ovat sulkeneet hänet jo vuosia kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle. Hän kaivaa käsilaukustaan työvoimatoimistossa printatun paperiarkin, joka todistaa Maritan yrittäneen sitten vuoden 1996 peräti 12 kertaa erilaisiin koulutuksiin.
Yhtä varasijaa lukuun ottamatta hakemus on joka kerta hylätty.
- Kysyin yhdeltä työkkärin naiselta suoraan, miksi minä en kelpaa taaskaan mihinkään. Hän vastasi, että kun sinulla on ne jutut siellä, Marita kertoo.
Noin kerrottiin Iltalehdessä eilen. Linkistä löytyy koko juttu:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200802117220048_uu.shtml
Etpä ole Marita ainoa. En ole edes syyllistynyt mihinkään rikokseen, mutta siitä huolimatta useat viranhaltijat Kuusankoskella menettelivät kuin kostaisivat minulle jotain, vai oliko kyse tahallisen kiusaamisen tuottamasta nautinnosta, en tiedä.
Syytä kiusaamiseen ei koskaan sanottu minulle, mutta kuusankoskelaiskoneisto tuhosi elämäni.
Yhtiön palkanlaskennasta ehdotettiin, että palkkatodistus lähetettäisiin sieltä suoraan yksiysiin (ammattiosaston toimistoon) voidakseni hakea työttömyysavustusta. Suostuin siihen ja odottelin parin kuukauden ajan, mutta lopulta rupesin kyselemään missä todistus viipyy.
Kävi nimittäin ilmi, ettei palkkatodistus ollut tullutkaan yksysiin.
Menin palkanlaskentaan ja siellä oltiin ihmettelevinään minne se on hävinnyt. Uudestaan luvattiin lähettää se yksysiin. Ei lähetetty vielä toisellakaan kerralla. Ja odotin sitä kauan ilman työttömyysturvaa.
Kaupungin virkamies, esimiesasemassaan yritti pidättää palkkasaataviani siten, että ei ilmoittanut kaikkia työpäiviäni palkanlaskentaan ja venkuloi monin tavoin, mutta lopulta liiton (kunnallisvirkamiesliitto) avulla sain ne kaikki, jotka pystyin toteen näyttämään. Erästä yhdeksän vapaapäivän kertymää en saanut kun esimies sairastuttuani määräsi vapaapäivät pidettäviksi.
Tämäntyyppistä ja muunlaistakin kiusaamista viranomaiskoneiston taholta koin todella paljon ja pitkällä aikavälillä, eivätkä lapsenikaan säästyneet siltä.
Yhtä varasijaa lukuun ottamatta hakemus on joka kerta hylätty.
- Kysyin yhdeltä työkkärin naiselta suoraan, miksi minä en kelpaa taaskaan mihinkään. Hän vastasi, että kun sinulla on ne jutut siellä, Marita kertoo.
Noin kerrottiin Iltalehdessä eilen. Linkistä löytyy koko juttu:
http://www.iltalehti.fi/uutiset/200802117220048_uu.shtml
Etpä ole Marita ainoa. En ole edes syyllistynyt mihinkään rikokseen, mutta siitä huolimatta useat viranhaltijat Kuusankoskella menettelivät kuin kostaisivat minulle jotain, vai oliko kyse tahallisen kiusaamisen tuottamasta nautinnosta, en tiedä.
Syytä kiusaamiseen ei koskaan sanottu minulle, mutta kuusankoskelaiskoneisto tuhosi elämäni.
Yhtiön palkanlaskennasta ehdotettiin, että palkkatodistus lähetettäisiin sieltä suoraan yksiysiin (ammattiosaston toimistoon) voidakseni hakea työttömyysavustusta. Suostuin siihen ja odottelin parin kuukauden ajan, mutta lopulta rupesin kyselemään missä todistus viipyy.
Kävi nimittäin ilmi, ettei palkkatodistus ollut tullutkaan yksysiin.
Menin palkanlaskentaan ja siellä oltiin ihmettelevinään minne se on hävinnyt. Uudestaan luvattiin lähettää se yksysiin. Ei lähetetty vielä toisellakaan kerralla. Ja odotin sitä kauan ilman työttömyysturvaa.
Kaupungin virkamies, esimiesasemassaan yritti pidättää palkkasaataviani siten, että ei ilmoittanut kaikkia työpäiviäni palkanlaskentaan ja venkuloi monin tavoin, mutta lopulta liiton (kunnallisvirkamiesliitto) avulla sain ne kaikki, jotka pystyin toteen näyttämään. Erästä yhdeksän vapaapäivän kertymää en saanut kun esimies sairastuttuani määräsi vapaapäivät pidettäviksi.
Tämäntyyppistä ja muunlaistakin kiusaamista viranomaiskoneiston taholta koin todella paljon ja pitkällä aikavälillä, eivätkä lapsenikaan säästyneet siltä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
että kerrot kuka virkamies on kyseessä, etteivät kaikki virkamiehet joudu kirjoituksesi takia epäilyksenkohteeksi. Sillä ei liene väliä sinulle, koska todennäköisesti kyseinen henkilö tunnistaa sekä itsensä että sinut jo aiemmasta kirjoituksestasi. Missä tämä tapahtui? Miten sinua kiusattiin? Miten lapsesi joutuivat kärsimään siitä?
olleen virkamiehen nimikirjaimet ovat NR. Yhtiön palkanlaskennassa olleiden nimiä en tullut tietämään.
Ja kuten jo mainitsin, eivät he olleet ainoita kiusanhenkiä.
Kunnan byrokratia on tunnetusti hidasta, mutta mikä mätti?
Riitaisuus ex työkavereiden kanssa? Osaa ne tehdä kiusaa, "lain puitteissa"....
mutta tuskin työtovereista.
Olin naimisissa sellaisen miehen kanssa, joka käyttäytyi erittäin yllätyksellisesti. Hän kosti kaikin keinoin sitä, että uskalsin erota hänestä. Jotenkin tuntuu, että kaikki ei voinut johtua hänestä, ellei hän saanut supoa kostamaan puolestaan ... hän ei nimittäin häikäillyt mitään.
pahin vihollinen. Olen kuullut näitä tarinoita tutuiltan, joille käynyt samoin. Tsemppiä sulle!!
Matti Vanhanen? (Vitsi!)
Myös minä olen kuullut näitä tarinoita tutuiltani ja sen perusteella tuntuu tapahtuvan tuota kiusaamista kuusankoskelaiskoneiston toimesta aika paljon ja vielä ylhäältä käsin.
vaan pikemminkin Hitler. Perustelen sitä esimerkiksi sillä, mitä hän sanoi katseltuamme ikkunasta ohikulkijoita, ja kun siitä meni ohi eräs köyhemmän näköinen pariskunta.
- Noille saa tehä mitä tahansa, ei poliisit siitä välitä, hän sanoi kuin itsestäänselvyyden.
olla kysymys, mutta varmuutta ei ole. Epävarmuus se melkein pahinta onkin.
ja kokemusta on pitkältä ajalta, päättelen, että tavalliset viranhaltijat kiusaa tehdessään noudattavat "ylemmiltään" saamiaan ohjeita. Olisiko supolle keksitty tarinoita? - mutta mitä tarinoita, sitä en tiedä.
Paikkakuntaa vaihtaessani tiedottajat tiedottavat, ja kahta kauheampi epäluulon kynnys nousee uudella paikkakunnalla eteeni, koska ihmiset eivät tunne minua.
Ensimmäisen kerran mieleeni tuli, että joku isompi pyörä oli ruvennut jyräämään minua, kun avioeroa ottaessani asianajaja, otettuaan allekirjoituksen asianajovaltakirjaan, ilmoitti minulle päivämäärän, jolloin avio-tai asumusero olisi käräjäoikeudessa (rannikkokaupunki, asianajajan nimikirjaimet TB). Se oli noin kuukauden kuluttua.
Kun hän ei tuon päivämäärän jälkeen ottanut yhteyttä, soitin ja kysyin oikeudenpäätöksestä.
- Ei se ollutkaan vielä oikeudessa, sanoi asianajaja. - Se johtuu pormestarista, hän lisäsi.
Sitten hän antoi uuden päivämäärän, jolloin asia olisi oikeudessa, mutta sama toistui kuin ensimmäiselläkin kerralla, ja sitä tapahtui useita kertoja.
Kun en tiennyt mitä muutakaan olisin voinut tehdä, niin odotin kärsivällisesti ja kysyin aina kun jutun piti olla oikeudessa.
Lopulta asianajovaltakirja meni vanhaksi ja hän työnsi eteeni uuden asianajovaltakirjan.
Oikeuksistani tietämättömänä allekirjoitin sen ja toimitin vielä virkatodistuksenkin hänelle.
Kun sitten lopulta oli se oikeudenkäynti, asia lykkääntyi useita kertoja.
Mieheni yhdessä asianajajansa kanssa - ja minunkin asianajaja oli käynyt mieheni luona hänen asunnossaan noihin aikoihin, heidän toimestaan kävi niin kuin kävi.
Kävi esimerkiksi niin, että asianajajani unohti tehtävässään oikeudessa hoitaa minulle lastenelatusmaksut ja minun piti pärjäillä toista vuotta ilman niitä.
Nyt noista on kulunut jo aikaa, mutta mieleni ei lepää missään niin hyvin kuin kirjoitaessani asioita julki. Se roisto, jonka kanssa olin pakkoavioliitossa kymmenen vuotta, teki niin uskomattomia tekoja, että pysyäkseni järjissäni kirjoitan niistä ikään kuin terapiakseni.
Ja jos hän pystyi käynnistämään supon voimat ja asettamaan ne painollaan henkisen ja psyykkisen hautapaikkani päälle, sitä suuremmalla syyllä minun on kirjoitettava, sillä sanotaanhan jo vanhastaan, että totuus tekee vapaaksi.