Olen aina ihmetellyt miten jotkut naiset jaksavat vuodesta toiseen katsella juoppoa miestään. Haluaisin kertoa oman tarinani ja mistähän voisi vielä saada apua...
Tapasin miehen, joka vaikutti olevan kuin vastaus toiveisiini. Pian naimisiin menon jälkeen aloin huomaamaan miehni aika runsaan viinan käytön.
Hänen perheessään on alkoholisoitunut isä, joka terrosisoi koko perhettä, jota kukaan ei uskalla vastustaa.
Kun lapsemme syntyi miehni alkoi jäämään kiinni vieraista naisista. Raskautenni ajan hän oli raitiina. Lapsen syntymän jälkeen mieheni perhe vieroksumaan minua. Välimme katkesivat siihen, kun appeni kävi humalassa päälleeni.
Mieheni ei ole voinut puolustaa minua, vaan yrittää kannatella lujilla olevaa äitiään.
Mieheni juo joka viikonloppu,koska ei pyty muuten rentoutumaan. Löydän viinapullokätköjä, ja kysyttäessä hän ei ole koskaan juonut kuin pari kaljaa.
Arki sujuu joten kuten. Onnellinen en ole ollut enää pitkään aikaa, vaan tuntuu, että lpsen takia on pakko jaksaa olla yhdessä.
Mieheni on jatkuvasti ärtynyt, masentunut, haluton, iloton. Olen koittanut tukea häntä. Hän on käynyt juttelemassa, mutta aina se vain jotenkin jää ja masennuslääkityksenkin hän jätti kesken omin päin.
Välillä on jaksoja, jolloin hän on lääketokkurassa kotona, lääkärit kirjoittavat rauhoittavia, koska hänellä on niin vaikeaa. Pelkään että lääkkeistä tulee viinan korvike. Ajokortti on mennyt ja tullut mennyt ja tullu...
Aa-han hän on ottanut yhteyttä, mutta ei ole saanut menneeksi sinne.
Monet puhuvat minulle, että ilman tätä miestä minulla on parempi olla jopa hänen entinen vaimonsa on sitä mieltä.
En uskalla alkaa yksinhuoltajaksi, miten pärjään yksin, kuka minut koskaan enää huolii??? En jaksa tällaista, haluan, että joku rakastaisi ja välittäisi myös minusta...
Ollaany yritetty ja yritetty, hän uhkailee tappaa itsensä jos otan avioeron...
Tapasin miehen, joka vaikutti olevan kuin vastaus toiveisiini. Pian naimisiin menon jälkeen aloin huomaamaan miehni aika runsaan viinan käytön.
Hänen perheessään on alkoholisoitunut isä, joka terrosisoi koko perhettä, jota kukaan ei uskalla vastustaa.
Kun lapsemme syntyi miehni alkoi jäämään kiinni vieraista naisista. Raskautenni ajan hän oli raitiina. Lapsen syntymän jälkeen mieheni perhe vieroksumaan minua. Välimme katkesivat siihen, kun appeni kävi humalassa päälleeni.
Mieheni ei ole voinut puolustaa minua, vaan yrittää kannatella lujilla olevaa äitiään.
Mieheni juo joka viikonloppu,koska ei pyty muuten rentoutumaan. Löydän viinapullokätköjä, ja kysyttäessä hän ei ole koskaan juonut kuin pari kaljaa.
Arki sujuu joten kuten. Onnellinen en ole ollut enää pitkään aikaa, vaan tuntuu, että lpsen takia on pakko jaksaa olla yhdessä.
Mieheni on jatkuvasti ärtynyt, masentunut, haluton, iloton. Olen koittanut tukea häntä. Hän on käynyt juttelemassa, mutta aina se vain jotenkin jää ja masennuslääkityksenkin hän jätti kesken omin päin.
Välillä on jaksoja, jolloin hän on lääketokkurassa kotona, lääkärit kirjoittavat rauhoittavia, koska hänellä on niin vaikeaa. Pelkään että lääkkeistä tulee viinan korvike. Ajokortti on mennyt ja tullut mennyt ja tullu...
Aa-han hän on ottanut yhteyttä, mutta ei ole saanut menneeksi sinne.
Monet puhuvat minulle, että ilman tätä miestä minulla on parempi olla jopa hänen entinen vaimonsa on sitä mieltä.
En uskalla alkaa yksinhuoltajaksi, miten pärjään yksin, kuka minut koskaan enää huolii??? En jaksa tällaista, haluan, että joku rakastaisi ja välittäisi myös minusta...
Ollaany yritetty ja yritetty, hän uhkailee tappaa itsensä jos otan avioeron...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tulee Al-anonista. Etsi sinne tiesi.
Kun et todennäköisesti pääse irti miehestäsi, sinun on opeteltava elämään juovan alkoholistin kanssa.
Alkoholistihan miehesi on, aivan selkeästi.
Sinun on otettava oma elämä omiin käsiisi, ja opeteltava elämään itsenäisesti avioliiton sisällä.
Alat harrastamaan jotain, käymään yksin tai ystävien kanssa teatterissa, elokuvissa, konserteissa, matkoilla jne.
Aina kun suunnittelet jotain menoa, sinun on otettava huomioon myös suunnitelma B, eli varasuunnitelma, sillä miehesi todennäköisesti juuri silloin vaatii sammumispisteessä itselleen huomiota. Tämän hän tekee tietoisesti, pelätessään sinun lähtevän ja hänelle välttämättömien perhekulissien kaatuvan.
Sinun kannattaisi ottaa yhteyttä esim AL-anoniin. Siellä on tuhansia samassa tilanteessa eläviä alkoholistin puolisoita.
Sitten vielä tuosta juopon vakio-uhkauksesta; "minä tapan itseni jos jätät minut".
Uhkaus ei ole rakkautta eikä välittämistä, sen varmaan tajuat itsekin. Se on sairaan ihmisen pelkoa perhekulissiensa romahtamisesta. Näitä kulisseja alkoholisti tarvitsee, voidakseen ylläpitää kieltoa omasta sairaudestaan. Niin kauan kuin hänellä vielä on perhe, hänen ei tarvitse pitää itseään alkoholistina.
Alkoholistit eivät yleensä tee itsemurhaa, vaikka sillä mielellään uhkailevatkin. (tästä tulee varmaan "paapoja-tädeiltä" sapiskaa)
Juoppo saattaa kyllä yrittää itsemurhaa, hyvinkin teatraalisesti, mutta jos hän siinä onnistuu, on kyseessä yleensä vahinko. Hän on laskenut väärin "löytäjän" saapumisajan tai on itse sammunut kesken itsemurhan ja menehtynyt sitä kautta.
Alkoholistit ovat onneksi pelkureita, jotka eivät uskalla itsemurhaa tehdä, sillä se rajoittaisi merkittävästi juomista.
muilta samassa tilanteessa olevilta tai siitä eroon päässeiltä. jälkimmäinen on mielestäni paras vaihtoehto kaikille osapuolille, se vaan vaatii irtirepäisyn.
se varmasti kirvelee mutta sitten alkaa parantumaan, muuten "tulehdus" jatkuu, pahenee ja leviää.
se vie sinut kokonaan, miten lapsesi silloin käy ? ansaitseeko hän läsnäolevan alkoholisti-isän ?
selatessasi taakse päin juttuja esim. calmato osaa kertoa nuo asiat hyvin juuri kuten ne ovat.
tässä alla on linkki mistä löytyy paljon jo kirjoitettuja juttuja asiasta.
tsemppiä.
http://www.google.fi/search?hl=fi&q=alkoholisti mahdollistaminen&btnG=Google-haku&meta=lr=lang_fi
Vaikka avioliittolupauksessa ilmaistaan, että tahdotaan rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä, se ei tarkoita sitä että pitäisi jaksaa yli voimiensa.
Jos haluatte jatkaa yhdessä perheenä, täytyy joidenkin asioiden muuttua. Muuten et jaksa.
Puolisoaan ei pysty muuttamaan, hän muuttuu vain jos itse tahtoo. Sinulla on samoin. Voit muuttaa toimintatapaasi, suhtautumistasi juomiseen, elämäntilannettasi - jos itse haluat.
Rakkaus on suloinen tunne, mutta rakastaa on verbi, teonsana. Rakastaminen ei ole omissa tunteissa lillumista, vaan rakastavien tekojen tekemistä, jotta rakastetulla olisi hyvä olla.
On perheitä, joissa tunnetaan kyllä rakkauden tunteita lapsia kohtaan, mutta heille ei laiteta ruokaa, ei huolehdita vaatetuksesta, ei panna ajoissa nukkumaan eikä jakseta olla kiinnostuneita heidän iloistaan ja murheistaan. Pelkistä tunteista ei ole lapselle mitään hyötyä, teot ratkaisevat loppupeleissä.
Jos ajattelet, että rakkaus on tekoja toisen ihmisen hyväksi, niin mitä tekemistä itsemurhalla uhkaamisella on rakkauden kanssa. Sehän on kiristystä ja henkistä väkivaltaa, pakottamista.
Ei ihan mukavalta kuulosta tuo vieraissa naisissa käyntikään, ainakaan minusta.
Hae apua itsellesi, että saat tilannetta selvitetyksi. Ammattimaista keskusteluapua saavat myös omaiset A-klinikalta.
Monella paikkakunnalla toimii myös alkoholistien läheisten vertaistukiryhmä, linkki sivuille tässä:
http://www.al-anon.fi/
Moni muukin on selvinnyt yksinhuoltajana lapsen tai lasten kanssa, se ei ole mikään ongelma. Yhteiskunta on erityisesti varautunut huolehtimaan lapsiperheistä, joten asunto, asumistukea siihen, toimeentulotukea ym. on saatavissa. Niillä pärjää kohtuullisesti, jos ei ole kalliita paheita.
Aikuisenakin voi hankkia ammatin, jos se on aikoinaan jäänyt hankkimatta.
Mukavia miehiä on paljon, mutta jos ei löydy sopivaa, ei ole mikään suuri vahinko olla ilman - ainakin jonkin aikaa.
Miehen raitistuminen tai muukaan hyvä elämä ei ole sinusta kiinni eikä sinun vallassasi. Mitä enemmän yrität ja mukaudut hänen järjettömyyksiinsä ja itsetuhoiseen elämäntapaansa, sen huonommaksi tilanne menee.
Hanki itsellesi ulkopuolista keskusteluapua (A-klinikka, Al-anon, oma terveyskeskuslääkäri, oman kotikunnan sosiaalityöntekijä, seurakunnan diakoniatyöntekijä tms.), yksin on liian raskasta.
Minulle Al-anon on ollut oikea paikka, se on ollut juuri sitä, mitä tarvitsin - jaetaan kokemuksemme, voimamme ja toivomme toisten samaa kokevien tai kokeneiden kanssa.
naimisissa. olen kaunis, nuori, älykäs ihiminen en jaksa kannatella juoppoa. Kuitenkin olen taloudellisesti kiinni miehessäni... elän todellakin omaa elämääni tässä kaiken keskellä.... Onko kulissien aika jo romahtaa?
Jos olet myös henkisesti kiinni miehessäsi, joudut hakemaan itsellesi apua päästäksesi hänestä irti.
Jos sen sijaan koet tilanteen vaan jotenkin kohtalon määräämäksi, sinun olisi aika herätä.
Montako elämää muuten silloin alussa sait, yhdenkö vain?