Luin äskettäin Seuran laajan artikkelin, jossa hyökättiin Vanhasta vastaa täyslaidalla sen perusteella, että hän ei ole luja johtajatyyppi. Sitä vatvottiin sivutolkulla, mutta ei kerrottu esimerkkejä tästä johtajuuden puutteesta kunnes lopulta paljastui jutun varsinainen juoni: Vanhanen ei kannata Natoon liittymistä.
Tuossakin asiassa Vanhanen on oikeassa. Meille ei ole koskaan ole ollut onneksi kuuluminen innokkaasti sotaa käyvään suurvaltaan tai sotilasliiton. Ensiksi mainituista on esimerkkinä kuuluminen Ruotsiin 600 vuotta, jolloin käytiin jatkuvasti sotia. Sitten oli runsaan sadan vuoden jakso Venäjän yhteydessä, mikä oli kyllä rauhallisempaa, tosin poikamme olivat Krimillä kiillottamassa Venäjän tsaarin kilpeä ja Englannin laivasto pommitti rannikoitamme. Sitten jouduimme Natsi-Saksan ja Kommunisti-Venäjän välisen sopimuksen uhrina talvisotaan, jossa Venäjä aikoi panna toimeen liittää Suomi taas emämaahan. Sitten läksimme silloisten Suomen herrojen, Ryti, Tanner, tekemän sopimuksen mukaan yhteiseen hyökkäykseen samaisen Saksan kanssa Vennäälle. Siitä seurasi talvisotaakin pahempi tilanne YYA-sopimuksineen, joka oli myös sotilasliitto. Ainoastaan Kekkosen sinnikkkään toiminnan avulla vältyimme siltä, ettei sopimuksen sotilaallinen ulottuvuus päässyt toteutumaan.
Kun pääsimme tuosta liitosta eroon N-liiton hajottua, meidän ei tule sekaantua mihinkään sotilasliittoon. Rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta on eri asia, sitä voimme harjoittaa humaanisena työnä kuulumatta sotaliittoihin.
Tuossakin asiassa Vanhanen on oikeassa. Meille ei ole koskaan ole ollut onneksi kuuluminen innokkaasti sotaa käyvään suurvaltaan tai sotilasliiton. Ensiksi mainituista on esimerkkinä kuuluminen Ruotsiin 600 vuotta, jolloin käytiin jatkuvasti sotia. Sitten oli runsaan sadan vuoden jakso Venäjän yhteydessä, mikä oli kyllä rauhallisempaa, tosin poikamme olivat Krimillä kiillottamassa Venäjän tsaarin kilpeä ja Englannin laivasto pommitti rannikoitamme. Sitten jouduimme Natsi-Saksan ja Kommunisti-Venäjän välisen sopimuksen uhrina talvisotaan, jossa Venäjä aikoi panna toimeen liittää Suomi taas emämaahan. Sitten läksimme silloisten Suomen herrojen, Ryti, Tanner, tekemän sopimuksen mukaan yhteiseen hyökkäykseen samaisen Saksan kanssa Vennäälle. Siitä seurasi talvisotaakin pahempi tilanne YYA-sopimuksineen, joka oli myös sotilasliitto. Ainoastaan Kekkosen sinnikkkään toiminnan avulla vältyimme siltä, ettei sopimuksen sotilaallinen ulottuvuus päässyt toteutumaan.
Kun pääsimme tuosta liitosta eroon N-liiton hajottua, meidän ei tule sekaantua mihinkään sotilasliittoon. Rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta on eri asia, sitä voimme harjoittaa humaanisena työnä kuulumatta sotaliittoihin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
tiukasti pääministerin käsissä, eikä Vanhasta sivusta ohjata.
Hienoa Vanhanen. Kansa tukee sinua.
Vanhasen tahtipuikko on hänen housussaan, ja sillä puikolla,kuten tiedämme Vanhanen huitelee silmittömästi vähän sinne ja tanne ilman minkäänlaista päämäärää. Samaa epämääräistä huitelua, on Vanhasen politiikkakin, avuttoman sattumaministerin avutonta tohelointia, tuon jo näkee sokea reettakin.
Mutta nämä pensaskepulit jaksavat vaan ylistää tuota mitättömyyttä, voi istu ja pala sanoi Äitivainaakin kun jotakin vastahakoisuutta sattui.
Vanhanen ei aktiivisesti hakeutunut pääministeriksi, vaan joutui siihen tehtävään.
Demareiden osalta taas täytyy mainita, että Tuomioja on tuleva pääministeri, koska demareiden puheenjohtajan Tuomioja nostaa demarit Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Siinä suhteessa seuraavan hallituksen pääministeri tulee demareista.
Tuomiojalla on erittäin vankka osaaminen ja tämä tulee korostumaan demarien puheenjohtajan valinnassa, kun globalisaation hajalleen repimässä maailmassa tarvitaan rauhan puolustajaa.
Tuomioja tulee olemaan yhtä vahva puheenjohtaja demareille, kuten OivaHärkönen on uskossaan kepun kaikkivoipaisuuteen.
Oivakin keskittyy vain puolustamaan tossujen tossu, Kepun Vanhasta ja valmistautuu siihen päivään, kun Kepu oppositiossa välikyselee pääministeri Tuomiojalta.
Sillä Tuomioja demarien puheenjohtajana johtaa demarit Suomen suurimmaksi puolueeksi.
ikinä pääministeriä.
.. olisi demari, niin Tuomioja olisi toivottava. Hänhän myös vastustaa tuota sotaliitto Natoa. Hän on myös muutenkin demariksi varsin järkevä ,ies.
Ei kerrassaan mitään. Kuuluimme Ruotsiin itse asiassa 800 vuotta, vaikka ei v. 1000 ollut mitään Suomea, ei suomalaisiakaan muualla kuin niemimaamme lounaisimmassa osassa.
Muualla olivat hämäläiset ja karjalaiset, jotka sotivat keskenään eivätkä tienneet Ruotsista mitään, heistä vähitellen sulautuivat rajamailleen savolaiset, ja sitten syntyivät pohjalaisetkin, etelä-pohjalaiset hämäläisista ja ruotsalaisista uudisasukkaista, keskipohjalaiset savolaisista ja pohjois-pohjalaiset karjalaisista uudisasukkaista. Ja lopulta syntyivät uusmaalaisetkin, lähinnä hämäläisistä ja ruotsalaisista.
Suomen valtiota ei syntynyt koko 800 vuoden ajan, vaan olimme osa Ruotsia, sen itäiset maakunnat. Suomen vltio syntyi vasta Venäjän vallan alaisuudessa, mutta ei silloinkaan ollut kyse mistään sotilasliitosta; olimme osa Venäjää, joskin sen autonominen osa. Totta kai me osallistuimme valtakunnan puolustamiseen siinä missä suuren valtakunnan muutkin kansat. Olihan Venäjän armeijassa aina tuhatkunta suomalaista upseeriakin, joista runsaan sadan vuoden aikana noin sata nousi kenraalin arvoihin. Yksi heistä oli Mannerheim.
Historiantuntemuksesi on yhtä heikko kuin tietosi sotilasliitoistakin, joissa emme koskaan ole olleet, yrityksistämme huolimatta emme päässeet talvisodan allakaan, ja se koitui onnettomuudeksemme.
Ei se mitään, kyllä tietosi ja ymmärryksesi noista asioista ovat tasapainossa poliittisen ymmärryksesi kanssa.
Poliittinen ymmärrykseni asetetaan aina poliittisten vastustajieni taholta kyseenalaiseksi. Se sallittakoon.
Sillä avauksesi on täyttä puppua, jolle historia ei anna mitään vahvistusta, vaikka sitä kuinka kierosti lukisi. Minun kertomani sen sijaan on varmasti totta, jolle jokainen vähänkin historiaan perehtynyt löytää sieltä myös todisteet.
vai kirjoittaa niitä tänne palstalle,
ettei tarvitsi ehtiä lähteitä sokkona ?
Yleensä järkeviä kirjoittavalle Oivalle on sattunut moka, kun hän kyseenalaistaa "Suomen herrojen Rytin ja Tannerin päätöstä Saksan hyökkäykseen Venäjälle mukaan lähtemistä"
Härkönen voisi tutustua sen verran historiaan, että hänelle selviäisi kuinka tuo päätös syntyi - ketä kaikkia siinä oli mukana.
Olisiko sitten jatkosota voitu välttää? Historia on todistanut, ettei siihen ollut mitään edellytyksiä. Jos Suomi ei kesällä 1941 liittynyt Saksan rinnalla hyökkäykseen, olisi Saksan ja Neuvostoliiton välistä sotaa pian käyty Suomen puolella. Lopputulos ei olisi ollut ainakaan nykyistä parempi. Suomesta olisi tullut ajopuu virran vietäväksi. Me emme olisi voineet itse päättä asioistamme.
Juuri samasta syystä voimme nyt pysytellä menneen ajan järjestön, Naton ulkopuolella.
Mitä vielä tulee Ryriin ja Tanneriin; kaikki kunnia heille, suoraselkäisille isänmaan miehille.
... hyökkäykseen Saksan rinnalle Neuvostoliittoon. Silloin olivat Ryti ja Tanner huomattavimmat poliitikot maassamme. Ennen tuota hyökkäystä olimme päästäneet saksalaiset Pohjois-Suomeen, mimstä käsin he hyökkäsivät.
Ei meidän tosiaan olisi pakko ollut ryhtyä tuohon hyökkäykseen. Kansa oli tosin helppo saada siihen mukaan, sillä talvisodan vääryys haluttiin korjata. Mutta sodan seurauksena jouduimme vielä tukalampaan asemaan. Sotaan liittymään johtaneet johtajamme siis tekivät väärän päätöksen. Lisäksi ryhtyivät kaveraamaan talvisodan toisen syyllisen, Saksan, kanssa. Saksa ja N-liittohan tekivät -39 sopimuksen Euroopan jaosta ja me jouduimme siinä N-liitolle. Talvisodassa N-liitto vain pani toimeen tuota sopimusta. Saksa valloitteli läntistä Eurooppaa.
Jospa emme olisi lähtenet Saksan kaverikisi -41, olisimme vaikka sotilaallisesti vastustaneet heidän hyökkäystää Suomen kautta N-liittoon, olisimme olleet sodan jälkeen voittajien puolella. Johtajamme siis tekivät väärän ratkaisun.
Tosiasia on, että Neuvostoliitto ajoi Suomen Saksan syliin painostamalla Suomea herkeämättä koko välirauhan ajan. Painostukseen liittyi mm. (muistaakseni) kolme sodalla uhkausta, suomalaisen matkustajakoneen alasampuminen, lukuisia vaatimuksia milloin mistäkin, jotka kaikki Suomi toteutti säntillisesti.
Maamme johdon toimia arvioitaessa on otettava huomioon se tosiasia, että Suomi oli totaalisen yksin - jos N:liitto olisi päättänyt hyökätä vaikkapa loppukesällä 1940, talvisodan ihme ei olisi toistunut. Apua ei olisi tullut mistään. Suomen johdon helpotus oli suuri, kun Saksaan viimein saatiin jonkinmoinen kontakti kuukausien hiljaiselon jälkeen. Jälkikäteen ajatellen Neuvostoliiton toiminta oli sen omalta kannalta katsottuna äärimmäisen typerää - se sai Suomesta vihollisen. Neuvostojohto ei ymmärtänyt suomalaista jääräpäistä mentaliteettia yhtään - johon kuuluu mm. se että sopimukset pidetään, tinkimättä.
Kannattaa myös muistaa, että Saksa oli siihen aikaan todella vahva - Suomella ei olisi ollut mitään realistisia edellytyksiä vastustaa Saksan aikomuksia. Saksan voimaa kuvaa hyvin se, että Ruotsikin joutui hyväksymään saksalaisen sotatoimiyhtymän (muistaakseni XXXVI AK) kauttakulun Ruotsin halki pohjois Suomeen. Miten Suomi olisi pystynyt sanomaan Saksalle ei?
... jo lopettaessaan talvisodan tekivät jo hiljaisen sopimuksen myöhemmästä hyökkäyksest Neukkuihin. Saksa painosti Suomea tekemään rauhan ehdoista välittämättä ja samalla vihjasi, että pian saamme kaiken takaisin korkojen kera. Saksa jo tuolloin suunnitteli hyökkäystä silloisen sopimuskumppaninsa, N-liiton, kimppuun ja sille oli edullista, että venäläiset eivät miehittäisi Suomea. Joten venäläisten toiminnalla talvisodan ja jatkosodan välillä ei ollut enää merkitystä. Suomi läksi soitellen sotaan ja sai pahasti turpiinsa. Siis johtajamme tekivät väärän ratkaisun.