Olen 21-vuotias nuori nainen ja inhoan itseäni, elämääni ja syömistä. Olen sairastanut masennusta monta vuotta ja diagnoosiksi olen saanut toistuvan vaikea-asteisen masennuksen. Isäni kuoli yllättäen lokakuussa 06 sydäninfarktiin, isäni oli minulle läheisin ihminen, olinhan asunut isäni kanssa 5v., kun äitini ei enää jaksanut mua. Kavereita ei ole ollut moneen vuoteen ollenkaan, mutta avomies löytyy, ainakin toistaiseksi.. Hiljattain kuvioihin on tullut myös syömisen inhoaminen. Eilen söin 3 karjalanpiirakkaa, juuston ja makkaran kanssa, eli ihan liikaa ja liian lihottavaa. Tänään olen syönyt jo 2 karjalanpiirakkaa marganiirilla ja olo on inhottava! En varmasti enää tänään syö mitään, kunpa en olisi syönytkään.. Illalla menen varmasti pitkälle kävelylle, jotta saisin kalorit poltettua. Olen vielä norm. painoinen (169/56) enkä pelkää laihtumista, oikeastaan jopa toivon sitä. Ehkäpä näännytän itseni vielä kuoliaaksi, kun lääkkeiden yliannostukseenkaan ei kuole...
Inhoan itseäni & elämääni
Pitkä tilitys
2879
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...jo hakenut apua masennukseesi. Jos tilanne tuntuu lähtevän käsistä, ja masennus jyrää sinut, niin eikun uudestaan puhumaan siitä ammattilaiselle.
Sinulla on ollut vastoinkäymisiä elämässä, enkä odota, että tämä saisi sinut paremmalle mielelle. Toivon kuitenkin. Maailmassa on loppujen lopuksi niin paljon hyviä ja mielenkiintoisia asioita, että uskon sinun voivan tarttua johonkin niistä, tekemään siitä itsellesi tärkeän. Minusta tuntuu, että olisi tärkeä täyttää aukko, joka elämässäsi on, ja käyttää energiasi, joka nyt kuluu itsesi ja elämäsi inhoamiseen ja syömisen tarkkailuun, johonkin joka tekisi sinut onnellisemmaksi.
Listaa asioita, joista pidät. Listaa asioita, joista voisit pitää, mutta joita et ole ikinä kokeillut. Listaa kaikki mahdolliset ja mahdottomat mahdollisuudet, joita sinulla tai jollain muulla henkilöllä voisi olla elämässä. Useimmat asiat eivät oikeasti ole mahdottomia sinullekaan, vaikka yhteiskunta yrittääkin pistää rattaita kapuloihin ja kertoa sinulle että "ei noin voi tehdä".
Mietit itsesi kiduttamista ja elämäsi lopettamista, vaikka voisit hankkia kissan, hakea lääkikseen, alkaa harrastaa suunnistusta, liittyä kirkon kuoroon, perehtyä geologiaan, ryhtyä ystäväksi vanhukselle, reppumatkailla Afrikassa, opetella tunnistamaan Suomen kasvi- tai lintulajit, pestautua sirkukseen, kirjoittaa satukirja, muuttaa vuodeksi muuttaa Meksikoon tai lähteä vapaaehtoistyöhön Bangladeshiin. Ennen kuin heittää elämänsä hukkaan, niin kannattaa ainakin kokeilla jotain uutta, ja vaikka hulluakin. Mikä voisi olla kuolemaa pahempi vaihtoehto?
Itse(kään?) en usko, että elämässä olisi välttämättä mitään sen suurempaa tarkoitusta. Silti elän ja olen tyytyväinen jokaisesta uudesta kokemuksesta, ja jos voin olla avuksi toiselle, tai saada itseni tai toisen hyvälle mielelle. Ennen ajattelin paljon negatiivisemmin; elämäni pyöri oman napani ympärillä, enkä nähnyt metsää puilta. Sitten matkustelin hieman ympäri Eurooppaa ja maailmaa, tutustuin paikallisiin kulttuureihin ja tapoihin, sekä uusiin ihmisiin, ja nyt maailman ulottuvuudet ovat alkaneet aueta minulle ihan toisella tavalla.
Sun kannattais syödä vaikka kalaa ja salaattia/tomaattia/kurkkua.. sen kanssa mielummin, kun epäterveellistä.. Niin olokin paranee.. Jos haluat laihtua :)
Mullakin on masennus ja isänikin on kuollut.. vuosi sitten.. ja muakin inhottaa.. ruoka.. ja inhoan itseäni.. Olen 171/58..
Mut kaikesta pääsee eroon, vaan ottamalla asenne..
Niin minä teen, vaikka kaikki onkin perseestä. :s