Olen kokeillut kaiken. Lääkkeet, terapia, psykolokit, Lääkärit, osastot kaiken.
Olen väsynyt, ahdistus kiduttaa päivä päivältä enemmän jokainen päivä on pahempi. Milloin lääkärit antavat minulle luvan kuolla. Milloin he antavat minulle unilääkkeet sitä varten että aamulla ei enää olisi uutta päivää helvetissä. Kiitos neuvoista.
ps. En jaksa elää enkä halua enkä kestä.
Olen väsynyt, ahdistus kiduttaa päivä päivältä enemmän jokainen päivä on pahempi. Milloin lääkärit antavat minulle luvan kuolla. Milloin he antavat minulle unilääkkeet sitä varten että aamulla ei enää olisi uutta päivää helvetissä. Kiitos neuvoista.
ps. En jaksa elää enkä halua enkä kestä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
elää,kun on vakavasti sairas ajattelee,vaikka vakava se on masennuskin oletko uskosta yrittänyt apua
voimia sinulle.
ahaa, tuon takia minäkään en saanut unilääkitystä. Ne kai arvasivat aikeeni?
aikaan,olivat naispotilaat alasti karsinantapaisessa joss oli luukku mistä saivat ruokansa.Nykyisin potilaat käyvät mielisairaaloissa jopa hoitajien kimppuun.Onkohan se edistystä potilaissa vai ei?
Olosi kuulostaa kyllä todella huonovointiselta. Olen kyllä huolissaan sinusta, kunpa voisin sinulle olla avuksi. Kuinka kauan sitten olet käynyt terapiassa, syönyt lääkkeitä ja mihin vaivoihin? Oletko syönyt samoja lääkkeitä (ja kuinka kauan)Ehkä lääkkeen vaihto tai annostuksen lisäys parantaisi oloasi. Kirjoituksestasi voi kyllä päätellä että monia lääkkeitä olet kokeillut. Entä kauan ylipäänsä olet ollut hoidossa? Minkätyyppisistä asioista puhut psykologisi/terapeuttisi kanssa? Sekin vaikuttaa paljon paranemiseen. Kyllä varmaan tiesitkin jo, mutta ajattelin silti varalta kysäistä. Mistä tämä paha olosi alkoi? Haluaisitko kertoa, lukisin mielelläni. Minulle saat kirjoitellakin, jos haluat :) PS. Et varmaan jaksa kaikkiin noihin kysymyksiin vastailla, mutta vastaa niihin joihin jaksat.
oletko kokeillut ryhdistäytymistä :D
Ei täältä helvetistä pääse lepoon vasta sitten kun on sen aika..ja sehän on vittumaista ettei koskaan tiedä koska on oma aikansa kuolla...Mutta lohdutus:Kaikki päättyy aikanaan ja kaikki me kuollaan joku päivä...Kukaan ei elä ikuisesti..Jos nyt jaksaisi odottaa vaan sitä kuolemaansa,kyllä se sieltä tulee kun aika on..Ei me voida päättää syntymäämme niin ei me voida päättää kuolemaammekaan.Niin se vaan on!