Tästä assista on liikkeellä todella paljon virhekäsityksiä, tai ainakin näiden palstojen perusteella sellainen kuva asioista minulle tulee. Mielestäni monet levittelevät pelkästään omia etujaan ja mielipiteitään ajaen kummallisia väitteitä mm. siitä, kuinka assilla ei ole tunteita, tai assilla ei ole sitä tai tätä...
Viittaukset siihen, että asperger olisi rinnastettavissa narsismiin, ovat mielestäni tahallista ja törkeää valheiden levittämistä ja niillä saattaa myös olla voimakkaita seuraamuksia. Assit ottavat herkästi sellaiset piirteet omikseen, sillä ovat taipuvaisia syyllistämään itseään ja täten syntyy asseille oma assikulttuuri, mikä perustuu perusteettomaan itsensättimiseen ja paskassa rypemiseen.
Näin asseille koko kuva aspergerista vääristyy ja muodostuu paremminkin joidenkin yksittäisten henkilöiden hetkellisiä oman edun tavoitteita ajavaksi.
On todella typerää kostaa kaikille asseille jostain epämääräisestä henkilökohtaisesta asiasta, missä ehkä itsekin on osallisena.
Kun assit ottavat nämä psykopaattileimat omikseen, niin menepä siinä sitten enää sanomaan näille mitään siitä, ettei se pidäkään paikkaansa. Kokevat vain valheiden levittelyksi kaiken, mikä heitä puolustaa.
Viittaukset siihen, että asperger olisi rinnastettavissa narsismiin, ovat mielestäni tahallista ja törkeää valheiden levittämistä ja niillä saattaa myös olla voimakkaita seuraamuksia. Assit ottavat herkästi sellaiset piirteet omikseen, sillä ovat taipuvaisia syyllistämään itseään ja täten syntyy asseille oma assikulttuuri, mikä perustuu perusteettomaan itsensättimiseen ja paskassa rypemiseen.
Näin asseille koko kuva aspergerista vääristyy ja muodostuu paremminkin joidenkin yksittäisten henkilöiden hetkellisiä oman edun tavoitteita ajavaksi.
On todella typerää kostaa kaikille asseille jostain epämääräisestä henkilökohtaisesta asiasta, missä ehkä itsekin on osallisena.
Kun assit ottavat nämä psykopaattileimat omikseen, niin menepä siinä sitten enää sanomaan näille mitään siitä, ettei se pidäkään paikkaansa. Kokevat vain valheiden levittelyksi kaiken, mikä heitä puolustaa.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Samaa mieltä olen ritalinin kanssa siitä ettei pitäis levitellä virheellistä tietoa ilman perusteluita eknekään eikä missään. Maailma olis parjon parempi paikka elää jos ei ihmiset valehtelis, koittais pätee muiden silmissä, jos ei yritettäis hajioittaa ja hallita, yms. mutta realiteettihan sekin on että ihmiset valehtelee ja omaksuu tapoja ihan tavanvuoksikin vaikka ne olis miten pöhköjä tai jopa haitallisia.
Olethan sinä ritalin itsekkin täällä vastikään levittänyt sellaista huhua että as-oireistoa ei olis ilman sadistisia äitejä.
Valettahan tuokin.
Olet tuhma.
"Olethan sinä ritalin itsekkin täällä vastikään levittänyt sellaista huhua että as-oireistoa ei olis ilman sadistisia äitejä.
Valettahan tuokin.
Olet tuhma."
Joo, ihan pahuuttanihan olen tehnyt, mitä olen. Minusta on kyllä aika mustavalkoista sanoa väitteitäni valheeksi. Itselläni on valheelle hieman toisenlainen määritelmä.
Myös lainauksen ensimmäinen lause on kovin suoraviivainen, sillä en tosiaan halua etsiä lopullista syytä.
Assiutta ei siis aiheuta mikään psyykkinen.
Kyse on neurologisesta jutusta jne.
http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?t=5144
Ei ole mitään kinaamista.
mieltä. Sadistiset tai ei-sadistiset äidit vaikuttavat vain siihen kuinka toimintakyvytön- tai kykyinen assista tulee.
Tiedän jo nyt, että pienellä lapsellani on Aspergerin syndrooma. En viitsinyt toisesta ketjusta lukea kaikkea, mitä vanhempien ja etenkin äidin toiminnasta sanottiin, mutta sen voin sinulle kertoa, että suhde tähän lapseen on ollut alusta asti erilainen muihin lapsiini verrattuna - vauvan "aloitteesta". Tämä tuleva assini on ollut älykkäämpi kuin kukaan muu lapsistani mutta myös suhtautunut äidin hoivaan täysin eri tavalla kuin muut lapseni. Jos ei tiedä, että on olemassa erilaisia neurobiologisia oireyhtymiä, moni vanhempi varmaan jotenkin säikähtää ja vetäytyy vuorovaikutuksesta, mutta sekään ei ole heidän "syynsä". Jokainen äiti yrittää tehdä sen, mikä lapsesta tuntuu parhaalta. Vauva-assi tai -autisti ei ehkä pidä "normaalista" sylittelystä tai katsekontaktista - silloin äiti koittaa keksiä jotain muuta, josta pieni tuntuu nauttivan.
Jos sinä nyt aikuisena (?, en tiedä ikääsi) syytät äitiäsi liiallisesta riippuvuudesta, et ehkä ole oikeassa. Äitisi on vain yrittänyt toimia niin, että sinulla olisi mahdollisimman hyvä olla. As-vauva ja -lapsi ei ehkä kelpuuta ketään muuta kuin äidin, ja jokainen rakastava äiti on silloin lapsensa käytettävissä mahdollisuuksiensa mukaan.
Olen lukenut pätkiä joistain kirjoituksistasi ja olen ajatellut, että en jaksa tuon nimimerkin kanssa keskustella, kuten en muutenkaan täällä suomi24:ssä yleensä mitään kirjoita, kun vain silloin tällöin käyn. Tänne mahtuu niin paljon kaikkea "provoa", kuten täällä vissiin sanotaan, että en jaksa moista lässytystä. Mutta tuo "sadistinen äiti" -läppä oli jo sen verran mauton, että oli pakko puuttua. Koita kestää!
on tuo pieni lapsesi? "Tulevan" assin äiti?
Miten voi olla tuleva as? Se kun on olemassa jo ennen syntymää? Eli assiksi ei tulla,eikä kehitytä syntymän jälkeen, siksi synnytään.
Kovin pienelle lapselle on myös täysin mahdotonta antaa vielä mitään tälläisiä diagnooseja,sillä ne ilmenevät vasta iän ja kehityksen myötä ja tietääkseni noin alle 5 vuotiaalle on mahdotonta - tai ainakaan ei mitään järkeä koska tulos ei luotettava - tehdä mitään asperger diagnooseja.
...tarkoitin just sitä, että lapsi on vielä aivan liian pieni saadakseen mitään diagnoosia, en sitä, että hänestä TULISI assi. On sitä jo.
Eihän mitään diagnoosia välttämättä edes tarvita, jos pärjää aikanaan esim. eskarissa ja koulussa.
Sorruin äsken itse vähän hyökkäämään ritalin-nimimerkkiä vastaan - pahoittelen sitä. Mutta sitä mieltä olen edelleen, että as-lapsen äidin syyttäminen sadismista on surullista. Varmaan joku äiti/vanhempi yrittääkin kompensoida lapsen vetäytymistä liiallisellakin kontaktiin pakottamisella, josta lapsi ei yhtään nauti, mutta ei tietämättömyyttä voi sadismiin sentään rinnastaa.
lapsia. Sitten yhtäkkiäkö muuttuu sadistiksi? Esim. ensimmäinen terve sitten sairas sitten terve.
Autistien kohdalla voin itse sanoa, että ensin kyllä voimakkaasti syyllistetään äiti. Eikä uskota mitä sanoo. Lapsen asioita pitää ajaa agressiivisesti, että jotain tapahtuu. Kyllä siinä herttainenkin äiti hyvin pian on tietyn maineen saanut. Sitten onkin taas helppo yleistää.
"Varmaan joku äiti/vanhempi yrittääkin kompensoida lapsen vetäytymistä liiallisellakin kontaktiin pakottamisella, josta lapsi ei yhtään nauti, mutta ei tietämättömyyttä voi sadismiin sentään rinnastaa."
Minulle on tehty juuri noin. Julmalta se silti tuntuu vaikka tietämättämyyttä onkin :(
kerron että lapsi takoo päätään seinään niin minua kehotetaan neuvolapsykologille. Siis vaikka lapsi on neurologisissa tutkimuksissa ihan aiheesta. Heti ollaan että "riittääkö sinun keinosi". No totta helkkarissa keinot riittää ja ei riitä, mutta tympäisee kyllä tuo suhtautuminen. Että kasvatusohjeita vaan vaikka kyse ei ole mistään kasvatusongelmasta.
Harmi, että olet tuollaista joutunut kokemaan. Mutta ajattelepa vanhempiasi, jotka eivät ehkä ole tienneet, mistä on kysymys. Ovat varmaan tunteneet itsensä jotenkin epäonnistuneeksi, kun ei rakas lapsi tunnu nauttivan vanhemman hoivasta ja huomiosta. Siinähän sitten on kierre valmis: vanhempi kokee epäonnistuneensa ja yrittää entistä enemmän ja lapsi hätääntyy, ei ymmärrä, miksi vanhempi "satuttaa". On tosi kurja tilanne. Toivottavasti olet jotenkin selvinnyt ja ymmärrät, etteivät vanhempasi ehkä ole pahaa tarkoittaneet.
Yksi ongelma näissä myöhäisissä diagnooseissa, jotka osaltaan perustuvat pelkästään kuntien kustannussäästöihin, on juuri se, etteivät vanhemmat saa tarvitsemaansa tietoa siitä, että oman lapsen kanssa ei ehkä päde perinteiset hoivakonstit. Esim. asperger pystyttäisiin diagnosoimaan huomattavasti aiemminkin - tai vaikkei just as-diagnoosia, niin se, että todennäköisesti autismin kirjon ongelmasta on kysymys - mikä auttaisi sekä vanhempia että lasta sopivampaan vuorovaikutukseen ja hoivakäytäntöön. Mutta maksaahan se hirveesti, jos pitää ruveta tukitoimia ynnä muuta jo kolme-nelivuotiaille järjestämään... (autismifoorumissa kun ollaan: tuo oli sarkasmia! ;)
"Ovat varmaan tunteneet itsensä jotenkin epäonnistuneeksi, kun ei rakas lapsi tunnu nauttivan vanhemman hoivasta ja huomiosta."
Kyse ei ole ihan tästä, vaan että sijaisäitini aikoinaan yritti patistaa minua kontaktiin toisten ihmisten kanssa, mikä ei luonnollisestikaan minulta ole onnistunut, oli jopa vihainen minulle koska vietin koulussa välituntini yksin.
Anteeksi, olisi pitänyt täsmentää mitä oikein tarkoitin tuolla :)
raivostuttaa, että kaikenmaailman persoonallisuushäiriöiset kuvittelee olevansa asseja ja tekevät, ja ovat jo aikaemminkin tehneet, läheistensä elämästä helvetin. Omaiset käy sitten itkemässä täällä ja muilla assipalstoilla kuinka kauhea assi terrorisoi niitä päivät ja yöt ottamatta asioista yhtään selvää.
Itse vuosia persoonallisuushäiriöisen kanssa asuneen, ja olosuhteiden pakosta edelleen asuvana, tiedä miten helvetillistä elämä voi olla. Toinen tekee jatkuvasti kiusaa tahallaan, puhuu uskomaton paskaa toisesta muille ihmisille, syyttelee omista sotkuistaan ja virheistään, haukkuu ja valittaa koko ajan, mikään ei ole koskaan hyvin, jos ei löydy aihetta riidellä tekee sen vaikka tulitikusta, saa raivokohtauksia milloin mistäkin, vääristelee sanomisiasi, valehtelee jatkuvasti, nauttii pahastaolostasi ym. ym.
kertoa mikä on sellainen olosuhde joka pakottaa olemaan tilanteessa jossa olet. Tietysti vaan jos voit, sehän voi olla niinkin että et halua joten ymmärrän sen mutta minua kiinnostaisi sillä kun itse olin yli 20 vuotta yhdessä sellaisen kanssa ja luulin etten voi jättää häntä , mutta lopulta tein sen kuitenkin ja sitä en ole katunut.
mä omistan talon ja ex:llä asumisoikeus taloon. Velkaa saa....sti ja luottotiedot menneet, kiitos entisen suhteen ja assin aivottoman, oikeastaan sairaan, uskollisuuden rakastaan kohtaan. Itselläni on useampi koira. Jos lähden, joudun laittamaan suuren osan koirista monttuun ja sitä en voi tehdä. En voisi elää enää sen jälkeen. Joten näin sitten eletään.
Kyllähän se persoonallisuushäiriöisen kanssa eläminen rasittaa ja tekee aggressiiviseksi. Onneksi kuitenkin on ne koirat ja hyvä työ, millä tulen toimeen hyvin ja missä viihdyn.
joskus on paikallaan katsoa myös peiliin.
Itse ymmärrän nyt olevani sen verran hankala assina, että mitä enemmän jostakin pidän, sen vähemmän voisin tämän kanssa olla, koska tiedän kokemuksesta ajavani täysin tahattomasti ihmisen kuin ihmisen hulluuden partaalle. Niin vaikeaa kuin se onkin myöntää, että vika ei olekaan aina niissä muissa.
Ei varmasti ole helppoa olla ns taviksen asperger henkilön kanssa, ellei satu omaamaan järjettömän hyviä hermoja.
se varmasti riippuu myös assista.
Mä olin kuulemma helppo lapsena, kun olin enimmäkseen omissa oloissani ja tein omia juttujani. Tosin härittynä saatoin olla hyvinkin hankala. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä hankalampi taidan olla; viihdyn vieläkin enempi yksin. Ne muutamat kaverit on kivoja kyläilemässä joskus, kunhan eivät ole liian kauan. Myös vaikea ihmissuhde jätti omat jälkensä. Olenkin päättänyt, ettei kukaan ihminen enää saa olla niin tärkeä, että sen takia pitäisi kärsiä tai laittaa koirat sivuun. Yksin on parempi olla, tai onhan mulla noi koirat, ja kotiterroristi, joka tuo vipinää päivää halusi tai ei.
Olen samaa mieltä! Asperger ja persoonallisuushäiriö ovat eri asioita, ja uskon, ettei aspergeriin kuulu sellaisia piirteitä kuten riidanhaluisuus, häiriköinti, nimittely, manipulointi jne. Jos tuollaisia yms. piirteitä löytyy, on taustalla jo jotain muutakin kuin aspergeria. On pelottavaa, miten ihmiset diagnosoivat itseään väärin, ja esiintyvät sitten as-palstalla asseina. Ja puolustelevat noita yllämainittuja piirteitään vedoten omaan aspergeriinsa. Ja syyttävät sitten niitä, ketkä eivät alistu tuollaiseen kohteluun häiriintyneiksi. Ihmekös se, jos aspergereista on syntynyt joillekin vääränlainen mielikuva.
Mutta asiasta toiseen: Onko se totta, että assi on herkkä ottamaan vastaan tietynlaisia leimoja? Elikä jos joku on leimannut assin narskuksi, niin ottaako assi herkästi tuon leiman omakseen?
On totta, että asperger voidaan sekoittaa luonnehäiriöön. Jo henkilö, joka ei tiedä mistään häiriöistä, eikä itsestään mitään, mutta hänellä on asperger, menee ammattilaisen diagnosoitavaksi, niin herkästi tulee luonneviasta diagnoosi. Asperger on sen verran harvinaisempi, että helposti sitä ei diagnosoida.
Jotkin piirteet voivat sekoittaa aspergerin ja luonnevian.
No, varmaankaan b-clusterin häiriöihin sitä assia ei kovin äkkiä sekoiteta, mutta esim. rajatilainen saattaa pitää itseään assina.
Rajatilaisen kokemusmaailma on jotain samantyyppistä, kuin assilla, mutta se johtuu siitä, että projektio kääntää kaiken ylösalaisin, eli kaikkea, mitä rajatilainen sanoo olevansa, on hän oikeasti sen vastakohta.
Yhdellä nettiin kirjoittelevalla tyypillä on diagnooseina asperger ja rajatila, vaikka nämä poissulkevat toisensa.
"Onko se totta, että assi on herkkä ottamaan vastaan tietynlaisia leimoja? Elikä jos joku on leimannut assin narskuksi, niin ottaako assi herkästi tuon leiman omakseen?"
No assi syyllistää itseään hyvin herkästi ja mikäli "leima" on syyllistävä, niin assi ottaa sen vastaan, kuin anellen ruoskan sivallusta paljaalle perseelle.
Etenkin häiriintyneessä ympäristössä assi saattaa näyttää narsistilta, varsinkin, jos narsisti siirtää assiin ne puolet, mitä hän ei itsessään halua nähdä. Juuri tällöin assi oireet myös pahenevat.
Assilla on myös heikko kontakti sisimpään, joten ulkoa tulevat arviot voivat herkästi syrjäyttää assin käsityksen itsestä.
"Yhdellä nettiin kirjoittelevalla tyypillä on diagnooseina asperger ja rajatila, vaikka nämä poissulkevat toisensa."
Aivan hyvin voi olla asperger ja rajatila. Asperger on synnynnäinen ja neurologinen tila, rajatila on psykiatrian termi. Rajatilainen voi assi olla aivan hyvin, voihan assi olla myös masentunut ja sairastua psykoosiinkin. Tosin diagnooseista kun puhutaan niin tottakai on todennäköistä että esim. rajatila on väärä diagnoosi koska lääkärit on epäpäteviä, eivätkä tiedä tarpeeks aspergerista.
Tarkoitatko nyt luonnehäiriöillä kaikenlaisia luonnehäiriöitä vai vain narsismia, josta puhut aloitusviestissäsi? Sekoitetaanko mielestäsi asperger luonnehäiriöistä nimenomaan narsismiin?
Entä minkälainen on sellainen häiriintynyt ympäristö, jolloin asperger näyttääkin narskulta? Henkilökohtaisesti uskon että aspergerilla, niin kuin kenellä tahansa muullakin henkilöllä voi olla narsistisia piirteitä. Asperger ei sulje pois sitä, etteikö vastaavia piirteitä voisi olla. Esim. jos assi on huono näyttämään tunteitaan, niin ei ole mitenkään ihme, jos häntä pidetään tunteettomana, mikä on yksi piirre narsismissa.
Syytätkö siis ympäristöäsi siitä, jos asperger sekoitetaankin narsismiin? Mitä piirteitä ympäristö voi assissa pahentaa? Yritätkö sanoa, että assin käytös ja piirteet vaihtelee tilanne ja ympäristö sidonnaisesti?
Mielestäni jokainen ihminen voi vaikuttaa itse siihen, minkälaista kuvaa itsestään antaa. Tämä koskee myös asseja. Mikäli mielikuvaa aspergereista halutaan muuttaa myönteiseen suuntaan, voi siihen jokainen assi itse vaikuttaa käytöksellään. Mutta en oikein halua uskoa, että kukaan tahallisesti haluaa tarkoituksella leimata asseja kielteisellä tavalla pelkkää mielikuvitustaan ja omien etujen ajamistaan. Kuka ns. normaali henkilö hyötyy siitä, että leimaa ilkeyttään asseja tietynlaisiksi, ilman oikeaa kokemusta ja tietoa? Tai jos näin on, on kyseessä varmasti henkilö, joka yleensäkään ei voi sietää erilaisuutta. Myöskään puhdasta tietämättömyyttä ei voi mielestäni mitenkään rinnastaa tahalliseen ja törkeään valehteluun. Tietoinen valehteluhan edellyttää sitä, että tietää miten asia todellisuudessa on, mutta tietoisesti antaa ymmärtää jotain päinvastaista. Mutta henkilökohtaisesti myös uskon, että assi voi olla luonnehäiriöinen ja/tai kärsiä muista mielenterveyden ongelmista. Tai että assilla samoin kuin muillakin ihmisillä, voi olla piirteitä mitkä viittaavat esim. persoonallisuushäiriöön tms. Kaikkia piirteitä ei siis voi mielestäni sisällyttää aspergeriin ja puolustella sillä, että on sellaiseksi syntynyt!
Eikös asperger piirteet olleetkaan pysyviä lapsuudesta aikuisuuteen? Onko tuollainen mahdollista, että samaistuukin aspergerina narsistiin ja omaa sen seurauksena itselleen piirteitä narsismista? Olen ymmärtänyt, että assit ovat rauhaa ja totuutta rakastavia, jopa yliempaattisia. Sehän menee täysin ristiin narsismin kanssa. Miten on mahdollista, että tuollainen rauhaa rakastava seesteinen assi samaistuukin toisten kommenttien perusteella narsistiin, ja alkaakin toteuttaa päinvastaisia, narsismiin kuuluvia piirteitä?
En nyt oikein ymmärrä. Selitäpä tyhmälle. Silloinhan assin piirteet eivät olisikaan pysyviä, vaan assi olisi kykeneväinen muuttumaan. Miksi kukaan assi haluaisi muuttua huonompaan suuntaan?
Voidaanko siis ajatella, että kun assiin siirrettäisiin nt:n leimaa, niin assi alkaisikin käyttäytymään kuten nt? Elikä asperger on pahennettavissa tai parannettavissa leimautumisen avulla?!
Mistä muuten löytyy viittauksia siihen, että asperger rinnastettaisiin narsismiin? Onko se joku yleinen juttu, vai perustuuko se tavan mukaan vain sinun omakohtaiseen kokemukseesi? ; )