En arvosta itseäni ollenkaan, enkä pidä itseäni minkään arvoisena. En usko, että kukaan minua oikeasti rakastaa tai tarvitsee. Parisuhteessa olen sairaalloisen mustasukkainen ja omistushaluinen. Masennustakin on.. Aikaisemmin minulla on ollut lääkitys terapia. Tällä hetkellä ei ole kumpaakaan.
Millä saisin itsearvostusta ja -tuntoa lisää. Onko kellään kokemuksia siitä, miten itseään oppii arvostamaan ja miten toisiin ihmisiin oppii luottamaan?
Millä saisin itsearvostusta ja -tuntoa lisää. Onko kellään kokemuksia siitä, miten itseään oppii arvostamaan ja miten toisiin ihmisiin oppii luottamaan?
Vastaukset 19
Vanhimmat
itsearvostus voi olla täysin pohjalla jos olet edes saanut parisuhteen aikaiseksi. Mulla ei ole ikinä ollut sellaista eikä varmaan tule olemaankaan. :(
uudelleen ainakin sen terapian ja mahd. lääkityksenkin. Parisuhteen ainakin voi "hyvin" tuhota omistushalulla ja mustasukkaisuudella...
Ketään ihmistä ei todellakaan voi omistaa, ei ketään=)
että tuhoan parisuhteeni... Tuhoamisen suhteen olen jo nimittäin erittäin "hyvällä" tiellä. :(
Silloin meni paremmin kun sain parisuhteen aikaiseksi.. Nykyään taas huonosti..
Pitäisi lakata ensin vihaamasta itseään...
Jos todella haluaa asiansa kuntoon... siis tahtoo..eikä vaan voivottele ja sääli itseään?
On aina konsteja.
Kirjasto yksi, eihän aina raaski ostaa omia kirjoja.
Kirjastosta löytyy moniakin kirjoja, itsensä rakastamiseen ja tasapainoiseen elämään opastavia kirjoja.
Se, että ne ottavat myös huomioon ihmisessä olevan Jumala kaipuun. Kaikki ihmisethän uskovat johonkin.
Kun saadaan se usko kohdistumaan oikeaan, Rakastavaan Jumalaan ja annetaan paraneminen Hänen huolekseen, joka meidät on luonutkin. Jumalahan voi kaiken. Raamatun Jumala.
Jos asia on sinulle ihan vieras, älä anna sen häiritä. Uskalla kokeilla.
Jos haluat lisätietoa hyvistä kirjoista ennen lainaamista tai ehdotelmia toisilta, mene näille uskontokanaville ja kysy miten muut ovat päässeet tasapainoon.
Semmoinen tieto, että Petri Välimäeltä on hyviä kirjoja
Uskoisin, että löytyy niitä jotka mielellään auttavat.
Rukoilen puolestasi lämmöllä Daidaih.
(jos herää kysymyksiä, vastaan kyllä!)
Minä olen uskossa, Ev.Lut.Kirkon jäsen
fanaattinen uskovaisuus lapsuudessani on suurin syy miksi olen sairastunut masennukseen ja miksi minulla on pahoja itsetunto-ongelmia. Että uskontoasiat koen toistaiseksi hyvin ristiriitaisina ja niihin en lähtisi tässä asiassa turvautumaan. Ensin pää kuntoon ja sitten mietin uskonasioita.. :)
Mutta terapeutille on menossa ja uskon, että lääkitystäkin aletaan käynnistelemään uudelleen, että eiköhän tämä tästä..
Mietin asiaa niinkin, että voisi olla hyvä sinun selvittää, miettiä mielessäsi uskon totuuden ja sen ahdasmielisyyden välinen ero.
Varmasti mieltä ahdistaa, jos on lapsuudessa kaikessa lyöty Raamatulla päähän. Se on vähän sama asia, kuin jotakuta olisi henkisesti tai ruumiillisesti kuritettu yli sen mitä lapsi kestää. Juopon vanhempien lapsella sama juttu. Kaikki väärä sitoo ja ahdistaa. On liikaa kysymyksiä, miksi on näin?
Kuitenkin jos pystyisit pikkuhiljaa perehtymään kaikkein kipeimpiin asioihisi, kuin toista kautta, näkisit ettei tässäkään tapauksessa ole Uskon vika se, että toiset fanaattisesti sitä uskoa käyttävät, väärin. Ihmiset siinnä väärin toimivat ei uskon kohde, Jumala.
Minulla vaan on semmoinen usko, että vaikka millä yrittää peittää, jonkun sisimmän patoutuman, -pelon, -ristiriidan, -vihan.... ne kuitenkin kuin "kummitteleevat" aina elämän matkassa.
Mutta, jos niihin käy kuin sarvista kiinni ja penkoo ne asiat ainakin itselleen selväksi. Joko on niin, että vanhemmat oman riittämättömyytensä tähden turvautuivat jyräämään uskon voimalla, tai mitä muuta vääryyttä kukakin tuntee kokeneen lapsuudessaan.
Siis miettii syitä toisten käytökseen, että voisi itse mielessään antaa heille anteeksi. Anteeksi antamisella on mahtava voima. Jo sillä, että itse antaa toisten vääryydet anteeksi. Se vapauttaa.
Siihenkään en oikeen luota, että kannataa yleensä kaikkee penkoo, kun ei mikään korjaannu vanhoja kaivelemalla. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan?
Kun luet jonkun rakkaudella kirjoitetun kirjan, johon on kirjoitettu Jumalan todellinen tahto ihmistä kohtaan. Jumala on todella rakastava ja täynnä armoa jokaista kohtaan.
Jos tehdään niin, kun olet menossa sinne lääkärille, niin minä rukoilen puolestasi. Kun sisimpäsi on noin verillä, vielä menneestä.
Pyydän Jumalalta, että Hän ensiksikin auttaa terapeuttia niin ihmeellisesti, (katsotaan miten käy?) *hymy* ja jos lääkärille menet, lääkäriäkin niin, että (katsotaan miten käy?)
Jeesuksen Vapahtajani nimessä tätä pyydän.
Minä uskon ihanaan rakastavaan Jumalaan, että kun Häneltä pyytää... ei Hän vaadi meiltä mitään. Hän vaan hoitaa ja rakastaa.
Kyllä Jumala sitten kertoo mitä Hän haluaa, ajallaan, kuitenkin vaan semmoista mikä on meille itsellemme parhaaksi.
Suitsevaista kynttilää Hän ei sammuta. Ehkä tunnet tuon Raamatun kohdan? Kuitenkin olet saanut tietoa Jumalasta, vaikka väärin metoodein, mutta Jumala aina kääntää kaiken parhaaksemme. Siksi minäkin uskallan sanoa että hyvin sinulle käy.
Älä pelkää äläkä arkaile, sinun Jumalasi tietää mitä sinä tarvitset.
Siunausta ja lämmöllä Daidaih.
Minä rukoilen. *hymy*
Minäkin olen masentunut, olen ollut jo pitkään ja olen minäkin miettinyt näitä asioita.
Kukin ymmärtää sen suuremman totuuden omien tulkintojensa kautta, jotkut sanovat sitä jumalaksi, tulkitsevat sitä uskontojen tarjoamien teoreettisten kehikoiden kautta. Mielestäni se on jotain mitä ei voi tietämällä tietää, vaan kokea, voimme toki antaa sille tulkintoja, mutta itse nämä tulkinnat eivät ole sitä. Jollekulle tämä tulkintakehys voi perustua kristinuskon tarjoamaan uskomusjärjestelmään, toiselle johonkin muuhun. En usko, että uskomme eri asiaan vaikka ulkoisesti näyttäisikin siltä, sinä ilmeisestikin olet sitoutunut kristinuskon tarjoamaan näkemykseen ja minä en, kuten en mihinkään muuhunkaan uskontoon.
En tarkoita, että tarkoituksella tulkitsen uskoa, minkään oman tulkinnan kautta.
Tietenkin jokainen yrittää sisäistää juuri sen minkä kuhunkin elämäntilanteeseensa tarvii.
Me olemme yksilöitä ja Jumala kasvattaa meitä kaikkia juuri huomioiden kunkin tarpeen. Samoin Armolahjat toimii Jumalan salatun viisauden kautta. Persoonamme on tärkeä.
Minä perustan uskoni Jumalaan. Luen mitä Raamattu sanoo, mietin sitä mitä se luku tai jae minulle puhuu.
En tulkitse sitä vaan, uskon, että se mitä luen on totta ja annan sen Sanan hoitaa minua.
Me järjellisesti otamme vastaan tietysti vain sen mitä ymmärrämme, mutta kun ...
Kun tulemme uskoon. Eli silloin annamme Jumalan toimia elämässämme. Jumala hoitaa salatulla tavalla, emme kaikkea järjellämme edes ymmärrä.
Uskohan on uskoa.
Uskon vastaan otettuamme, saamme Pyhän Hengen. Raamattu kertoo, että PH rukoileekin meidän puolestamme ja PH avaa Raamatun Sanaa meidän järkemmekin ymmärrettäväksi.
Sentakia Raamatusta tulee niin rakas opastaja kun sitä alkaakin ymmärtämään.
Yleensä on niin, että elämän vaikeudet puristavat meidät miettimään, jotain suurempaa apua ... jotain, joka voisi auttaa, kun omat voimat ja mitkään muut "konstit" ei enää auta. Suurin osa ihmisistä kutsuu Häntä, yleis nimellä .. -Luoja tai -Suurempi voima.
Olemme jo niin maallistuneita, valitettavasti.
Mutta kuitenkin se riittää, että etsii.
Ja taas samoin niin vaan käy myös useimmille, että eteen tulee valinnan paikka.
Siis.. eteen pöllähtää joku, joka on jo Jumalan löytänyt. (Tässä olen ) Ja kun tarjotaan Raamatun Jumalaa avuksi se on jo Jumalan huolempidon alkamista.
Toki Jumala kutsuu tavalla jos toisellakin, pitkin elämäämme, mutta juuri noin käy, että vasta kun kaikki omat konstit on loppu, silloin Jumala kelpaa
Ihminen on Jumalalle niin rakas, ettei Jumala tee kenellekään välivaltaa. Jokaisen on tehtävä valinta Hänen puoleensa, omasta tahdostaan.
Uskoa ei voi toiselle antaa. Voi vaan kertoa, että Jumala rakastaa sinua.
Jumala ei koskaan väkisin tuppaannu kenenkään elämään.
Me Jumalan löytämät ollaan usein taitamattomia, olemme saaneet jotain niin suurta Jumalalta, että haluamme jakaa sitä hyvää useinkin liian taitamattomasti.
Joka todella haluaa löytää rakastavan Jumalan hän ei koskaan pety, että lähti etsimään. Se tuntuu hapuilulta, mutta todellisuudessa Jumala on sinuakin lähellä, ollut jo syntymästäsi asti.
Tässä nyt ajatuksia, sinullekin.
Sinullakin on nyt valinnan paikka?
Jos en ole osannut kirjoittaa niin, että ymmärrät, voit kysyä yritän paremmin kertoa.*hymy*
Voin kertoa miten jatkat ja miten löydät Isän luo!
Vielä olisi kerrottavaa Jeesuksestakin...
Siunausta sinulle lämmöllä Daidaih
tulee niin minulle annetun jumalakuvan mukaan jumala on täysi sadisti. Ja jos jumala sellainen on niin minulla ei ole hänen kanssaan mitään tekemistä. Sikäli mikäli jos koko jumalaa on olemassa.
Näitä asioita olen aikaisemminkin terapeutin kanssa purkanut ja selvitellyt. Onhan se toki niin ettei oletettu jumala olisi syyllinen uskonnolliseen fanatismiin ja siihen mitä olen joutunut sen vuoksi kärsimään.
Parhaimmillaan uskonto on ihmiselle mielenterveyttä lisäävä ja tukeva tekijä. Minun kokemusteni valossa uskonto kuitenkin on mielenterveyttä romuttava ja tuhoava asia. Tavallaan ehkä haluaisikin uskoa rakastavaan ja armahtavaan jumalaan, mutta kun on toista koko elämä opetettu, niin vaikea sitä asiaa on mielessään muuksi kääntää.
En osaa sanallisesti välittää ajatuksiani kovin hyvin, mutta tarkoitin sitä, että uskomusjärjestemät ovat perustaltaan kaikki samanlaisia yhteiskunnallisissa prosesseissa muodostuneita ajatusrakennelmia, ajatuskehikoita.
En ymmärrä mitä tekemistä ihmisen luomilla uskomusjärjestemillä, hierarkioilla, käskyillä ja säännöillä olisi 'jumalan' tai 'suuremman voiman' kanssa. Uskonnot tuovat vain osatotuuden, ne tuovat teorian, jonka pohjalta asioita tulkitaan. Ne tuovat yhdenlaisen ilmenemismuodon "uskolle", mutta ei voida sanoa, että tämä on oikeaa uskoa ja jokin toinen väärää. Ei sillä ole edes väliä.
Vaikeata selittää, mutta tarkoitan sitä, että uskonnot ovat kuin lasit ja niiden läpi katsottaessa se, mitä katsotaan, ilmenee tietyllä tavalla. Se, mitä katsotaan ei itse ilmaise omaa merkitystään, vaan me annamme tai luomme sille merkityksen. Ihminen itse on luonut jumalan käsitteen (kuten kaikki muutkin käsitteet).
Tästä syystä, jota valitettavasti en osaa tiivistää/täsmentää kovin ymmärrettävästi, en voisi sitoutua mihinkään uskomusjärjestelmään. Silti uskon.. tai se on sittenkin väärä ilmaisu.. tunnen sisämmässäni.. eikä se ole riippuvaista mistään käsitteistä, merkityksenannoista, ideologioista, uskonnoista ym, jotka ovat tulevat meille annettuna historiasta.
Jokseenkin tuollaista olen itsekin pohtinut.. Mutta hyvin on vielä sekavat käsitykseni uskomisesta.
Kuten sanoin, usko on uskoa.
Kuten taas itse sanoit, sinullakin on joku halu, toive, kaipaus, jonkun jumalan uskomiseen, niin kaikilla ihmisillä.
Se on se Jumalan "laittama kaipuu" kuka yrittää täyttää sen sitten milläkin.
Sinulla vielä jyllää se, pään ja kokemuksen tieto, se mitä olet kokemuksista päätellyt ja oppinut muilta.
Perimmäiseltä olemukseltaan Raamatun Jumalan voi löytääkin vain haluamalla panna pois omat päätelmät ja omat kokemukset ja uskoa se mitä Raamatussa sanotaan.
Siinnä sen vaikeus ja helppous.
Kuka tahtoo, hän voittaa.
Mitä vahvempi luonne, "sydämen kuori" on ihmiseen elämän myötä kasvanut, sitä kovemmilla otteilla varmaan Jumalakin yrittää tuoda julki että ...
Matt. 6:33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
Uskoa ei voi toiselle antaa, kerroin näissä kirjoituksissa sen minkä osasin.
Valinta on aina jokaisen omakohtainen.
Suurin Jumalan lupauksista on kuitenkin Jeesuksen kautta tuleva pelastus, iankaikkiseen elämään.
1 Kor 3:11
11. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
eli:
11. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea. [Jes. 28:16; Ef. 2:20; 1. Piet. 2:6-8]
"Jokseenkin tuollaista olen itsekin pohtinut.. Mutta hyvin on vielä sekavat käsitykseni uskomisesta."
suosittelen älä pohdi ilman, että etsit totuutta Raamatun äärellä!
Rukoilen, että Jumala antaisi PH ja viisauden, että ymmärtäisit. lämmöllä Daidaih
syö huomattavasti se, että sitä on muuteltu vuosisatojen saatossa vaikka kuinka paljon. Toisekseen uskonto ei ole patenttiratkaisu masennukseen tai itsetunto-ongelmiin. Tarkoitushan on elää onnellisena - uskovaisena tai vähemmän uskovaisena.
Toivottavasti jaksat lukea ja toivottavasti jaksat vielä miettiä näitä asioita.
Voidaan sanoa, että ihmisellä on jokin kaipaus tai tarve. Mutta mikä kaipaus/tarve?
Hyppäys tästä siihen, että pitää uskontoa, sosiaalista konstruktiota, joka on ihmisten sosiaalisesta vuorovaikutuksesta syntynyt instituutio (eli yleisten ja pysyvien ajattelutapojen, tottumuksien, tapojen, traditioiden, moraalinormien ja uskomusten joukkoa), jonain ylimaallisena ts. materiaalisen todellisuuden tuolta puolen tulevana tarkoituksen antajana on perusteetonta. Huomaatkos, "todellisuuden tuolla puolen" on myös ajatusrakennelma jos täsmennämme sitä niin, että se on jokin toinen todellisuuden taso, joka eroaa selvästi tästä materiaalisesta (mitä tämä ei-materiaalinen todellisuus sitten onkaan?).
Selvästikin tulkitset todellisuutta Raamatun tarjoaman teoreettisen kehyksen lävitse, mutta sen luoma kuva/tarina todellisuudesta ei ole yhtä kuin todellisuus eikä sen Jumala ole kuin osatotuus jostakin, johon jotkut viittaavat käsitteellä jumala. Esimerkiksi rukoilu, pyhä henki, jeesus ym. saavat merkityksensä siitä, missä suhteessa ne ovat muihin asioihin siinä merkitysjärjestelmässä (tässä tapauksessa kristinuskossa, tai omassa näkemyksessäsi siitä) johon ne kuuluvat.
Mutta merkitysjärjestelmä ei pysty ylittämään itseään eli se ei pysty viittaamaan itsensä ulkopuoliseen (koska sitä ulkopuolista ei jo määrittelyn perusteella ole olemassa). Ja kaikki merkitysjärjestelmät, ja luonnosesti myös merkitykset, ovat ihmisen luomia.
Ihminen on olemassa vain yhteisöllisenä olentona, siis henkisessä tai kulttuurisessa mielessä. Voidaan sanoa, että ihminen biologisena olentona on olemassa välttämättä kun hän syntyy, mutta ihminen on ihminen vasta olleessaan muiden ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa. Arvomme, tietomme, perinteet, tavat, kieli, kulttuuri ne kaikki tulevat meille annettuina ja ne antavat ne ajatuskehikot, joiden puitteissa toimimme. Mutta ne eivät ole totuuksia, ne voisivat olla muunlaisiakin. Jos todellisuutta haluaa tulkita jonkin ajatusrakennelman kautta, johon liitetään moraalinormeja, käskyjä, oletuksia "yliluonnollisesta" ym., niin miksi sen pitäisi olla juuri tietty uskomusjärjestelmä, miksi kristinusko? Yhtä hyvin jokainen voisi keksiä omasta päästään uskomusjärjestelmän, antaa sille nimen ja pitää sitä totuutena ja levittää sitä muiden tietoon. Tämä varmaan loukkaa sinua, mutta se ei eroaisi lainkaan kristinuskosta, eikä muistakaan uskonnoista.
Jos lapsi on eristyksissä muista ihmisistä syntymästään alkaen (oletetaan täysin hypoteettisesti, että jollain keinolla hän selviytyy hengissä), sanotaan vaikka 25 vuoden ikään asti, niin ei hän opi kieltä, ei hän ymmärrä mitä on "punainen" tai "pyöreä", ei hän tiedä luonnontieteistä, historiasta, matematiikasta, uskonnoista, politiikasta jne., ei hänellä ole mitään merkitysjärjestelmiä, jonka puitteissa toimia. Kulttuuri, tavat, normit ym. ovat olemassa vain ihmisten yhteisen vuorovaikutuksen tuloksena, eikä niillä ole olemassa itsenäistä merkitystään.
Raamattua on toki muutettu ymmärrettävälle kielelle, useitakin laitoksia jo, myös virheitäkin on tehty.
On myös tutkittu alkukieliä ja kirjotettu niistä tarkkoja Sanan selityksiä, joita voi lukea selvennykseksi, että saa käsityksen miten se on alkuperäisissä Raamatun tekstissä.
Mitään semmoista virhettä ei kuitenkaan ole, mikä estää ketään ymmärtämästä, miten tullaan uskoon ja pelastutaan.
Raamattun muut sisältämät asiat onkin sitten tietoa ja opastusta elämän eri alueille ja esimerkkejä, jos teet noin niin sinulle tapahtuu näin tai jos teet näin saat näin! - tärkeää tietoa kaikki ja aukeaa kelle missäkin elämän vaiheessa.
Todisteena vähäisestä muuttumisesta on ne
löytyneet, Kuolleenmeren Qumranin kirjakääröt 850 kirjoituksen joukko, joka löydettiin vuosina 1947–1956. Suurin osa kääröistä on ilmeisesti hylätty luoliin ensimmäisen juutalais-roomalaisen sodan aikana roomalaisten sotilaiden pelossa. Vespasianuksen joukot tuhosivat asutuksen vuonna 68. Joku todiste tuokin!!!
löydät lisää : http://fi.wikipedia.org/wiki/Qumran
Sinänsä minun vakuuttelut ei sinua auta, jos koko ajan "keksit" asioita, ettet voi sen tai tämän takia, tai jos et edes tahdo yrittää ottaa pelastusta vastaan.
Sinuthan on jo löydetty... tämä niin ihmeellinen juttu mielelläni minä yritän sinullekin kertoa ja kertoa, että ymmärtäisit, että sinun puolesta on jo kaikki synnit : maksettu, pesty, poistettu :
Psalmi 103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Yli 2000v sitten Jeesus jo kuoli.
Silloin kaikki synnit sovitettiin, Jeesuksen Ristin kuolemalla.
Mark. 1:15 ja sanoi: "Aika on täyttynyt, ja Jumalan valtakunta on tullut lähelle; tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi".
Meidän tehdävä on vain se uskoa.
Lue uudestaan alusta mitä olen kirjoittanut. Lue sillä mielellä, että et pane kokoajan hanttiin *hymy*
Mitä se ei tekisi, se joka ei tahdo sinun löytävän Vapahtajaa, se tekee kokoajan kuin esteitä... vetoaa järkeen ..vetoaa ties mihin,sen verran tiedät jo elämästä että täällä vallitsee hyvän sekä pahan taistelu, ja me ollaan niitä nappuloita. Pahalla on pahan palkka ja hyvällä hyvän. Kaikki palkinot jaetaan, mutta ei kaikkia eläessämme. Tuomiosta on kyllä myös Raamatun kirjoituksissa, mutta tää asia leviää liikaa, jos siitäkin vielä tässä yhteydessä.
Kaikki muu ilo on puolinaista, mikä ei tule Jumalalta.
Vaikka elämässämme ei olisi mitään ulkonaista syytä iloon, on Usko Jumalaan se ilo, joka on Jumalan läsnäolon tuomaa, johon kuuluu rauha ja luottamus sekä elämässä. että kuolemassa.
Room. 6:23
Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Tämä kaikki mitä olen kirjoittanut on lahjaa Jumalata meille kaikille. Jumala on Rakkaus.
Kuitenkin jokainen on vastuussa vain itsestään, minkä valitsee.
1Tes 5:9 Sillä ei Jumala ole määrännyt meitä vihaan, vaan saamaan pelastuksen Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta,
Gal. 5:22 Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen.
Usko tulee kuulemisesta. Jumalan Sana on voimallista.
Rukoilen edelleen. Daidaih
ja etsi.
Kyllä minä jaksan ja luin.*hymy*
Mutta miksi tehdä noin monimutkaseksi ja vaikeeksi kaikki?
Ihmiset etsii kaipaa... jotain itseään suurempaa, enkö tällee sanonutkin? -itseään suurempaa.
On tutkittu luonnonkansoja, heilläkin on jumalansa ja korkeimpansa. Kuuta tähtiä palvottu muita.
Jos ja jos... on sanonta, jos ei jossia olis lehmätkin lentäisi.
En halua loukata miettimisiäsi, mutta en todella ymmärrä miksi pitää miettiä asiaa jos joku eläisi vaikka 25v... "kellarissa" ?? Mitä hän oppii tai ei opi?
Kysymys on nyt sinusta, sinun elämästä, sinun valinnasta.
Luepa kirjeeni tälle ap. :lle
- etenkin osasta mitä tapahtui 2000v. sitten!
Josseja aina on... mutta on myös Hän joka : oli on ja tuleva on!!
Ei Jumala löydetä omasta järjestä eikä pelkällä miettimällä.
Jumalan löytää rukoilemalla ja Raamattua tutkimalla, mutta pitää olla halu, tarve löytää. Sen halun ja tarpeenkin Jumala laittaa ihmisen ajatukseen. Ihminen itsessään on niin avuton kaikeen mikä liittyy Jumalaan ettei hän osaa edes etsiä.... Ihminen vaan tuntee tyhjyyttä ja kaipaa jotain suurempaa!!
Se ettei löydä on itsekyyden ja kovuuden merkki.
itsekyys on ylpeyttä.
Jaak. 4:6 Sentähden sanotaan: "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon".
Raamattu sanoo :
Mat. 7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.
Kysyn sinulta, haluatko tunnustaa väärin tekemisesi eli syntisi Jumalalle?
Antaen vallan Hänelle tehdä sinusta se ihminen, joksi hän alun perin sinut loi, mutta minkä kaikki elämämme meno ja valinnat on turmelleet.
Ainoa mitä Jumala vihaa on synti mutta Jumala taas rakastaa syntistä. Tässä sitä onkin miettimistä *hymy*
Synti on sydämen luopumista Jumalasta ja luopuneella sydämellä emme tee oikeita tekoja. Emme rakasta lähimmäistämmekään kuin itseämme. Monesti emme rakasta itseämmekään, ja voin ymmärtää miksi.
Kun ihminen tajuaa, että Jumala on rakkaus ja meillä on mahdollisuus Häneen, tulee elämäämme ihan toinen näkökanta.
Jumala on valmis johdattamaan ja muuttamaan ihmistä pois sieltä tyhjyydestä ja masennuksesta. Antamaan elämällemme tarkoituksen.
rukoilen puolestasi ( tuli menoja )..jatketaan
lämmöllä Daidaih
on asia mitä kavahdan suuresti. Saanko kysyä daidaih mitä uskontokuntaa/lahkoa/liikettä edustat? Samankaltaista kun olen koko elämäni kuullut..
Elämässäni oli kerran aika jolloin minä etsin, rukoilin ja luin raamattua, jota jumalan sanaksikin väitetään. Mutta ei jumala mieleni vilpittömyydestä ja rukouksista huolimatta minulle mitään kirkastanut. Huom! mieleni oli uskomisem suhteen vilpitön.. Nykyään järkeni ja rationaalisemmaksi muuttunut ajatusmaailmani pistää vastaan, mitäpä sitä kieltämään.
Daidaih, uskominen sopii ehkä sinulle, kirjoitusten perusteella jopa fanaattinen (en tosin todellisuutta tiedä, voin vain päätellä), mutta miksi oletat, että se sopisi kaikille?
Anteeksi kirjoitukseni, -kun koit noin.
Kuten sanoin, emme aina osaa välittää sitä uskoa, mitä itse tunnemme. Mitä kaikkea saamme Jumalta.
Yritin jakaa sen mitä itse olen saanut ja mistä valoa ja toivoa konkreettisesti ammentanut.(eikä millään pikkulusikalla)
Ei se ole sinun "vika", eikä johdu sinusta.
Kiitos kun olit rehellinen.
Minä epäonnistuin tämän kertomisessa.
Olen pahoillani.
Silti Jumala hoitaa ja rakastaa.
Kaikkea hyvää elämääsi. Daidaih
ps. Ev.Lut. Srk