Olen nyt 22 vuotias nainen. Minä sain elämäni ensimmäisen kohtauksen viime kesänä, keskellä yötä, ja tosi rajuna ilman mitään syytä. En ymmärtänyt yhtään mitä se oli, mutta pikkuhiljaa sitten unohdin asian. Sitten kesti viikko jos toinenkin, ja se iski uudestaan yöllä. Vielä rajumpana. Sitten soittelin yöllä jo 112:n sillä en ymmärtänyt yhtään mikä on, ajattelin vain että nyt pyörryn tai jotain. Siellä sitten setä rauhotteli ja kertoi että sinulla on vain paniikkikohtaus, ei mitään hätää. Olin ihan ällikällä lyöty. No, setä sanoi että pärjäät kyllä, lopetettiin puhelu ja sinä yönä en nukkunut yhtään. Siitä päivästä lähtien sitten olen alkanut ottamaan selkoa mikä tämä "tauti on", ja opiskellut itsekseni, jutellut muiden "panikoijien " kanssa ja keräillyt tietoa. Sillointällöin tulee kohtauksia, ja kerran 3 yön nukkumattomuuden jälkeen ihan uupuneena soittelin lääkärille että josko saisi ajan, en jaksa enään, mikä mua vaivaa. Tunnetusti kunnallisella puolella on ruuhkaa, eikä aikaa saanut. Sitten se taas jäi. Sillon puhelimessa satuin kysymään, että eikös näiden takana voi olla joku sairaus. Lääkäri sanoi että ehei. Niin ristiriitasia vastauksia saa. Jossain lukee että taustalla voi olla hyvinkin sydänperänen sairaus, kilpirauhas-sairaus.tms.
Pitäisikö mun vaan vaatia että mua tutkittaisiin, kun joka kerta kun koitan saada apua, mua vaan käsketään hengittelemään paperipussiin. Kuinka moni on käyny tutkituttamassa oman paniikkihäiriönsä?
Pitäisikö mun vaan vaatia että mua tutkittaisiin, kun joka kerta kun koitan saada apua, mua vaan käsketään hengittelemään paperipussiin. Kuinka moni on käyny tutkituttamassa oman paniikkihäiriönsä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ja vielä lisäyksenä, että silloinkun tulee kunnon kohtaus, että sydän alkaa hakkaamaan tosi lujaa, tulee tunne että sekoaa, silloin tiedän että tämä on ohimenevää, ei mitään hätää. Mutta paniikkihäiriö kuulemma voi muuttaa muotoaan ajan kanssa, nykyään tulee todella helposti, lähes päivittäin huimausta, pistelyä, rintakipuja, puutumisia ja mitä milloinkin, ilman varsinaista kohtausta, enkä enään edes osaa välittää niistä, kun ajattelen että paniikkia vain on. Että mitäs jos taustalla onkin jotain muuta? mistä oppii erottamaan kaikki oireet oikeista sairauksista?
ehdottomasti suljettava pois! Mm.kilpirauhasen häiriöt, neurologiset sair., otettava liuta labrakokeita EKG jne.jne.
eli mun on vaadittava että pääsen tutkimuksiin? voinko käydä "vaatimassa" vaikka ensiksi terveydenhoitajan luona, kun tässä kaupungissa ei tunnu saavan aikaa puhelimitse omalääkärille.
no kyllä se terveyden hoitaja pitäs sua, eteen päin viedä. Sinänsä aika jännä että' kohtaus ei liity mihinkään tilanteeseen tai..mut olet varmaan oikeassa että häiriö kunhan muut suljetaan pois, epilepsia en peloittele sori.
juu, ei liity mihinkään tiettyyn tapahtumaan/tilanteeseen, paitsi no, ehkä se että on illat yksin kotona, lisää sitä että kohtaus tulee. Samoin nukkuminen/ yöaika. Asun siis yksin. SE että hakeudun ihmisten ilmoille rauhottaa, ja pyrinkin lähtemään vaikka ulos kävelylle kun tuntuu että nyt alkaa päässä hämärtymään. Epilepsiaa nyt ei voi olla, silloinhan ei muistaisi kohtauksen tapahtuneesta mitään, minäkun muistan joka piinaavan sekunnin todella tarkasti.
joo ei muutakun ajat asiaasi eteen päin, sulle kävis joku bentsodiatsebiini otetavaks kun kohtaus tulee, ja se rauhoitta jo siellä lääke kaapissakin . eihän tässä ole kyse sairaudesta ja kuolemisesta vaan häiriöstä
Hei
Pakko änkeä keskusteluun. Itselläni on jo 13 vuoden kokemus paniikkihäiriöstä, välillä ollaan oltu oireettomia ja välillä oireet taas pahenevat.
Itselläni on myös näitä ilta/ yöpaniikkeja. Juuri nukahtamisen jälkeen havahdun kamalaan paniikkiin ja pomppaan sängystä ylös. Itselläni liitty myös usein tuoho yksinoloon nuo kohtaukset. Nämä eivät ole tyypillisimpiä paikkoja saada kohtaus, mutta aivan klassisia esimerkkejä paniikkikohtauksesta.
Kannattaa vaatia tutkimuksia muiden sairauksien poissulkemiseksi (jo ihan tieto helpottaa oloa) mutta uskaltaisin väittää sinulla olevan paniikkihäiriö :)
Siis, kyllä mulla on paniikkihäiriö, se on selvä juttu ilman varsinaista diagnooseja :) mutta eniten askarruttaakin onko niiden taustalla mitään sairautta joka voisi osaltaan edesautaa sitä että on sairastunut häiriöön..
ei tarvi paniikkikohtauksia vaan jos elämää rupeaa rajoittamaan kohtausten vuoksi niin silloin mars lääkäriin.Kuulostaa sellaiselta yksin jäämisen ahdistukselta jolloin paniikki iskee.Yksityis lääkärille nopeasti pääsee ja labra tutkimuksiin samalla ja joissain paikoissa terv.hoitaja kirjoittaa labra kokeisiin lähetteen.
Sinun täytyy ehdottomasti vaatia tutkimuksia mahdollisten esim.sydän ym. sairauksien poissulkemisesksi. Ja jos se on paniikkihäiriötä, siihenkin löytyy hoitoa ja lääkkeitä. Ei kun kova sana lääkärillä tai jos mahdollista, mene yksityiselle.
Juu...mulla oli tuollainen kohtaus viisi vuotta sitten (olin tosi stressaantunut yhden tapauksen johdosta) ja lääkäri katsoi verenpaineen ja otti verikokeen ja kaikki ok.Se jäi siihen mutta nyt melkein päivittäistä "lievää" kohatusta..sydän hakkaa,kuoleman pelko,rintakivut,suuri ahdistus...kävin taas lääkärillä ja kuunteli vaan sydämen ja keuhkot ja kuulosti normaalilta.sanoi että voin mennä sydänfilmeihin, mutta sanoi että ikävä kyllä tuskin mitään löytyy...stressiä vaan ja sellasta..."hengittele paperipussiin".täällä itse sitten panikoin juuri pahinta (niinkuin yleensä...):)