Huolettomat tupakoijat sytyttivät paikallisen maajussin ladon ja se paloi roihuna maan tasalle. Samalla paloi muutama ympärillä ollut teltta. Lapset keräsivät maasta nokisia karamelleja ja söivät niitä. Onneksi kukaan ei kuollut.
Oliko vuosi 1986?
Kuka muistaa?
Vaan eipä tupakoinnin vaaroista ole mitään opittu.
Oliko vuosi 1986?
Kuka muistaa?
Vaan eipä tupakoinnin vaaroista ole mitään opittu.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kaikilla kivoilla asioilla on aina kääntöpuolensa. Humalaa seuraa krapula. Tupakoinnilla on haittansa. Hoitokokouksilla on jälkipyykkinsä jne.
Mitä varjopuolia on esim. näillä kivoilla asioilla:
- Lapsen syntymä
- Tanssiminen
- Musiikin kuuntelu
- Makkaran paistaminen nuotiolla
- Kuivien sukkien vaihto kastuneiden tilalle
- Saunominen
- Onkiminen
- Kuntoilu
- Lukeminen
- Piirtäminen
- Päivänokoset
- Onnistumisen ilo
- Joulukirkossa käynti
- Joulukuusen koristelu
Vain muutamia mainitakseni. Noista ei mistään tule ainakaan krapulaa, eikä syöpää.
Kaikista yllä mainituista asioista voi keksiä huonoja puolia. Syöpäriski kyllä kasvaa jos harrastaa nuotiolla makkaran käristystä. Monet kun paistavat ihan mustalle karrelle ja sitte on muka hyvää...
tulee "paha meno". Siinä tuhotaan tietoisesti Jumalan luomaa kehoa. Eli karrellepalaneen makkaran syönti on syntiä, ihan kuin tupakanpolttokin. Tai viinan juonti.
pikkupoikien tulitikkuleikeistä.
Oli hyvin helteistä ja kuivaa.
Vuosi oli tuo 1986.
Sama se, kuka sytytti ja miten, tupakointi on tosi ilkeä tapa suviseurakentällä.
Päivämiehessä jo kirjoitetaan ilmastonmuutoksista ja lentäen aiheutetuista saastepäästöistä, mutta aina vaijetaan tupakoinnin haitoista.
Tämä asia minua suututtaa ja ärsyttää, että tupakointia pitää varjella, vaikka Päivämiehessä kirjoitetaan, kuinka jokaisen uskovaisen pitää varjella ympäristöä pilaamasta millään tavoin.
Sitten vielä toitotetaan, että kyllä se Jumala varjelee uskovaista ja luontoa, vaikka se onkin ihmisen itsensä tehtävä.
Hyi miten inhottavalle tupakoijat lemuaa ja nämä muka Jumalaa turmelevalle tavallaan tällä tavoin kirkastavat. Tupakointi on inhottava maailmallinen tapa, joka ei sovi uskovalle, jonka pitäisi ulospäin näkyä puhtauden esikuvana.
Jos tupakoijat ei vielä ole sytyttäneet suviseurapaloa, niin sotkevat senkin edestä.
Aina poljetaan ne jätökset maahan ja niitä tumppia kylvetään kentällä joka paikkaan.
Eihän tupakoija koskaan laita natsojaan roskikseen, vaan viskaa maahan.
Seurasin tässä ykskin päivä kaupungilla, miten tupakoisija, vaikka roska-astia oli parin metrin päässä, viskasi natsan maahan.
Ne on suviseurat pilalla, kun sinne menee. Heti näitä röökinvetäjiä on ympärillä.
Ja minusta on sietämätöntä nähdä, miten nuoret tyttäret vetää kessua. Koko suviseura-aika menee vaan mielen kuohunnassa, kun tupakoijat ärsyttää.
Ja ei varmaankaan missään puhuta tupakoinnista ja sen turmelevasta vaikutuksesta.
On joskus puhuttu, mutta ei puhuta oikeasti, vaan samalla muistetaan vakuuttaa, että se ei ole syntiä ja se on vain paha tapa.
Hieman mieltä keventää, kun ei tarvitse enää katsella, miten tupakkikopilla käydään kauppaa vilkkaasti. Kovasti piti pitää ääntä, että SRK vihdoin ja viimein tajusi edes tämän verran, mitä on uskovaisen moraali.
Savuavia jätöksiä kävin katsomassa. Tosin sitä en kyllä muista, että olisi tupakoinnin takia syttynyt.
Minulla onneksi tuo muisti vielä pelaa. Olin itse paikalla ja minulla on pari hurjan näköistä valokuvaakin aiheesta. Tulipalo syttyi muutaman nuoren tupakoinnista ladossa ja viereinen kenttämyymälä paloi noin puoleksi. Olin kantamassa tavaroita pois myymälän toisesta päästä palon aikana. Sankka musta savupatsas nousi taivaalle. Palokunta sammutti myymälän, lato paloi lähes maantasalle