Voiko MS-taudin oireet sekoittaa helposti paniikkikohtaukseen/ paniikkihäiriöön, tai voiko näillä olla yhteisvaikutusta? ei luultavasti sillä paniikkikohtauksen oireethan ovat miltei täysin psyykkisiä (peräsiä). Eli ei fyysisiä. Miten sen nyt sanoisi :D Noh. Mä olen parikin kertaa soitellut terveyskeskuksen lääkärille siinä toivossa että saisin edes yhden lääkärin mielipiteen mikä mua voisi vaivata. Minulla siis paniikkikohtauksia, eri asteisia esiintyy lähes päivittäin, ja jo tottunut siihen että jotain on kokoajan, huimauksen tunnetta, puutumisia, pistelyitä, enkä jaksa välittää niistä juurikaan vaikka nyt vähä huippaa, ajattelen, että menee paniikkikohtauksen piikkiin. En siis ole koskaan saanut vielä aikaa lääkäristä, kun oon maininnut että luultavasti on paniikkikohtauksen oireita, sanovat vaan että hengitteleppä paperipussiin, kyllä se siitä. Pah. Mietinkin välilä, oiskohan takan jotain muuta. Voinkohan käydä terveyskeskuksessa terveydenhoitajan vastaanotolla juttelemassa? Tuntubvatko MS-taudin oireet myös liikkuessa? jos menee oikeen pahaksi, esimkerkiksi vanhoilla ihmisillä, sehän juuri pahentaa liikkumista, mutta mulla tulee näitä puutumisia ja pistelyitä ja kuumotuksia esim. jaloissa lähinnä iltasin ja öisin, kun olen yksin kotona.
usein sekotetaan paniikkikohtaukseen?
onko näin
85385
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
mulla ollut ihan samanlainen ongelma,kaikki oireeni laitettiin psyykkeen piikkiin 2 vuoden ajan.juoksin lääkäriltä toiselle ja kaikki väitti et se on hyperventilaatiota tai psykosomaattista.nyt löysin vihdoin lääkärin joka otti oireeni tosissaan ja laittoi lähetteen magneetti kuvaukseen.on hyvin yleistä että fyysiset oireet ja sairaudet jäävät paniikkihäiriö epäilyjen varjoon.
Sain käden puutumiseen ja huimaukseen rauhoittavia lääkkeitä ja kehoituksen hengitellä paperipussiin sekä ajan neurologille. Oireeni kuultuaan neurologi kehoitti lopettamaan rauhoittavien syönnin ja kirjoitti lähetteen jatkotutkimuksiin. Ms dg tuli.
puutuiko sinulla käsi niin että jokin osa ei tuntenut mitään, vai oliko se sellasta epämääräistä pistelyn tunnetta? mulla ei ole tunnottomaksi mennyt vielä koskaan, mutta pistelee joskus..
Käsivarsi puutui heti, kun nostin sen olkapäätä ylemmäksi. Koko käsi oli tunnoton, todella kummallisen tuntuinen ja tuntui kuin jokin olisi puristanut kovaa olkavarresta(oli niin kivulias tuntemus, että haittasi kävelyäkin-tuntui joka askeleella). Kädellä ei halunnut silloin tehdä mitään, koska kaikki liike tuntui todella tuskallisena kipuna.
Kun puutuminen alkoi hävitä pari päivää kestettyään tuntui pistelyä, varsinkin käsivarren sisäpuolella. Opin pelkäämään esim.hiustenpesua jo etukäteen. Neuro sanoi sen olevan neuropaattista kipua.
Lääkärien pitäisi ymmärtää että tottakai kaikenlainen puutuminen,pistely ja tunnottomuus aiheuttaa paniikkia,kun ne tulevat,eikä tiedä mistä ne johtuu.On kuitenkin hyvä huomata tuleeko puutuminen ensin ja sitten paniikki,vai tuleeko paniikki ensin ja sitten puutuminen/pistely.
Mulla on myös ollut samoja oireita.Koko kehoa pistelee milloin mistäkin.kokoajan on joku paikka kuin vilunväristyksissä,siis ei kokonaan puutunut tai tunnoton.päälaki,posket,kulmakarvat,selkä,käsivarret,alapää tai milloin mikäkin.olen menossa nyt viimein neurologille,tän kuun lopussa.toivottavasti ottaa tosissaan.niin moni muu lääkäri on kans sanonut vaan että henkistä se on!!ärsyttää oikeen!!!kun tiedän että sitä se ei ole,mutta toki henkisiä oireita tulee mukaan myös,kun näitä oireita yksin mietin ja pelkään pahinta!!!
Tsemppiä sinulle!!
Mulla oli pitkän aikaa kaikenlaista epämääräistä oireilua, esim. puutumista, huimausta, vapinaa ym. Ravasin lääkärillä, etsin netistä tietoa ja olin jo psyykannut itseni uskomaan, että kyseessä oli vähintäänkin ms. Olin aivan varma, että kyseessä ei ollut mitkään psyykkisperäiset oireet. Lopulta kuitenkin sain ahdistushäiriödiagnoosin ja siihen lääkityksen. Asian selventyessä ja lääkityksen aloitettuani oireet loppuivat kuin seinään.
Näinkin siis voi käydä, mutta vaadi tutkimuksia ihan oman mielenrauhasi vuoksi!
alkoi puutumisilla ja huimauksella jo 80-luvun alussa. 94 nousin tuolista ylös ja silloin alkoi huimaus tai oikeastaan pyöritys ja naama puutui nenästä alaspäin kurkkuun asti. Menin terkkariin ja kun en pystynyt selvää sanaa sanomaan kun suu oli puutunut, niin tk-tohtori antoi paniikki kohtaus diagnoosin. Pääsin viikonpäästä toiselle lääkärille ja hän oli fiksumpi ja laittoi suoraan neurolle joka osasi laittaa oikeisiin kokeisiin ja sain diagnoosin.
Joskus tuntuu ettei lääkärit edes halua hakea ihmisen oikeaa vikaa heitellään vaan hatusta jotain mikä itsestä hyvältä tuntuu.
Myöhemmin juttelin tämän tohtori n;ro 1 kanssa ja hän sanoi, että kun en vastannut selvästi kysymyksiin niin hän kuvitteli minun panikoivan.
Kannattaa vaatia tutkimuksia pontevasti vaikka joskus se on todella turhauttavaa.
Minulla oli yläasteella huimausta ja heikotusta jonka vuoksi minulta tutkittiin sydämestä lähtien veret ja sokerit yms. Mitään ei löytynyt, lääkäri käski pitää suklaata mukana jos se vaikka olisi verensokerin heittelyä vaikka se oli jo tutkimuksilla kerran suljettu pois.
Pari vuotta sitten jalkateräni puutuivat, tuntuivat kuin olisivat kylmettyneet. Päätä alaspäin kääntäessäni tuntin myös sähköiskun kehossani. Lopulta puutumisoireet olivat kainaloista alaspäin koko kehossa ja lisäksi myöhemmin vielä kämmenissä. Puutumiset tuntuivat siltä kuin olisi ollut kiedottuna kuminauhaan. Kiristävä tunne tavallaan. Siitä alkoi minun ms-tutkimukset. ja pian tuli uusi samankaltainen pahenemisvaihe ja nyt on dg.