Raskaus on mielestäni jotenkin luonnoton tila. Jos olisin raskaana, tekisin ehdottomasti abortin, koska raskaus on eläimellinen tila. En voisi sietää ajatusta, että joku kasvaisi oman kohtuni sisällä ja venyttäisi mahaani ja saisi minut voimaan pahoin. En myöskään kestä imetystä ajatuksena, koska sekin tuntuu eläimelliseltä ja sairaalta. On sairasta, että naisen rinnoista tulee maitoa ja vielä sairaampaa, että joku imee sitä naisen rinnoista tulevaa maitoa. Minun rintoja saa koskettaa vain mieheni. Tuntuu sairaalta, että vauva imisi nännejä. En halua, että oma lapseni koskee rintoihini. Olen nainen ja kannatan aborttia. Vain uskovaiset hihhulit voivat vastustaa sitä. Abortti on kaikkien naisten oikeus. Ei ketään voida pakottaa siihen eläimelliseen touhuun, että saisi lapsen. Minua oksettaa pelkkä ajatuskin lapsensaannista.
sano kyllä abortille
Nainen82..
161067
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kuka käskikään ottaa minkään räkäsen äijän. Onneksi me laatunaiset saamme parempia miehiä kuin te abortin vastustajat. Voimme ottaa sellaisen ihanan, hellän, mukavan ja hyvännäköisen miehen ja kivahan sen kanssa on rakastellakin. Tällainen on oma mieheni:)
mies muuttui räkäiseksi abortinkannattaja-pakottajaksi kun aloin odottaa lasta.
Annoin saastaiselle murhamielimulkulle kenkää ja pidin suloisen Elämäni Valon!
heh.. jos siis vastustaa aborttia niin automaattisesti saa rumemman ja huonomman miehen.. olet sä sit vaik kui hauska
Kyllä unohtui ne kaikki kauniit puheet rakkaudesta ja yhteisestä tulevaisuudesta siinä vaiheessa kun tikkuun kaksi viivaa ilmestyi :D
Miehet ovat kyllä todella typeriä, jos luulevat että nainen valitsee mielummin miehen kuin oman lapsensa! Miehiä tulee ja menee, mutta lapsi on ainutlaatuinen.
Jos nainen oikeasti suostuu MIEHEN MIELIKSI aborttiin niin huhhuh... Ja aloittajalle, joskus se sinunkin miehesi on äitinsä rintoja imenyt, eikös olekin oksettava ajatus? ;) Taidat olla äidinkorvike, jos kerran niin innoissaan lutkuttaa! :D
Tarvitseeko joku pökköä pesään että voisi taas huudella kuinka aborttioikeuden kannattajat ovat hirveää sakkia..?
Hmmh. No, siltä varalta että kirjoittaja ei provoa... hyvä ap. Tiedät varmasti että raskaus on tosian varsin luonnollinen asia ja pakollinen jos meinaa lapsia saada. Pakollinen se ei ole silloin jos lapsia ei halua, ja sinun tapauksessasi toivon että olet ehkäisyn kanssa huolellinen, aborttikaan ei ole mitään huvia.
Mitä imetykseen tulee, useat ovat olleet kanssasi samaa mieltä ennen sitä vauvakuumeen tulos, ja useat vielä raskauden loppumetreillekin. Yhteiskunta on seksualisoinut naisen kehon siinä määrin että rintojen alkuperäistä tarkoitusta pidetään jo luonnottomana. Ne todella Ovat maitorauhaset joiden tarkoitus on jälkeläisen ruokkiminen sille parhaiten sopivalla ravinnolla. Toki miehet niistä tuppaavat kiihottumaan, ja naisetkin jotkut. Mikäpä siinä, seksi on mukavaa. Mutta mitään luonnotonta siinä ei ole :D ja hei, ihminen ON eläin.
Jos et raskaaksi halua tulla, ole huolellinen ehkäisyn käytössä ja hanki tehokas menetelmä. Abortti on myös vaihtoehto jos vahinko sattuu etkä halua olla raskaana. Jollekin toiselle raskaus on suurin haave ja lapset elämän tarkoitus, sen varmasti tiedätkin.
***
En ole provo. Olen ollu tätä mieltä jo teini-iästä lähtien. Jotenkin lapsensaanti vain tuntuu luonnottomalta ja eläimelliseltä. Mielessäni olen aina vertaillut raskaanaolevia naisia lehmiin. Olen nähnyt lehmän poikivan. Se näky on mitä kammoksuttavin. Poikasen perässä tulee vielä jälkeiset. Myös raskaanaolevien naisten rinnat menevät kauheiksi kun ne turpoavat. En halua itselleni isoja rintoja, enkä voi todellakaan sietää ajatusta, että rinnoistani tulisi maitoa ja että sitä joku vielä litkisi. Minusta se tuntuisi kovin epähygieeniseltä. Minulla on rintojen ympärillä mustapäitä. Pelkään muutenkin, että maitoni olisi hapanta ja että se tuoksuisi pahalta. Minua kuvottaa nähdä joku imettämässä, koska se ei tunnu luonnolliselta. Erittäin pahaa tekee katsoa, jos joku imettää vielä noin kaksi vuotiasta lastaan. Se tuntuu jo sairaalta. Samoin olen pohtinut sitä, että mitä jos saan seksuaalisia tuntemuksia siitä, kun vauva imee nänniä. Sehän olisi sairasta, mutta mitä jos niin käy. Kyllähän se voi tuntua hyvältä, kun niihin kosketaan.
Olen varmaan outolintu. Jo pelkät kuukautiset saavat minut yökkimään. En siedä niitä, koska nekin tuntuvat epänormaaleilta vaikka olen jo huom 25-vuotias. Inhoan myös pieniä vauvoja, koska nekin tuntuvat epänormaaleilta, koska eivät osaa puhua, puklailevat, haisevat pahoilta ja koska eivät osaa käydä itse vessassa. Minä en ilkeäisi pestä lapseni takapuolta. Olen aina miettinyt, tehdäänkö se kumihanskat käsissä vain vain vesisuihkulla. Paljaalla kädellä en ainakaan ilkeäisi koskea. Minusta siis myös vaippaikäiset lapset ovat luonnottomia. Lukiossa psykologian tunnilla muut tytöt huokailivat, kun katsoimme videota vauvojen kehityksestä. Arvaa, miten minulle kävi. Minua oksetti. Jätin psykologian kurssin kesken, enkä pystynyt enää ottamaan lisää psykologian kursseja. Hassua kuitenkin on, että pidän erittäin paljon isommista lapsista, yli 3-vuotiaista, jos siis ovat jo siistejä. Olenkin aina miettinyt, että minun täytyy adoptoida jokin isompi lapsi, koska en siedä raskautta, synnytystä, imetystä, vauvanhoitoa...
Ehkä maailma on tehnyt minusta tällaisen.
Kärsit varmaan jonkinlaisista fobioista, ehkä jopa psykoosista? Kannattaisi hakeutua jo hoitoon ja kiireesti.
Olet varmaankin joutunut lapsena seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, ei kukaan muuten noin kieroutuneesti ajattelis. Sääliksi käy kun elämä on noin vaikeeta.
Ja jos olet tylsä provo kuten vahvasti epäilen niin eipä tämmösten tekstienkään näpyttely ihan tervettä ole..
"Hassua kuitenkin on, että pidän erittäin paljon isommista lapsista, yli 3-vuotiaista, jos siis ovat jo siistejä. Olenkin aina miettinyt, että minun täytyy adoptoida jokin isompi lapsi, koska en siedä raskautta, synnytystä, imetystä, vauvanhoitoa..."
tämän ymmärrän. itse ajattelin että teen lapsia kun on keksitty keino synnyttää ne kolme-neljävuotiaina. eli en ole vauvaihminen, mutta löytyipä vauva josta minäkin pidän =D
mutta lopputekstistäsi, ei sinun lapsia tarvitse tehdä koskaan jos et halua. mutta terapia saattas olla paikallaan, ikäänkuin seksuaalinen kehityksesi olisi jäänyt kesken teini-iässä ja siksi koet kaiken inhimillisen luonnottomana.
he, eläimellisestä...ihminen on nisäkäs, eikö? nisäkäs on eläin? eli ihminen on eläin? eläimellinen on ihmiselle luonnollista?
sinusta tuollaisen, mutta varmaankin maailma vielä muuttaa sinua, kypsyt ja kehityt, olet jäänyt tunne-elämältäsi lapsen tasolle, teini-ikäiseksi. Epäilisin jonkinasteista persoonallisuushäiriötä.
Toivon todella ettet koskaan saa lasta, kaikki eivät heitä ansaitse.
Meillä kotona suhtauduttiin seksuaalisuuteen avoimen kielteisesti. Isäni ei niinkään suhtautunut vaan äitini. Hänen puheistaan kävi selväksi, että seksi on tarkoitettu vain lasten hankintaan ja sitä voi harrastaa vasta avioliitossa. Äiti myös tuntui aina toitottavan sellaista käsitystä, ettei nainen pidä seksistä ja vain mies pitää siitä. Naisen on vain pakko alistua seksiin. Näin siis toimin itsekin ainakin 23-vuotiaaksi asti. En pitänyt seksistä, koska se oli jotenkin likaista, hävettävää eikä se tuntunut yhtään miltään. Jälkeenpäin aina kadutti, vaikka en ole seksiä harrastanut kuin parisuhteessa. Sain muutettua käsityksiäni vasta, kun ymmärsin olevani äitini traumatisoima. En enää ollut niin likainen. Edelleenkin pidän kuitenkin itseäni jonkin verran turmiolllisena, koska pidän seksistä ja haluan sitä. Tässä ei pitäisi olla mitään pahaa, koska olenhan parisuhteessa ja avoliitossa enkä ole koskaan harrastanut mitään yhdenillan juttuja.
Äiti piti kaikenlaisia asioita huonon naisen (huoran) merkkinä. Kun olin ostanut kaupasta mustat rintaliivit, hän käski siskoni kysyä minulta, olenko muuttunut huonoksi naiseksi. Meikkaaminenkin oli huoran merkki. Seurustella ei olisi saanut, koska jokaisella poikaystävällä olisi pitänyt olla avioliittoaikeita ennen kuin heidän luokseen saisi mennä yöksi. Häpesin seurustelua, vaikka seurustelin lukioikäisenä. Minua käytettiin kerran seksuaalisesti hyväksi ollessani 18-vuotias. Tavallaan minut henkisesti pakotettiin seksiin, jota en olisi halunnut mutta kun käsityksenihän oli se, ettei nainen voisi muutenkaan koskaan haluta seksiä. Aina nähdessään televisiosta ihmisten suutelevan vähissä vaatteissa, äitini halusi vaihtaa kanavaa, koska ohjelma oli hänen mielestään ruma (pornografinen). Minua hävettää vieläkin katsoa kotona televisiosta ohjelmia, joissa voisi olla rakastelukohtauksia. Äitini katsoo vain 50-luvun elokuvia, koska niissä ei ole näitä rumia kohtauksia.
Äitini on aina rakastanut vauvoja. Hän haluaisi niitä vieläkin, vaikka on jo 60-vuotias. Meillä on suuri perhe vain sen vuoksi, että äiti tahtoi hoitaa vauvoja. Minä aloin inhoamaan vauvoja ja kaikkea äitiyteen liittyvää.
Noin sairas ihminen ei voi adoptoida. Adoptiolapsia annetaan vain terveille ihmisille.
Ymmärrän rahtusen siitä miksi näkökantasi ovat sellaisia kuin ovat. Olen hyvin pahoillani puolestasi, siitä miten lapsuutesi sai sinut inhoamaan niinkin luonnollisia asioita...
Oletko koskaan harkinnut terapiaa? Toivotko pääseväsi irti noista likaisuuden ja luonottomuuden ajatuksistasi vai koetko niiden olevan lähtemätön osa sitä kuka olet? Pidätkö itsestäsi?
Se mikä minua jäi mietityttämään on se nautitko seksistä nykyään, kykenetkö orgasmiin ja itsesi kuuntelemiseen?
***
"Ehkä maailma on tehnyt minusta tällaisen."
Nainen82. Jumalalle et ole toivoton tapaus. Anna Jeesuksen rakkauden kohdata itseäsi, sen muuttavan voiman olen saanut kokea ja monet muutkin "maailman" repimät. Todistetta löytyy esim. www.todistajat.net-sivuilta.
Nykyään kun olen pystynyt jättämään äitini syyllistävän katseen makuuhuoneen oven ulkopuolelle voin jo nauttiakin ja tiedän, mitä itse haluan. Ennen tunsin olevani vain seksuaalinen objekti ja elin tämän käsityksen mukaan. Luulisin, että muutkin äitini käytöksen ja katsantokannan omaavat vanhanajan naiset ovat traumatisoineet tyttäriään seksuaalisuuden kieltämisellä ja tekemällä sen pahaksi asiaksi.
Tottakai minunkin mielestäni olisi ihanaa joskus kokea raskaus ja äitiys mutta nyt se vain tuntuu ajatusteni vuoksi täysin mahdottomalta. Ehkä vielä joskus normalisoidun kun saan äidin karistettua vielä paremmin pois.
"...Abortti on kaikkien naisten oikeus. Ei ketään voida pakottaa siihen eläimelliseen touhuun, että saisi lapsen. Minua oksettaa pelkkä ajatuskin lapsensaannista."
Juuri laillasi ajattelee koko aborttiväki JA TEKEVÄT kaikki abortöörit jokaisen abortoimansa lapsen kohdalla.
Sinua on edellä syytetty poikkeavaksi. Aivan turhaan. Huvittavaa on että sinua pitävät poikkeuksena mm. kiivaimmat abortti-asiamiehet. Heitä harmittaa, kun näkevät itsensä näin selvästi peilistä, jonka heille asetat.
Abortöörit ovat todella surmanneet lapsensa, jota sinä vasta mielessäsi inhoat. Olet vielä moraalisesti heidän yläpuolellaan.