musta on ihanaa kun mieheni vanhemmat ja omat vanhemmat ovat aina niin iloisia kun lapsenlapsi tulee käymään,hoitoon tai muuten vaan soittelee.
(nuorin 1v joten se soittelu on jäänyt vähemmälle)
ei mua haittaa vaikka melkein joka päivä jomman kumman puolen mummulan väki tulee,monesti myös kutsumatta.eivät sentään ovesta syöksy sisään koputamatta.
olen saanut neuvoja molemmilta ja välillä on myös kerrottu miten se lapsi oikeasti pitäisi hoitaa.. mutta en mä niistä välitä. kiitän vain neuvoista,turhaa kinaa syntyy vaan.niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan.
minusta tärkeintä on että lapsillamme on rakastava syli tai monesti montakin syliä minne mennä.aikuiset ystyvät monesti sietämään.. ja näin "aikuisena" pystyn olla välittämättä mummun neuvoista mikä ois lapselle hyvä. neuvojahan ne on,hänen mielestään hyviä,ei toimi välttämättä omilla lapsillani..
anoppi palstalla olen kyllä lukenut jos jonkinmoista juttua kauheista anopeista,no ei minunkaan mikään täydellinen ole,,mutta en ole minäkään täydellinen.ja mukavaa on kun saa apua jos itseään väsyttää tai haluaisin miehen kanssa viettää illan kahdestaan ja nukkua pitkään.
(nuorin 1v joten se soittelu on jäänyt vähemmälle)
ei mua haittaa vaikka melkein joka päivä jomman kumman puolen mummulan väki tulee,monesti myös kutsumatta.eivät sentään ovesta syöksy sisään koputamatta.
olen saanut neuvoja molemmilta ja välillä on myös kerrottu miten se lapsi oikeasti pitäisi hoitaa.. mutta en mä niistä välitä. kiitän vain neuvoista,turhaa kinaa syntyy vaan.niin on aina ollut ja niin tulee aina olemaan.
minusta tärkeintä on että lapsillamme on rakastava syli tai monesti montakin syliä minne mennä.aikuiset ystyvät monesti sietämään.. ja näin "aikuisena" pystyn olla välittämättä mummun neuvoista mikä ois lapselle hyvä. neuvojahan ne on,hänen mielestään hyviä,ei toimi välttämättä omilla lapsillani..
anoppi palstalla olen kyllä lukenut jos jonkinmoista juttua kauheista anopeista,no ei minunkaan mikään täydellinen ole,,mutta en ole minäkään täydellinen.ja mukavaa on kun saa apua jos itseään väsyttää tai haluaisin miehen kanssa viettää illan kahdestaan ja nukkua pitkään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Voi herranjestas ihan tuli kyyneleet silmiin että miten fiksu sinä olet!
Sitä iloa ja riemua mitä mummon ja vaari tuntevat - sitä on vaikeaa kuvitella.
Meilläkin lapsenlapsia, asumme lähellä, näemme melkein päivittäin - yritetään ettei olla häiriöksi, joskus vain piipahdetaan, mutta se välittäminen on ihana asia; lapsemme tietää takuuvarmasti että hänen lapsensa ovat aina tervetulleita meille ja me rakastamme niitä pieniä niin että sydän tahtoo pakahtua.
Mielestäni ei ole olemassa sellaisia kuin" vaikeita lapsia" he ovat vain l a p s i a, ei pieniltä kaikkea voi vaatia.
Meidän tytär on opettanut hienosti lapsiaan, he osaavat kiittää kauniisti, tyttö jopa niiaa! ja poika tietää, että miehen kuuluu kumartaa yms ja aina he pyytävät luvan nousta ruokapöydästä yms.
Olen niin iloinen lapsenlapsista etten sitä sanoin voi kuvailla; ajattelen haikeudella miten nopsaan aika rientää; vasta äsken he olivat kaksi tuhisevaa kääröä ja nyt jo päiväkodissa.
He saivat olla kotona 3 vuotiaksi äitinsä kanssa.
Toivon sinulle hyvä kirjoittaja kaikkea hyvää ja terveyttä, siunausta perheellesi ja eritoten lapsille ja niille mummuille!
sulle kivasta kirjoituksestasi.Tuli niin hyvä mieli ja ikävä kolmevuotiasta tyttärentytärtäni.No perjantaina tapaamme,kun menemme papan kanssa yökylään viikonlopuksi.Tyttö aina niin odottaa mummua ja pappaa ja kun tietää ,että ollaan tulossa niin jo soittaa,että "tulkaa jo pian".Kun asuvat niin kaukana,niin ehtii jo tulla ikävä,kun harvemmin nähdään.Joulun olivat koko perhe täällä mummolassa.Kivaa on lastesi isovanhemmilla,kun saavat noin usein nähdä pikkuisia(ja teitäkin ;). Sinulla on ihana asenne isovanhempia kohtaan,anoppiasikin siedät noin kivasti,vaikka joskus varmasti ärsyttääkin.Kyllä se on ihan totta,että itsestäkin on paljon kiinni,jos tulee huonot,kireät ja riitaiset välit ja siitä johtuvat ikävät seuraukset.Molemmin puolin pitää joustaa ja ymmärtää. Lapset pitäisi olla etusijalla.Ei niistä neuvoista ja tuputuksista tarvi nokkiinsa ottaa,sanoo heti suoraan ,että ei käy tai on sitten vain hiljaa.Sanotaanhan sitä,että viisas vaikenee.Sopii varmaan tähänkin. Toisaalta taas, en minä ainakaan ole kertaakaan suuttunut,vaikka tyttäreni sanoo oitis oman mielipiteensä,koska on ärhäkkä luonteeltaan,jos tuppaan neuvomaan.Eihän siitä tarvi kummankaan suuttua.Sitten hän taas soittaa ja kysyy neuvoja minulta,jos arvelee minun tietävän paremmin,kuten terveys- ja ruoka-asioissa.Hyvin on toiminut näin.Anoppinsa kanssa on samoin sujunut,eikä hän koskaan hauku meille anoppiaan,vaikka hänessäkin vikoja on,kuten meissä kaikissa.Minustakin nuo jutut kauheista anopeista ja miniöistä ovat joskus ehkä vähän ylireagointeja,ja omalla käytöksellä on ollut myös suuri vaikutus huonoihin väleihin.Jos itse osaa joustaa,niin kyllä se toinenkin tulee vastaan.Teillä on mielestäni mukavan kuuloiset välit sukulaisten kesken ja saatte viettää kivoja aikoja yhdessä.Se on ihana asia lapsille,teille ja isovanhemmille. Olet valinnut oikean tien!Ei ole järkevää käyttää ihanaa äiti- ja mummuaikaa riitelemiseen!Toivon että meilläkin välit pysyy aina hyvinä lasten perheiden kanssa.Itse tulen ainakin tekemaan kaikkeni sen hyväksi,"Miniälleni" en ole lkeillyt koskaan,pidän hänestä,vaikka hän onkin minun pikkupoikakultani vienyt ja hänessäkin on vikoja. Ja minusta on ihanaa olla lapsenlapseni kanssa!
noinhan se sujuu...
jos aina muistais ettei ne anopit ja apet elä ikuisesti,annettaann heidän nauttia ja lelliä jälkikasvusta nyt kun voivat.
Meillä on vain yksi mummi joka on aina tervetullut meille koska auttaa olemmasa olostaan jo niin paljon joka antaa myös rakkautta lapselle ja muuta ajatusmaailmaa mitä ehkä me emme anna
Kauniit kiitokset kauniista kirjoituksestasi. On mukava lukea, että on olemassa tälläkin palstalla joku joka ajattelee noin kauniisti isovanhemmista. Itse olen myöskin miniä ja tykkään anopistani kovasti. Lapsenlastani en saa nähdä koskaan ja pelkään hänen olevan huonolla hoidolla ja pelkään ja itken joka ilta huolta ja hätää ja kovaa ikävää.
letko kertonut kellekkään hädästäsi lapsenlapsen takia? vaikka sosiaalitoimistoon jollekkin jotta he menisivät ja tutkisivat asian?
kannattaa,"äidinvaisto" osuu niin monesti oikeaan
Siis en uskalla tehdä yhtään m itään kun minut on jo pahoinpidelty. käsikin murtui kun minua lyötiin ja kaaduinja en tahdo uskaöltaa edes kaupassa käydä.Olen mummo joka on hakattu kun yritin puolustaa lasta ja pelkään henkeni puolesta että sellaisia ongelmia on täällä.kukaan ei auta ja ne kenelle olen kertonut pelkäävät myös niin paljon etteivät uskalla tehdä mitään ja ystävät eivät uskalla edes minun luokse tulla.
Ota yhteyttä SOSIAALIVIRANOMAISIIN H E T I.
Saat tarvittaessa vaikka turvapaikan/turvakodista.
Auta lapsenlapsiasi jos voit/jaksat.
Minä katkerana luin kirjoitustasi.Antaisin melkein mitä vain että meidän isovanhemmat olisivat jollain tavoin kiinnostuneita lapsistani.Meillä alkoholi vienyt mennessään. Eivät käy ja soittavat vain humalassa. Välit ovat tosi etäiset.En anna lasteni mennä heille yöksi. Eivät lapset kyllä haluakaan, kun pelkäävät riitelyä ja outoa käytöstä.Luottamus on mennyt. Muistakaa ihmiset olla KIITOLLISIA jos isovanhemmat ovat jollain tavalla läsnä lastenne elämässä. Vaikka
jatkuva soittelu ja neuvominen joskus ärsyttää on se parempi kuin ei mitään.