Unohdan kasvot

Joo tuo on tuttua mulle ja varmaan myös muille. Ärsyttävää on myös se jos yrittää muistella väkisin, niin yleensä tilalle tulee jonkun muun kasvot ja silloin menee hermot. Mutta ehkä se vain lisää mielenkiintoa entisestään nähdä henkilö uudestaan? Tai ehkä se on joku itsesuojelu juttu. Eli jos vaikka saa selville että hän on varattu tai yms, Niin olisi paljon helpompaa unohtaa, kun ei edes muista kasvoja... Ylläri ylläri ne muistuu juuri silloin :/

Olen joskus kuullut sanottavan, että kun ihastuu johonkin voimakkasti niin hänen kuvansa painuu niin syvälle sydämeen, ettei sitä voi nähdä. Onhan tämäkin yks teoria. Tai sitten jos tapaaminen on ollut niin lyhyt, ettei tilanteesta ole jäänyt mitään erityisiä muistoja niin mikään ei tuo kasvoja mieleen. Tai kyse voi olla siitä itsesuojelusta. Itsellänikin on kokemusta siitä kun olen ollut tosi rakastunut johonkin niin joskus olen ollut näkevinäni hänet kaikkialla ja joskus taas en ole millään saanut hänen kasvojaan mieleeni ja olen pelännyt etten tunnista häntä jos näen. Kaipa se ihastuksen kohde siellä mielessä yrittää hakea omaa paikkaansa jos en itse tiedä tarkalleen mihin tilaan hän elämässäni ja tunteissani sopii.

Siksi varmaan pidetään ihastuksen kuvaa mukana tai muuten saatavilla, että saa palauttaa kasvot mieleen koska haluaa.

Toi oli kiva selitys, että ihastuksen kuva painuu niin syvälle, ettei sitä saa mieleen... Muistaa vain miltä tuntuu olla hänen lähellään, miltä hän tuoksuu, koko olemuksen ihanuus painunut mieleen. Muttei muista hänen kasvojaan!

Ehkä tämäkin vahvistaa sen ettei ulkomuodolla ja -näöllä todella loppujen lopuksi ole merkitystä!!!

Mulla on silleen, et en muista kanssa kasvoja, mutta näen mielessäni hänen kuvansa jossa hän on vielä aika pieni.(siis se on ihan oikea valokuva jonka olen nähnyt) Aina kun mietin häntä, nousee tämä kuva mieleeni jossa sitten näen hänen kasvonsakin, jotka tosin ovat nuoremmat.

Googletin tätä asiaa ja löysin tämän ketjun. Mulle on käynyt nyt 37-vuotiaana niin, että olen unohtanut uuden miehen kasvot. Olemme nähneet kolmen viikon aikana kuusi kertaa (olen ollut kesälomareissuilla), enkä ole saakut miehen kasvoja vieläkään mieleeni yksin ollessani. Kuvissa hän on mielestäni eri näköinen kuin livenä, joten kuvat eivät auta asiaa.

Olen pitänyt tätä huolestuttavana ilmiönä: ihan kuin hän ei olisi mulle se oikea, kun kasvot eivät tarkasta tutkiskelusta huolimatta painu mieleeni. Tämä ketju vähän lohdutti minua, mutta silti kasvojen unohtamisen syyt on minulle mysteeri. Enhän koskaan ennen ole unohtanut kenenkään kasvoja. Edellisen rakastumisen aikaan 11 vuotta sitten en muista tällaista tapahtuneen, mutta toisaalta sitä miestä näin jatkuvalla syötöllä joka päivä. Tähän mieheen en ole vielä rakastunut, ja tämän kanssa ei ole vielä sellaista oloa, että tässä on minulle se oikea, mutta miehessä on kaikki edellytykset sille, että tunteet nousevat.

Eräs teoria voisi olla se, että ihastuksen tunne vahvistuu joka kerta, kun toisen näkee, koska tulee sellainen tunne, että vau, hän näyttää kyllä hyvältä, vau, näinkö ihana hän olikin!

Googletan vielä englanninkielisiä sivuja tästä aiheesta. :)

Ai tämä on ihan yleisempikin juttu? Minulle on näin käynyt useamman kerran, ehkä jopa aina kun ihastun vähän voimakkaammin. Nykyisestäkään ihastuksestani en osaa kertoa kasvoista kuin että tosi söpö tyttö, muistaakseni. Mutta se miltä hänen kanssaan tuntuu olla, siitä voisin kirjoittaa romaanin mittaisen kuvailun.

Usein se on toisinpäin mielestäni

Vanhettuneisuutta pitäisi testata enemmän, kyllä nimittäin pitäisi. Unohtuneisuus säilyy luonnonlakina 😂🤣😅 nimittäin. Kyllä säilyy.

Kyllä

....