ei mulla ole enää vaihtoehtoja. Kaikki on vesittynyt tähän mennessä. Mihin mä olen kerännyt rohkeuteni ja sisuni, turhaan. Mitä mä olen tehnyt, turhaan. Mihin mä olen tunteitani tuhlannut ja näyttänyt, turhaan.
En mä jaksa uskoa enään tähän. Itteeni en uskonut aluksi. Mut kun siitä yli pääsin, niin ei tämä onnistunut kuitenkaan. Paskat, oon kyllä koittanut, eikä mulla enää mielikuvitus riitä. On vaan aika turta olo, onko millään mitään väliä.
En mä jaksa uskoa enään tähän. Itteeni en uskonut aluksi. Mut kun siitä yli pääsin, niin ei tämä onnistunut kuitenkaan. Paskat, oon kyllä koittanut, eikä mulla enää mielikuvitus riitä. On vaan aika turta olo, onko millään mitään väliä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kalkkiviivoilla luovuttamaan.
olen kanssa. väsynyt elämään kuvitelmassa, joka ei toteudu sittenkään. miksi kaikki on noin sulla? haluais nukkua tän pois mutta se tulee takas kuitenkin.
vaan ollut suora ja rehellinen ja puhunut aikanasi oikeista asioista, olisin lähtenyt mukaan. Et ollut tukenani kun sitä eniten tarvitsin etkä halunnut tukeani kun sitä tarjosin. Enää en tarvitse tukea ja myönteiset tunteetkin ovat jo kuolleet. Toimintatapasi ja omistushaluisuutesi ahdistaa minua. Kohtaamiseen ja läheisyyteen ei tarvita mielikuvitusta. Olisit aito ja inhimillinen. Nöyryys ei myöskään tekisi pahaa.
Silti asioilla on väliä.
kirjoitat oli liian epävarma. ehkä kukaan ei kertonut hänelle myöskään oikeita asioita. kysyitkö koskaan suoraan?
aikanaan mulle sanottiin, et jos mä häiritsen sua, niin sä hermostut, että sulla on joku juttu kesken.
idiootti olin, sun yks paras kavereistasi valehteli mulle susta kaikenlaista. arvaa kaduttiko jälkeenpäin, mut oisinko mä voinut tulla sulle sanoon että hei, toi sun kaveri kusetti mulle sun asioita. Enkä mä ole tiennyt sun tuen tarpeesta, mistä mä olisin voinut tietää, kun lähinnä luulin, että häiritsin silläkin vähällä mitä ikinä tein.. Tuki olis itselleki ollu ihanaa, mut mä tiedän pärjääväni nykyään itse. Ei sillä että sääliä tarttisin. On mun lähellä vaikeita asioita, nykyään vielä vaikeempia kuin ennen, jotka ei suoranaisesti mun elämää koske, mut liippaa läheltä ja on ihan todellisia vaikeuksia, mut en mä niistä oikeestaan kelleen puhu, ettei ihmiset suhtautuis muhun millään sabluunalla.
Mä en oo osannu toimia ikinä sun kanssa oikein, silloin kun olis pitäny tehdä jotain, luulin, etten saa, koska sun yksi tyttökaveri kielsi sen, tunsi sut kuulemma paremmin.
Sitten kun tein, tein senkin väärin ilmeisesti.
Mä en ole omistushaluinen, tiedät kyllä että kaikista ihmisistä mä viimeisenä rajottasin sua mihinkään. Itse sä teet oman elämän valinnat.
Ja se, että ne kohtaamiset, en viitti edes muistella niitä. niihin liittyi se, että mä luulin, että sä hermostut, koska hän sanoi, etten saa edes soittaa sulle, koska antoi ymmärtää, että sulle soittelee niin muut, että mä teen pahimman virheen jos alan tyrkyksi. Ja hän myös arvosteli aina mua, kertoi, mitä sä olit puhunut musta yms. (eihän ne totta olleet kuitenkaan) Mä olin niin epävarma enkä tiennyt mistään mitään ja hermostuin joka asiasta. En uskaltanut tehdä virhettä, mut sillä tein suurimman. Ja mä muistan kun mä itkin kun mä olin kuullut, et sä pidit mua tyrkkynä roikkujana, näin hän mulle sanoi. Kyllähän mä myöhemmin tajusin, etten ollut, ettei sulla olis ikimaailmassa ollut aihetta sanoa niin ja että enhän mä tehnyt niin, enkä ole tehnyt. Olin niin aito ja inhimillinen kuin siinä tilanteessa voi olla. Suorastaan olin parhaimmillanikin jäykkä paska, inhosin ja ihailin sua yhtä aikaa ja ajattelin, ettei tuo voi sietää mua. Ja mitä siitä oliskaan tullut sillä lailla. eihän siitä tullutkaan mitään ja kävi just se, mitä mä eniten pelkäsin, että sä ajattelit lopulta noin, vaikka mä olin koittanut olla huomaamaton ja elämätön, koska luulin, ettet pidä musta.
Oon mä ollut nöyräkin, ei se tässä nyt enää ole se asia. Tiedä sitten mikä se on.
Pitäis puhua sulle, mutta et anna ikinä tilaisuutta. Tottakai on asioita, mitkä painaa sisällä ja on haitannu ja oon tehnyt virheitä itteeni ja sua kohtaan. Ja tiedän, ettet sä edes tunne musta sitä mun oikeeta puolta. Sä tunnet vain sen jonkun säikynja epävarman puolen, joka oli kusi sukassa, et miten elää ettei tekis virheitä ja teki just ne kaikki. Oon mä ollut joskus katkerakin sille yhdelle tästä, mut ei se kannata. Välithän siinä meni, vaikkei näennäisesti. Mut sitä todellista mua sä et tunne, ehkä jotain aavistat. En mäkään sua niin paljon, mutta enemmän ja sen tiedän, ettet sä olis tehnyt sellasta.
Vaikka joskus epäilen, että jos mä olisin ollut suora ja rehellinen, miten sä olisit reagoinut siihen, et hän puhui susta sellaisia. ET olis uskonut mua ikinä tai et olis halunnut uskoa. sitä mä pelkäsin. Ja silti olin suhun niin ihastunut, että ei keneenkään koskaan. En mä tiedä mitä sä tarkoitat noilla oikeilla asioilla, mut ne on asiat, mitkä mulla oli jarruna. kai mä mokasin liikaa alusta asti. mut ei mulle kukaan mitään ollut luvannutkaan. silti joskus tuntuu, et jos sais vähän ees niitä asioita pois. tuntuis hyvältä.
samaan tulokseen samaan aikaan. Taidan korkeintaan ostaa sinulle jotain ystävänpäivänä en voi olla ostamattakaan. Laitan sen saman lahjan viereen jonka ostin sen vuoksi, kun lähdit. tilaisuutta ei vain koskaan ole tullut. Ole onnellien.
Etsä ole voinut tulla samaan tulokseen. Musta tää vois olla suoraan sanottuna vastavuoroista sunkin puolelta. Mä oon tehnyt kaiken mitä osaan. Mitä tässä enää voisi muuta kuin hakata päätään seinään sun kanssasi.
en mä mitään ostoksia välitä saada.. mä haluan sun kanssas olla edes viis minuuttia. ei tässä nyt mitään lahjoja, kuuntelisit mua yhden kerran, olis niin iso juttu mulle. Enkä mä ole onnellinen siis tän asian kanssa ennen kun joskus tapaan sut oikeasti.
Ja mä en ole lähtenyt.
Oletko sä palannut. Kyllä sä tiedät millon mä olen onnellinen.
sitten tehdä sen viimeisen laitat viestin ystävänpäivänä ja kerrto mitä haluat. Ei sinusta ota kukaan selvää minä en aijo aisalle enää tehdä mitään. Minä tahdon enää tietää.
pakko kestää elämän vaikeudet ja surut. no onhan kesä tulossa.