Onko hengen vaarallista, jos syö kipu-, masennus-, ja rauhoittavia lääkkeitä samaan aikaan. ehkä jokasta 10 pilleriä? me ovat mm. peratsin, opamox, seronil, temesta... niistä kipulääkkeistä en tiedä. Nimittäin olen tosi huolissani äidistäni, koska hän syö tällä hetkellä tuollaisia määriä saadakseen päänsä sekasin. Hulluus alko siitä kun veti kaatokännit ja pillereitä samaan aikaan. Hetken mietin pitäiskö soittaa ambulanssi, mut äiti rupes uhoomaan, heti. No se on noita droppejaan vetäny jo viimiest 10 vuotta, mutta tällähetkellä aivan sairaita määriä ja on nii sekaisin, että hyvä kun omaa nimeään tietää.
Äitini valehtelee terapeuteille alkoholiongelmastaan, koska haluaa juoda. Eiväthän ne psykiatrit voi alkoholisti avohoitopotilaalle tuollaisia lääkkeitä määrätä. varsinkaan noi paljoa?
On ahdistavaa kun oma äiti käyttäytyy kuin hullu, tällä hetkellä vaikuttaa olevan jossain eri persoonassa... en halua jäädä odottamaan sitä päivää kun se tappaa ittensä! En iedä miten mun pitäis tässä tilanteessa toimia, et sais ton johonkin holhoukseen. Perheenjäsenistä ei ole hyötyä, koska isä sairastaa skitsofreniaa ja on varsin avuton, varsinkin nyt kun tuo hullu on näpistäny isän lääkeet. Siskot ei oo koskaan, kotona eivätkä jaksa varmaan välittää, kun ovat saaneet tarpeekseen. Isoveli on narkkari, joten apua ei tule.
Tätä kirjoittaessani hämmästyn itsekkin miten huonosti asiat nyt ovat. Koska mahdan itse hajota tähän? Pelkään sitä, että menetän hallinan kaikesta, erityisesti ahdistaa jos opiskelut menee poskelleen, silloin on myös minulta tulevaisuus menetetty, kuten veljelläni.. En haluaisi alentua samaan pisteeseen. Vuoden päästä täytän onneksi 18, joten voin muuttaa, mutta huoli omasta äidistä ei katoa... Tuntuu, että jokapäivä ahdistaa yhä enemmän ja enemmän.
Kaiken lisäksi on vielä rahaongelmia ja huoli myös omasta terveydestä. Paniikkihiriö minulla on varmasti ja varmaan jotain muutakin vikaa päässä, kun on niitä itsetuhoisia ajatuksia. En kuietnkaan ole itseäni ajatellut tappaa.. ja toivottavasti sitä päivää ei tule.
Äitini valehtelee terapeuteille alkoholiongelmastaan, koska haluaa juoda. Eiväthän ne psykiatrit voi alkoholisti avohoitopotilaalle tuollaisia lääkkeitä määrätä. varsinkaan noi paljoa?
On ahdistavaa kun oma äiti käyttäytyy kuin hullu, tällä hetkellä vaikuttaa olevan jossain eri persoonassa... en halua jäädä odottamaan sitä päivää kun se tappaa ittensä! En iedä miten mun pitäis tässä tilanteessa toimia, et sais ton johonkin holhoukseen. Perheenjäsenistä ei ole hyötyä, koska isä sairastaa skitsofreniaa ja on varsin avuton, varsinkin nyt kun tuo hullu on näpistäny isän lääkeet. Siskot ei oo koskaan, kotona eivätkä jaksa varmaan välittää, kun ovat saaneet tarpeekseen. Isoveli on narkkari, joten apua ei tule.
Tätä kirjoittaessani hämmästyn itsekkin miten huonosti asiat nyt ovat. Koska mahdan itse hajota tähän? Pelkään sitä, että menetän hallinan kaikesta, erityisesti ahdistaa jos opiskelut menee poskelleen, silloin on myös minulta tulevaisuus menetetty, kuten veljelläni.. En haluaisi alentua samaan pisteeseen. Vuoden päästä täytän onneksi 18, joten voin muuttaa, mutta huoli omasta äidistä ei katoa... Tuntuu, että jokapäivä ahdistaa yhä enemmän ja enemmän.
Kaiken lisäksi on vielä rahaongelmia ja huoli myös omasta terveydestä. Paniikkihiriö minulla on varmasti ja varmaan jotain muutakin vikaa päässä, kun on niitä itsetuhoisia ajatuksia. En kuietnkaan ole itseäni ajatellut tappaa.. ja toivottavasti sitä päivää ei tule.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aikamoinen tilanne kerrassaan!
Pidä vaan huoli itsestäsi että selviät tuosta kaikesta,et sinä ole mitenkään vastuussa vanhemmistasi.
Eikä mitään ole menetetty vaikket nyt niissä opiskeluissa pärjäisikään.
(Kunhan vaan pysyt huumeista ja alkoholista erossa...)
Ja jo vuoden päästä pääset siitä tilanteesta kauemmas,sitten voit keskittyä niihin opiskeluihin tai mihin sitten haluatkaan.
En oikein tiedä että mistä nyt voisit apua saada tilanteeseen, mieleen tulee lähinnä vaan poliisi..
Jos tilanne näyttää pahalta niin soita hätänumeroon.
Onko sinulla ketään ystävää kenelle voisit kertoa kaikista näistä asioistasi?
Jos täältä löytyisi neuvoaantavaa ?
http://www.mtkl.fi/liiton_toiminta/tietopalvelu_propelli/
Olisi varmasti aiheellista kysyä oman kunnan tai kaupungin tukiasuntoa nuorille, parempi varmasti pois kotoa ja yrittää alottaa oma elämäsi, ei kannata velloa sääliä öitiä kohtaan, se on jo erkaantunut omaan maailmaansa, jos sinulla olisi joku sukulainen tai tuttava aikuinen joka voisi auttaa sinua alkuun omassa elämässäsi, siellä kotona menee sinunkin elämäsi pilalle.
Kyllä sinä voit muuttaa pois kotoa jo nyt, vaikket oo 18v. Ota sosiaali-ihmisiin yhteyttä ja kerro kaikki tilanteestanne. Et ole velvollinen huolehtimaan vanhemmistasi. Se on yhteiskunnan tehtävä, koska he molemmat ovat sairaita ja sinä olet alaikäinen. Jos äitisi syö isäsi lääkkeet, niin sosiaali-ihmisten tehtävä on alkaa huolehtia päivittäin isäsi lääkkeiden saaminen. He voivat käydä tuomassa hänelle ne lääkkeet päivittäin. Paikkakuntasi sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluu kotihoito, johon isäsi on oikeutettu, mikäli pärjää lääkkeiden avulla sitten kotona. Jos ei, niin heidän tehtävänsä on hankkia hänelle laitospaikka. Äitisi taas kuuluisi myös A-ongelmaisten asuntolaan tms. Ja sekin on sosiaalitoimen tehtäviä. Sinun tehtäväsi on tällä hetkellä oman elämäsi suunnittelu, opiskeleminen ja siitä ei tuu mitään, jos et saa keskittyä täysin siihen.
Ota yhteyttä sosiaali- ja terveyspalvelujen johtajaan paikkakunnallasi ja kerro tilanne. Ei ole sinun tehtäväsi huolehtia vanhemmistasi. On kysymys sinun henkisestä jaksamisesta myös. Sisaresi ovat tajunneet jo tilanteen ja lähteneet. Tämä voi tuntua kovalta tekstiltä, mutta voit toimia vanhempiesi hyväksi vain näin hankkimalla heille ammattilaiset hoitajiksi. Ihan oikeasti. Ja lopetat sitten sen holhoamisen siihen. On suuri palvelus vanhemmillesi, jos jaksat vielä tän asian hoitaa heidän puolestaan. Sitten et enempää tee. Terveytesi on vaarassa, jos jatkat asumista heidän kanssaan. Voimia sinulle.
Minä käyn paikkakuntani mielenterveyskeskuksessa mielenterveyshoitajan juttusilla silloin tällöin. Minulle sanottiin viime käynnillä, että heillä on kotikäyntimahdollisuus, jos skitsofreenikkoveljeni alkaa voimaan huonommin. Samanlainen mahdollisuus lienee muuallakin päin Suomea, joten yhteydenotto mielenterveyspalveluihin saattaisi kohdallasi tuottaa tulosta. Paikkakuntasi terveyskeskus tietää varmasti asiasta, miten saat yhteystiedot... ja tietysti numerotiedustelu voi auttaa.
Toimi heti kun voit. Älä jätä asiaa "hautumaan". Sinun paikkasi ei ole sairaan äitisi luona. Hänelle oikeampi osoite olisi psykiatrinen hoito.