Elikkäs..
Onkin sitten vähän oudompi juttu...
Seitsemännellä luokalla minut yllätti täysin olo/tila jota en ollut aikaisemmin kokenut. Olin täydellinen vastakohta, todellisuuden taju, pelko, rakkauden tunto, kaikki poistuivat, ikäänkuin olisin seurannut elämääni lasin takaa pystymättä vaikuttamaan siihen. Pelästyin suuresti. Olin päivät kotona lähinnä "nukkumassa oloani pois". Aina kun heräsin, toivoin että oloni olisi kadonnut kuin painajaisuni, turhaan, vasta kun oli jo liian myöhäistä olo katosi, reilun viikon päästä unohdin koko ongelmani ("-njoo..ehkä se oli stressiä.." ..-ei
sama ongelma tuli kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla, aina vain useammin ja pitkäkestoisampana. Puolen vuoden käynnit psykologilla eivät auttaneet, olo toistui. Nyt ammattikoulussa toisena vuotena oloni kesti noin 2 kuukautta ja se oli yhtä tuskaa... Se tuntui kuin unelta johon en pystyisi vaikuttamaan. Aina kun olin yksin omassa asunnossani, minut valtasi epätoivo ja pelko, mitä minulle on sattumassa? millainen ihminen on ihminen joka ei pysty controlloimaan itseään jaksojen aikana, jotka toistuvat voimakkaampina...Olo oli todennäköisesti verrattavissa huumeiden käyttöön, joista ilmenee pelkotiloja, sekavuutta, jne... Mutta huumeita en ole elämäni aikana käyttänyt, enkä käytä. En myöskään mielenterveys/masennuslääkkeitä, niitä minullle ei ole koskaan määrätty. Psykologi, vanhemmat ja eräs ystäväni, eivät kukaan ole keksinyt syytä/ratkaisua. En minäkään...
Toivoisin, jos joillakin olisi apua ratkaisuun, lievittämiseen..
Toivoisin myös löytäväni henkilön, jolla olisi mahdollisesti samanlainen ongelma, josko hän olisi löytänyt syyn / ratkaisun, miten välttää?.
Mikäli joku haluuaa lisätietoa, hän sitä saa esim sähköpostilla. Tämä ongelma on juurikin pilannut elämäni, joten en voi sanoin kuvailla avun tarpeellisuutta...
Onkin sitten vähän oudompi juttu...
Seitsemännellä luokalla minut yllätti täysin olo/tila jota en ollut aikaisemmin kokenut. Olin täydellinen vastakohta, todellisuuden taju, pelko, rakkauden tunto, kaikki poistuivat, ikäänkuin olisin seurannut elämääni lasin takaa pystymättä vaikuttamaan siihen. Pelästyin suuresti. Olin päivät kotona lähinnä "nukkumassa oloani pois". Aina kun heräsin, toivoin että oloni olisi kadonnut kuin painajaisuni, turhaan, vasta kun oli jo liian myöhäistä olo katosi, reilun viikon päästä unohdin koko ongelmani ("-njoo..ehkä se oli stressiä.." ..-ei
sama ongelma tuli kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla, aina vain useammin ja pitkäkestoisampana. Puolen vuoden käynnit psykologilla eivät auttaneet, olo toistui. Nyt ammattikoulussa toisena vuotena oloni kesti noin 2 kuukautta ja se oli yhtä tuskaa... Se tuntui kuin unelta johon en pystyisi vaikuttamaan. Aina kun olin yksin omassa asunnossani, minut valtasi epätoivo ja pelko, mitä minulle on sattumassa? millainen ihminen on ihminen joka ei pysty controlloimaan itseään jaksojen aikana, jotka toistuvat voimakkaampina...Olo oli todennäköisesti verrattavissa huumeiden käyttöön, joista ilmenee pelkotiloja, sekavuutta, jne... Mutta huumeita en ole elämäni aikana käyttänyt, enkä käytä. En myöskään mielenterveys/masennuslääkkeitä, niitä minullle ei ole koskaan määrätty. Psykologi, vanhemmat ja eräs ystäväni, eivät kukaan ole keksinyt syytä/ratkaisua. En minäkään...
Toivoisin, jos joillakin olisi apua ratkaisuun, lievittämiseen..
Toivoisin myös löytäväni henkilön, jolla olisi mahdollisesti samanlainen ongelma, josko hän olisi löytänyt syyn / ratkaisun, miten välttää?.
Mikäli joku haluuaa lisätietoa, hän sitä saa esim sähköpostilla. Tämä ongelma on juurikin pilannut elämäni, joten en voi sanoin kuvailla avun tarpeellisuutta...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itselläni oli samanlaisia ongelmia. Helpotusta sairauteeni sain lääkärin määräämillä lääkkeillä (jotka on nykypäivinä turvallisia). Sen jälkeen pystyin hoitamaan itseäni parempaan kuntoon vertaistukiryhmässä.
[email protected]
kokeileppa tuota. ...Koe lähetyksellä?
Tervehtynyt MIES.