Hei kaikki ruoan kanssa painivat, olen lueskellut kirjoituksia tällä palstalla ja olen syvästi järkyttynyt. Painin itse nuorempana ruoan ja siihen liittyvän syyllisyyden kanssa ja siitâ syyllisyydestâ en ole edelleenkäân päässyt eroon. Olen nyt 28-vuotias ja joka päivä mietin mitä herkkuja voisin syödâ illalla ja useimmiten niitä syönkin, mutta koskaan en oksenna. Palstaa lukiessa tuntuu ettâ nuorilla on ilmeisesti aina vain kovemmat paineet olla hoikkia ja syömishäiriöt lisäântyvät jatkuvasti.
Muistan omat kokemukseni nuoruudesta kun paastottiin ja sitten ahmittiin ja sen jälkeen lähdettiin juoksemaan niin että tuli huono olo. onneksi sairauteni ei koskaan jatkunut pidemmälle, ehkä siitä syystä että tajusin ettâ se ei vain ollut sen arvoista! Ihmisellä on yksi pieni lyhyt elämâ eikä sitä kannata tuhlata kaikkeen siihen pahan olon tunteeseen jota syöpöttely ja oksentelu tuo tullessaan. Elämässâ on niin paljon muutakin!!! Edelleen itsekin pelkäân lihoamista aivan sairaasti ja lähes jokapäiväisestä herkutteluhetkestäni huolimatta olen aina ollut hoikahko/normaalipainoinen.
salaisuuteni on kai kompensointi, syön päivällä kevyesti jotta voin sitten illalla herkutella ja päinvastoin, jos syön illalla raskaasti joskus, aloitan aamulla kevyesti. Liikuntaa olen aina vihannut. yrittäkäâ siirtäâ ruoan ajattelua vaikka siivoamiseen, vessaa pestessä kalorit kuluu ja ajatukset pysyvät kurissa...Tästä johtuen oma kämppäni on aina puhtoinen...ja siitâ saa parempaa/terveempää tyydytystä kuin ruoan pois "heittämisestä".
Tässä vuodatus, toivon kaikille hyväâ kevään alkua ja jaksamista, joskus toivottavasti muistelette niitä hulluja aikoja jolloin ruoka pyöritti elämäänne. Sydämesti toivon ettâ se joskus alkaa ensi viikolla.
Muistan omat kokemukseni nuoruudesta kun paastottiin ja sitten ahmittiin ja sen jälkeen lähdettiin juoksemaan niin että tuli huono olo. onneksi sairauteni ei koskaan jatkunut pidemmälle, ehkä siitä syystä että tajusin ettâ se ei vain ollut sen arvoista! Ihmisellä on yksi pieni lyhyt elämâ eikä sitä kannata tuhlata kaikkeen siihen pahan olon tunteeseen jota syöpöttely ja oksentelu tuo tullessaan. Elämässâ on niin paljon muutakin!!! Edelleen itsekin pelkäân lihoamista aivan sairaasti ja lähes jokapäiväisestä herkutteluhetkestäni huolimatta olen aina ollut hoikahko/normaalipainoinen.
salaisuuteni on kai kompensointi, syön päivällä kevyesti jotta voin sitten illalla herkutella ja päinvastoin, jos syön illalla raskaasti joskus, aloitan aamulla kevyesti. Liikuntaa olen aina vihannut. yrittäkäâ siirtäâ ruoan ajattelua vaikka siivoamiseen, vessaa pestessä kalorit kuluu ja ajatukset pysyvät kurissa...Tästä johtuen oma kämppäni on aina puhtoinen...ja siitâ saa parempaa/terveempää tyydytystä kuin ruoan pois "heittämisestä".
Tässä vuodatus, toivon kaikille hyväâ kevään alkua ja jaksamista, joskus toivottavasti muistelette niitä hulluja aikoja jolloin ruoka pyöritti elämäänne. Sydämesti toivon ettâ se joskus alkaa ensi viikolla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minäkin olen lueskellut jo useamman kuukauden muiden kirjoituksia, koska halusin tietää olenko sairastunut/sairastumassa jonkin sortin syömishäiriöön. Koulun suhteen on hirveä stressi päällä niin etten aina muista edes syödä...Olen laihtunut puolen vuoden aikana hiljalleen 6kg ja paino laskee jatkuvasti. Oksennan enää vain kerran viikossa ja sekin vain koska vanhemmat ovat huolissaan että olen kohta alipainoinen. Haluan laihtua jatkuvasti entistä enemmän. Välillä kuitenkin unohdan koko syömisen tarkkailun ja nautin elämästäni. Kirjoituksesi auttoi ymmärtämään että tuhlaan voimiani sairauden hankkimiseen. En tahdo että tästä yhtään vakavampaa. Toivottavasti tämä loppuu joku päivä kokonaan. Kiitos :)