaatii toimimaan lakia vastaan (kuten pelastamaan aasin kaivosta tai antamalla pahoinpidellylle naiselle avioeron). Jumalan armahdus voittaa aina lain.
Luther sanoo myös: parempi naida kuin palaa. Parempi siis mennä kunniallisesti uuteen avioliittoon kuin katsella kroonisen puutteen vuoksi himokkaasti jokaista vastaantulevaa nuorta tyttöä tai poikaa.
Tuollainen rakkaus ja armahtavaisuus on Jeesukselta peräisin.
Olen pahoillani puolestasi.
Minnen ymmärrä, miksi ihmisen pitää tuollaista kestää.
Ei se Jumalasta ole. Ei todellakaan.
Älköön kukaan aivopesty lesta yrittäkö vähätellä kokemaasi. Vaan sitä tapahtuu.
Jeesuksen nimellä ja verellä yrittävät parantaa.
Ulkokultaisten usko koko lesta-usko. Kristillisyys kaukana. Uskonnon varjolla tekevät todella paljon pahaa.
Selitäpä vitunpaskahousu, mitä tarkottaa tuo kelaamitäväkee? Kelaamisen ymmärrän, olenhan intohimoinen kalastaja, mutta itse lauseen tarkoitus meni yli hilseen.
Mutta hauska sinä osaat kyllä olla: ""Ihmisillä on aitoja,vakavia ja syviä hädänhetkiä ja sinä eikun pelleilet jokerina täällä, menisit nurkkaan häpeen...""
Ihmisillä aitoja hädänhetkiä...=) Täällä...=)=)=)=)=)
Avioliitosta pitää erota ja heti, jos puoliso on väkivaltainen, pedofiili tai alistaja.
Heitä löytyy vl-avioliitoistakin hyvin paljon.
Liian moni alistettu vl-aviopuoliso kärsii avioliitossaan, myös lapset kärsivät ja heille tulee loppuiäksi vääristynyt itsetunto, jos vanhempien avioliitto on esim. alistava.
Kun lapset näkevät, että alistettu aviopuoliso arvostaa itseään ja lapsiaan niin paljon, ettei jää alistettavasti vaan eroaa, se auttaa lapsia rakentamaan omaa itsetuntoaan terveenmäksi.
mitä moninaisemmilla syillä. Mutta kun puolisoiden keskinäisessä rakkaudessa j anteeksiantamuksen armossa eletää, ei syytä avioeroon löydykään. Rukoilemme sinullekin parannuksen armoa puolisosi julkisesta syyttelemisestä ja avioeroamisesta.
Syöpään sairastuneestakin on kaikenlaista vaivaa, joten olisiko parempi mielestäsi erota mokomasta?
rakastaa niin myötä kuin vastoinkäymisissä.
asumusero väkivaltaisesta puolisosta.
Myös alkoholismi on asia, jota ei pidä lähteä hyysäämään. Auttamaan juomaria pälkähästä. Antamaan hänelle rahaa. Selittelemällä hänen toilauksiaan. ulkopuoliselle ja työnantajille.
Rakkautta on asettaa ihminen itse kohtaamaan ongelmansa. Sama on väkivallan suhteen.
Se ei ole aviorikos, jos ottaa asumuseron tuollaisessa tilanteessa. Yhteenpaluun ehdoksi voi sitten asettaa hoitoonhakeutumisen, elämänmuutoksen ja omillaan toimeentulon.
Hyvän Paimenen ääni!
Rakkaus ei jätä sairastunutta puolisoa heitteelle. Jos näin tapahtuu on avioliiton rikkova perkele tehnyt työtään jo aiemmin.
sitä nyt ollaan laitettu itseään sellaiselle empodiumille ettei ole tosikaan!!
"Rukoilemme sinullekin parannuksen armoa puolisosi julkisesta syyttelemisestä ja avioeroamisesta"
Minkä ihmeen parannuksen?Luuletko että tuollaisella patronisoivalla lauseella saisit jotain "hyvää" aikaan?Kukaan ei minulle ikinä selventänyt syitä miksi jatkuvasti sain selkääni,
aivoa kiristi,huulia veresti,suunnattoman äkillistä laihtumista tai miksi jatkuvasti tuli kohdun ulkopuolisia raskauksia(potkut tekevät
"ihmeitä" naisen vatsalle!!
Joten jos yrität tuolla sinun hienovaraisella tekopyhällä viestillä sen vkertoa että olisin mukamas huonompi tai alempiarvoinen kuin sinä,ja/tai että minun tulisi nytten tuntea pohjatonta syyllisyyttä siitä että sinä olet niin "fiksu" ,hysteerisesti itkien niin olet pahasti väärässä,itkun aika on nytten ohi!!
Minun puolesta voit tuuppaa tuollaiset ylimieliset lauseet sinne minne Herran armo ei näe,eikä aurinko paista.Tunsin tarpeeksi kauan elämässäni jo syyllisyyttä,ihan ilman sinulaista torvia kertomaan pehmeitä.Minä olen velkaa sen lapsilleni,en sinulle.Sinä et ehkä ole odottanut 9kk kertaa2,tuntenut kaiken sen mitä tuntea hetket juuri ennen synnytystä ja sitte heti se valo ja riemu mikä valloittaa kun uusi elämä on tullut maailmaan syliisi.
Ehkä et ole ikinä saannut niin kunnolla päin näköäsi ettet tiedä enää oletko elossa vai kuollut,etkä tiedä kumpaa pitäisi olla enemmän!?!
Joten älä tule minua neuvomaan jollain hippi-sönkötyksellä syyllistäen vaan painu takaisin maan alle,tekopyhä sieluton!
"Julkisesta syyttelemisestä!?!"
En pyytänyt,odottanut tai halunnut tulla tällaisen pisteeseen,tajuatko!?!
Sinä olet näköjään se joka jopa rakastelee
pilkkopimeässä,muutenhan se olisi liian julkista
sinulle!?!Hyssyttelet kaiken keskenääsi neljän seinän sisälle,juot aamukahvisikin käymälässä,
valot pois päältä,muuten se olisi "liian julkista"....Kuule,minullapa on lamppu sinulle:
Minä en enää ikinä aio peitellä sellaista mitä minulle on käynyt,miten minua on kohdeltu ristin nimessä.Jos haluat elää valheessa ja pimennossa,
kelpaa minulle,mutta älä sinä tule tyrkyttämään tuollaista "peiteoperaatio-sontaa" minulle,
minulla on ihan tarpeeksi kokemusta siitä.
Ja tällä kertaa minä kyllä sanon takaisin,aivan varmasti!!
Aina voi antaa anteeksi,mutta on asioita joita joskus ei voi unohtaa.Minun lapsillani on täysi oikeus saada täyttää mieliään oikeilla,aidoilla muistoilla,ei minun surulla ja verellä!
"Ad astra per aspera"
saattavatkin olla noin väkivaltaisia, ja sanovat olevansa vielä Jumalan valtakunnan lapsia.
hoitamaan sairautta, sillä kylläväkivaltaisuuden takana on sairautta. Yhdessä haetaan apua ja rakastetaan toinen toistaan , Ei jätetä vaikeuksien keskellä. Apua on paljon saatavilla.
väkivaltaisesta miehestä ole avioero.
Ei se ole rakastamattomuutta tai jättämistä.
Kertakaikkiaan jo ensimmäisen lyönnin jälkeen on tehtävä selväksi, että asumusero tulee.
Ei se ole rakastamattomuutta. Käytännön elämä on osoittanut, että lyöminen ei lakkaa jos ongelmaa hyssytellään. On välttämätöntä olla toinen asunto, ettei lyöjä voi kuvitella alistavansa väkivallalla.
Voihan silti olla hyvä puoliso toiselle. Avioparihan erilläänkin asuva pari on. Sairaus pitää vain hoitaa.
uskallat purkaa itseäsi. Sinulla näyttää olevan jo hyvä itsetunto eikä sinun varpaille astuta enää missään asiassa. HIENOA, olet esimerkki kaikille meille täällä palstalla pyöriville.
Ei tottele vaan haluaa aina tuoda esille omia näkökulmiaan asioihin ja riitelee niistä. Eikös se ole jo riittävä syy erota?
Tuo sanasi tottelevaisuudesta viittaa alistussuhteeseen.
Puolisothan ovat tasavertaisia. Ei sinun tule alistaa häntä. Hänen mielipiteitään voi kysyä, mutta häntä ei tule taivutella.
Oma mielipiteesi sinun tulee myös sanoa.
Tehkää aina vain yksimielisiä päätöksiä.
Ehkä sinulla onkin oikein hyvä puoliso?
Valitettavasti on vain niin, että kaikki ihmiset eivät ole rakastavia, hyväntahtoisia, ymmärtäväisiä ja ystävällisiä, vaikka kuinka kulkisivat uskovaisen nimellä.
Väkivallan käyttäjä on itsekin uhri. Vaikka hän on uhri, niin väkivaltaan ei pidä alistua kenenkään.
Ensimmäisestä lyönnistä muutto erilleen.
Vl-miehet eivät suoraan tapa aseella, mutta vaimo voi tehdä itsemurhan, kun ei saa apua mistään.
Suomessa tapetaan läsimaista eniten naisia perheväkivallan uhreina.
Tämä on tilasto ja täyttä totta!!!
Sitten kun menee huonosti, niin vaimo on hengenvaarassa.
Suomessa todellakin vaimon voi tappaa aika hepposin perustein.
Ei vl-perheissä alistaminen ole vähäisempää kuin muissakin perheissä, mutta onneksi vl-miehet eivät käytä alkoholia.
Alistamista kuitenkin on ja vl-naiset ovat alistujia.
Tiedän asian omasta kokemuksesta. Minun isä alisti äitiä ja meitä lapsia. Jolloin minustakin tuli alistuja. Olen vasta terapian kautta päässyt alistumisesta eroon.
että kun vaimo pyrkii alistamaan miestä niin mies ottaa aseen esille ja sanoo et nyt loppu...jos naisista ei ole itse muuhun kuin alistamaan toista jos ei siinä onnistu tapahtuu käänteinen reaktio...alistuminen...????
et noita ei tiedä mikä missäkin suhteessa on loppujen lopuksi pointtina, mutta naiset alistavat ihan yhtä lailla kuin miehetkin...kun nykyajan tasa-arvo käsitys on aivan perseestä
Kun tässä nyt kartoitetaan uskovaiselle sopivia avioeron syitä, niin vastatkaa avioeron kannattajat, että onko puolison lihominen vanhetessaan riittävä syy?
väkivaltaisia, koska vl ihmisissäkin on luonnevikaisia, sairaita jne . Väkisin ketään ei voi viedä hoitoon , terapiaan tai aviolittoneuvolaan. Asumusero on tuolloin ainoa ratkaisu, sillä eihän kenenkään tarvitse yli voimiensa jaksaa vain siksi, että on mennyt vihille. Kauhea avioliitto kuluttaa koko perhen niin henkisiä kuin uskon voimavaroja
lähteekö kaikki apua hekemaan! Ei sitten millään , koska sellastakin sairautta on, ettei millään nähdä , että itsessä on vika ja sairaus .Auta sellasta sitten !
Kun/jos on tosiaan lähdetty arvioimaan, että mikä on puolisossa riittävän suuri vika ja virhe oikeuttaakseen se uskovaisen avioeron, niin pitää tehdä selvä luettelo.
Tähän mennessä hyväksyttyjä syitä:
-aviorikos
-nettikeskustelussa "diagnosoitu" narsismi
-syöpä
-lihominen?
-alkoholin käyttäminen
-yrityksen konkurssi/elintason laskeminen?
-
Listatkaa avioeron puolustajat lisää syitä, joilla uskovainen voi hyvällä omallatunnolla avioeron ottaa, kiitos.
En voi ymmärtää sinua suurta haluasi mitätöidä niiden kärsimykset, jotka ovat joutuneet eroamaan esimerkiksi väkivaltaisesta tai insestiin taipuvaisesta puolisostaan tai elävät jatkuvan pelon alla. Jos olet normaalijärjellä varustettu ymmärrät kyllä mitkä noista listaamistasi asioista uhkaavat toisen turvallisuutta ja lasten kasvua tasapainoisiksi aikuisiksi. Miksi tämä asia on sinulle näin tärkeä ja kaivaa sinua näin paljon?
Ja jos sinulla on asiat hyvin ja tunnet jonkun joka olisi tekaistuin perustein eronnut puolisostaan, se ei poista niiden kärsimyksiä, joiden elämä ei ole oikeilla raiteilla. Vaikka sinä yrität asian miten vääntää vääräksi, EI OLE VÄÄRIN lastenkaan turvallsuuden takia muutta erilleen esimerkiksi väkivaltaisesta puolisosta. Miksi haluat suojella esimerkiksi insestia tai väkivaltaa? Molemmat ovat rikoksia, mutta ilmeisesti sinunlaistesi ihmisten takia, monet tälläiset tapaukset pysyvät piilossa.
muuta!
Parisuhdetta on hoidettava. Vastamäen tullessa eroaminen voi tuntua hyvinkin kivalta ratkaisulta, mutta avioliittoon kuuluvat vastamäetkin eikä niitä ratkaista eroamalla. Jos olet sisar rakas, sinäkin elämää nähnyt, et oikeasti ole sitä mieltä, että vain täydellisen ja synnittömän ihmisen kanssa "tarvitsee" olla naimisissa.
Pitkän avioliiton aikana kertyy paljon syntiä hartioille kannettavaksi jos anteeksiantamusta ei ole puolin ja toisin. Kun pitkän liiton aikana kertyneet, jo anteeksipyydetytkin ja -annetut asiat nostetaan kerralla pöydälle ja niiden perusteella otetaan avioero, niin eikös se ole Jumalan armon pilkkaamista?
Lasten seksuaalinen hyväksikäyttäminen on vakava rikos. Sellaisesta kiinni jäänyt kuuluu vankilaan tai hoitoon, eikä lasten kanssa saman katon alle. Kun väität minun puolustavan sellaista, tiedät olevasi heikoilla jäillä.
Muistakin rikoksista täytyy tehdä rikosilmoitus. Kukapa nyt väkivaltaa puolustaisi. Puhut tahallasi eri asiasta kuin minä... Miksi?
Edellisessä kirjoituksessasi olit kirjoittanut pitkän listan naurettavuuksia muka vakavissasi ja kyselit mitkä ovat päteviä syitä avioeroon. Mielestäni tuolla suhtautumisella todella pilkkaat ja syyllistät niitä, jotka ovat joutuneet avioeron puolisostaan ottamaan aivan todellisista syistä.
"Normaaliavioliitossa" mennäänkin eteenpäin anteeksiantamuksen voimalla. Mutta entä kun vain toinen haluaa rakentaa ja toinen haluaa rikkoa. Anteeksiantamuksessa ei ole silloin voimaa. Puhut erittäin halveksien (mikäli olet sama kirjoittaja, esimerkiksi tämän ketjun avaaja),niistä ihmisistä, jotka ovat joutuneet ottamaan eron tai muuttamaan erilleen persoonallisuuhäiriöisistä puolisoistaan. Heitä todella on, vaikka sinä jostakin syystä haluaisit ajatella, että kaikilla syyt ovat vain tekaistuja. Tälläinen ihminen saattaa esittää ulospäin todella kunnollista uskovaista ja näkyvästikin pyytää evankeliumia, mutta evankeliumi ei ole hänelle kuin pahuuden peite, jonkin turvin voi jatkaa pimeitä puuhiaan. Puolisolle voi sanoa, että edellinen ilotalossa käynti on pyydetty anteeksi, siitä ei voi siis puhua ja valmistautua seuraaville treffeille. Voiko sinun mielestäsi myös tuollaisessa tilanteessa anteeksiantamuksella mennä eteenpäin?
Ja miksi toisen ihmisen pitäisi katsoa tuota touhua vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen tietäen että tilanne ei tule muuttumaan?
Tälläisissä tapauksissa jos asioita tuodaan päivänvaloon kyse ei ole siitä, että anteeksiannettuja syntejä nostettaisiin esille. Kyse on siitä että tälläinen henkilö ei joudu syntiin vaan hän elää synnissä. Hän korjaa kuitenkin sen verran jälkiään, että puolison suu saadaan aika pitkään pidettyä kiinni.Se, jos mikä on tuota mainitsemaasi Jumalan armon pilkkaamista. Pyhäkoulun ja seurojen välissä ehtii hyvin pyörähtää maksullisen naisen luona, jos asiasta on sovittu. Nämä ovat tarinoita tosielämästä.
On todella väärin, jos puolisoon lyödään luonnehäiriöisen leima, jos syynä on vain oma halua erota puolisosta. Nämä tapaukset eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että luonnehäiriöisen, pahimmillaan psykopaatin kanssa eläviä, ei oikeasti olisi yhteisössämme. Kun monissa lähteissä on todettu että heitä on 1-2% väestöstä, mahtuu heitä lestadiolaisuuden piiriinkiin, sekä miehiä että naisia. Ilmiö on ollut olemassa aina, nyt sille on vain saatu nimi. Ehkä tämä aika on kuitenkin ruokkimassa itsekkyyttä ja oman edun tavoittelua ja luonnehäiriöt ovat yleistyneet.
Aikaisemmin lestadiolaisuudessa avioero oli myös sellainen tabu, että aviopuoliso kitui ja kärsi siihen asti kunnes kuolema puolison korjasi, vaikka yhteiselämä oli yhtä helvettiä. Nyt ollaan on onneksi lastenkin tähden valveutuneempia, jo heidänkin tulevaisuutensa takia on syytä korjata luunsa seksuaalista, henkistä tai fyysistä väkivaltaa käyttävän puolison luota.
olisi mielestäni syytä tehdä muualla kuin anonyymillä narsistiharrastajien keskustelupalstalla. VL-yhteisö hyväksyy avioeron tällaisella palstalla tehdyn "ammattitaitoisen diagnoosin" perusteella.
Siellä uskovaiset äidit juonivat porukalla avioerojaan ja kehittelevät suunnitelmia miehensä mustamaalaamiseen ja nöyryyttämiseen. Sillä muuten he eivät saa vl-yhteisön hyväksyntää parisuhteensa kariutumiselle. En ole ainoa, joka tuntee näitä tapauksia.
Onko tämä Jumalan hengen mukaista? Jos mielestäsi on, niin uskomme eri Jumalaan.
No enhän ole tästä puhunutkaan, tuohan on todella väärin ja käytetään tilannetta väärällä lailla hyväkseen.
Se, mihin minä olen tämän ketjun kirjoituksissa pyrkinyt kiinnittämään huomiota on se, että näiden väärin tätä nimikettä hyväkseen käyttävien takia ei mitätötäisi niiden tuskaa, jotka OIKEASTI tuollaisessa tilanteessa elävät. Heidän tilanteensa on riittävän raskas muutenkin, sillä ulkopuolisen on usein vaikea uskoa asioiden oikeaa tilaa, sillä nämä psykopaatit osaavat esittää ulospäin mitä miellyttävintä naamaa, mutta se naamio kuoriutuu kotioven aukaistessa ja tilalle tulee pahimmillaan paholaisen irvikuva. Olen riittävän läheltä näitä tapauksia nähnyt, jotta tiedän mistä puhun.
Eli ilmeisesti meillä on sama Jumala, mihin uskomme.
Olipa mies/nainen uskovainen tai ei, on väkivalta ja toisten alistaminen kokonaan eri asia.
Ei anteeksiantamuksesta ole mitään hyötyä, jos väärät teot aina vaan toistuu. Ei anteeksiantamus poista ihmisen sairasta käyttäytymistä. Ehkä on helpompi luottaa taas lupaukseen "en enää, kulta"..kunnes tulee seuraava kaltoinkohtelu.
Yksikin lyönti on liikaa ja asiaan on puututtava heti! Sama koskee raiskausta parisuhteessa ja muutenkin..tai lasten seksuaalista hyväksikäyttöä.
Vain tosiasiat myöntämällä ja niihin apua hakemalla voi päästä "kuiville" ko. vääryyksistä, ei anteeksiantamus ole riittävä keino. Kyse on vaan uskonnollisesta vallankäytöstä, jos niin väitetään!
Avioero ei ole ratkaisu vaan pään pensaaseen pistämistä. Toisaalta sellainen ihminen, joka ei osaa ongelmiaan selvittää ja niihin hakea apua vaan ottaa heti avioeron, tuskin puolisoa ansaitseekaan.
...sitä en tarkoittanutkaan, vaan että olisi kannattavaa hakea ensin apua ja yrittää eteenpäin. Ei siis suinpäin syöksyä eropapereita kirjoittamaan!!
....rehellinen ja kertoisit miksi esimerkiksi naisen pitäisi lähes kymmeniä vuosia sellaisessa "siunatussa"
avioliitossa kestää missä esimerkiksi mies käyttää kaiken mahdollisen väkivallan muotoja,suullisesta,psykoloogisesta aina lyömiseen ja väkisinmakaamiseen asti,lapsetkaan eivät säästy mustelmilta."Näinhän kuulu tehdä kun ollaan avioliitossa,kunnes kuolema erottaa- mentaliteetilla!?!"
Eivät monikaan kuule eroa ihannoi,se on joskus vain omega sector-last line of defense.
Lausuntosi perusteella saa sellaisen kuvan että itse olet elännyt kukkaista elämää ilman minkäänlaisia elämän tosi-ongelmia,ristin alla tai et.Kun vaimo joutuu !valehtelemaan! sukulaisille,työkavereille sun muille tuttaville miksi hän jo neljättä kertaa on "kaatunut portaikossa" sinä kuussa,tai minne hän lähtisi lasten kanssa turvaan kun "isännällä on hieman huono päivä"....Joten en ymmärrä miten voit olla noin kaksiulotteinen että väität asian "harrastukseksi!?" Ja monesti juuri sen hartaan uskon vuoksi ei edes uskalleta tai viitsitä nostaa kissaa pöytään,"isi nyt vaan on tällainen!"Tunnen vielä kaupan päälle sellaisia uskovaisia jotka asuvat keskellä metsää,kilometrien päässä lähimpään naapuriin,niin sovellatko sitten verisenä rukouksia sängyn alla vai teetkö siirron?
Ei Raamattu ole mikään mustavalkoinen lakipykälä-kirja jota pitäisi ihan aivan tyhmän-rohkean-sokeasti seurata.
Se on kartta,ja jokainen kulkee omalla tahdilla ja omalla kompassilla jos on tämän "kartan" omakseen valinnut.Mutta se ei ole itsestäänselvyys jonka alla voi mielivaltaisesti tehdä mitä haluaa,milloin haluaa,ja kenelle haluaa.Jos olisin nainen esimerkiksi,ja minulle annettaisi kaksi vaihtoehtoa:Olla kotona uskollisena,uskovaisena vaimona hakattavana,haukuttavana,raiskattavana,seiniin paiskattavana ja vaikka miksi,lapset mukaanlukien,tai sitten sinun mielestäsi ihailevana mustana lampaana niin en epäröisi hetkeäkään.Avioliitto,tuntet,yhteinen historia sekä lapset,ne ovat kaikki painavia seikkoja.
Mutta kun painavin seikka on miehen kenkä sinun poskessasi kun makaat lattialla omassa verilammikossasi,lapset vieressä ihmettelemässä niin sitten on pakko priorisoida asioita uusiksi.
Ja Jumala tästä punnitsee ja tuomitsee,et sinä!
Joten,käy ihmeessä kokeilemassa hieman elämän huonoja puolia,ota vähän suukkoja nenääsi ennen kuin tulet tänne väittämään
mikä on kenellekin harrastus,tai mikä on kenellekin ihanne.Jos et,niin olet vaiti!!
"Vis, virtus, veritas"
Lasten ja vaimojen ja myös miesten pahoinpitelyjä on useissa kodeissa kätkekettynä. Varsinkin pahoinpideltyjen miesten on vaikea hakea apua pahoinpitelyyn ja väkivaltaisen vaimon käytökseen.
Lisätietoa löytyy narsistien tuki sivuilta netistä ja Raimo Mäkeläisen kirjasta: "Naamiona terve mieli" sekä Edin Lövasin kirjasta "Ei herroina halliten". Edin Lövas kertoo juuri tuosta seurakunnissa tapahtuvasta "hallitsemisesta". Narsistit peittävät jälkensä hyvin ja hakattu puoliso ja hakatut lapset vaiennetaan uuden selkäsaunan pelottelulla. Ikävä kyllä luonnehäiriöstä ei ole saat hyviä hoitotuloksia, joten ero varmastikin ainoa ratkaisu, jos haluaa säilyä hengissä.
Voimia kaikille perheväkivallan uhreille. Ottakaa yhteys paikkakuntanne perheneuvolaan. Ei Jumala varmasti tarkoittanut avioliittoa alistusliitoksi, jossa toinen puoliso hallitsee pelolla ja väkivallalla puolisoaan ja lapsiaan.
Kun tapaat narsistin, luonnehäiriöisen, niin juokse karkuun.
Luonnehäiriöinen saattaa olla "aivan ihana, romanttinen, hauska, älykäs, hyväkäytöksinen ja mahdollisesti korkeasti koulutettu". Jos hänen kanssaan on jostain erimieltä, niin silloin "muuttuu viholliseksi". Tuo julmuus tulee esiin yleensä noin 1 - 2 vuotta seurustelun tai avioliiton solmimisen jälkeen. He ovat manipuloinnin mestareita ja syyllistävät taitavasti toisen osapuolen.
Ei sellaiseen tarvitse alistua.
Oi,tuhannet kiitokset teille,se kuullosti rohkaisevalta kuulla joltain juuri tuollaista,
luulin jo että olen tulossa hulluksi yksinääni!
En ole huono ihminen,tiedän sen,tiedän sen aivan varmasti.Myöskään minun lapset eivät ole millään tavalla pahoja,hehän ovat vielä niin nuoriakin.
Mieheni ei ehkä ole pohjimmiltaansa paha,mutta tätä on jatkunut liian paljon,liian kauan,ja phumiseen on liian myöhäistä.Tunteita minulla toki vielä on,mutta ne eivät ole kaikkea,ne eivät saa olla kaikkea minulle minun elämässäni,varsinkin jos meidän turvallisuutemme on linjalla pelinappulana.Henkinen rauha,mielenrauha sekä terveys ovat minulle etusijalla lasten kanssa.
Ja jokainen lämmin ja rakastava äiti tietää sen vaiston,ja se side on lähestulkoon murtumaton.
Kiitoksia vielä kerran teille ymmärryksestä ja ajasta.Meillä alkaa nytten lasten kanssa uusi aamu meidän elämäsä ja toivon että Herra ymmärtäisi ja olisi minulle armollinen.
Hyvää kevättä ja siunausta.
Abyssus abyssum invocat
Luonnehäiriöinen vain on taitava manipuloimaan ja "kaikki muut ovat hulluja, paitsi hän itse". Niin hän "tietää". Luonnehäiriöinen on manipuloinnin mestari. Älä usko häntä.
Puhu luotettavalle ystävällesi tai mene perheneuvolaan puhumaan perheesi ongelmista. Et ole yksin.
'Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin hän itse on valossa, meillä on
yhteys toisiimme ja Jeesuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta
synnistä'. 1 Joh. 1:7
Taivaan Isän siunausta sinulle ja perhekunnallesi.
Kysymyksessä on vakava asia, joka tuntuu joillekin kirjoittajille olevan mahdoton keskusteltavaksi asiallisesti.
Raamatussa ei puhuta avioliitosta mitään. Se on tänne länsimaiseen kulttuuriin luotu tapa, joka on sotkettu muka kristinuskoon kuuluvaksi. Toki naimisiin on menty ennen sitäkin, mutta siihen ei ole Jumalaa sotkettu.
Raamatun käännöksiin on saatu myöhemmin "tehtyä" sanoja (vaimo, aviopuoliso, ym.),sekä tekstejä jotka viittaavat Jeesuksen aikaisiin häämenoihin (tanssitaan ja juodaan viiniä) ym. Kosiomenoista raamatussa puhutaan paljonkin. Esim. kerätään Filistealaisten esinahkoja morsiamen isälle, mutta kovinkaan hengellisiä ei nuo häämenot ole, eikä missään "käsketä" parien avioitua kirkossa.
että mies yhtyi vaimoonsa ja he tulivat yhdeksi lihaksi. Ei käyty papin edessä vihillä tai maistraatissa.
kihlausaikana.
Miksi Jeesus meni Kaanaan häihin, jos hän ei olisi pitnyt niitä tarpeellisena?
Jne.
Avioliitto on julkinen liitto.
Avoliitto alkaa salassa. Salavuoteutena, joka Raamatussa mainittaan.
1. Moos. 16:4
Ja hän yhtyi Haagariin, ja Haagar tuli raskaaksi. Kun hän huomasi olevansa raskaana, tuli hänen emäntänsä halvaksi hänen silmissään.
1. Moos. 29:23
mutta illalla hän otti tyttärensä Leean ja vei hänet hänen luokseen; ja hän yhtyi häneen.
1. Moos. 29:30
Ja hän yhtyi myös Raakeliin, ja Raakel oli hänelle rakkaampi kuin Leea; ja hän palveli Laabanin luona vielä toiset seitsemän vuotta.
1. Moos. 30:4
Ja hän antoi hänelle orjattarensa Bilhan vaimoksi ja Jaakob yhtyi häneen.
1. Moos. 38:2
Siellä Juuda näki Suua nimisen kanaanilaisen miehen tyttären, ja hän otti tämän luokseen ja yhtyi häneen.
Jaakobille, mutta antoikin petollisesti hänelle Leean. Sitten 7 vuoden päästä oli toiset häät, jolloin Jaakob sai Raakelin.
Mitä noihin orjatar-vaimmoihin tulee, niin heidän emäntänsä, Jakobin lailliset vaimot olivat antaneet heidät Jaakobille.
Ei Jaakob elänyt huoruudessa. Moniavioisuus oli silloin voimassa.
Mutta tämän ajan jalkavaimot ihmisillä ovat kyllä huoria ja heidän rakastajansa huorapukkeja.
Vasta julkaistussa SRK:n kustantamassa novellikokoelmassa Käänne on tarina, jonka lopussa perheen äiti muuttaa lasten kanssa pois yhteisesti kodista. Mielestäni tuo kertomus on erittäin hyvä päänavaus keskustelulle, että joskus voidaan tulla tilanteeseen, jossa yhdessäelämiselle ei ole edellytyksiä. Toki sosiaalitoimikin voi hakea toiselle aviopuolisolle lähestymiskieltoa, mikäli perhe ei sitä itse tee, mutta voi todella huonosti. Tunnen tälläisiä tapauksia. Jos perheessä on väkivaltaa, pedofiliaa tai muita perhettä rikkovia tekijöitä.
Sanotaan aina, että sellaista tilannetta ei voi tulla, että sitä ei evankeliumi korjaisi. Näin varmaan onkin siinä tapauksessa, että molemmat haluavat rakentaa. Mutta jos toinen haluaa rakentaa ja toinen rikkoa, evankeliumissa ei ole voimaa. Tämä rikkoja ja väärintekijä voi yhtä hyvin olla nainen. Ketään ei voi velvoittaa ja pakottaa elämään henkistä tai/ja fyysistä väkivaltaa sisältävässä suhteessa. Mikäli näin yrittää väittää kannattaisi edes hetkeksi laittaa itsensä tuota elämää elävän paikalle ja miettiä miksi uhraisi lastenkin tulevaisuuden, jos vaihtoehtoja on. On suurta itsekkyyttä uhrata lapsensa julmuudelle sen varjolla, että Jumala on tarkoittanut avioliiton elinikäiseksi. Jumala ei ole varmasti tarkoittanut avioliittoa maanpäälliseksi helvetiksi, eikä tälläistä liittoa siunaa.
Mitä taas siihen tulee, että hatusta tehdään aviopuolisosta diagnoosi luonnehäiriöisestä kenen kanssa ei voi elää, tämä ei tietenkään ole oikein.
Taitava manipuloija saattaa onnistua vakuuttamaan lähiympäristönsä, mutta näin onnistuu tekemään varmasti vain se, joka onkin itse luonnehäiriöinen ja saa syyttävän sormen kääntymään toiseen suuntaan. Kaikenlaisia tapauksia tässä on tullut elämän varrella nähtyä.
Mutta niiden jotka tälläisissä vaikeissa avioliitoissa elävät, kärsimyksiä ei pidä vähätellä ja mitätöidä. Vaikka itsellä on asiat hyvin ja riidat ja erimielisyydyydet korjaantuvat evankeliumilla, kaikilla elämä ei ole näin yksinkertaista.
näin varmaan on asianlaita.Elämä on tällaista. Ei mene aina niinkuin yleisesti toivois menevän. Sairaus onvakava asia.Se pitääyrittäähoitaa.
Tarkoitukseni oli laittaa viesti tähän kohtaan, mutta se tulikin avauksen alle. Löydät sen alempaa. Kommentoin siinä tuota mainitsemaasi novellikokoelmaa.
Minä olen tietysti ihan väärä ihminen puhumaan vl-perheen sisäisistä asioista, vaikka sivusta jotain tietäisinkin.
En osaa asettua vl-puolison asemaan enkä osaa kuvitella, mitä nöyryys ja anteeksiantamus vl-puolisoiden välillä tarkoittaa. Miten pitkälle riittää 70x7 /päivässä annettu vl-synninpäästöjulistus ja asioiden upottaminen armonmereen? Milloin toinen lankeaa heikkouttaan tosi usein syntiin tai milloin toinen oikeasti elää synnissä? Milloin anteeksipyytäminen on vain keino päästä pälkähästä ja auttaa jatkamaan samaa rataa eteenpäin? Tiedän sen mahdolliseksi ja siitä oli kirjassakin vihjausta! ;(
Nimenomaan on eri asia langeta syntiin ja elää synnissä. Silloin jos tälläisen evankeliumia pahuuden peittonaan käyttävän puuhat nostaa päivänvaloon, se ei ole mitään vanhojen asioiden kaivelua. Jos toinen tekee parannusta siitä mistä jää kiinni aikomattakaan muuttaa tapojaan. Aika pitkään sillä saa toisen suun pysymään kiinni, mutta loputtomiin se ei onneksi monestikaan varmaan onnistu. Mielestäni oleellista on se, haluaako itse edes taistella tuota avioliiton rikkovaa syntiä vastaan, johon koko ajan lankeaa. Ellei ole edes halua muuttaa käyttäytymistään, mitä arvoa tälläisellä anteeksipyynnöllä on? Sitä pyytävälle sillä on se arvo, että saa porskuttaa entiseen malliin eteenpäin "koska anteeksiannettuja syntejä ei saa muistella". Näin onkin normaalitapausten ollessa kyseessä, mutta näissä tapauksissa peli ei vetele.
Jeesukselle esitettiin tällainen kysymys, olisiko ollut Pietari joka kysyi? Mitä Herramme vastasi?
Vastasiko Hän, ettei toista kertaa anneta anteeksi jos ei kerralla usko?
Olet ilmeisesti se tyyppi, jolle on jostain syystä tärkeää saada näyttämään että KAIKKI narsistipsykopaateista eronneet ovat tehneet sen täysin itsekkäistä syistä. Niinpä en jaksa jauhaa asiaa josta olet tehnyt periaatepäätöksen, totean vain edelleen että mielestäni on suuri ero siinä, onko langennut syntiin ja katuu tekojaan vai elääkö synnissä ja käyttää evankeliumia vain pahuuden peittona. Pidä vain mielipiteesi, minä olen sitä mieltä, että toisia perheenjäseniä alistava, toisia uskonveljiä ja sisaria tietoisesti sumuttavalle tyypille ei tarvitse antaa tietoisesti tehtyjä syntejä anteeksi. Ja olen aivan varma, että jos Jeesukselle olisi esitetty tuo kysymys näillä taustatiedoilla hän olisi sanonut, että mene äläkä enää syntiä tee. Ei olisi sanonut, että jatka vain irstailuasi tai juopotteluasi entiseen malliin, saat kaikki anteeksi jos vai pyydät.
Miksi muuten kärjistät tahallasi asian ja sanot että "toista kertaa ei anneta anteeksi jos ei kerralla usko", kun kyse oli tapauksista, jotka tekevät parannusta siitä mistä jäävät kiinni aikomattakaan muuttaa tapojaan? Haluat, syystä jota en voi tietää, väännellä asiaa näyttämään erilaiselta.
Emme voi kai ikinä tietää toisen ihmisen sisimmäisiä ajatuksia ja motiiveja! Emmekä sieluntilaa! Nehän ovat jotenkin yhteydessä toisiinsa.
Esim. jos ihminen tekee lähimmäisenrakkaudellisia tekoja, ei kukaan voi tietää, tekeekö hän ne ansaitakseen taivaspaikkaa vai tekeekö hän ne uskonsa hyvänä hedelmänä. Teko on ulospäin sama, mutta motiivi taustalla on erilainen.
Tuskin ihminen edes tiedostaa sitä, jos hän omavanhurskaudessaan tekee niitä tekoja, joilla luulee lepyttävänsä Jumalan ja ansaitsevansa autuuden. Jos hänen hengelliset silmänsä ovat vielä sokeat, niin se ei ole mahdollista.
Mutta sitä ei voi naapuri eikä kylänmies tietää satavarmasti. Voi toki arvailla, mutta jumalallista näkökykyä ei ole kenelläkään. Siksipä toisen sisimmän kaivelu ja mahdollinen tietämys on väärin ja harhaa. Pitää tyytyä siihen, että Jumala yksin tietää ja tuomitsee.
Mutta mutta! Tuo asia josta kirjoitimme on erittäin vaikea. Jos toinen sanoo haluavansa toimia kuten kristillinen usko ja opetus kehoittaa parannuksesta, niin mistä voimme tietää, että hän tekee kaiken vain pinnallisesti ja jatkaakseen entistä käytäntöään. Emme voi sitä tietää.
Jos joku oikeasti heikkouttaan lankeaa väkivallan syntiin monta kertaa päivässä? Tai suuttumuksen ja pahan käytöksen syntiin. Sitten hän katuu ja pyyttää anteeksi! Meidän pitäisi antaa anteeksi!
Mistä tiedämme toisen haluttomuuden oikeaan parannukseen ja muutokseen? Ja siten voisimme olla antamatta anteeksi ja unohtamatta?
Sano Sinä, mistä voimme nähdä sen, että toisen parannuksenteko on evankeliumin väärinkäyttöä. Riittääkö oma tuntuma asiasta? Sekin voi olla väärä ja johtaa kovuuteen.
Minulla on ajatukseni, mutta haluaisin kuulla Sinun mielipiteesi tästä. Luulen, että narsismikeskustelun vastustajat miettivät tätä ja pelkäävät, että tietyt ihmiset leimataan väärin, kun vastapuoli onkin itse mennyt vikaan.
Minä ymmärrrän Sinun viestisi ja olen aivan samaa mieltä. Tämän nostan kuitenkin esille, ennen kuin kirjoitan lisää.
Mistä tietää, että kyseesä on ns. narsisti tai muu pers.häiriöinen?
Mielestäni se, että tekee parannusta vain siitä mistä jää kiinni ilman todellista katumusta ja tunnontuskaa (siitähän kertoo se, että tapausta ei olisi käsitelty, ellei olisi "jäänyt kiinni"),ilman aikomustakaan muuttaa käyttäytymistään, on mielestäni niitä asioita joita ei ole synti nostaa esille, vaikka asia olisi pyydettykin anteeksi.
Tietenkään emme kukaan voi tietää kenenkään todellista sydämen ja sieluntilaa, mutta joka tälläisen kaksoiselämää elävän kanssa joutuu elämään, kyllä joutuu yleensä jossakin vaiheessa elämää miettimään, jaksaako loppuelämänsä elää alistettuna ja väärinkohdeltuna elämää, jossa mikään ei tule muuttumaan. Riittävän monen ystävän elämää olen seurannut läheltä mitkä kamppailut he ovat käyneet ennen kuin ovat uskaltaneet kertoa mitä maanpäällistä helvettiä heidän perheessään eletään, vaikka ulospäin näyttäisi kaikki olevan kunnossa. Olen itse noissa tapauksissa ollut sen verran lähellä, että olen asioiden tilan omin silmin ja korvin havainnut ennenkuin niistä tavallaan on tullut julkisia.
Mielestäni on hyvä esimerkki siitä onko katumus aitoa on se, että jos samana päivänä kun on tehnyt parannusta vieraissa käymisestä, on laittamassa ilmoitusta senssipalstalle, ei ole kovin vakuuttavaa, että parannuksen teko tulisi sydämestä ja aidosti katuisi tekoaan. Toki avioliittoa voi rikkoa monilla muillakin tavoilla, mutta tuo on varmasti yksi satuttavimmista.
Minusta avioliitto on ihan retuperällä, jos toinen syyttelee aiheettomasti toista narsismista ja synnissäelämisestä! On ihan hyvä, että sellaisen avioliiton perustuksia mietitään ja vaikka erotaankin. On tosi suuri kuilu välillä, jos toisen anteeksiantamus on oikeasti katkolla ja lukkojen takana! Jos nimittäin toinen ei eläkään synnissä eikä katumattomuudessa! Ei sellaistakaan yhteiselosta mitään tule!
Mutta sitten tilanteeseen, jossa toinen elää ihan tahallaan ja oikeasti synnissä ja siten mädättää koko avioliiton pohjaperustuksen. Oli SE synti sitten huoruus, väkivalta, alistaminen, epärehellisyys, päihteet, holtittomuus, riitaisuus, mustasukkaisuus, toisen kustannuksella eläminen, itsekäs nautiskelu, insesti... jne...
Monesti tuollainen eläjä ei edes tajua noita asioita vääriksi ja toista loukkavaksi. Sitten kun niistä puhutellaan, tämä tyyppi tajuaa tehdä parannuksen niistä asioista, mistä nuhdellaan. Sen ainakin jokainen vl osaa ja tietää. Se tulee kuuliaisuuden iskostamisesta ihan selkärankaan!
Tähän samaan luen sen, että 'yleismainos' vl-syntisyydestä on ns. kokovikaisuus, jonka alle saa mahtumaan kaikki synnit, sekä tiedostetut että sitten nekin, joita ei edes synniksi oikeasti tajua. Sinne menee kaikki, ihan kaikki, ja niitä ei saa muistella. Saati jos ne nimellisenä upotetaan vl-anteeksiantamuksen virtaan! Tuo vaikeuttaa entisestään vaikeiden asioiden käsittelyä ja esille nostamista. Siitä on ollut puhetta usein täälläkin.
'(T)onkiminen kielletty!' -lukee jossakin? ;(
Kerran väkivaltaluennolla kerrottiin, että pisimmät väkivalta-avioliitot ovat kestäneen jopa yli kolmekymmentä vuotta. On siinä anteeksiantamusta riittänyt! Se on masentavaa, koska sellaiseen ei kukaan pakota. Jos Jumala pakottaa, niin minun on vaikea uskoa sellaiseen Jumalaan.
Toki vaikeasta elämäntilanteesta voi olla melkein mahdoton päästä, mutta jos siihen keinoja löytyy, niin niitä saa käyttää. Poislähteminen ja eroaminen on yksi mahdollisuus ja sitä on käytettävä. Ei kannattaisi jäädä odottamaan muutosta, joka ei edes ole todennäköinen.
Olen pessimisti ja ajattelen, että ns. synnissäeläjän sisin on pilaantunut siihen malliiin, ettei hänellä ole muutoshalua eikä -mahdollisuutta. Siksi hänet on jätettävä, jotta voisi itse jatkaa jotenkin eteenpäin.
Löytyy kyllä niitäkin, jotka ovat saaneet narsismin runsaasta esilläolosta keppihevosen, jolla pääsee puolisosta suht kivuttomasti eroon. En usko, että tuollainen käyttäytyminen kuitenkaan on kovin yleistä. Eräs ex-ystäväni kyllä yritti saada miestään hoitoon, kun jäi itse kiinni pettämisestä (jota olin itse lähes "rysänpäällä" todistamassa) ja väitti, että mies on seonnut kun kuvittelee kaikenlaista. Suku oli vähällä uskoa tarinan, mutta totuus kuitenkin onneksi voitti.
Tämä tapaus kuitenkin kävi ystävän kunnialle niin että meidän jotka tiedämme asioiden todellisen laidan, kanssa välit menivät oikeastaan kokonaan poikki. Löytyi varmaan niitä ystäviä, joiden silmät eivät ole vielä auenneet.
Esimerkkisi oli hämmentävä. Etkö ystävänä tuntenut tuota naista? Eikö hänen väärät syytöksensä ja oman mielen salaiset sopukat mitenkään heijastuneet ulospäin Sinulle asti? Luulen, että olet kuitenkin melkoinen ihmistuntija.
Jossakin vaiheessahan ex-ystäväsi oli luopunut sisäisestä sitoutumisesta mieheensä ja lähtenyt aidan toiselle puolelle... Mikä sen oli aiheuttanut - hänen oma narsistisuutensa, valehtelun halunsa? Syy piti sitten saada toisen osapuolen harteille!
Eikö rehellisyys olisi ollut parempi jokaiselle? Vastuu omista tekemisistä ja ratkaisuista on kuitenkin loppupeleissä itsekullakin eikä kenenkään toisen oletetun pahuuden takana. Ei rehellisyys olisi ainakaan pahentanut tilannetta! Ehkä luottamus jollakin tasolla olisi säilynyt, vaikka aviopuolison jättämistä/pettämistä ei ystävänä hyväksyisikään.
VL-avioeroja leimaa se, että jokaiseen avioeroon täytyy löytyä syyllinen, jolle vastuu annetaan kaikista parisuhteen ongelmista.
Nimittäin se, joka eronneista jää vl-yhteisöön ei saa olla lainkaan syyllinen vaan pelkkä uhri, sillä muuten hänen eroamistaan ei hyväksytä vaan se johtaa erottamiseen vl-yhteisöstä.
Kuinka pitkässä avioliitossa vain toinen voi olla kaikkiin ingelmiin syyllinen? Sellainen lienee mahdollista vain vl-avioeroissa...
Nyt en oikein pysynyt sanojesi perässä. Taidat tietää vl-avioeroista enemmän kuin moni muu. Ei ainakaan minun vl-lähipiirissäni ole sellaisia. Muutamia tiedän, mutta niistä puhutaan erittäin vähän. Minulle suoraan tuskin lainkaan.
Koska avioerot vl-seurakunnassa ovat/ olivat melkein mahdottomia, niin on pakko olla jotain aivan katastrofaalista esittävänä, että se tapahtuisi. Syitä saa olla ja niitä on, mutta ne eivät riitä, ellei sitten voida todistaa, että toinen aviopuoliso on koko perheelle oikeasti vaarallinen: henkisesti, fyysisesti tai taloudellisesti.
Siihen sopii sitten syytös narsismista. Hehän ovat juuri sellaisia! Avioerokin on kai sitten mahdollinen ja oikeutettu. Vl-puoliso on 'syytön' eroon ja jatkaa uskomistaan. Ehkä se toinenkin palaa, kun ja jos sen aika on.... Entiselle kauhistuksesi? ;(
Siinä vaiheessa kyllä kun tuo asia oli ajankohtainen olin "hajulla" nopeammin kuin moni muu. Olimme sillä hetkellä ehkä lähimpiä, vaikka emme hirveän pitkäaikaisia ystäviä ja jouduimme näin sen takia sekaantumaan asiaan. Tunnistin toki rakastuneen naisen "oirehtimisen". Olin aina vaistonnut hänen jonkinasteisen tyytämättömyytensä omaan puolisoonsa, joten sinänsä asia ei tullut yllätyksenä. Se, kuinka pitkällä asioissa jo oltiin, tuli kuitenkin minulle yllätyksenä.
En pidä häntä kuitenkaan varsinaisesti narsistina.
Ja minun puoleltani ei olisi ollut mitään estettä ystävyyden jatkumiselle. Toivoin, että keskustelemme asiat selviksi, näin teimme, mutta kuilu jäi siitä huolimatta. Joskus tavatessamme juttelemme hyvää päivää kirvesvartta. Ajattelen, että ehkä se ystävyys ei kuitenkaan ollut kovin syvää eikä oltu tarkoitettu kestämään tuon episodin yli. Pääasia, että he perheenä saivat tuon selvitettyä niin, että pystyvät jatkamaan yhdessä elämistä.
Syy, miksi koin että olemme jopa velvoitetettuja "sekaantumaan" asiaan oli se, että tiesimme mikä on totuus ja olisi ollut suuri vääryys mikäli olisi saanut miehensä johonkin mielenhäiriöön joutuneeksi leimattua. Todella katala osaa näköjään rakastumisen "mielenhäiriöön" joutunut ihminen pahimmillaan olla joutuessaan vastuuseen tekosistaan.
että he itse ovat täysin syyttömiä ja viattomia kaikkiin parisuhteen ongelmiin, sillä jos he myöntäisivät thneensä edes jotain väärää, he joutuisivat pyytämään anteeksi jättämältään puolisolta vl-hyväksynnän saadakseen.
Ja mitä siitä seuraisi? Myös ex-puoliso pyytäisi anteeksi ja sitten oltaisiinkin yhtäkkiä sellaisessa tilanteessa, ettei syytä eroamiseen ole! Näin kieroa on vl-yhteisössä anteeksipyynnöllä ja -antamisella leikittely.
Koska vl-yhteisössä avioeron syyksi hyväksytään vain aviorikos ja narsistipsykopatia, on jompikumpi keksittävä jos niitä ei ole. Näin yksinkertaista se on. Huoraaminen on vaikea näyttää toteen, mutta vl-yhteisölle todisteeksi kelpaavan "narsistidiagnoosin" saa anonyymltä nettipalstalta juoruamalla.
Kaipa sinulla joku tarve tyydyttyy näillä pahanpuhumisillasi ihmisistä, joiden elämää et voi tuntea etkä tietää. Sinä et tunne kaikkia Suomessa avioeroon päätyneiden motiiveja etkä olosuhteita, joissa tilanteeseen on tultu. Niinpä on mielestäni vastuutonta pyörittää tällä palstalla tätä myllyä, jota sinä olet tehnyt jo vuosia: Leimaat kaikki avioeroon päätyneet itsekkäiksi ja vaahtoat siitä, miten he tekevät nettipalstalla diagnooseja. Miten voit tietää toisella laidalla maata narsistipsykopaatista eronneen eroon johtaneet syyt? Sinä et tiedä mitään niistä kamppailuista jotka hän on käynyt ennen sitä. Jos sinä tunnet muutamia tapauksia, jotka ovat näin tehneet, mielestäni sinulla ei ole oikeutta lyödä sitä leimaa kaikkien eroon päätyneiden kohdalla. Suuri osa heistä on varmasti joutunut tähän ratkaisuun oman ja lastensa mielenterveyden ja turvallsuuden takia. Olen pannut merkille, että aina kun vain jossakin ketjussa sivutaankaan avioeroa, sinä riennät sinne kertomaan miten otetaan vl-avioero ja sitten tulee samaa potaskaa nettidiagnooseisesta, jota tässäkin ketjussa on nähty. Voin sinulle kertoa, että eräs ystävistäni eli elämäänsä olosuhteissa, joissa netistä ei edes varmasti ollut haaveillut. Pääasia oli, että oli ruokaa joka päiväksi ja oli hengissä selvitty aina iltaan asti. Mitään keinoa päästä netin äärelle ei käytännössä ollut. Mitenhän tämäkin ihminen kuitenkin juorusi nettipalstalla ja sieltä tämän diagnoosin miehellensä tilasi sillä näinhän se sinun logiikkasi mukaan menee? Tuossa tapauksessa ei tarvittu diagnooseja nettipalstalta, asia oli päivänselvä sille joka sitä elämään vähänkään aikaa sivusta seurasi. Olisi eri asia, jos kertoisit jostain tuntemastasi tapauksesta, mutta katsopa edellistäkin otsikkoasi. Siinä todetaan, että vl-eroajat kertovat vakavalla naamalla jne. Jatkoa ei tahdo viitsiä edes lukea, niin toisten vastoinkäymisiä ja rankkoja elämänkohtaloita mitätöivä se on. Sinulla on varmaan kristallipallo peräkamarin kaapissa, kun noin näet jokaisen ihmisen sydämeen ja elämään, joka tuohon tilanteeseen on joutunut. SUURI OSA tahtomattaan.
Miksi tämä asia on sinulle niin tärkeä? Oletko salassa kateellinen jollekin näin tehneelle? Minulle asia on tärkeä siksi, että haluan puolustaa oikeutta niin kauan kuin minussa henki pihisee ja kun ajattelen niitä ystäviäni, jotka olivat aivan henkisesti riekaleina ja lapsetkin terapian tarpeessa siinä vaiheessa, kun avioero- tilanne tuli, koen suurena vääryytenä, että joku yrittää (haluaa) saada näyttämään, että kaikki eroon päätyneet ovat tehneet sen aivan itsekkäista syistä.
Olen lueskellut sinun kirjoituksiasi tässä ketjussa. Ja niitä vastakommentteja. Yhden komentin kirjoitin tuonne alammaksi ja nyt kirjoitan osoittaen sanani ensisijaisesti sinulle.
Sinä olet oikassa monessa kohdassa. Mutta niin on sekin joka sinun kanssasi väittelee. Alla olevassa komentissani kerron useammankin eron tautoja. Ja niissä jokaisessa mies leimatiin narsistiksi ja nainen täysin syyttömäksi.
Se mitä vastaväittelijäsi heitää on vl yhteisössä valitettavasti täysin totta.
Mutta niin on sekin mitä sinä kerrot. Avioliitto voi todellakin olla helvetti. Kuitenkin asiat ja asianhaarat jotka tietämissäni vl-eroissa on leimattu narsismiksi eivät ole sitä olleet. Vaan ovat enemmän ja vähemmän juontaneet juurensa vl-ehkäisykannasta. Ja siitä että tosiasiat on kielletty.
Aivan oikein sinun vastaväittelijällä ei ole oikeutta lyödä leimaa kaikiin tapauksiin. Mutta yhtä kaikki sinulla ei ole oikeutta sanoa että puhtaat jauhot ovat olleet pussissa kaikissa muissa tapauksissa.
Monessakin kohdassa oman ja lasten mielenterveyden turvaamiseksi parempi ratkaisu olisi ollut päätyä ehkäisyyn kuin siihen että puolisosta tehdään pakolla narsisiti.
Puolison leimaaminen narsisitiksi on vain ollut tuntemissani tapauksissa se ainoa minkä ihminen on voinut oman vakaumuksensa valossa hyväksyä.
Ja sitten se että jos ja kun puhutaan narsismista niin kuinkahan monessa tapauksessa narsisti ei ole se joka sen leiman saa vaan se joka sen leiman anataa. Eli kuinka monsessa tapauksessa todllisuudessa nainen on se varsisti ja mies narsimsin uhri.
Kuinka monessa tapauksessa molemmat ovat narsismisuuteen taipuvia?
Olemme tässä kohdassa juuri siinä samassa tilanteessa että ulkoapäin on mahdotonta viimekädessä sanoa mikä on totuus. Ainoa jota voimme totuutena pitää on se että kaikesta huolimatta vikaa löytyy aina molemmista. Tasan riipumatta siitä onko taustalla luonnehäiriötä vai ei. Kukaan ei ole täysin syytön.
Ihan oikein on sinäsä puolustaa heikoimmassa asemassa olevaa. Mutta yhtä kaikki tulee myös muistaa että siellä missä on heikoin siellä haaskalinnut (hyväksikäyttäjät) parveilevat.
Viimekädessä näen niin tässä kuin ehäkäisynkin kohdalla sellaisen näköalan. Että ihmiselle ei ole tärkeintä tehdä oikein omantuntonsa mukaan vaan saada yhteisön hyväksyntä teoilleen. Ja tämä on viimekädessä väärin.
Varsinkin kun yhteisön hyväksyntää haetaan hinnalla millä hyvänsä?
Jaksamista ystävällesi. Mutta sen perusteella, ettei ystäväsi ottanut avioeroa kyseenalaisin perustein, et voi julistaa kaikkia avioeroja "synnittömiksi".
Hyväksytkö tuon asetelman? Oletko itse koskaan ollut pitkässä parisuhteessa täysin viattomana ja synnittömänä?
Itseäni ihmetyttää tämä asenne. Ja jotkut vl:t vielä uskovat noihin yyttömyys-satuihin...
Lue ylempää kirjoitukseni otsikolla "tätä en ole pyrkinyt kiistämään". Siitä käy kyllä ilmi olenko sitä mieltä, että kaikki ovat vilpittömin mielin asiassa liikkeellä. Osoittaisinkin kysymyksen yleistämisestä sinulle, sillä en muista nähneeni yhtään kirjoitustasi, jossa et yleistäisi, että kaikki narsistidiagnoosilla ovat liikenteessä itsekkäistä syistä. Tätä kavahdan, ihan sen tähden, että TODELLISET narsistipsykopaattien uhrit kärsivät aivan tarpeeksi jo muutenkin. Olen kyllä tehnyt selväksi, että tunnen myös näitä toisia tapauksia, mutta että se ei poista sitä tosiasiaa, että narsismipsykopatia pahimmillaan aiheuttaa mahdottoman tilanteen elää yhdessä ja uskon, että nämä ihmiset eivät todellakaan ole niitä, jotka tuolla narsistipalstalla viihtyvät.
Olen pahoillani ellen joka viestissä ole tuota asiaa tuonut ilmi, että tekaistuin verukkein liikkeellä olevia on myös olemassa ja tietysti käyttävät asiaa väärin keppihevosenaan.
Oletko ajatellut sitä, miksi nainen alkoi katselemaan toista miestä. Sinä et tiedä siihen syytä.
Syyhän voi olla, että hänen aviomies alistaa häntä ja hänen on ollut pakko saada ihailua jostakin itsetuntonsa takia.
Koskaan emme voi tarkasti tietää syitä.
Alistaminenhan ei näy ulkopuolisille mitenkään, heille mies voi olla aina huumormiehiä.
Nainen on yleensä alistettu avioliitossa. Tietysti on poikkeuksia, mutta ne ovat harvassa.
Suomalainen nainen on vielä hyvin alistettu, se näkyy valtaväestössäkin perheväkivallan uhreina naisia kuolee eniten Suomessa länsimaista.
Eikä vl-nainen ole poikkeus, vaan heidät on jo kotona kasvatettu alistumaan. Heidän äitinsä on alistunut ja hekään ei muuta osaa.
Mutta kaikki nykyajan naiset eivät enää alistu alistettavaksi ja se voi näkyä siinä, että he etsivät hyväksyntää jopa työkavereista tms.
Silloin kun on kyse normaaliavioliitoista ja tulee ristiriitoja on yleensä molemmissa vikaa. Niistä selvitään jos/kun molemmilla on siihen halu. Mutta jos vain toinen haluaa rakentaa ja toinen puolestaan rikkoa, ei yksipuolisella rakennushalulla pitkälle pötkitä. Niinpä, olen todella sitä mieltä, että on tapauksia (heitä on sekä miehissä että naisissa), joiden kanssa ei tulisi toimeen taivaan enkelikään. Joten kärjistäen voidaan todeta, että joskus riitaan ja perheen hajottamisessa tarvitaan vain yksi. Ja vähänkään elämää nähnyt voi tämän myöntää todeksi.
Jos olen tämän mielipiteeni takia säälittävä ressukka niin olen sitä sitten mielelläni.
Mitä mieltä näin ollen olet siitä, että perheen isä harrastaa insestiä? Onko tässäkin tapauksessa, jos kerran syyllisyys on saatava tasapuolisesti jaettua molemmille, koska yksinään ei voi kukaan avioliittoa hajottaa, myös äidin otettava asiasta syy kontollensa, jotta oikeus tapahtuisi. Tai jos puoliso on väkivaltainen lapsia/puolisoa kohtaan?
Silloinkinko on vika myös lapsissa, puolisossa? Provosoivatko he väkivaltaista vanhempaa tälläiseen käyttäytymiseen ja ovat siis osasyyllisiä?
Kysyit olenko itse ollut pitkässä parisuhteessa viattomana ja synnittömänä. Elän pitkässä parisuhteessa ja olemme mielestäni molemmat osapuolet suhteellisen tervejärkisiä ja tasapainoisia ihmisiä. Ristiriitoja ja vaikeita aikoja on ollut, välillä siihen pisteeseen asti, että tuntuu, että yhdessä eteenpäin mahdollisuutta ei näytä löytyvän. Mikäli meille tulisi ero, syy olisi tasan meissä molemmissa. Vaikka haluaisi ymmrtää toista niin aina se ei ole helppoa. Varsinkin kun suomalainen mies ei ole niitä helpoimpia ymmärrettäviä, sanainen arkku on välillä aika tiukasti lukossa ja ajatuksenlukijana joutuu välillä toimimaan. Koin jossakin vaiheessa voimakkaan herätyksen. Ajattelin, että tärkeämpää kuin ajatella, että onko tuo toinen sopiva minulle, on miettiä olenko itse sopiva toiselle. Miten itse käyttäydyn ja olenko toisen rakkauden arvoinen.
Olen tietenkin ajatellut miksi nainen oli jättämässä perheensä ja miehensä. Perheen sisäisiä asioita ei voi tietää kukaan ulkopuolinen sataprosenttisesti. Mielestäni kuvio oli kuitenkin se, että hänellä on tyypillinen suomalainen mies, josta sanotaan, että ei puhu eikä pussaa. Kun sitten tuli kuvioihin tämä toinen mies, jonka minä sattumalta tunsin ennestään, ymmärsin tasan tarkkaan miksi nainen ihastui tähän mieheen. Hän oli niin erilainen, rento ja varmasti näytti tunteensa ulospäin.
Puhuit siitä, että alistajat voivat olla mukavia seuramiehiä. Yleensä alistajat, narsistipskopaatit ovat nimenomaan ulospäin hurmaavia seuramiehiä. He saavat vaikka kivetkin itkemään puheillaan halutessaan, niin kauniisti he osaavat vaimostaan ja perheestään puhua. Mutta puhe on vain puhetta ja jää puheen tasolle. Kodin seinien sisällä on toinen ääni kellossa. Piru on usein irti silloin kun alistaja on kotona. Jos siihen hetkeen sattuu tulemaan joku perheen ulkopuolinen, alistajapuoliso heittää välittömästi toisen naamion päälle ja hänestä kuoriutuu mitä hurmaavin seuranpitäjä. Perhe ei niin nopeasti pysty vaihtamaan vaihteelta toiselle ja ilmapiiri on usein ahdistunut.
Puhuit siitä miten suomalainen ja varsinkin vl-nainen on alistettu. Minä en ainakaan ole alistettu, jos en kyllä ylistettykään...:)
Olen aivan samaa mieltä tuosta, että on niin väärin, että yhteisön hyväksynnän takia pitää tehdä keksitty diagnoosi puolisollensa, jotta voi kunniallisesti erota.
En ole mielestäni missään vaiheessa pyrkinyt kiistämään sitä, että näin ei toimittaisi, mutta olen halunnut tuoda esiin sitä näkökulmaa, että asia ei ole niin kuin tämä henkilö, joka tätä asiaa aktiivisesti kuuluttaa. KAIKKI eivät ole eronneet narsistipsykopaattipuolisoistaan kevein, itsekkäin perustein. Mielestäni minä olen sen tuonut ilmi useaan kertaan, että näitä väärinkäyttäytyjiä on, mutta en muista nähneeni yhtään hänen kirjoitustaan, jossa hän ei löisi kaikkia eronneita samaan nippuun, että nämä ovat hakeneet eroon johtaneen diagnoosin anonyyminettipalstalta. En voi uskoa, että näin vastuuttomasti monikaan toimii. En siis ymmärrä hänen motiiviaan vähätellä toisten, aidosti asiasta kärsivien vastoinkäymisiä.
Totta on mitä sanoit, että joissakin tapauksissa narsisimin leiman voi toiseen osapuoleen lyödä se, joka itse käyttäytyy väärin. Ja - totta sekin, että on tapauksisia, joissa molemmissa on narsistisia piirteitä. Niitä piirteitä on toki meissä kaikissa, mutta siinä määrin, että se aiheuttaa ei-toivottua käyttäytymistä. Olen juuri nähnyt tälläisen pariskunnan eron ja silloinhan on loputon se syyttelyjen suo, jossa vellotaan.
Täytynee hakeutua itsensäilmaisukursseille, mikäli en vieläkään osannut itseäni riittävän hyvin ilmaista, jotta lukijakin ymmärtäisi mitä ajan takaa.
Oman rajoittuneen ihmistuntemuksen valossa on vaikea tajuta tilannetta. Mietin sitä, mitä minulla itselläni olisi takana, jos sallisin tuollaisen 'rakastumisen' ja aviopuolison mollaamisen. Siksipä mietintä menee ihan väärään suuntaan. Jotkut antavat helpommin periksi hetkellisille tuntemuksilleen ja lähevät vaihtelunhalun vuoksi kokeilemaan uusia laitumia. Kun asiaa ei ole ennalta pohjustettu tarpeeksi, niin oman syyllisyyden takia vika heitetään toisen harteille. Se on keveämpää.
Jos omassa suhteessa on menty pohjaan saakka ja on nähtävissä se, ettei muutos ole mahdollinen, niin lopputuloskaan ei ole se, mistä kerroit. Paluuta ei ole. Kun tuohon tunteeseen on päädytty, niin toisen syyttäminen ja väärä syyllistäminen ei ole tarpeen. Tosiasiat eivät tarvitse siirtämistä. Oma kohta on mietitty ja oma osuus myönnetty, mutta jatkaminen ei ole mahdollista!
Luulen, että suurin osa uskovaisten, ei vain vl-uskovaisten avioeroista on sellaisia, että ne on haettu ja saatu ihan oikeiden ja vakavien syiden takia. Jos siinä on seikkailunhalua ja toisen kiusaamista, niin asialla ovat pahasti keskeneräiset aikuiset.
Tai kuten sanoit kyseessä oli suhde, jossa toinen yritti rakentaa ja toinen vain tuhosi ja sabotoi suhdetta. Silloin ei ole hyvä olla yhdessä eikä jatkaa yhteiseloa!
Koska en pysy yhäkään viestiesi perässä, niin en edes yritä vastata. Nikkisi vaihtuvat ja välillä tulee sivusta kommentteja niin parempi kun pysyn itsekin sivummalla tässä kohdin.
Tässä tapauksessa varmaan mies yritti painaa pahan olonsa ja omat tuntemuksensa taka - alalle, jotta liitto pystyi jatkumaan. Hän on ehkä niin voimakasluonteisen vaimonsa johdateltavissa (on itse aika nössykkä ja vaimon mielestä jurrikka) tai kokee, että ero ei ole mahdollinen (esim. lasten takia), joten tyytyy siihen tilanteeseen mikä on. Itsestäni myös tuntuisi erittäin vaikealta, että minkäänlaista luottamusta voisi saada syntymään, ei pelkästään tuo pettäminen vaan sitä seuranneet tapahtumat.
Luepa sieltä narsistiharrastajien sivuilta, millä perusteella narsistipsykopaattidiagnooseja jaellaan. Onhan siellä seassa oikeitakin uhreja (heille rukoilen voimia ahdingossaan), mutta pääosin puolisoita "diagnosoidaan" psykopaateiksi ihan huvikseen.
Käy lukemassa niin tiedät mistä puhun. Siellä ovat äänessäpääasiassa juuri nämä vaikutuksille alttiit hysteerikot ja todelliset uhrit ovat jossain muualla.
"Jos miehesi ei pidä siitä kun tuhlaat talousrahat kalliisiin merkkivaatteisiin Stokkalla, hän on narsistipsykopaatti." jne jne...
on kaikkiin ongelmiin syyllinen ja itse et olisi niitä voinut mitenkään välttää? Mitä tekisit? Erohan sellaisesta psykopaatista pitäisi heti ottaa!
Itse olen törmännyt liian monta kertaa juuri tähän asetelmaan näissä mainitsemissani avioeroissa. Vuosikymmnenen/ten liiton jälkeen huomataan yhtäkkiä, että toinen onkin tehnyt väärin silloin, silloin, silloin ja silloin, lisäksi sanonut rumasti sekä arvostellut sukuasi (pahin virhe psykopaatilta. Kun kirjoitat tämän sopivasti väritettynä harrastajien omille keskustelusivuille, saat puolisollesi "narsistipsykopaattidiagnoosin" heittämällä.
Käy lukemassa kuinka normaali isä leimataan narsistiksi ihan vaan huvin vuoksi ja kannattajia haalimiseksi...
Ongelmia on lähes jokaisessa pitkässä parisuhteessa. Itselläni on niitä ollut enemmän kuin riittävästi. Itse olen ollut pääasiassa ongelmien aiheuttaja, mutta silti parisuhde ei ole syyllisten etsimistä vaan jatkuvaa anteeksiantamista ja -saamista. Tämän olet ymmärtänyt ja hyväksynyt, onnittelen siitä.
Rakkaus on pitkämielinen
Rakkaus on lempeä
Rakkaus ei etsi omaansa
Rakkaus katkeroidu
Rakkaus on kaikki.
Jumala On Rakkaus
Ero onkin siinä, että nämä tietämäni narsistipsykopaatista eroamaan joutuneet eivät ole todellakaan yhtäkkiä huomanneet olevansa naimisissa luonnehäiriöisen kanssa. Heidän elämänsä on ollut avioliiton alusta yhtä painajaista, mutta vie aikansa ennenkuin saa voimia ja rohkeutta niin paljon, että saa tempaistua itsensä tälläisestä elämästä pois. Monesti jo käytännön kysymykset estävät eroamisen kun lapset ovat pieniä, millä sitten eletään jne.
Kertomasi tapaukset ovat tosi törkeää väärinkäyttöä toista kohtaan eikä sellaista todellakaan voi hyväksyä. Jos on elänyt suht onnellisena kymmeniä vuosia avioliitossa, yhtäkkiä ei puoliso muutu psykopaatiksi, ongelmat ja syyt ovat silloin muualla. Oikeasti psykopaatin kanssa avioliitossa ollut ei edes tiedä millaista on normaali avioelämä.
Olen seurannut tuota mainitsemaasi palstaa jo muutaman vuoden satunnaisesti. Kun aikaa on rajallisesti, kaikkia keskusteluja läheskään en ole seurannut, joten en ole törmännyt tuohon mainitsemaasi ilmiöön, että siellä kevein perustein diagnooseja tehtäisiin. Kun laajan tuttavapiirin takia niin paljon tähän asiaan jo vuosia olen törmännyt, olen seurannut tuota palstaa ajoittain ihan mielenkiinnon vuoksi. Aina oppii jotain.
Anteeksi huono ilmaisu, vähän kiireessä tämän kirjoitin.
Ero onkin siinä, että nämä tietämäni narsistipsykopaatista eroamaan joutuneet eivät ole todellakaan yhtäkkiä huomanneet olevansa naimisissa luonnehäiriöisen kanssa. Heidän elämänsä on ollut avioliiton alusta yhtä painajaista, mutta vie aikansa ennenkuin saa voimia ja rohkeutta niin paljon, että saa tempaistua itsensä tälläisestä elämästä pois. Monesti jo käytännön kysymykset estävät eroamisen kun lapset ovat pieniä, millä sitten eletään jne.
Kertomasi tapaukset ovat tosi törkeää väärinkäyttöä toista kohtaan eikä sellaista todellakaan voi hyväksyä. Jos on elänyt suht onnellisena kymmeniä vuosia avioliitossa, yhtäkkiä ei puoliso muutu psykopaatiksi, ongelmat ja syyt ovat silloin muualla. Oikeasti psykopaatin kanssa avioliitossa ollut ei edes tiedä millaista on normaali avioelämä.
Olen seurannut tuota mainitsemaasi palstaa jo muutaman vuoden satunnaisesti. Kun aikaa on rajallisesti, kaikkia keskusteluja läheskään en ole seurannut, joten en ole törmännyt tuohon mainitsemaasi ilmiöön, että siellä kevein perustein diagnooseja tehtäisiin. Kun laajan tuttavapiirin takia niin paljon tähän asiaan jo vuosia olen törmännyt, olen seurannut tuota palstaa ajoittain ihan mielenkiinnon vuoksi. Aina oppii jotain.
Anteeksi huono ilmaisu, vähän kiireessä tämän kirjoitin.
Palvelin oli ruuhkautunut eikä viesti tullut näkyviin, tein työtä käskettyä kun pyysi yrittämään myöhemmin uudestaan ja tuli sitten tietenkin tuplana.
Lisäys ruuhkautumisen takia lopulta tuplana tulleeseen viestiin, että en siis ole mainitsemasi kaltaisia esimerkkejä lukenut tuolta palstalta, vaan kyllä siellä monilla tuntuu olevan oikea hätä ja tuska. Varmasti sekaan mahtuu tyhjänvouhottajiakin ja todelliset hätää kärsijät ovat ehkä jossakin ihan muualla kuin tuolla palstalla kirjoittelemassa. Mutta mielestäni on hienoa, että tuollainen kanava on olemassa niille joita tuo asia koskee oikeasti, sillä live-elämässä ihmisiä, jotka aidosti ymmärtäisivät mistä on kysymys, ei ehkä löydy.
En osaa ennalta sanoa, mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Luulen, että meidän monen on vaikea kuvitella tulevia asioita ja teemme sitten itsellemmekin yllätykseksi erilaisia ratkaisuja.
Minun perusluonteeni on perustellisuus ja siten minun on erittäin vaikea ottaa taka-askeleita ja peruuttaa entiseen. Siitä on hyötyä, mutta haittaakin. Kun omasta mielestäni olen katsonut kaikki kortit ja huomannut pelinhengen, niin sitten lopetan 'leikin' ja matka jatkuu muualle... ;(
Siksi kertomasi esimerkki on minulle hämmentävä ja outo. En ymmärrä. Mutta onneksi ei tarvitsekaan. Omassa ystäväpiirissäni olen ollut jopa näkemässä avioeron 'hyvänä' vaihtoehtona ennen kuin ystäväni on sitä uskaltanut edes ajatella. Silti olen yrittänyt puhua kaiken parhain päin, ettei minun ajatuksillani olisi vaikutusta noin suuriin päätöksiin.
On tilanteita joissa puoliso, esim. sairastuu laitoshoitoa vaativasti tai niin ettei elo samankaton alla ole turvallista. Tällöin käytännön asiat monesti vaativat maallisen eron suorittamisen. Näitä ovat esim huoltajuusasiat, laitoshoitomaksut, verotus, lapsilisät, asuminen, omaishoitajaksi joutuminen (työssäkäynti estyy kun ei hoitopaikkaa esim vammautuneelle) jne.
Voisivat siellä eduskunnassa asiasta tehdä välikysymyksen? Miksi yhteiskunta rankaisee ongelmatilanteissa avioliiton säilyttäjiä?
Kenenkään ei ole mikään pakko alkaa omaishoitajaksi. Tuollainen väite on pötyä. Jos henkilö ei kykene itsenäisesti elämään kotioloissa niin mitään vevotetta toisella pulisolla ei ole työpaikaa siinä tilanteessa jattää.
Pitää vain olla kanttia todeta ettei homma käy. Sellaista pakoa ei ole että omaishoitajaksi olisi pakko kenenkään ryhtyä.
Jos ja kun elo saman katon alle ei ole turvallista niin se siitä. Se ei ole ja sillä hyvä. Pakolla ketään ei voi laitaa elämään esim väkivataiseksi muuttuvan dementikon kanssa.
Mutta kukaan ei kenenkään puolesta rajaa vedä vaan se on vedettävä iste. Tokihan sosiaalitoimi kakensa yritää että mahdollisimman halvalla ja helpolla saisivat hoidatettua nämä ongelmatapaukset.
yritäppä saada hoitopaikkaa jostain laitoksesta. Sitten vielä ne maksut (laitoksesta) määräytyvät koko perheen tulojen mukaan. Eli joka tapauksessa työpanoksesi menee hoidettavalle, tavalla tai toisella.
Avioeron ottamisen keppihevosena käytetään kaikenlaisia arveluttavia "narsistidiagnosointeja" ja ongelmien liiottelua/keksimistä. He myös houkuttelevat toisiaan eroamaan. Onko kysymys samasta miestenvihaajaporukasta?
Siis näitä: "Mieheni ei tykkää siitä, että käyn yleisessä ulkohuussissa, onko hän narsistipsykopaatti? Otanko avioeron?"
pitämään turvavyötä autossa, tms.
Esimerkin olit varmasti aivan itse keksinyt.(ja ehkä käyttänytkin tositilanteessa)
Sinä olet varmaankin mies, ja kenties itsekin narsisti, tai vähintäänkin sovinisti.
Sellainen joka ei ole kokenut vaikeaa avioliittoa, ei voi millään ymmärtää, että joskus uskovaisenkin on parempi erota kuin jatkaa kärsimystä.
Kun nainen ja äiti on alistettu, ja mielenterveysongelmaiseksi diagnosoitu muka ymmärtäväisen ja hienon aviomiehen taholta, on naisella enää yksi mahdollisuus - karkuun, jos vaan enää jaksaa!
Itsekin mietin, että pitää kantaa ristinsä, kunnes sain Jumalalta voimaa erota, ja niin kehotan muitakin, olkaa rohkeat. Ei Jumala hylkää!
Pelko on varmin merkki siitä, että avioliitossa on jotakin pahasti vialla, ja silloin tulee kuunnella itseään vakavasti.
niin näet esimerkin tulevan sieltä. Ja muidenkin tapauksien, joiden perusteella ihmisistä tehdään psykopaattidiagnooseja, olevan ihan yhtä ontuvia.
Esimerkki löytyy sellaisenaan narskusivuilta uskovaisten äitien keskustelusta. Tarkasta itse. (Tuollakin tehtiin yksi narsistipsykopaattidiagnoosi.)
miehensä narsistipsykopaatiksi, koska mies yritti käyttää rahaa järkevästi tiukassa rahatilanteessa (rakennusaikana), eikä olisi antanut vaimon ostella joka viikonloppu sadoilla euroilla uusia vaatteita.
Tästä hän valitti narskusivuilla, ja muut kuorossa diagnosoivat miehen psykopaatiksi. Kun "diagnooseja" tehdään noin, ja niiden perusteella otetaan avioeroja, ollaan pahasti hakoteillä.
en ole valmis syyttämään toista kaikista parisuhteen ongelmista. Riidassa on kaksi osapuolta.
Lisäksi parisuhteen eteen kannattaa tehdä töitä eikä karata jos tulee eteen ne vihkikaavan vastamäet. Parisuhdeongelmia ei ratkaista pakenemalla vastuutaan ja toisiakin neuvomalla pakenemaan.
Avioliiton sekä parisuhteen vaaliminen ja arvostaminen ei ole sovinismia eikä narsismia. Nyt ovat menneet puurot ja vellit pahasti sekaisin. Näin käy, kun maallikot lietsovat toisiaan hysteriaan.
silloin pitää erota ja nopeasti, vielä kun on voimaa ja itsekunnioitusta.
voi olla vaikeaa. Jos pelkää oksanrisahdustakin, ei voi olla kenenkään kanssa naimisissa.
....taidat olla todella yksinkertainen yksilö joka ei ole nähnyt yhtään mitään maailmasta
ja sen tuhansista pahuuden kasvoista!?!
Jos nainen ensisijaistaa oma terveytensä,
hyvinvointinsa,ehkäpä jopa turvallisuutensa,puhumattakaan
lapsista ihan henkikaupalla,niin kuule ENPÄ OIKEIN usko että siinä on mitään "narsistista" sisäänleivottuna!!
Näyttää vähän siltä kun et edes itsekään oikein tiedä mitä se sana pitää sisällään,taidat toimia täällä vain agitaattorina kun sinulla ei ole parempaa tekemistä,senkin kretiini!?Normaalit naiset eivät alkujaansa vihaa miehiä,mutta se ei tarkoita sitä että voi kaiken ottaa vaan itseselvyyksinä,ei edes avioliitossa!
Ja mikään ei ole ilmaista,ei edes kunnioitus.Ja jos luulet että joku täysjärkinen nainen ottaisi pataansa 24/7 vuosien ajan tekemättä mitä niin olet itse melko "arveluttava" typerys!!!
Keppihevoset miesten "vihaajiksi" syntyvät
yleensä monien vuosien kaltoinkohtelusta
sekä laiminlyömisestä,ja ihan puhtaasta lyömisestä,menikö vatipäälle nyt kerralla kotiin,
vai kerjäätkö vielä lisää herkkua,
senkin narsisti!?!
Kissa on aina kissa,vaikka navetassa syntyisi.
"Baka wa shinanakya naoranai"
..eikä vaan suinpäin sännätä eropapereita allekirjoittamaan??
puolisolleen anonyymiltä keskustelupalstalta. Ilman tätä kullanarvoista "diagnoosia", ei taivaan portit aukene avioeroajalle. SRK hyväksyy synnittömän avioeron perusteeksi juuri tällaisen erittäin pätevän diagnoosin. Muuten joudut olemaan aviossa, kun puoliso ei mene vieraisiin pihtaamisestasi huolimatta...
Miksi SRK:n pitäisi ottaa kantaa joka asiaan?
Tuskinpa kukaan tekee niin suurta askelta kuin avioeron ottaminen on ilman kunnon perusteita ja pitkää pohdintaa.
Tietenkin sitä toivoisi, että kaikki liitot pysyisivät koossa ja olisivat hyviä, mutta jos suhteessa on esimerkiksi henkistä tai fyysistä väkivaltaa, jota ei saada loppumaan keskustelemalla ja terapialla, on avioeron ottaminen täysin ymmärrettävää. Jeesus, joka korosti lähimmäisenrakkauta, ei varmasti vaatisi hakattua ja/tai raiskattua naista pysymään liitossa.
Myös jatkuva riitelyn aloittaminen, toisen puolison kiusaaminen ja väheksyminen ja halveksuminen on henkistä väkivaltaa, eikä kuuluu avioliittoon, eikä mihinkään muuhunkaan ihmisten väliseen suhteeseen. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka kulkevat uskovaisen nimellä, mutta ovat kotioloissa todella ilkeitä, välinpitämättömiä, vihamielisiä, itsekkäitä jne. eli täysin kelpaamattomia avioliittoon. Joskus tällaisia luonteenpiirteitä ei näe ennen avioitumista, varsinkin jo menee naimisiin kovalla kiireellä n. 18-vuotiaana ja siten kovin kokemattomana.
Avioeron jälkeen asioiden pitäisi antaa olla, eikä enää alkaa mustamaalata entistä puolisoa. Tähän voi vaikuttaa lähipiirikin sillä tavalla, että ei turhaan utele eron syitä ja taustoja.
Vaikutuksille alttiita ihmisiä on joka paikassa ja joka tilanteessa, eikä sen perusteella voi alkaa kieltämään asioita. Onhan myös ihmisiä, jotka ovat kovin alttiita mainosten vaikutuksille tai tupakanpolton aloittamiselle, eikä mainittuja asioita ole silti kielletty. Näillä vaikutuksille alttiilla henkilöillä tulisi olla lähipiiri, joka neuvoisi ja opastaisi ystävällisesti, jos se on tarpeellista ja pitäisi huolta.
vaikka ihminen mätänis?
Minusta ensinnäkin on arveluttavaa tuollainen vihjailu asiaan kuuluvalla palstalla. Tarkoitat narisistien läheisille tarkoitettuja keskustelupalstoja ilmeisestikin.
Toisekseen itsekkin tiedän useita tapauksia joissa nainen on leimannut mihensä narsistiksi sillä seurauksella että avioliitto on päättynyt eroon.
Kaikissa tietämissäni tapauksissa taustalla on ollut ihan muut syyt kuin narsimi tai mikään muukaan luonnehäiriö.
Tilanteet ovat usein monen asian summia mutta ainakin seuraavat piirteet ja asiat nousevat jokaisessa esille.
- työnjako perheessä ja ajankäyttö
Tullaan tilanteeseen jossa nainen alkaa nähdä tilanteen niin että mies pääsee paljon helpommalla ja vähemmällä. Tilanne naisesta alkaa näytää kohtuutomalta (monestakin syystä). Tämä varmastikkin on osittain totta.
Kuitenkaan totta siinä välttämättä ei ole se ettei mies tekisi parhaimpaansa. Vaan se että ne vaatimuksen jotka itselle asetetaan ovat kohtuuttomat ja kun niitä ei pysytytä täyttämään syytetään siitä toista.
- raha ja sen käyttäminen perheessä
Tässä kohdassa arvot voivat puolisoiden välilä olla hyvinkin erillaiset. Toiselle joku asia voi olla täkeää ja toiselle ei. Myös sitten se että jos toinen puolisoista harrastaa ja toinen ei toinen voi kokoea tilanteen epäreiluna. Mitä se ehkä onkin toisaalta.
Nainen voi vain martyyrinä luopua kaikesta harrastamisesta kun siihen ei tunnu löytyvän aikaa. Mies kuitenkin saataa ottaa sen pienen eikä edes kohtuuttoman ajan itselleen.
- tukiverrkojen heikkous tai niiden puuttuminen
Tämä näytää olevan yleistä niiden äitien keskuudessa jotka uupuvat. Syyt ja seuraukset juontavat juurensa varmaankin näist kaiksista esillä olevista asioita.
- pikkutarkka suhde elämään, kaiken pitää olla tip top
Siivousneurootikot ovat luku sinsäsä. Vähempikin voisi riitää. Ymmärrän sen että tietyyn rajaan asti siisteydetä pidetään kiinni mutta kohtuus kaikessa. Ja sekin on väärin että monestikkin näissä tilanteissa nainen yksin asetuu paikalle jossa hän siivoaa ja muut sotekevat. Ja mitä enemään toisten jälkiä yksin siivoaa sitä enemmän ne sotkee.
- naisten suhtautuminen ehkäisyyn tai pidättäytmiseen on ehdoton EI
Tämä on leimallista kaikissa tuntemissani tapauksissa. Se liityy näihin edellisiin kohtiin. Kaikki pitää tehdä viimeisenpäälle. Ja sitten se että kun oma suhde ehkäisyyn ja pidättäytymiseen on ehdoton ei. Voidaankin olla tilanteessa jossa joudutaan miettimään että jostain elämän on muututtava.
Jos ja kun suhde ehkäisyyn on tuo asia helposti kääntyy niin päin että mies ei tee mitään sen eteen että vaimo voisi ja pysytyisi jaksamaan jatkuvien raskauskien kirtokulussa. Vaikka mies tekeisi mitä hän ei ehkä kuitenkaan voisi taata naiselle tunnetta siitä että nainen onnistuu.
Onistuu ison perheen äitinä tilanteessa jossa kenenkään voimavarat eivät enää riitä.
Tähän tunnepuoleen liityy myös tunne siitä että mies käytää hyväksi. Eli tunne siitä että nainen yksin kantaa vastuun seksin seurauksista. Tavallista on myös se että miestä syytetään siitä että hän on kyltymätön eikä osaa luopua omista tarpeistaan (pyytämättä???).
Yleensä toive saada olla rauhassa ei ole tilapäinen ajatus vaan pysyvä.
Naiset ajatelevat näissä tilanteissa että mies on ajanut heidän elämänsä umpikujaan. Tehnyt sen mahdottomaksi ja vienyt heiltä kaiken myös aidon seksuaalisuuden.
Noissa tilanteissa nainen ei ole vamis näkemään oman ajatelumallin osuutta asiaan.
- tiheään toistuvat raskaudet
Mikä kenellekkin on tiehää mutta tiheää on se jos äiti ei ole ehtinyt toipua henksiesti ja fyysisesti raskaudesta. Yksi merkittävimmistä syistä miksi topuminen pitkityy ovat univaikeudet. Varmaan vataosa äideistä kärsii jonkinlaisista unihäiriöistä.
- äidin väsyminen
Tämä lienee ihan ilmeistä. Äiti väsyy elämäänsä eikä ole valmis jatkamaan elämäänsä samaa rataa. Tämäkin on vielä ymmärrettävää. Mutta se ei ole että sen sijaan että rehellisesti myönnettäisiin asiat leimataan toinen narisistiksi.
Kyvyttömäksi ymmärtää. Ihmiseksi jolta puutuu täysin epatiakyky. En usko että viimekädessä siitä kuitenkaan on monestikkaan kyse. Vaan siitä että halutaan pitää kiinni siitä omasta ehdottomuudesta. On vain yksi ainoa absoluuttinen totuus. Ja jos siinä ei voi elää sen sijaan että kyseenalaistettaisiin tuo totuus syytetään vain ja ainoastaan toista. Totuuden kieltäminen.
Kaikki tuntemani tapaukset ovat olleet oman ehdottomuutensa vankeja. Tämä on heijastuntu kaikkeen niin seksuaalisuuteen kuin elämään yleensäkkin. Ja ainoa tapa säilytää se mitä pitää ehdottomana oikeana on ollut se että on lähtenyt leimaamaan puolison narsisiksi.
Kun nainen ei pysytynytkään sitä idealismia täyttämään syy ei ole naisessa eikä arvoissa vaan mihessä.
Toki niinkin on ettei nainen yksin ole syyllinen ja samat asenneongelmat voivat löytyä sieltä toiselta puolelta.
Luku sinsäsä on fyysinen tai psyykkinen väkivalta jonka taustat ovat monisyisiä. Kenenkään ei kuitenkaa pitäisi alistua väkivallan kohteeksi. Ei ainakaan tilanteessa jossa toinen ei ymmärrä tekevänsä väärin ja kieltäytyy hakutumasta hoitoon.
Fyysinenväkivalta pahimmillaan tappaa. Eikä se lyönti ja kipu mihinkään katoa anteeksipyynnöllä.
Vaikka puhutaankin kahdesta asiasta parisuhteen ajautumisesta "karille" ja väkivallasta. Kummassakin tapauksessa suurta vanhnkoa tekee se vl ajatelu - anteeksipyydettyjä asioita ei saa kaivella. Joka monesti laitetaan tarkoitamaan sitä että asiotia ei edes puhuta halki.
Asiat eivät anteeksipyynnöllä olemasta. Ja jos asiat jätetään selvittämättä ja puhumatta mikään ei ehkä muutu ja korjaannu.
kun eroa ei saa ottaa millään "tavallisella" perusteella, kuten juuri tuo mainitsemasi arjen jatkuva hankaluus/kemioitten sopimattomuus/erilleen kasvaminen. On helppoa ymmärtää, että voi käydä ylitsepääsemättömäksi kun mikään ei suju vaan koko ajan ollaan "napit vastakkain" eikä yhteistä säveltä yrityksistä huolimatta löydy. Sitten toinen osapuoli alkaa miettimään eroa... MUTTA, suuri mutta. Törmätään seinään, ettei vl-uskovaisena pysyminen ja eroaminen olekaan mahdollista.
Nyt jo löytyykin neuvojia. Eroa haluava ohjataan narsistisivustolle, jonka "asiantuntijat" diagnosoivat puolison oikopäätä narsistiksi, josta eron voi otta vl-uskovainenkin! Olipa näppärää, toteaa eroaja.
Näin aloitetaan puolison mustamaalaaminen, haukkuminen, juoruaminen, panetteleminen jne.. Suureen ääneen toitotetaan, että jätetty puoliso oli YKSIN syyllinen kaikkiin parisuhteen ongelmiin. Kun muistuttaa, ettei kukaan riitele yksin, ei sellaista oteta kuuleviin korviinkaan vaan uskotaan vakaasti siihen, että toinen on yksin syyllinen! Ja jotkut muutkin vielä uskovat tuollaisen lapsellisen väitteen...
Miksi vl-uskovaiset eivät voi erota niillä oikeilla syillä, joiden vuoksi he ovatkin eroamassa? Siksi, että pitää mustamaalata ja "diagnosoida" sekä demonisoida toinen tyystin saadakseen yhteisön hyväksyntä avioerolle. Toki tuolla mustamaalaamiskampanjalla saadaan yleensä jätetty puoliso jättämään myös uskonyhteisön, joten seuroissakaan ei tarvitse enää "siihen hirviöön" törmätä. Kannattaisikohan SRK:n hieman löysätä sääntöjään, ettei tarvitsisi kikkailla vakavalla asialla?
että aviero ei useimmitenkaan ratkaise niitä ongelmia jotka jätetään selvittämättä jä käsitelemättä.
Toisaalta eroon ei ehkä ajauduta millään tavallisella perustella. Ei syy ole välttämättä siinä sopimattomuus tai erileen kasvaminen.. Vaan syiden takana monestikkin on sellaisia asioita joihin vl ei ole muuta ratkaisumallia kuin nöyrry ja alistu.
Toisaalta minua kyllä yllätää se katkeruus jolla nämä naiset puhuvat siitä kuinka mies on ajanut heidät tämän lapsiasian kannssa mahdottomaan tilanteeseen. Nimenomaan mies ei ymmärrä että hänen "tehtävänä" olisi "taata" naiselle sellainen elämä että hän voi "ilolla otaa vastaan kaikki lapset jotka tulee".
Vaikka mies tekisi mitä voisiko nainen silti kokea asiaa niin? Joissain tilanteissa se linee mahdotonta.
Ja sitten tässä kuviossa on myös aina se - verrataan johonkin toiseen joka ulospäin näytää aina hyvin jaksavalta ja hyvin voivalta. Pinnalla on se tunne siitä että miksi minun elämäni ei ole tuollaista. Ja syytä lähdetään hakemaan ihan muualata kuin sieltä mistä sitä pitäisi.
Vl idealisitiseen mailmankatsomukseen kuuluu mm seruaavat elementit.
- rasakaus ei ole sairaus
- kenellkään ei anneta yli voimiensa
- Koettelemukset (isteaihetetutkin ja kohtuuomat) kuuluvat elämään
- ehkäisy on syntiä (ja sekin on ehkäisy jos ehkäisyyn päädytään sairauden tai terveyden ollessa vaarantunut)
Olen täysin varma siitä kenet tahansa saadaan sairastumaan fyysiesti ja psyykisesti ykistään valvottamalla. Siihen ei tarvita mitään muuta. Ja sitten kun siihen laitetaan hormonaalisia tekijöitä. Ja ulkoisia tekijöitä, kuten valvottavia ja sairastavia lapsia.
Niin joidenkin kohdalla todella aina paranatava hoito joka menee hedän vl mailmankatsomuksestaan lävitse on leimata puoliso narsisitiksi ja otaa ero.
Todeliset syyt vain jäävät kokonaan käisitelemättä ja myöntämättä.
Silloin hänellä itsellään ei koskaan mitään ongelmia ole ollutkaan, eikä hän ikinä ole mitään väärää tehnytkään. Mitäpä hänen tarvitsisi muuttaa? Ei niin mitään.
Juuri tällaisen tapauksen muistan takavuosilta. Pariskunnalla oli välillä varsin riitaisaa, ja riidan jälkeen mies pyysi anteeksi mutta vaimolla ei ollut ikinä mitään anteeksipyydettävää. Mies kysyi, että eikö sinunkin pitäisi pyytää anteeksi, mutta vaimo sanoi ettei hän ole tehnyt mitään anteeksipyydettävää...
Tämä täydellisen ja puutteellisen ihmisen avioliitto päättyi siihen, että vaimo kasasi kerralla pöydälle kaikki puolisonsa viat ja virheet -mitään ei ollut antanut anteeksi koko aikana. Ja otti avieron kaikkien näiden vikojen ja virheiden yhteenlaskun perusteella.
Ikävä kyllä, olen itse joutunut kokemaan eron.
Vaimoni halusi kuunnella "hyvilitä ystäviltään" miten naisen kannatta irrotella ja kokeilla vieläkö kelpaisi vapailla markkinoilla. Kelpasihan se. Itkien lähti, katuen kaikkea mitä tehnyt oli, mut ei enää voimaa palata takaisin.
Kuuntelin lasteni itkua pitkät illat ja itsellänikin tuska mahdoton. Tunui etten selviä yksin lasteni kanssa, olen selvinnyt jotenkin, mut paljon puuttuu, rakas puoliso rinnaltani jonka synti vei. Suurin ongelma onkin nyt se kun ei saisi uutta puolisoa jätettynäkään katsella. Olen vielä nuori ja syytön eroon, eikä meistä kumpikaan pohjimmiltaan olisi eroa halunnut. En ymmärrä etten voisi uutta puolisoa ottaa, helppoa on toisten sanoa että onhan kaikilla koettelemuksia, mut tällaista ei voi ymmärtää. Vai onko uskon käsitykseni himmennyt suuren taakan alla. Miettikää lukijat sydämmessänne omalle kohdallenne samanlainen tilanne. Kaikki eivät ole uskossaan niin vahvoja että jaksaisi kilvoitella tässä asiassa puhtain paperein ja me heikot raukat tämän takia olemme helvetissä jotka uuteen aviopuolisoon olemme "sortuneet". Huom, monet "eronneista" olemme jätettyjä.
Vaikea on tilanteesi. Mitä jos jättäisit sellaisen uskonyhteisön joka ei ymmärrä tilannettasi, vaan estää uuden ihmissuhteen.
uudelleen. Ole veli rakas vapaa ja etsi itsellesi uusi puoliso. Koska vaimosi sortui aviorikokseen, olet täysin vapaa katselemaan itsellesi uutta puolisoa. Etsivä löytää...
Onnea etsinnällesi:)
kaltaisenaan takaisin.Jos on heikkoudessaan langennut, eikä ole jaksanut taistella , ei Jumala hylkää lastaan. Ole onnellinen puolisosi kanssa ,älä kanna entiselle puolisolle vihaa.
Yhtään en ole nähnyt sovussa tehtävän, vaan jättäjä levittää toinen toistaan hirveämpiä juttuja ympäriinsä saadakseen hyväksyntää teolleen. Kun Hensingissä erotaan, Rovaniemen Ry:llä (Oulusta puhmattakaan) tiedetään kyllä mitä kaikkea jätetty on "tehnyt"..
Ei ole Jumalan hengen mukaista tuollainen.
"hylättyjä". He ovat silti olleet Jumalan sanan neuvoille kuuliaisia ja heitä on Taivaan Isä suuresti elämässään siunannut.Tärkeintä, että ovat säilyneet uskomassa , eivätkä katkeroituneet. Jumala antaa elämälle sisällön.
Eihän vl-synnit koske korkeinta eliittiä.
Rahvaalle saarnataa alaleuka väpättäen ja silmäkulma kosteana, elkää vaan syntiin joutuko..
Kun toiselle ei anneta mitään anteeksi vaan kasataan vuosien ajalta kaikki toisen viat ja virheet rasittamaan parisuhdetta, on avioero vain ajan kysymys.
Pitkän avioliiton jälkeen nostetaan pöydälle kaikki anteeksipyydetyt asiat vuosien varrelta, niillä perustellaan avioeroa ja toisen ehdotonta syyllisyyttä siihen.
Kukaan meistä ei ansaitsisi itselleen aiopuolisoa elämäänsä jos kaikkien koko eletyn elämän syntitaakkaa käytettäisiin avioliittokelpoisuuden mittarina. Jumalan armo ja anteeksiantamisen voima meitä kantaa yli vaikeidenkin paikkojen. Anteeksiantamattomuus ja armottomuus toista kohtaan on sielunvihollisen tekosia.
Hyvinkin erikoisilla ihmisillä on hyvinkin annelliset avioliitot, kun heillä on anteeksiantamus välillään.
Aamulehdessä oli tänään, että ne ihmiset, joilla on herkkä omatunto elävät terveempinä. Ehkä se oli vähän eri sanoin, mutta tässä on hieman samasta kysymys.
Tätä asiaa käsiteltäessä tulisi muistaa,että elämme armotalouskautta.
Me ihmiset emme ole täydellisiä, vaan monessa puuttuvaisia.
On myös tunnustettava,että avioliitto voidaan silmia väärin perustein!
Joku on pakotettu menenmään avioon, mutta hänen oma sydämensä ei ole siinä mukana, ja näin ihminen alistetaan.
Ns: uskovaiset ratsastavat sillä Sanalla:
Matteus19:1-12
Todetaan "Minkä siis Jumala on yhdistänyt , sitä älköö ihmimnen erottako".
Mistä tiedät mies ja nainen,että teidät on Jumala johdattanut yhteen?
Mitkä ovat ne vaikutteen joilla solmitaan avioliitto, perustuuko se Jumalan sanan opetukseen .
Asuuko Jumala Pyhän Henkensä kautta pariskunnan sydämessä.
ELI ETTÄ HE ELÄVÄT JUMALAN yhteydessä.
Perusta on Omakohtainen usko Jeesukseen Kristukseen, Uuden Testamentin sanomaan ja lupauksiin.
ELI tulee olla sisällä Jumalan maailmassa.
Se että vihitään uskottomia pariskuntia kirkoissa ja rukouhuoneissa ei tee heistä kristittyjä,
ja Jumalan siunauksen perillisiä.
Avioliitto on monien asioiden yhtälö. ongelmiin joutuneita ei suun soitolla ja pieksennällä auteta.
Avioliitto ei yksistään ole syntiä vaan kaikkise
ettemme tottele Jumalaa niin kuin Sana sanoo.
Johanne 8:1-12.
Jeesus ei alkanut tuomariksi.
Siksi ihmmettelen VL:yhteisön jäseni kun he heti
ovat valmiita tuomareita, vaihka ovat itsekkin
armon varassa ja puutteellisia.
Johannes 4:5-27.
Tässäkin Jeesus tiesi ja sanoi Naisesta totuuden,
mutta ei tuominnut.
Matteus 5:7.
Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden".
Matteus9:13
Laupeutta minä tahdon enkä uhria;"
Armahtakaa niitä jotka ovat joutuneet avio-ero
onnettomuuteen ja varokaa omaa kohtaanne ja pitäkää suhteestanne huolta.
kokeneille, se on asia jonka kipeyttä ei tiedä kukaan muu kuin ihminen joka on sen kokenut omalla kohdallaan.
Se on elämän eräänlainen täystuho, pettymys, epäonnistu´minen, itsetunnon rikkoutuminen, ja se heijastuu jopa hengelliseen elämään tyyliin että ihminen epäilee raskaasti että onko Jumalakin hylännyt(kun rukouksista ja yrittämisestä huolimatta asiat menivät kuin menivät)
Alussa on yleensä läpi käytävä todella rajuja tunnevaihteluita, on syvää surua, pettymystä, vihaa, epätoivoa ja itsetuoiset ajatuksetkaan eivät ole ollenkaan outoja...
Eka vuosi voi olla hyvin pimeä, elämä on laahustamista päivästä toiseen, silloin on hyvä jos on edes yksi ystävä jolle saa puhua ja puhua, kelata samaa levyä niin kauan läpi että vaikeatkin tunteet ovat lävitse käytyjä, jos ne patoaa sisäänsä nin seurauksena voi olla täydellinen romahtaminen ja itsemurhakin, se taas ei ole kenenkään etu.
Hyvä on jos on vakit. työ, se auttaa pysymään elämässä kiinni ja sailyy rytmi elämässä.(työkavereiltakin voi saada tod. hyvää tukea)
Kannattaa purkaa kipeitä' tuntojaan vaikka lenkkeilyyn, johonki tekemiseen...ja tehdä asioita joista saa onnistumisen kokemuksia ja iloa edes ripauksen elämäänsä....
Vertaistuki on todella hyvä asia.
Koston tielle ei tule lähteä, se ei ole kenenkään etu, sen ent. puolison saa jättää Jumalan käteen, Hänen on viimeinen sana jokaisen ihmisen elämässä.
Voi tulla vaikeita kiusoja rynnätä ns. lohtusuhteisiin, mutta ne vaan mutkistavat asioita ja saa aikaan pahimmillaan itseinhoa ja pahaa omaatuntoa jne...
Seksuaalisuuskaan ei ihmisestä mihinkään katoa, siksi on ihan turhaa syyllistää esim. jätetyksi tullutta kauheasti vaikka itsetyydytyksestä, eihän se hyvä ratkaisu ole mutta on taatusti pienempi paha kuin vaikka irtosuhteet.(kun siitä ei tule addiktiota/vääränlaista riippuvuutta siihen), se on tavallaan vaan huono korvike avioliitossa olleelle seksielämälle, sitä se ei korvaa vaan jättää ehkä vaan tyhjän olon ja yksinäisyys voi jopa sitten korostua ja voi tulla syyllisyyttä...mutta ei sekään ole elämää isompi asia, se voi olla laiha korvike ja yksi purkautumistapa tilanteessa jossa kamppaillaan yleensä mielenterveyden ja jopa hengissä pysymisestä...siinä ei silloin ylimääräisiä kivittäjiä tarvita.
Jos lankeaa asioihin joista omatunto syyttää niin Jumalalla paljon armoa ja anteeksiantamusta rikkomuksensa tunnustavaa ihmistä kohtaan, hän kyllä tuntee ja tietää ihmisen kiusat ja heikkoudet. "seitsemästi vanhurskas lankeaa, mutta hän nousee jälleen"
Joku alkaaa hukuttamaan pahaa oloaan viinaan, hyvä ratkaisuhan se ei ole, mutta ymmärrän hyvin sitäkin joka siihen lankeaa siinä ahistavassa tilanteesa, siihen ratkaisumalliin vaan ei saa jäädä, muuten hukka perii pikkuhiljaa..
Armahtavaisuutta ja hiljaista vierelläkulkemista, esirukosta, arjen muistamista eron kokenut kaipaa, ei ninkään raamatulla päähän lyömistä ja äkkivääriä ylihengellsiä neuvoja.(pahimmillaan jotkut typerillä neuvoilla saa eron kokeneessa sellaisen olon aikaan, kuin painettaisiin pistimen kanssa nurkkaan ja raamatunlauseita hokien annettas ymmärtää että siinä tilassa joudut kitumaan lopun ikääsi.
Ajallaan saa huomata että linnut laulavat edelleen ja alkaa kiinnostamaan oman kumppanin saanti, jokaisella, eron kokeneellakin on tarve saada rakkautta ja saada rakastaa, tunne että "on jollekin olemassa", muuten jää helposti ajelehtimaan juurettomana sinne tänne ja aika kidustusta sellainenki elämä voi olla.
Siinä jokunen hajanainen ajatus asian tiimoilta, Voimia jokaiselle eron kokeneelle, elämä jatkuu kaikesta huolimatta...ajallaan maisemat vaihtuvat ja jotakin kaunista uutta voi puhjeta ja puhkeaakin elämään!
Kaiken armon Jumala olkoon kanssasi, hän ei hylkää eikä jätä, vaikka toinen ihminen saattaa jättääkin ja rynnätä virvatulien ja "uuden onnen" perään...
Elämän NYT-hetki ei ole koko totuus onneksi! :)
"Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon sanoo Herra"
Minäkin olen lukenut tuon uuden SRK:n kirjan. Tietyllä tavalla se oli yllättävä, koska tuohon tyyliin esim. vl-perhe-elämästä harvoin puhutaan. Ehkä pienissä luotettavissa sisäpiireissä?
Jos joku vl paheksuu perheongelmien käsittelyä, niin olisi varmaan hyvä tehdä ns. jumalanvaltakunnan työtä ostamalla tuo kirja ja lukemalla se ajatuksen kanssa.
Sitten ei tarvitsisi syytellä meitä muita esim. narsisti-sanan käytöstä. SRK on sen hyväksynyt omaan julkaisuunsa! Luulen, että siellä toimitusneuvostossa on melko tarkka silmä...
Kirjan mainos ei mielestäni vastannut sitä, mitä luvattiin. Valon näyttäminen ja käyttäminen ei ollut kovin runsasta. Ratkaisut jäivät puolitiehen ja pimeä taival jatkui. Pieni tuikku ehkä valaisi vain hetken sysimustassa yössä? ;(
Kun halutaan näyttää kaikille, että entinen puoliso on todella paska ihminen, ei edes lapsia voida enää hänelle antaa viikonlopuksi. Jos jättäjä antaisi lapset toiselle vanhemmalleen, hänen rakentamansa korttitalo romahtaisi koska eihän "sellaiselle" voi lapsia antaa. Ei siis riitä, että kostetaan ex-puolisolle, vaan halutaan kostaa myös hänen "saastaisille" lapsilleen.
Eikö olekin sairasta?
se julmaa ja niin väärin!
Kova ikävä se on lapsiensa puoleen ns. etävanhemmallakin!
ex-puolisolleen lapsia käyttäen on eräs vl-avioeroja leimaava piirre. Lapsista ei välitetä edes sen vertaa, että heille anntettaisiin toinenkin vanhempi. Kosto on tärkeintä.
Jos näkee ex-puolisonsa syypääksi kaikkiin parisuhteen ongelmiin ja jopa oman elämänsä pilaamiseen, sitä kostetaan vaikka lapsille tuskaa aiheuttaen.
kuin vl eronneilla samoja piirteitä. Valitettavasti lapsia käytetään monesti välikappaleina ennen ja jälkeen eron.
koska hän pitää jättämäänsä puolisoa syypäänä kaikkiin elämänsä epäkohtiin. Siksi lapsetkin ovat puoliksi syyllisiä geneettisen perimänsä vuoksi... Julmaa.
sitä älkööt ihminen ilman pätevää syytä erotako."
Näinkö se menikin?
Epäuskoiset siis eroavat ihan huvikseen ilman syytä ja uskovaiset VAIN syystä?