Arvokkain asia elämässäsi?

arvokkain asia elämässäni,ja se että heillä on hyvä olla.

...on lapset ja että heillä on terveys ja kaikki hyvin,haaveiluni on saada elää yhdessä miehen kanssa jota rakastan koko sydämestäni ja hän minua

olemme yks paketti, kaikki yhdessä.
Sovimme yhteen ja olemme tärkeitä toinen toisillemme, jaamme paljon asioita keskenämme.

elämänä arvokkain. Onni tulee sen kylkiäisenä.

Arvokkain asiani, ja "suurin saavutukseni" on kolme ihanaa lastani. Jotka ovat jo aikuisia.

Uskallan haaveilla vielä 6-kymppisenä miehenä antoisasta,lämpimästä, erotiikan seksin kruunamasta suhteesta naisen kanssa, silläkin uhalla että näillä palstoilla 50-60 vuotiaat naiset ylistävät nuoremmat 4-kympiset miehet maasta taivaisiin heidän sex kestävyytensä vuoksi. PS: Usealta naiselta on taitanut unohtua vanha totuus, mitä vanhempi pukki sitä kovempi sarvi.

vastaavat niin ekaks arvokkainta on lapset ja lastenlapset. Sitten eteenpäin ajatellen haaveilen löytäväni vielä työpaikan. Onnellisuus tarkoittaa sitä että olen tyytyväinen ja huomaan elämän pieniä onnenpipanoita. On oma koti. Mies rinnallani. On suhtkoht hyvä terveys. Ja kai onnellisuuteen liittyy sekin että on haaveita, joita tavoitella.

heränneenä, seesteistä ja mieli onnellinen.

Minulla on vaimao ja aikuisikäiset lapset, joista kahdella on opiskelu kesken.

Haaveilen, jopa uskon, että lapset saavat elää yhtä tasapainoisen loppuelämän, kuin itsekin olen tähän asti saanut.

Onni on ne saamani elämän eväät, jotka ovat mahdollistaneet ehyen, vapaan parisuhteen ja antanut paljon yhteistä hyvää.

Elän aivan tavis elämää, mutta (edelleen) tuore/vahva rakkaus vaimoon ja lapsiin antaa voittopuolisesti mielihyvää ja voimaa kestää ne pilviset päivät jotka kuuluvat osana elämään.


jk. Miksikö vasta heräsin!
Otin yhden yö-työn vastaan, joka ei ole muille 'kelvannut' yli puoli vuotta kestäneen haun aikana.
Palkka huono,osa-aikatyö ja oman auton käytöstä ei makseta korvausta. Siinä kolme syytä, miksi ko. työ ei montaakaan kiinnosta.

Itsekään en tee sitä "rahan vuoksi", mutta se ei ole kovin iso uhraus ajankäytölleni ja opiskelevat lapset saavat hiukan lisää 'opintotukea' sen seurauksena.

Mitäpä tuota kaunistelemaan.

Kyllä "elämä" on suurista tai pienistä iloista tai suruista tehty...

Ehkä iloista suurimpia kohdallani oli lasten syntyminen ja kasvaminen yhteiskuntakelpoisiksi yksilöiksi...

Sitten syntyivät lapsenlapset jolloin itsekin tunsi itsensä "lapseksi"...

Tuli surun aika kun menetin pitkäaikaisen kumppanini...

Elämä oli varannut minulle vielä jotakin, sillä tapasin suruaikani jälkeen ihanan ihmisen, todellisen ystävän...

Nyt olen toipilaana sillä sain "elämältä" vielä uuden mahdollisuuden...

Itse asiassa jokainen hengenveto - läheiset, luonto ym...

Olen onnellinen siitä, että "pintajännitykseni" rikkoutui - olisin kävellyt elämäni ohi...