Olen 24-vuotias perheenisä. En ole lestaadiolainen, mutta uskon Jumalaan ja Jeesukseen, joka sovitti syntini ristillä.
Minulle ja vaimolleni on siunaantunut neljä tervettä lasta, vanhin on 6-vuotias ja nuorin vasta 7 kuukautta vanha. Kaikki lapset ovat olleet meille toivottuja ja odotettuja ja rakastamme heitä. No tämä ei ollut se asia, mistä kysyn.
Koulupoikana minut ja sisarukseni otettiin huostaan vanhempieni alkoholinkäytön vuoksi, kun he eivät voineet huolehtia meistä. Meidät sijoitettiin lestaadiolaiseen perheeseen Oulun lähelle. Olin silloin ala-asteella, vanhin kolmesta sisaruksestani, ja sain joskus piiskaa kun puhe ei tehonnut. Nurkassa seisoin sitäkin useammin kun adhd-poikana olin kovin villi. Siellä rauhoituttiin.
Noista ajoista ei ole jäänyt pahoja muistoja tai katkeruutta ja kasvattivanhempani ovat lapsilleni kuin isovanhempia. Oman isän ja äidin huostaan en uskalla lapsiani uskoa, sillä he ovat melkein aina humalassa. Myös vaimoni vanhemmat ovat alkoholisteja.
Mutta nyt kysymykseeni, joka minua vaivaa ja johon tahtoisin saada vastauksia. Raamattu opettaa pitämään kuria lapsille ja sanoo selvästi, että vitsaa saa käyttää kasvatuksessa. Suomen laki kieltää sen, mutta raamattu on uskovaisen ohjekirja ja luin jostain vähän aikaa sitten tehdyn tutkimuksen, jossa yli puolet vanhemmista käyttävät ruumiillista kurinpitoa. Omasta mielestäni se on oikein, mutta paras kaverini joka on lestaadiolaisesta perheestä kertoi, että hänen isänsä pieksi häntä lihan himoista (tarkoitti itsetyydytyksestä).
Tapahtuuko tällaista paljon lestaadiolaisissa piireissä? Eikö lapsen varttuessa murrosikään asia tule kokeilluksi jokaisen tytön ja pojan kohdalla? Eikö piiskan sijasta pitäisi silloin jutella lapsien kanssa niistä muutoksista, jotka nuorissa tapahtuu murrosiässä. Ystävääni kuitenkin kuritettiin näistä asioista. Sellaisesta, joka kuuluu kasvuun aikuiseksi ei kurinpito auta. Se on oma mielipiteeni.
Vanhin lapsistani on poika ja haluan pitää sellaiset välit hänen kanssaan, että voimme oikean ajan tultua puhua kaikista asioista niiden oikealla nimellä. Piiska on palkka pahuudesta, mutta kauas se minusta, että rankaisisin lastani murrosikään kuuluvista asioista. Ystävääni lestaadiolaisessa perheessä on rangaistu. Onko tällainen oikein ja raamatun opetuksen mukaista?
Minulle ja vaimolleni on siunaantunut neljä tervettä lasta, vanhin on 6-vuotias ja nuorin vasta 7 kuukautta vanha. Kaikki lapset ovat olleet meille toivottuja ja odotettuja ja rakastamme heitä. No tämä ei ollut se asia, mistä kysyn.
Koulupoikana minut ja sisarukseni otettiin huostaan vanhempieni alkoholinkäytön vuoksi, kun he eivät voineet huolehtia meistä. Meidät sijoitettiin lestaadiolaiseen perheeseen Oulun lähelle. Olin silloin ala-asteella, vanhin kolmesta sisaruksestani, ja sain joskus piiskaa kun puhe ei tehonnut. Nurkassa seisoin sitäkin useammin kun adhd-poikana olin kovin villi. Siellä rauhoituttiin.
Noista ajoista ei ole jäänyt pahoja muistoja tai katkeruutta ja kasvattivanhempani ovat lapsilleni kuin isovanhempia. Oman isän ja äidin huostaan en uskalla lapsiani uskoa, sillä he ovat melkein aina humalassa. Myös vaimoni vanhemmat ovat alkoholisteja.
Mutta nyt kysymykseeni, joka minua vaivaa ja johon tahtoisin saada vastauksia. Raamattu opettaa pitämään kuria lapsille ja sanoo selvästi, että vitsaa saa käyttää kasvatuksessa. Suomen laki kieltää sen, mutta raamattu on uskovaisen ohjekirja ja luin jostain vähän aikaa sitten tehdyn tutkimuksen, jossa yli puolet vanhemmista käyttävät ruumiillista kurinpitoa. Omasta mielestäni se on oikein, mutta paras kaverini joka on lestaadiolaisesta perheestä kertoi, että hänen isänsä pieksi häntä lihan himoista (tarkoitti itsetyydytyksestä).
Tapahtuuko tällaista paljon lestaadiolaisissa piireissä? Eikö lapsen varttuessa murrosikään asia tule kokeilluksi jokaisen tytön ja pojan kohdalla? Eikö piiskan sijasta pitäisi silloin jutella lapsien kanssa niistä muutoksista, jotka nuorissa tapahtuu murrosiässä. Ystävääni kuitenkin kuritettiin näistä asioista. Sellaisesta, joka kuuluu kasvuun aikuiseksi ei kurinpito auta. Se on oma mielipiteeni.
Vanhin lapsistani on poika ja haluan pitää sellaiset välit hänen kanssaan, että voimme oikean ajan tultua puhua kaikista asioista niiden oikealla nimellä. Piiska on palkka pahuudesta, mutta kauas se minusta, että rankaisisin lastani murrosikään kuuluvista asioista. Ystävääni lestaadiolaisessa perheessä on rangaistu. Onko tällainen oikein ja raamatun opetuksen mukaista?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Olen sitä mieltä että suomen laki on ihan hyvä koskien ruumiillista kuritusta. Eikä se ole Jumalan sanan vastainen, sillä vitsalla tarkoitetaan vähän laajempaa kokonaisuutta.
Nykypäivänä tiedetään että ruummiillinen kuritus on tehokkuudelta kaikkein huonoimpia. TV.ssä on pyörinyt pitkään hyviä ohjelmia lasten kasvatuksesta, joten kannattaa katsoa niistä mallia.
ei missään tapauksessa pidä ottaa mallia siitä minkä ihmisen pahuus tuottaa. Jumalan sanassa on vastaus kaikkiin elämän kysymyksiin.
Mutta ihminen on heikkoudessaan ja myöskin laiskuudessaan valmis tarttumaan ruumiilliseen kuritukseen, kuvitellen sen olevan nopea ja tehokas ratkaisu. Todellisuudessa viha synnyttää vihaa. Ja kaikki mikä voitetaan se voitetaan rakkaudessa, kuten Lestadiolaisuudessa opetataan.
Siitähän ruumiillisessa kurituksessa on useimmiten kyse. Kukapa meistäkään isistä on tästä synnistä vapaa? Anteeksi on pitänyt minunkin pyytää jo aikuisiksi kasvaneilta lapsiltani. Jälki on kypsää kun vanhin nöyrtyy ja tunnustaa minä tein sinulle väärin, tein syntiä, jaksatko antaa anteeksi.
Mutta rangaistus seuraa väärintekoa, niin pitää ollakin, välinpitämättömyys ei ole rakkautta, rajojen asettaminen on. Mutta.. rangaistus on aina suhteutettava tekoon. Ja kun se on kärsitty se päättyy siihen eikä sitä enää muistella.
Lapselle on ennen rangaistuksen täytäntöönpanoa selvitettävä miksi häntä rangaistaan, ja varmistuttava siitä että hän ymmärtää rangaistuksen syyn ja tarkoituksen.
Alkoholia en tunne omakohtaisesti ollenkaan, enkä alkoholistien kanssa ole ollut koskaan tekemisissä, siitä puolesta en osaa sanoa.
Olen paljon kuunnellut aikuisten alkoholistien lasten kertomuksia erinäisissä yhteyksissä.
Ne sopivat tuohon mitä kerroit.
Olet ollut kasvattina vanhoillislestadiolaisessa perheessä, se on erilainen lestadiolaisuus, kun esimerkiksi esikoislestadiolaisuus.
Mitä tulee mastuebointiin, niin kuka sellaista tekisi vanhempiensa nähden? Ei kukaan.
Ilmeisesti lihallisella kurituksella on tarkoitettu kurittamista vihassa ilman rakkautta lapseen.
Halpa trolli, mutta aina tehoaa muutamiin yksinkertaisiin esikoislestadiolaisiin!
Yksinkertaisuus ei ole synti, mutta toisten halveksiminen on.
"Millä te mittaatte, sillä teitä mitataan."
Älä välitä tuosta trollin bongaajasta. Kuvittelee aina olevansa parempi kuin muut.
Asiallinen aloitus.
En kannata ruumiillista kuritusta ollenkaan. Siitä jää syvät haavat ihmisen sisimpään. Tytöille ehkä vielä syvemmät kuin pojille.
Ympärilläni on näitä katkeria kokemuksia omaavia ihmisiä ja niitä kokemuksia ei ole helppo antaa anteeksi.
Ruumiillista kuritusta ei saa käyttää, selittipä kurituksen syyn eli ei.
Nykyvanhempien tulee ottaa aikaa lastensa kanssa, kyllä kaikki silloin järjestyy puhumalla. Kun aikuinen vain kuuntelee, mitä lapsella on sanottavana ja kuulee sen mitä lapsi sanoo, eikä niin että kuulee sen, mitä haluaa lapsen sanovan.
Olen myöskin sitä mieltä, että lapselle pitää luoda rajat, mutta että lapsi ei ole terve, jos hän ei kokeile niitä rajoja. Iän myötähän ne rajojen sisätila laajenee.
Sitäkin mieltä olen, että jos lapsi on lahjakas jossakin asiassa, olipa sitten kyseessä taide tai tiede tai että esim. tulee hyvin toimeen muiden kanssa, niin lahjakasta lasta tulee aina rohkaista eikä leimata heti synniksi sitä mitä hän tekee. Synniksi voidaan leimata helposti sellainen, että lapsi laulaa oikein hyvin ja haluaisi esim. opiskella laulua tai että hän maalaa tai veistää hyvin ja joutuu sitten opiskellessaan piirtämään alastonmalleja.
Lahjakkuus on aina Jumalasta ja sitä ei saa peittää.
Sanat ovat raamatussa, joilla voidaan tarkoittaa ruumiillista tahi henkistä kuritusta.
Itse sain lapsena paljonkin piiskaa ja ihan omaksi tarpeekseni ja siitä olen kiitollinen, koska piiskalla minua ohjailtiin yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi ottamaan muitakin ihmisiä huomioon ja olen joskus ajatellut ja uskon myös et jos olisin saanut vain selityksiä ja kasvaa kuin pellossa niin maassamme tuskin olisi häikäilemättömämpää rikollista kuin minusta olisi kasvanut.
Se hengellinen kuritus minkä taivaallinen Isä vaikuttaa sanansa ja henkensä kautta joka aikaan saa parannuksen ja elämän muutoksen jota myös mielenmuutokseksi sanotaan, oli niin kova etten olisi henkisesti kestänyt enempään, mutta tämä kuritus joka sai aikaan parannuksen tuli itselleni autuudeksi ja näitä on ollut ihana tukia näin jälkeen päin koska Jumala on valaissut näissä hänen tarkoituksensa ja tästä Isällisestä kurituksesta olen iki kiitollinen taivaalliselle Isälle, sillä ymmärrän varsin hyvin raamatun-sanoja, voi sitä poikaa joka on ilman kuritusta ja siellä myös sanotaan että ilman kuritusta on mahdotonta kelvata Jumalalle.
Sillä ei usko auta, ei tieto Jeesuksen sovitustyöstä mitään auta jos ihminen on ilman kuritusta sillä ei hän ole lapsi vaan äpärä kuvaa Pyhä-raamattu ja raamattu on kirjoitettu Pyhässä-hengessä Jumalan Pyhittämien ihmisten kautta jotka kaikki ovat myös ottaneet Isän kurituksen vastaan joka on aikaansaanut heissä parannuksen ja he ovat saaneet uuden mielen ja hengen...valittujenlasten hengen jossa he huokaavat Abba rakas isä.
Kannattaa ihan todella pysähtyä tutkimaan et mikä oli mies nimeltä Kuningas Daavid ja kuinka hän eli Ilman Jumalaa ja miten Jumala kuritti Daavidia jossa tapahtui tämä ihmeellinen muutos...elämän parannus ja aivan samoin minkälainen oli epäuskoisten sankari Saul joka uskoi olevansa kristityiden kristitty vielä silloin kun oli ilman kuritusta ja mitä Jumalan vaikuttama kuritus hänessä vaikutti kun hän sai Paavalin nimen sillä kaikki oli uudeksi tullut.
Kannattaa muistaa et tämä ajallinen maailmamme kun luopuu Jumalasta ja hänen tahdostansa niin kaikessa tulevat epäuskon hedelmät näkösälle ja ne näkyvät aikanamme kun ihmiset muuttavat lakeja kun uskovat olevansa sivistyneitä ja tietävänsä paremmin kasvatuksen kuin Jumala, ei suotta media kuvaa kun vanhukset ovat monetkin jätetty heitteille kun he saavat nyt nauttia kasvattomuuden hedelmistä kun heidän lapset aikaamme hallitsee, voimme kysyä, miksi Suomen historiassa huostaan otetaan enemmän lapsia kuin koskaan ennen vaikka olemme näin ymmärtäväisiä ja sivistyneitä???
Yksi Polliisi toi tuossa eräänä päivänä esille ettei kaikista rikoksista enään ihmistä rangaista ja olemme saaneet myös lehdistä lukea kun vankiloista on rakennettu loistohotelleja taulutelevisioineen kaikkineen ja ei ole vaikea ymmärtää mihin tämä rikollisten paapominen vielä johtaa "täydelliseen kaaokseen"...mutta raamattu kuvaa näistä mitä tuleman pitää kun luopumus tapahtuu, eikö olekin metkaa kun eräänkin kaupungin " Laamanni" joka on siis korkein virka oikeustalossa harjoittaa itse rikollista toimintaa ja asemansa ansiosta vakuutteli et hänet toki voi haastaa oikeuteen mutta hän takaa et siinä kyllä häviät.
Toki ei vääryydet ole suinkaan tämän ajan yksinoikeus sillä on sitä ennenkin ollut, kun muinanen mies varasti päällystakin Viipurin torilla ja joutui kärsimään siitä kolmenkymmenen vuoden vankeusrangaistuksen (pyttyläisenä) ja asia kun selvisi niin viranomaiset pistivät tutkinnan pystyyn et onko tapahtunut jotain vääryyttä tämän henkilön kohdalle ja tutkijaksi asetettiin se joka oli vaikuttanut tuomion pituuteen, näin meillä Suomessa.
Vai kuinkas nyt kun Venäjä valmistuu presidentin vaaleihin niin siellä tiedetään jo tuleva presidentti vaikka ei vaaleja ole vielä pidettykään...tämä sama tilanne on tapahtunut meillä Suomessakin Presidentti Koiviston aikana, kun hän asetti punamulta hallituksen varmistaakseen jatkopaikkansa..??? Vaikka kansa kävi muodollisesti äänestämässä itselleen uutta Presidenttiä niin mitenkäs nyt mediassa tuodaan esille et Koivisto itse järjesteli homman itselleen???
Kristityt vanhemmat tietävät nämä pahuudet joita sielunvihollinen vaikuttaa heidän lapsissaan koska perisynti on periytynyt heidän lapsiin heistä itsestään ja tekevät sellaista kasvatustyötä jotta heidän lapsensa näkisivät pahuutensa ja saisivat saman armon jonka itse ovat saaneet, eli totisen katumuksen joka aikaan saa parannuksen sillä se tulee autuudeksi, ja Jumala heitä siinä työssä auttakoon ja vahvistakoon sillä työ on Herran.
Sokea vanhin ei näe lastensa edesottamuksia, eikä siis ymmärrä ohjata lastaan oikealle tielle, sillä ei hän syntiä pidä vääryytenä vaan se mikä oikein on, sen hän tuomitsee vääryytenä...siis ei suotta raamattuun ole kuvattu vanhimmasta joka säästää vitsaa niin hän vihaa lastaan, mutta sokea raukka ei näe lastensa pahuutta ja kuka heitä hallitsee vaan yhdessä he kulkevat kohti iankaikkista onnettomuutta ellei Jumala armossaan tule väliin ja saarnauta sanansa ja vaikuta henkensä kanssa jotta epäuskon vanki näkisi tilaansa.
Sääli vain kun raamattu todistaa myös niistä jotka ryhtyvät sotimaan Pyhän-hengen vaikutuksia vastaan ja niin he paaduttavat itsensä, sitä enemmän, mitä enemmän parannusta saarnataan ja kaikki johtuu et silmänkääntäjä on saanut heidät niin sokeaksi et he pitävät suurimpana syntinä niitä jotka nuhtelevat synnistä ja kristittyinä niitä jotka antavat nukkuma rauhan??? Voi maailmaa sokeutensa tähden, sillä ei sokeus auta pelastukseen vaan tarvittaisiin silmä voidetta jotta sokea saisi näkönsä ja näkisi mistä tie vie taivaaseen.
Ja rikottuja neuroottisia lakihenkisiä mielisairaita on seurakunta pullollaan.
Jumalan kuritus on toisenlainen, sitä kutsutaan vanhassa Bibliassa rakkauden rautaiseksi ruoskaksi.
Ps. 52:3 Miksi kerskaat pahuudestasi, sinä väkivaltainen? Jumalan armo pysyy alati.
1. Kor. 15:10 Mutta Jumalan armosta minä olen se, mikä olen, eikä hänen armonsa minua kohtaan ole ollut turha, vaan enemmän kuin he kaikki minä olen työtä tehnyt, en kuitenkaan minä, vaan Jumalan armo, joka on minun kanssani.
Minut hakattiin lapsena omien ja toisten lasten puolesta ja sanottiin että joka lihassa kärsii se lakkaa synnistä, Oli välillä sähköroikkaa ja harjanvartta yms. Luulen että vanhemmat kurittivat luulonsa jälkeen, taitaa olla se raamatun kuritus enempi hengellistä tarkoitusperää. Olen joutunut syntiin myös senjälkeen ja suuret on haavat, mutta en tiedä voitettiinko sillä mitään sillä kurituksella muuta kun saivat elämäni sekaisin ja varmaan jättävät perinnöttömäksi, mutta luulen että taivaalista perintöä ei voi viedä sillä eihän se ole heidän antamaakaan.
Järkyttävää se on tämä uskon varjolla tapahtuva
raaka väkivalta ja lasten pahoinpitelyt. Näitä todella on enemmän ja vähemmän, nyt kun ihmiset uskaltavat jo kertoa näistä kasvotustenkin, meille lutettaville kristityille.
Omia traumojaan he siinä purkivat, sinun vanhempasi. Väkivalta on ollut ilmeisesti ainoa keino vanhempiesikin kodeissa. Jota lapsena lyödään, hänkin lyö.
Olen lapsiltani anonut heidän aikuistuttuaan anteeksi lyömisiäni. Ei minun tarvitse vain muille saarnata.
Mikään ei ole sen ihanamaa kun kuulla oman lapsensa suusta sanat, sinä saat uskoa anteeksi. Sitä on edeltänyt keskustelu, jossa olen tunnustanut syntini ja kuunnellut lastani mitä hän ensin tahtoo minulle sanoa.
Itelläni on monta lasta. Kun ne olivat toukkia, kuulin näitä kurinpito-ohjeita kateederin takaa ja uskoin niitä ja kuritin, kuten muuan kenraali ainakin.
Joskus sitten yhtäkkiä hoksasin, että vaikka aina vedottiin siihen, että joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan, ja niin edespäin, ei kuitenkaan koskaan selitetty Daavidin sanoja "sinun vitsasi ja sauvasi tukevat minua", että siinä olisi kyse koivuniemen herrasta. Notta hetkoonen hyvä miäs, eikö Luther sano niin, että sisällön, joka annetaan sanalle yhdessä paikassa, pitää tepsiä toisessakin...
Ja niin aloin pikku hiljaa hahmottaa, että kyllä kuritus ja Herran nuhde on jotain muuta kuin luuvitonen ja huutoa päälle. Ennen kaikkea Jumalan sanan kanssa omaantuntoon vaikuttamista.
Jeesus Kristus MINUN Herrani ja Vapahtajani, sinä menit ristille kärsimyksiin kuolit minun sytieni tähden. Sinä nousit komantena päivänä kuolleista, ja näin vapautit minut synnin kuoleman ja helvetin vallan alta.
Siinä Jumalan rakkauden tulessa särkyy ihminen luita ja munaskuita myöten. Kivest' ompi sydän häl' jok' ei siitä liiku.
vaikkua täynnä? Miten sellanen kuulee mitään Golgatalta tai muualtakaan.
sydän on niin kova ja kylmä, ettei tunne mitään vaikka haluaisikin?? Minä ainakin USEIN tunnen näin, eikä minulla siltikään ole muuta vaihtoehtoa kuin uskoa Jeesukseen, jos mielin Taivaaseen. Kiitos Jeesus, että sovitit myös minun kylmyyteni, kovuuteni ja katumattomuuteni!!!!! Olet ainoa toivoni Taivaasta.
Kiitos Jeesus! Totta se on! Hallelujaa!
Minulla ei ole tästä asiasta kovin paljon kokemusta, mutta kerronpa nyt ajatuksia joita aihe herätti.
Minäkin uskon, että tämä vitsan säästäminen, josta Raamattu puhuu, on suurempi kokonaisuus kuin selkäsauna. Muistan joskus kuulleeni selityksen, että vitsat tarkoittivat Raamatun kirjoittamisen aikaan jonkinlaista aitaa, eli rajoja.
Tärkeintä on, että lapsi saa rajoja ja rakkautta. Rajat tuovat turvallisuutta ja lapsi hakee niitä vaistomaisesti. Uhmaa niitä, jotta tietäisi niiden olevan olemassa. Jos niitä ei löydy, lapsi etsii niitä loputtomiin. Ehkä viimein vankilan seinistä.
Lapset ovat erilaisia. Toinen ei kestä pientäkään äänen korottamista (kuten oma lapseni), toinen on niin luupää että mikään muu kuin fyysinen kuritus ei yksinkertaisesti tehoa. Minusta rajat on tärkeintä pitää - viimeisenä keinona ruumiillinen kuritus, jos mikään muu ei tehoa. Ja tässäkään tarkoituksena ei tule olla satuttaminen, vaan sen opettaminen, että vastuu omista teoista on kannettaava ja että rikoksia seuraa rangaistus.
Minusta lapsenkasvatuskessa ei voida vetää mitään yleispäteviä rajoja, jotka automaattisesti toimisivat kaikilla.
Itse en käytä ruumiillista kuritusta, mutta tiedän kyllä tapauksia, joihin muu ei ole tehonnut.
Aivan eri asia on sitten tämä, että hakataan murrosikään kuuluvan asian takia. Siitä on rakkaus kaukana!!
Kukaan ei masturboi vanhempansa nähden, avaaja on käsittänyt asian (lihallinen) väärin.
Ihmetteln vaan sitä, kun olet jo aikuinen ihminen, että sinulla ei olisi omakohtaisia kokemuksia kurinalaisena kasvamisesta???
Viittaan tähän: "Minulla ei ole tästä asiasta kovin paljon kokemusta, ..."
sitä, että itse kasvattamisesta minulla ei ole ehtinyt kertyä kovin paljon kokemusta, koska minulla on vain yksi lapsi. Kurin alla elämisestä kyllä ja olen kiitolinen, että kuria on pidetty. Minäkin kuuluin näihin "herkkiin" lapsiin, joten ruumiillista kuritusta ei ole tarvinnut käyttää. Pelkkä karjaisu riitti ;)