Suomessa on ollut käytäntö korvamerkitä poliittisin perustein hyväpalkkaisia tehtäviä tai näkyviä tehtäviä valtioyrityksiin sellaisille politiikan henkilöille, joilla ei ole lähimainkaan pätevyyttä eikä minkäänlaista koulutuksellista taustaa tehtävään.
Suomessa on hyvä muuttaa tätä käytäntöä siihen suuntaan, että tärkeille paikoille valitaan aidosti päteviä henkilöitä, eikä muuteta vaatimuksia sopiviksi hakijalle.
Siis sellainen käytöntä, jonka perusteella palkattaisiin avoimilta työmarkkinoilta pätevyyden perusteella vastaavaan tehtävään.
Mainitsematta nimiä, kehotan aivaan suoraan poliittisia "yhteiskuntasuhde" asiantuntijoita kaikista puolueista pysymään vain politiikan puolella omassa lestissään ja jättämään liiketoiminnan sen alan ammattilaisten hoidettavaksi.
Stora-Enson miljardimenetykset ulkomailla, Soneran arvottomiksi muuttuneet UMTS-toimiluvat Saksasta , pankkikriisin aikaiset alennusmyynnit ja monet epäonnistuneet seikkailut alkavat yksinkertaisesti riittää nyt.
Koska nämä yhtiöt on kuitenkin siivottava talouden osalta kuntoon konkurssien välttämiseksi,
on vähimmäisvaatimus, että valtionyhtiöistä siivotaan sellaiset sekopäät pois, joilla ei ole minkäänlaista pätevyyttä tai asiantuntemusta toimialasta.
Miljarditappioiden sijaan laittakaa se poliittinen pelle repimään viiden euron seteleitä takahuoneeseen. Miljardien, eikä edes miljoonien arvosta nämä pellet eivät ehdi repiä, mutta avaintehtävissä aivan varmasti katseella seuraavat sivusta, kun satojen miljoonien sijoitukset haihtuvat savuna ilmaan kevytmielisesti tehdyissä sijoituksissa.
Politiikassa entiset avustajat, jotka siirtyvät liike-elämän palvelukseen, ovat todellakin entisiä avustajia, jotka ovat siirtyneet liike-elämän palvelukseen.
Näitä rajoja ei pidä hämärtää, vaikka luvattaisiin ilmaiseksi sikoja säkkitolkulla.
Ei ole ilmaista lounasta, saati sitten sikaasäkissä. Joku maksaa jossain vaiheessa ilmaislahjat korkojen kera. Näin se on ollut ja näin se tulee olemaan.
Yritystoiminnassa kaikella on taka-ajatus, joko vallata markkinoita, vaikeuttaa kilpailijoiden pääsyä apajille tai siivota paikalliset tai pienemmät toimijat suoritustilaan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, maailmanmarkkinoita jaetaan uusiksi ja de-industrialisaatio iskee Suomeen.
Ei pidä kaivaa suomalaiset teollisuuden ja yrityksien alta kevytmielisesti eikä varsinkaan ymmärtämättömyyttään.
Puhumattakaan sijoituksien tekemisestä kohteisiin, joista poliittinen pelle ymmärtää yhtä paljon kuin apina avaruusraketista.
Jos ei tiedä mitä tekee, ei kannata tehdä mitään vaan etsiä pätevä osaaja tekemään asia.
Suomalaista omistajuutta pitää kannustaa.
Jos kukaan ei sytytä omaan sänkyäkään tuleen mennessään siihen nukkumaan, niin miksi pitäisi yrittää kaataa kotimaisia yrityksiä, jotka tarjoavat työpaikkoja ja maksavat voitosta verot Suomeen ja yrityksen jakamista osingoistakin suomalaiset omistajat maksavat verot Suomeen.
Suomalaista yrittämistä ja teollisuutta on kohdeltu välillä sinkkihansikkain tunkien valtionrahaa jokaläveen ja välillä potkittu päähän kuin vierasta sikaa.
Suomalainen yrittäminen ja teollisuus ei tarvitse muuta kuin pitkäjänteistä ennustettavuutta yhteiskunnan lainsäädännön suhteen.
Venezuelassa Che Guevaran manttelia päälleen sovittava vaaleilla valittu vallankumouskenraali kansallisti kaiken ja aikoo julistaa mannermaasulkemuksen saadakseen tahtonsa lävitse.
Pakottaminen on politiikan jatke.
Politiikan äärimmäinen jatke on sota.
Sunnuntaina Suomi julistautui hiukan yrittäjä-myönteisemmäksi maaksi.
Valtakunnan korkeimmalta taholta tuota kannanottoa yritys-Suomen puolesta ei tulla kuulemaan,vaikka eroilmoitusta onkin odoteltu sieltäkin, vaan vuonna 2012 -viimeistään- voidaan todeta Suomen muuttuneen hiukan enemmän yrittäjä-myönteiseksi maaksi, jossa verojen maksaminen suurista tuloista , eli henkilökohtainen rikastuminen, on suotavaa, jotta yhteiskuntaa pystyttäisiin pyörittämään edes jotenkuten.
Suomessa on hyvä muuttaa tätä käytäntöä siihen suuntaan, että tärkeille paikoille valitaan aidosti päteviä henkilöitä, eikä muuteta vaatimuksia sopiviksi hakijalle.
Siis sellainen käytöntä, jonka perusteella palkattaisiin avoimilta työmarkkinoilta pätevyyden perusteella vastaavaan tehtävään.
Mainitsematta nimiä, kehotan aivaan suoraan poliittisia "yhteiskuntasuhde" asiantuntijoita kaikista puolueista pysymään vain politiikan puolella omassa lestissään ja jättämään liiketoiminnan sen alan ammattilaisten hoidettavaksi.
Stora-Enson miljardimenetykset ulkomailla, Soneran arvottomiksi muuttuneet UMTS-toimiluvat Saksasta , pankkikriisin aikaiset alennusmyynnit ja monet epäonnistuneet seikkailut alkavat yksinkertaisesti riittää nyt.
Koska nämä yhtiöt on kuitenkin siivottava talouden osalta kuntoon konkurssien välttämiseksi,
on vähimmäisvaatimus, että valtionyhtiöistä siivotaan sellaiset sekopäät pois, joilla ei ole minkäänlaista pätevyyttä tai asiantuntemusta toimialasta.
Miljarditappioiden sijaan laittakaa se poliittinen pelle repimään viiden euron seteleitä takahuoneeseen. Miljardien, eikä edes miljoonien arvosta nämä pellet eivät ehdi repiä, mutta avaintehtävissä aivan varmasti katseella seuraavat sivusta, kun satojen miljoonien sijoitukset haihtuvat savuna ilmaan kevytmielisesti tehdyissä sijoituksissa.
Politiikassa entiset avustajat, jotka siirtyvät liike-elämän palvelukseen, ovat todellakin entisiä avustajia, jotka ovat siirtyneet liike-elämän palvelukseen.
Näitä rajoja ei pidä hämärtää, vaikka luvattaisiin ilmaiseksi sikoja säkkitolkulla.
Ei ole ilmaista lounasta, saati sitten sikaasäkissä. Joku maksaa jossain vaiheessa ilmaislahjat korkojen kera. Näin se on ollut ja näin se tulee olemaan.
Yritystoiminnassa kaikella on taka-ajatus, joko vallata markkinoita, vaikeuttaa kilpailijoiden pääsyä apajille tai siivota paikalliset tai pienemmät toimijat suoritustilaan.
Elämme mielenkiintoisia aikoja, maailmanmarkkinoita jaetaan uusiksi ja de-industrialisaatio iskee Suomeen.
Ei pidä kaivaa suomalaiset teollisuuden ja yrityksien alta kevytmielisesti eikä varsinkaan ymmärtämättömyyttään.
Puhumattakaan sijoituksien tekemisestä kohteisiin, joista poliittinen pelle ymmärtää yhtä paljon kuin apina avaruusraketista.
Jos ei tiedä mitä tekee, ei kannata tehdä mitään vaan etsiä pätevä osaaja tekemään asia.
Suomalaista omistajuutta pitää kannustaa.
Jos kukaan ei sytytä omaan sänkyäkään tuleen mennessään siihen nukkumaan, niin miksi pitäisi yrittää kaataa kotimaisia yrityksiä, jotka tarjoavat työpaikkoja ja maksavat voitosta verot Suomeen ja yrityksen jakamista osingoistakin suomalaiset omistajat maksavat verot Suomeen.
Suomalaista yrittämistä ja teollisuutta on kohdeltu välillä sinkkihansikkain tunkien valtionrahaa jokaläveen ja välillä potkittu päähän kuin vierasta sikaa.
Suomalainen yrittäminen ja teollisuus ei tarvitse muuta kuin pitkäjänteistä ennustettavuutta yhteiskunnan lainsäädännön suhteen.
Venezuelassa Che Guevaran manttelia päälleen sovittava vaaleilla valittu vallankumouskenraali kansallisti kaiken ja aikoo julistaa mannermaasulkemuksen saadakseen tahtonsa lävitse.
Pakottaminen on politiikan jatke.
Politiikan äärimmäinen jatke on sota.
Sunnuntaina Suomi julistautui hiukan yrittäjä-myönteisemmäksi maaksi.
Valtakunnan korkeimmalta taholta tuota kannanottoa yritys-Suomen puolesta ei tulla kuulemaan,vaikka eroilmoitusta onkin odoteltu sieltäkin, vaan vuonna 2012 -viimeistään- voidaan todeta Suomen muuttuneen hiukan enemmän yrittäjä-myönteiseksi maaksi, jossa verojen maksaminen suurista tuloista , eli henkilökohtainen rikastuminen, on suotavaa, jotta yhteiskuntaa pystyttäisiin pyörittämään edes jotenkuten.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.